Viticulture: Bordeaux

Lautapelien laajennukset ovat oma ilmiönsä. Useimmiten lisäosat tuovat nimensä mukaisesti peliin lisää sääntöjä, lisää kortteja, lisää mahdollisuuksia. Ennen kaikkea lisää komponentteja, lisää lautoja, lisää säätämistä, lisää kommervenkkejä. Mitä enemmän, sen parempi. Onhan lisäosan hintakin usein lähellä peruspeliä – miksipä siihen ei siis tungettaisi kaikkea mahdollista, jotta hinta tuntuisi perustellulta?

Viticulturen Bordeaux-lisäosa lähestyy asiaa hieman toisin. Se ei tuo paljoakaan ”lisää”, vaan korvaa vain yhden, joskin perustavanlaatuisen komponentin: itse pelilaudan. Mukana tulee muutama tarkkaan mietityn oloinen sääntömuutos, joiden myötä peli kuitenkin muuttuu yllättävän paljon. Silti Bordeaux tuntuu sulautuvan peruspeliin lähes huomaamattomasti. Idea on virkistävä, ja se antaa vanhalle klassikolle mahdollisuuden päätyä taas pöydälle usein.

L’assemblage parfait? – ”Täydellinen sekoitus?”

Bordeaux tuo peruspeliin kolme perustavanlaatuista muutosta.

1. Tuscanyn tapaan pelilaudalla ovat nyt kaikki neljä vuodenaikaa toimintoineen. Myös Tuscanysta tuttu viinitilan herätyskello (wake-up chart) tarjoaa nyt vaihtuvia etuja vuodenajan vaihtuessa, ja pelaajien vuorojärjestys määräytyy aseman kaaviossa miten pääsee valitsemaan. Oikein ajoitettu passaus antaa mahdollisuuden valita itselle sopivimmat edut tai vaikuttaa seuraavan kierroksen järjestykseen. Edut on luonnollisesti sovitettu tukemaan Bordeaux’n uusia sääntöjä.
2. Korttimarketissa viinilajike- ja tilauskortteja pääsee nyt valitsemaan umpimähkäisen noston sijaan. Nostopakoista on esillä kaksi korttia valittavaksi, ja halutessaan kortin voi nostaa myös sokkona pakan päältä.
3. Pelaajat voivat palkata asiantuntijoita, jotka antavat toiminnoista henkilökohtaisia bonuksia.

Näiden lisäksi mukana on joukko pienempiä muutoksia. Pelin alkua on vauhditettu ylimääräisillä aloitusresursseilla. Irtopisteitä ja etuja saa monesta paikasta, ja peli etenee nopeammin. Pelaajien välille on lisätty hitunen myönteistä vuorovaikutusta eduilla, jotka jakautuvat muillekin. Ylimääräisiä resursseja voi vaihtaa monipuolisemmin Kauppa-toiminnon kautta, ja pelin lopussa ylijäämät saa myydä lisäpisteiksi.

Moni muutos tehostaa viinintekoprosessia, ja tuotantoketjun rakentaminen nouseekin nyt sopivasti selvemmin päätavoitteeksi. Heikommallakin moottorilla pärjää vielä, mutta pisteiden keruu vaatii silloin enemmän luovimista.

Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, ettei Bordeaux’n tarkoitus ole ollut työntää pöydälle jotain ”lisää”, vaan korjata peruspelin puutteita ja karheita kohtia. Muutokset on tehty harkiten ja huolella, tavoitteena säilyttää ja vahvistaa niitä ominaisuuksia, jotka ovat tehneet Viticulturesta omanlaisensa pelin.

Grand cru ou vin de table? – ”Huippuviini vai pöytäviini?”

Laajennuksen suunnittelija, Jamey Stegmaier, avaa sääntökirjassa Bordeaux’n tavoitteita. Arvioidaan siis niiden kautta, miten hyvin laajennus tavoitteensa saavuttaa.

• Pelin alun nopeuttaminen, keston lyhentäminen (etenkin 5–6 pelaajalla) ja parempi kaksinpeli

Tätä päästiin kokeilemaan vain kaksinpelinä. Uudet tavat hyödyntää bonustoimintoja toivat kaksinpeliin mielekkäämpiä valintoja. Tämä rikkoi kivasti kaksinpeliä helposti vaivaavan ”sulle–mulle”-syklin ja antoi enemmän mahdollisuuksia viedä omaa peliä haluamaansa suuntaan.

Peli aloitetaan runsaammilla resursseilla, joten hitaiden valmistelukierrosten sijaan peliin päästään kiinni suoremmin, siis hyvä juttu. Lisäksi asiantuntijat ja eri puolilta ropisevat irtopisteet nopeuttavat peliä. Näiden ansiosta peli on ainakin kierroksen tai kaksi tiiviimpi, mikä lyhentää peliaikaa etenkin isommalla pelaajamäärällä.

• Enemmän valinnanvaraa korttinostoihin

Korttimarketti on yksinkertainen, mutta lähes pakollinen korjaus, joka poistaa peruspelin turhauttavimman ”vian”. Avokorttien lisäksi valikoimaa pääsee tarvittaessa myös päivittämään. Tuurin vaikutus vähenee, eikä oikeanlaista viiniköynnöstä tai tilausta tarvitse odotella loputtomiin.

Onnistuneella muutoksella on laajempiakin vaikutuksia. Parempi korttivalikoima antaa mahdollisuuden suunnitella peliä pidemmälle ja korostaa vuorojärjestyksen merkitystä. Varman ykköspaikan valinta taas antaa bonuksia myös kavereille, mikä lisää pelaajien välistä vuorovaikutusta ja piristää tunnelmaa.

• Viinintekoprosessin nostaminen pelimekaniikan keskiöön

Pienillä sääntömuutoksilla on saatu viinin tuotantoketjun käynnistäminen tuntumaan palkitsevammalta. Siitä tulee tavoiteltava polku, joka tuottaa pisteitä varmemmin kuin oheistoiminnot. Alkuun pääseminen on yhä vaativaa, mutta monet edut ja bonustoiminnot tehostavat ja nopeuttavat mukavasti istutus–sadonkorjuu–kypsytys–viininteko–toimitus -ketjua. Tuotantoon laitetut paukut tuntuvat nyt kannattavammilta, ja viinien jalostus nousee teeman mukaisesti pelin punaiseksi langaksi.

• Rahan merkityksen vahvistaminen

No… tämäkin tulee kyllä esiin viinintekoprosessin myötä. Nopeammin täyttyvät tilaukset pyörittävät tilan taloutta reippaammin. Onneksi viinitila ei silti ihan helposti muutu rahan pyörittämäksi teollisuusmasiinaksi. Rahan kanssa saa yhä taiteilla, ja sen puute pakottaa todella miettimään, miten tuotantoa pyörittää järkevästi.

• Lisätyöläisten saannin helpottaminen

Työntekijöiden kouluttamiseen ei ole tehty isoja muutoksia. Laudalla on edelleen vain yksi paikka uuden työntekijän kouluttamiseen. Etenkin alkupelissä se on kallis ja kilpailtu rasti. Syksyltä löytyy nyt onneksi toiminto, jolla voi suorittaa minkä tahansa muun toiminnon. Tarvittaessa vuodessa saa siis grande-työläisen avulla jopa kolme uutta työntekijää.

Lisäkäsien puutetta on nyt muutoinkin helpompi paikata. Työntekijän koulutuksen asiantuntijabonuksella uuden työntekijän voi heti lähettää ajassa taaksepäin tekemään toiminnon keväällä tai kesällä, ja herätyskellosta löytyy etu, jolla syksyyn asetetun työntekijän voi käyttää uudelleen. Nämä ovat tervetulleita apuja, kun tekemistä on paljon ja tekijöitä vähän. Jälkeen jääminen työläisten määrässä ei olekaan enää iso haitta, sillä oikein hankituilla asiantuntijoilla sekä eduilla vajetta pystyy hyvin paikkaamaan.

Tasapainotus tapahtuu myös asiantuntijoiden kautta, ja ne ovatkin kokonaisuuden kannalta isoin sääntömuutos. Jos joku haalii työläisiä, voivat muut kaventaa etumatkaa palkkaamalla asiantuntijoita. Asiantuntijapestit tarjoavat uusia, ainutlaatuisia tapoja tehostaa omaa pelimoottoria. Pelaaja voi palkata jopa neljä asiantuntijaa, mutta jo kaksi oikein valittua on mittava etu. Koska toinen pelaaja ei voi palkata samaa asiantuntijaa, peliin tulee asymmetriaa: pelin edetessä viinitilat alkavat toimia erilaisilla moottoreilla. Tämä tekee peleistä mielenkiintoisempia ja vaihtelevampia. Myös uudelleenpelattavuus paranee, kun asiantuntijat tarjoavat uudenlaisia strategioita pähkäiltäväksi.

Ensilukemalta asiantuntijat tuntuivat hiukan päälleliimatuilta, mutta testipeleissä ne osoittautuivat koko peliä isosti ja hyvällä tavalla muovaaviksi. Alkuun on kuitenkin oltava tarkkana, jotta asiantuntijoiden tuomat hyödyt tulevat tutuiksi – seuraavilla kerroilla niistä käydäänkin jo kovaa kamppailua. Miinuksena voi pitää sitä, että osa asiantuntijaeduista on huomattavasti hyödyllisempiä kuin toiset. Ehkä niiden hyödyt avautuvat useamman pelikerran myötä.

• Oheistoimintoihin perustuvien strategioiden heikentäminen

Viininteko on nyt suoraviivaisin pistesampo, ja sitä on kivasti nopeutettu erilaisilla bonuksilla. Hidas kypsyttely ei enää sanele tekemisen tahtia. Toisaalta asiantuntijat mahdollistavat pistepolkuja myös vähemmällä viininteolla. Irtopisteitäkin ropisee sieltä täältä, mikä hiukan syö onnistuneen viinitoimituksen hohdokkuutta.

Testipeleistä jäikin mietityttämään, jäävätkö oheistoiminnot nyt liiankin sivujuonteeksi. Rakennelmia ei oikein ehtinyt pystyttää tai ne tuntuivat turhilta, ja vieraatkin jäivät pienempään rooliin.

• Pelaajien välisen positiivisen vuorovaikutuksen lisääminen

Tämä jää jokseenkin toteutumatta. Positiivista vuorovaikutusta tuo ainoastaan herätyskellon ensimmäinen rivi, joka jakaa bonuksia kaikille pelaajille. Se on siis täysin riippuvainen siitä, haikaileeko joku pelaajista varmaa ensimmäistä vuoroa. Etenkin kaksinpelissä näin käy vain harvoilla kierroksilla, koska muut paikat vuorojärjestyksessä ovat huomattavasti hyödyllisempiä.

Edelleen peli on tuttua kilpajuoksua, jossa on varmisteltava itselleen optimaaliset työpisteet – ainakin kaksinpelissä. Useammalla pelaajalla peli on piirun verran joustavampi, kun toimintopaikkoja on enemmän. 

Vaikkapa Kauppa-toimintoa olisi voinut helposti kehittää tukemaan tätä tavoitetta.

• Loppupisteytyksen monipuolistaminen

Myymättä jääneet rypäleet ja viinit saa myydä loppupisteytyksessä, ja liirat vaihtuvat pisteiksi. Rypäleet myydään myyntihintaan, viinit laatunsa mukaiseen arvoon. Tästä voi kertyä isokin pistepotti, jos pelaaja onnistuu viimeisillä kierroksilla hamstraamaan kellarinsa täyteen laatuviinejä. Se syö onnistuneiden viinitoimitusten merkitystä pelin loppua kohden. Testipelissä tämä itse asiassa ratkaisi pelin, mikä jätti kieltämättä korkinmakuisen jälkimaun.

• Toimintojen pitäminen relevantteina myös pelin loppupuolella

Tämä ei juuri näkynyt peruspeliin verrattuna, mutta voi johtua omasta pelityylistä. Pelin rytmi on nyt hieman erilainen, mutta testipeleissä viimeisillä kierroksilla useimmat toiminnot menettivät mielekkyytensä kuten ennenkin. Kun vihdoin olisi työntekijöitä, mielekkään tekemisen puute jää harmittamaan.

Tuomio: Ei huono saavutus. Ottaen huomioon, että täyttyneet tavoitteet ovat hyvin onnistuneita ja vajaiksi jäävätkin vievät peliä enimmäkseen parempaan suuntaan.

Kaikki tai ei mitään

Kevyenä miinuksena yksittäisiä moduuleja ei ole helppo irrottaa kokonaisuudesta. Viini- ja tilauskorttien marketin voi toki toteuttaa helposti ilman laajennustakin, mutta muut muutokset ovat on paketoitu kokonaisuudeksi. Plussana taas on se, että tavanomaisiin sekametelisoppalaajennuksiin verrattuna kokonaisuus on johdonmukainen ja se on mukava pöydätä, kun käsissä ei ole laatikollista lisälautoja ja muita härpäkkeitä aseteltavaksi.

Uudistetun laudan kääntöpuolelle on painettu vanha lauta, johon muutoksista on tuotu vain korttimarketti – se lähes pakollinen korjaus peruspeliin. Näppärä idea: pelilaatikossa säästyy tilaa, ja vanhan, ehkä jo viinintahrimankin laudan voi laittaa kiertoon. Toisaalta vanhan laudan poisheittäminen tuntuu haaskaukselta. Kääntöpuolelle olisi voinut painaa vaikkapa 2–3 pelaajalle optimoidun laudan tai erilaisen yhdistelmän laajennuksia. Tuskinpa kovin moni Bordeaux’hon matkannut pelaaja kuitenkaan kaipaa paluuta vanhalle laudalle.

Stonemaierin selkeisiin ja ytimekkäisiin sääntökirjoihin tottuneelle sääntölehtinen tuntuu sekavalta. Monessa kohdassa esitetään vain muuttunut sääntö, mutta sen pohjalla olevaa perusmekaniikkaa tai sitä, miten se muuttaa vanhaa sääntöä, ei enempää selitetä. Esimerkkejä ei juuri ole, ja jokunen symbolikin jää selittämättä. Olisi ollut kiva päästä pelaamaan ilman, että täytyy selailla peruspelin tai Tuscanyn sääntövihkoa. Mitään kovin monimutkaista tai vaikeasti opetettavaa Bordeaux’n säännöissä ei toki ole.

Testipelit pelasimme pelkän peruspelin (Essential Edition) kanssa. Bordeaux vaikuttaa kuitenkin sopivan hyvin yhteen myös Tuscanyn kanssa. Ainakin erikoistuneiden työntekijöiden ja rakennusten laajennukset voi huoletta tuoda Tuscanysta Bordeaux’hon. Tuscanyn vaikutusvaltakartta jää puuttumaan, ja Bordeaux’n kaupankäynti luonnollisesti korvaa Tuscanyn Kauppa-toiminnon. Toiseen suuntaan korttimarketti on itsestäänselvä vienti Tuscanyyn, mutta muuten Bordeaux’n muutoksia on vaikeampi soveltaa Italian maisemiin.

Laatikosta löytyy myös laajennukseen sovitettu Automa, jota emme tällä kertaa testanneet.

Décanté  – ”Dekantoitu”

Koimme Bordeaux’n onnistuneeksi laajennukseksi, joka virkistää vanhaa peliä monin tavoin ja lisää sen kiinnostavuutta. Erityisen mukavaa oli, että Viticulturen perustunnelma säilyy eivätkä sen hyvät ominaisuudet huku laajennuksen muutoksiin. Bordeaux korjaa muutamia Viticulturen turhauttavimmista ongelmista, ja pelin hieman muuttunut rytmi tuntuu virkistävältä. Peliajan lyhentyminen on eduksi, etenkin suuremmilla pelaajamäärillä.

Hinta–sisältö-suhteeltaan Bordeaux on hyvä. Se on edullinen siihen nähden kuinka paljon uutta se tuo peruspeliin. Se ei tuo pöytään tulvaa uusia komponentteja tai opeteltavaa, joten se on helppo ottaa käyttöön. Vaikutus peliin on silti mittava.

Meillä Viticulture on viime vuosina jäänyt turhankin vähälle pöytäämiselle. Pelinähän se on ihan mainio ja sopii hyvin myös kevyemmäksi viihdykkeeksi: teema kantaa, ja peli on tarpeeksi helppo omaksua vähemmänkin harrastukseen vihkiytyneelle. Mielestämme Bordeaux puhaltaa mukavasti pölyt pois sammioista ja virkistää tutuksi käynyttä peliä.

Faktat Viticulture: Bordeaux’sta

Suunnittelija: Jamey Stegmaier

Julkaisija: Stonemaier Games (2026)

Mutkikkuus: Viticulturen jo tuntevalle lisäosa on helppo ottaa mukaan peliin.

Onnen vaikutus: Avoimet kortit lieventävät hieman nostopakkoihin liittyvää tuuria.

Vuorovaikutus: Heräämisbonukset tuovat jonkun verran myönteistä vuorovaikutusta mukaan.

Teema: Viininviljelyteema on alkuperäistä vahvemmassa osassa, kun viinin viljeleminen on nyt tehokkaampaa.

Uudelleenpelattavuus: Bordeaux tuo mukavasti vaihtelua Viticultureen ja syventää alkuperäistä peliä.

Saavutettavuus: Korteissa on englanninkielistä tekstiä. Lisäosa on hieman monimutkaisempi kuin peruspeli, mutta ei paljon. Symbolit ovat johdonmukaisia.

Pelaajamäärä: 1–6.

Pituus: 90–120 minuuttia. Peli on alkuperäistä ehkä kierroksen lyhyempi tehokkaampien toimintojen ja nopeamman alun vuoksi.