Dominion: Menagerie

Dominion-perheen kolmastoista osa Menagerie esittelee eläinteeman. Tokkopa kukaan enää jaksaa innostua Dominionin epämääräisistä teemoista; tuskin edes tajusin koko teeman olemassaoloa ennen tämän jutun kirjoittamista.

Tarkimmat ovat varmasti bonganneet, että Menagerie-nimikin on jo käytetty eräässä Dominion: Elonkorjuu -lisäosan toimintakortissa. Sama temppu itseasiassa toistuu myös Dominion: Plunderin kohdalla. Meriteemaisen jättiläislisäosan nimi on perujaan Dominion: Keisarikunta -lisäristä.

Itse laatikon sisältö onkin taas täyttä tavaraa. 30 uuden valtakuntakortin lisäksi mukana tulee vino pino tapahtumia, sekä mielenkiintoisia uutuuksia, kuten uusia pelimattoja. Ovatko Dominion-fanaatikkojen säästöpossut vaarassa, vai voiko uusilla viritelmillä heittää vesilintua?

Kohtalona karkotus

Menagerie tuo mukanaan karkotuspelimatot. Karkotus on uudenlainen tapa poistaa kortteja pakasta. Karkotus on vähemmän lopullinen vaihtoehto tuhoamiseen verrattuna: karkotusmatolle lähetetyt kortit saa kutsua takaisin silloin, kun pelaaja hankkii kyseisestä kortista uuden kopion.

Kortit on kuitenkin tuotava kaikki kerrallaan. Jos pelaajan matolla on kolme tilaa ja hän ostaa tilan, pitää hänen joko valita palauttaa kaikki tai olla palauttamatta ainuttakaan. Tila on sinänsä huono esimerkki, sillä se on kenties paras kortti karkotettavaksi: matolla olevat kortit lasketaan pelin lopussa pelaajan omistamiksi. Karkotus onkin hyvä tapa varastoida arvokkaita pistekortteja, kuten läänejä loppupelin aikana. Toisaalta se on aivan yhtä käypä vaihtoehto pakan ohennukseen alkupelissä. Kirousten säilömiseen se ei käy, ainakin jos haluaa välttyä miinuspisteiltä.

Karkotusta on sovellettu muutamaan hyökkäyskorttiin. Kardinaali ja portinvartija (gatekeeper) karkottavat muiden pelaajien kortteja. Huonon tuurin sattuessa hyökkäykset voivat osua ikävään paikkaan. Enimmäkseen karkottaminen on kuitenkin rauhanomaista.

Äkkiseltään voi tuntua siltä, että karkotus on konseptina liian lähellä tuhoamista. Muutamat kortit tuntuvat kieltämättä melkein tuhoamiskorttien vastineilta. Muutamia oikein mielenkiintoisia ideoita on kuitenkin keksitty. Kolmen rahan hintainen varasto (stockpile) on rahakortti, joka antaa kolme rahaa ja yhden oston. Kortin juju on, että se karkottaa itsensä pelaamisen jälkeen. Varaston palauttaminen siis vaatii uusien varastojen ostamista. Varasto on helppo tapa kerätä rahaa alkupelin ostoksiin, mutta varastojen loppuessa pelatut kortit juuttuvat ikuisiksi ajoiksi karkotusmatolle.

Vieläkö on villihevosia?

Hevoset ovat Menagerien kenties suurin teema. Ne ovat nimellisesti kolmen rahan hintaisia kortteja, mutta niitä ei voi ostaa. Monet valtakuntakortit kuitenkin jakavat niitä pelaajille. Hevonen antaa kaksi korttia ja yhden toiminnon. Hevonen kuitenkin palautuu takaisin varaston hevospinoon käytön jälkeen. Ne ovat siis käytännössä kertakäyttöisiä laboratorioita. Hevosia voi saada yhteensä 12 valtakuntakortin tai tapahtuman kautta.

Hevosten läsnäolo muuttaa pelin dynamiikan täysin; lähes kaikki hevosia jakavat kortit ovat äärimmäisen voimakkaita. Hevoset ovat tehokas tapa nostaa paljon kortteja, joten ne ovat koneistonrakentajien suosiossa. Korttien nostaminen onkin yksi Menagerien kantava teema: setti tarjoaa lukuisia muitakin kortteja, joilla voi paisuttaa käsikokoaan.

And I did it my way

Tie, tapa, reitti, keino, tyyli… Menagerie tulisi ainakin aiheuttamaan suomentajille pään vaivaa. Tapa lienee nimityksistä vähiten typerän kuuloinen. Tapakortit (way) ovat uudenlaisia vaakakortteja. 20 tapahtuman lisäksi Menagerie tuo mukanaan kokonaan uudenlaisen korttityypin. Tavat tarjoavat vaihtoehtoisia tapoja pelata toimintakortteja. Vuorollaan pelaaja voi jokaisen toiminnan kohdalla valita kortin ohjeiden noudattamisen sijaan tapakortin tarjoaman edun. Yksi parhaimmista tapakorteista, vuohen tie (way of the goat) antaa pelaajan tuhota kortin kädestään. Pelaaja voisi siis vuorollaan esimerkiksi takomon pelattuaan kolmen kortin nostamisen sijaan tuhota kortin kädestään.

Tapakorttien ominaisuudet ovat lähtökohtaisesti melko yksinkertaisia, usein heikkojakin, mutta ne tarjoavat mukavaa joustavuutta. Parhaita esimerkkejä lienee sika, joka antaa yksinkertaisesti yhden toiminnan ja yhden kortin; käytännössä siis korvaa itsensä. Tämmöinen ominaisuus osoittautuu hyvinkin mukavaksi peleissä, joissa lisätoiminnot ovat kortilla.

Yleisestä yksinkertaisuudesta huolimatta mukana on muutama todella uniikki, peliä mullistava ominaisuus. Kameleontin tapa on yksi koko pelisarjan mielenkiintoisimmista korteista. Se antaa pelaajien vaihtaa korttinostoja ja rahaa päittäin. Esimerkiksi jos kortissa lukisi ”+2 korttia”, pelaaja voisi valita kaksi rahaa sen sijaan. Vaihto toimii myös toiseen suuntaan. Nostoväen pelatessaan pelaaja voisi kahden rahan sijaan nostaa kaksi korttia.

Kameleontin tapa voi kääntää koko pelin päälaelleen. Toisaalta se on omiaan aiheuttamaan sekaannuksia ja sääntöepäselvyyksiä. Jos ylimääräinen hämmennys häiritsee, suosittelisinkin ehkä pysymään kortista, kenties koko Menageriesta erossa. Sääntöepäselvyyksissä kehotan kääntymään Dominion Strategy Wikin puoleen.

Ei villieläintä voi sulkea häkkiin

Menagerie jatkaa monessa mielessä siitä mihin Dominion: Renaissance jäi, sillä edelleen mennään lujaa. Siinä missä Renaissance tarjosi uuden tavan kerätä toimintoja, Menagerie tarjoaa edellytykset valtavan korttikäden nostamiseen. Koneistonrakentajille Menagerie antaa onnen avaimet. Renaissancen tapaan myöskään Menagerie ei sisällä juuri huonoja kortteja.

Menagerie ei vahvuudestaan huolimatta kuulu omien suosikkieni joukkoon. Se tuntuu ehkä hieman värittömältä esimerkiksi Renaissanceen verrattuna. Mielestäni yksittäiset Menagerie-kortit tuovat hyvää lisäväriä, mutta liian Menagerie-painotteiset valtakunnat ovat hieman valjuja. Toisaalta samaa voi sanoa monen muunkin lisäosan kohdalla, mutta Menageriessa ilmiö tuntuu vahvemmalta. Erilaisten taktiikkojen variaatio jää vähiin, sillä hevosilla voi jyrätä voittoon monessa tapauksessa.

Lienen yksin ajatusteni kanssa, sillä Menagerie on pidetty lisäosa fanien keskuudessa. Nostaisin itse monimutkaisimmista lisäosista ainakin Renaissancen ja Plunderin sen edelle. Paikoitelleen melko kryptinen Dominion: Allies sekä todellinen outolintu Dominion: Nocturne jakavat mielipiteitä jyrkemmin kuin Menagerie.

Menagerie on ilman muuta tutustumisen arvoinen. Silti, jos pitäisi suositella uusille pelaajille Dominion-lisäosia, en tiedä kelle suosittelisin Menagerieta. Se on tietynlainen väliinputoaja. Yksinkertaisen etsijät ohjaisin ensimmäisten lisäosien pariin, uuden ja erilaisen kaipuussa olevat Renaissancen tai Dominion: Rising Sunin luo. Omistan itse yhdeksän lisäosaa, eikä Menagerie ole silti ostoslistani kolmen kärjessä.

Tämäkin arvostelu on kirjoitettu digitaalisen version perusteella, sillä en satu omistamaan kaikkia lisäosia. Sanoisin, että tuntuma on vähintäänkin riittävä: pelkästään viimeisen vuoden aikana vyöllä on yli 1 000 peliä verkossa.

Faktat Dominion: Menageriesta

Suunnittelijat: Donald X. Vaccarino

Julkaisijat: Rio Grande Games (2020)

Mutkikkuus: Kohtalaisen mutkikas, lisää mutkikkuutta peruspeliin verrattuna.

Onnen vaikutus: Normaalia Dominion-tasoa.

Vuorovaikutus: Melko vähäinen.  

Teema: Eläinteema on ainakin selkeä.

Uudelleenpelattavuus: Hevoset toistavat hieman itseään… joskus. Uudelleenpelattavuusarvo on silti Dominionille tyypillisesti aivan loputon. Ehkä jos pelkällä Menageriella pelaisi, rajat tulisivat vastaan monia muita settejä nopeammin.  

Saavutettavuus: Peli on saatavilla englanniksi.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Normaalia Dominion-tasoa.