Martin Wallace on opittu tuntemaan monen pelaajan europeleistään, jotka ovat pelaajapiireissä saavuttaneet viime vuosina suurta suosiota. Waterloo on Wallacen ensimmäinen kahden pelaajan sotapeli, vaikka Wallace itse toteaakin pelin sääntökirjassa viettäneensä suurimman osan nuoruuttaan sotapelejä pelaten.
Wallacen käsissä Waterloon taistelu muuttuu omaleimaiseksi peliksi, jossa hänen muista peleistä tuttuja mekaniikkojaan sovelletaan perinteiseen sotapeliin komean laudan ja puukomponenttien säestyksellä.
Pelin kulku
Waterloo kuvaa päivää, jona Waterloon historiallinen taistelu käytiin ja käytännössä pelaajat edustavat joko Napoleonin Ranskaa tai liittoutuneita Waterloon maisemissa. Peliä pelataan vuoroissa, jotka kuvaavat yhtä tuntia taistelukentällä. Jokainen vuoro jakautuu seitsemään vaiheeseen, jotka käydään aina samassa järjestyksessä läpi. Nämä vaiheet ovat toimintolaattojen ottaminen, preussilaisten vahvistusten saapuminen liittoutuneille, jalkaväen yhteislaukaus, pelaajien toiminnot, muodostelmien vaihtaminen, voittoehtojen tarkistus ja vuoron päättäminen.
Pääosa taistelun tapahtumista toteutetaan jokaisen vuoron neljännessä vaiheessa eli pelaajien toimintovuorojen aikana. Pelissä on mielenkiintoinen mekaniikka, jossa ei-aktiivinen pelaaja nostaa pussista laatan, joka määrittää kuinka monta toimintoa aktiivinen pelaaja voi tehdä (kahdesta viiteen). Näin ollen aktiivinen pelaaja ei tarkkaan tiedä, kuinka monta toimintoa hänellä on käytettävissään ja omien siirtojen suunnitteleminen vaikeutuu merkittävästi. Käytännössä pelaajat voivat toiminnoillaan liikuttaa joukkojaan laudalla, hyökätä vihollisen kimppuun, ampua tykistöllä, muuttaa joukko-osastojen muodostelmaa tai vahvistaa joukkojaan.
Pelaajat käyttävät toimintoihinsa toimintolaattoja kolmessa eri värissä (vihreä, punainen ja purppura), jotka he saavat käyttöönsä jokaisen vuoron alussa. Pelaaja voi käyttää laattoja eri toimintojen tekemiseen siten, että vihreillä laatoilla voi tehdä käytännössä mitä tahansa toimintoja ja muita värejä voi käyttää tiettyjen toimintojen tekemiseen. Jokainen pelaajien toimintovuoro kestää niin pitkään, että toiselta pelaajalta loppuu vihreät laatat eikä hän kykene omaa toimintovuoroaan pelaamaan, mikä käynnistää myöhemmät vuoron vaiheet.
Pelin kannalta erityinen seikka on yksiköiden erityisominaisuudet ja niiden oikeanlainen käyttö. Pelissä on mukana jalkaväkeä, ratsuväkeä, tykistöä ja johtajia, jotka kaikki ovat omalaatuisia ja joiden käyttämiseen liittyy omat niksinsä. Oleellista on, että yksiköt ovat oikeassa muodostelmassa, jotta ne ovat tehokkaita muita yksiköitä vastaan. Jalkaväen pitää esimerkiksi olla puolustuksellisessa muodostelmassa, jotta se pärjää ratsuväkeä vastaan. Virheet pelilaudalla kostautuvat herkästi suurina tappioina etenkin, jos pelaajan noppatuuri on juuri kyseisellä hetkellä heikkoa. Johtajilla on myös tärkeä merkitys pelin kulussa, sillä johtajat kykenevät aktivoimaan kaksi aluetta ja niiden joukot normaalin yhden alueen sijaan.
Kuten kaikkien muidenkin sotapelien kohdalla, Waterloo ratkaistaan sotimalla ja sotiminen toteutetaan pelissä heittämällä noppaa ja selvittämällä lopputulokset suhteellisen monen erilaisen taulukon avulla. Taulukot ovat kohtuullisen yksiselitteisiä, mutta niiden käyttäminen hidastaa peliä melkoisesti eikä lukeminenkaan ole aina tavattoman helppoa.
Peli voi päättyä monella tapaa. Käytännössä liittoutuneita pelaava pelaaja voittaa pelin, jos hän onnistuu puolustamaan asemiaan pelin viimeisen vuoron loppuun. Näin kuitenkin käy ani harvoin ja peli päättyy yleensä muiden voittoehtojen täyttymiseen, joita on riittävän monen vihollisyksikön tuhoaminen tai tiettyjen ennalta määrättyjen tavoitekaupunkien valtaaminen pelilaudalta. Voittoehdot voivat toteutua yllättävän nopeasti, jos toinen taistelun osapuolista tekee ratkaisevia virheitä, mutta toisaalta taistelut raivoavat yleensä useamman tunnin ajan, ennen kuin kumpikaan osapuoli saavuttaa oman tavoitteensa.
Mielenkiintoinen uusi aluevaltaus ja aito eurosotapeli
Waterloo on peli, jossa ensimmäisenä pistävät silmään hyvin toteutettu pelilauta ja upeat puiset komponentit. Pelin säännöt ovat normaalia perhepeliä huomattavasti mutkikkaammat eikä peli aktiiviselle lautapeliharrastajallekaan ole helppo, vaan pelin oppiminen vaatii taatusti useamman pelikerran. Peli on kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempi kuin monet tyypilliset sotapelit ja siinä on monesta europelistä tuttuja elementtejä, jotka helpottavat aktiivisen lautapelaajan elämää.
Peli on onnistunut yhdistelmä sotapeliä ja europeliä. Erityisen onnistuneita piirteitä pelissä ovat toimintojen määrän vaihteleminen siten, että aktiivinen pelaaja ei tarkkaan tiedä niiden määrä sekä erilaisten sotaväen lajien selkeästi erottuvat ominaisuudet, joilla on historiallinen ja suhteellisen looginen tausta. Näillä aineksilla jokaisesta pelikerrasta tulee erilainen ja pelissä korostuu taito tuurin sijaan.
Waterloo ei kuitenkaan ole peli heikkohermoisille, sillä huonon noppatuurin päivänä peli voi olla todella armoton; erityisesti niissä tilanteissa, kun pelaaja tekee virheen ja heittää vielä päälle huonosti noppaa virheen seurauksia selviteltäessä. Tavatonta ei ole, että pelaajalta tuhoutuu valtaosa etulinjan jalkaväestä vastustajan ratsuväen rynnäkköön, jos jalkaväki on epähuomiossa jätetty väärään muodostelmaan seisomaan. Ensi alkuun pelissä tuntuisi olevan liiankin kanssa tuuria, mutta kokemus auttaa käyttämään yksiköitä oikein ja siten vähentämään noppien mukanaan tuomaa tuurielementtiä.
Jännittävää Waterloossa on myös se, että alkuhämmennyksen jälkeen peli vangitsee Waterloon taistelun hengen suhteellisen hyvin. Pelin tilanteet vaihtelevat mukavasti eikä kummankaan puolen pelaaja voi missään vaiheessa olla täysin varma voitostaan ja siten sortua lipsahduksiin omassa pelissään. Waterloon parissa kuluu muutama tunti oikein rattoisasti ja pelin jälkeen pelaajat viettävät yleensä tovin pelin tiukkoja tilanteita analysoiden, mikä kielii hyvästä pelistä ja mieleenpainuvasta pelielämyksestä.
Lisää Wallacen sotapelejä
Waterloo tulee saamaan jatkoa vuonna 2010, kun Waterloon seuraksi julkaistaan Gettysburgia käsittelevä kahden pelaajan sotapeli. Pelin luvataan olevan erilainen kuin Waterloo, mutta todennäköisesti monet Waterloossa olevat elementit ovat myös uudessa pelissä läsnä. Varmaa ainakin on, että Waterloosta tutut puiset komponentit ilahduttavat jälleen lautapeliharrastajia.
Faktat Waterloosta
Suunnittelija: Martin Wallace
Julkaisija: Warfrog / Treefrog (2009)
Mutkikkuus: Sääntöjä on paljon, eivätkä ne välttämättä aukea yhdellä lukemalla. Moneen muuhun sotapeliin verrattuna sääntöjä on kuitenkin suhteellisen maltillinen määrä ja peli on kohtuullisen looginen, kunhan pelin perusasiat vain ovat pelaajilla hallussa.
Onnen vaikutus: Pelissä, jossa valtaosa ratkaisevista tilanteista ratkaistaan noppia heittämällä, on aina rutkasti tuuria mukana, mutta Waterloossa onnen merkitystä kykenee ratkaisevasti pienentämään taitavalla pelaamisella.
Vuorovaikutus: Kaksi pelaajaa kamppailee Waterloon taistelukentällä – voiko pelissä olla enempää vuorovaikutusta, kun jokainen vastustajan liike vaikuttaa tuskallisesti omiin menestysmahdollisuuksiin?
Teema: Vaikka puiset komponentit eivät välttämättä tuo mieleen taistelukentän melskettä, peli onnistuu kuitenkin vangitsemaan ison osan Waterloossa käytyä kamppailua
Uudelleenpelattavuus: Ennakkoon määritellyt alkuasetelmat saattavat lopulta tehdä pelistä hieman itseään toistavan, mutta tämän pisteen saavuttaminen vaatii lukuisia pelejä.
Kieliriippuvuus: Komponentit ovat kielivapaat, mutta apulappuja pelissä tarvitaan runsaasti ja niiden lukeminen edellyttää suhteellisen hyvää englanninkielen hallintaa.
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 120–240 min