Olen pyrkinyt hillitsemään kulutusta ja se koskee myös lautapelejä. Tässä on mielenkiintoinen ristiriita, koska Lautapeliopas on tietyssä mielessä kulutuksen asialla. Tämän ristiriidan kanssa eläminen on välillä vähän työlästä, mutta ajattelen asian niin, että peleistä paremmin tietoinen kuluttaja osaa tehdä harkitumpia valintoja.
Osana tätä kulutuksen hillitsemistä on pyrkimys ottaa etäisyyttä uutuuksien jahtaamiseen ja uusien pelien jatkuvaan hankkimiseen. Vaikka pyrin rajoittamaan peliostoksia ja uusista peleistä kiinnostumista, kaikenlaista mielenkiintoista tulee kuitenkin vastaan. Otetaan siis lyhyt katsaus siihen, mikä kiinnostaa vuoden 2020 tammikuun lopussa.
Saapuvia Kickstartereita
Spirit Island oli kesän 2018 iso hitti. Sain sen alkukesästä ja pelasimme kesäloman aikana yli kymmenen kertaa. Kesän 2018 jälkeen peli on päätynyt pöydälle tasan kahdesti. Se on asia, jolle pitäisi tehdä jotain.
Lokakuussa 2018 Kickstarteriin tullut Jagged Earth -lisäosa oli helppo pistää tilaukseen, kun edellinen Branch & Claw -lisäosa oli hyviä juttuja pelille tehnyt. Vähän arvelutti toukokuulle 2020 luvattu toimitusaika, mutta tuumin, että jos peli ei enää silloin kiinnosta, lisäosastakin pääsee eroon.
Isoin innostus onkin haihtunut, mutta peli kiinnostaa kyllä ja toivon, että Jagged Earth osaltaan auttaa tekemään Spirit Islandista hitin taas kesällä 2020.
Root oli myös vuoden 2018 hittejä. Sillekin on käynyt vähän samoin kuin Spirit Islandille: pelikerrat ovat jääneet vähiin. Peliporukkani ei varsinaisesti peliä vastusta, mutta jostain syystä se ei juurikaan pelattavaksi päädy. Spirit Islandia voimme sentään pelata kotona kahdestaan, Root taas ei kaksinpelinä loista.
Peli on kuitenkin sen verran kiehtova, että kun The Underworld -lisäri Kickstarteriin tuli, halusin sen omakseni. Jenkit ovat lisäriä jo pelattavaksi saaneet, mutta Eurooppaan saapuva laiva ei kai ole vielä lähtenytkään Kiinasta, joten joulukuussa 2019 saapuvaksi luvattu paketti myöhästyy edelleen.
No, jälleenmyyjillä The Underworldia ei pitäisi olla kuin vasta toukokuussa, joten jos peli ennen sitä saapuu, lienee syytä olla tyytyväinen. Leder Games mokaili Vast: The Mysterious Manorin EU-toimitusten kanssa aika lailla, peliä sai ilmeisesti Suomestakin kaupasta nopeammin ja halvemmalla kuin Kickstarterista. Mutta toistaiseksi odottelen kärsivällisesti ihan sama -asenteella ja kunhan peli saapuu, Root päässee taas nauttimaan peliaikaa.
Uusia pelejä
Vaikka aika nyrpeästi uusiin peleihin keskimäärin suhtaudunkin, silloin tällöin joku peli pääsee livahtamaan suojamuureista läpi. Yksi sellainen on tikkipeli The Crew: The Quest for Planet Nine, joka herätti paljon hyvää pöhinää Essenin pelimessuilla 2019.
The Crew on yhteistyötikkipeli, jossa seikkaillaan avaruudessa yli 50 tehtävän mittaisen kampanjan läpi. Yksittäinen tehtävä on tikkipelijako, eli kestää noin kymmenen minuuttia pelata, mikä tekee pitkästä kampanjasta huomattavasti siedettävämmän pelikokemuksen.
Aluksi tehtävät ovat yksinkertaisia: tietyn pelaajan on voitettava tietty kortti itselleen. Vaikeustaso kuitenkin nousee, joten ennen pitkää pelaajien on oltava todella tarkkana. Olen odotellut suosiolla englanninkielisen version saapumista, sen pitäisi tulla mahdollisesti jo alkuvuodesta 2020, mutta joka tapauksessa vuoden alkupuolella.
Undaunted: Normandy teki sen verran hyvän vaikutuksen, että vuoden 2020 aikana ilmestyvä Undaunted: North Africa pääsee tutustumislistalle vaivatta.
Uusi versio paitsi siirtää toiminnan Normandiasta Pohjois-Afrikkaan brittien ja italialaisten välisiin taisteluihin, se myös tuo peliin uusia elementtejä kuten ajoneuvoja.
Lisäosia vanhoihin peleihin
Pari suosikkipeliä on saanut uudet lisäosat, joista on tullut uutta virtaa. A Feast for Odinin Harvest-lisäosan ohitin, kun sitä minulle ensimmäistä kertaa tarjottiin, mutta olisi kannattanut perehtyä heti tarkemmin, koska pitihän se sitten hankkia. Viitosen lisäriksi siinä on nimittäin varsin paljon hyvää asiaa.
Lisäri tekee sadonkorjuusta satunnaisen prosessin. Tietyn kaavan mukaan sadonkorjuu onkin sattumanvarainen – kevyt nälänhätä tekee ruokkimisesta kiinnostavamman haasteen, toisaalta runsaat sadot leppoistavat peliä mukavasti. Lisäosa antaa myös ekstrapotkua lyhyempään kuuden kierroksen peliin ja tekee siitä hyvinkin pelaamisen arvoisen jutun.
Lisäksi kun lisärissä kerran tuli mukana listat korteista, joiden käyttämistä ei enää suositella, B- ja C-pakat oli syytä avata ja käydä läpi, ja niinpä nekin on nyt tullut otettua käyttöön tuomaan vaihtelua ammatteihin. Oivallista kerta kaikkiaan.
Res Arcana oli loppuvuoden 2019 iloisimpia yllätyksiä, joten uutta tavaraa lisäävä Lux et Tenebrae -lisäosa oli ilmeinen hankinta emopelin seuraksi. Lisäri on perinteistä “lisää tuttua”-lajia, eli se lisää peliin vaihtelua tuomalla uutta sisältöä.
Varsinaisena uutena ominaisuutena tulevat kääröt, jotka ovat hieman vanhojen taikaesineiden kaltaisia, mutta kalliimpia kertakäyttöisiä kykyjä, jotka voi kerran hankittuaan pitää, kunnes ne haluaa käyttää. Etenkin kaksinpelissä kääröjen hyöty on aika marginaalista.
Peli laajenee viidelle pelaajalle, mutta vähän luulen, etten tule sitä viidellä pelaajalla koskaan kokeilemaan. Kaksi on paras pelaajamäärä Res Arcanalle ja uuden sisällön ja tiukentuneiden kaksinpelisääntöjen myötä kaksinpelissä on aikaisempaa enemmän vaihtelua pelikertojen välillä.
Lisää pelikertoja tutuille peleille
50×50-haaste jatkuu. Tavoitteena on siis pelata vähintään 50 peliä vähintään 50 kertaa. Se tarkoittaa aikamoista määrää pelaamista, mutta onhan tässä jo kohta 20 vuotta tilastoja kartutettukin.
Hanke on edennyt parin vuoden aikana mukavasti ja listalla on nyt jo 43 peliä. Aivan helppoja lisäyksiä listalle ei enää ole, mutta kyllä niitä pikkuhiljaa taas kertyy. Da Vinci Code on aika lähellä ja kun sitä lasten kanssa tulee herkästi pelattua useampi peli kerralla, kuvittelisin saavani sen 50 pelikertaan helposti.
Tuomon parhaiden kaupunkikehityspelien listan myötä innostuin taas virkistämään suhdettani Machi Koroon. Nelisenkymmentä kertaa pelattu peli on yksi eniten pelaamiani pelejä, joita en ole vielä Lautapelioppaaseen arvioinut. Siihen on muutamia syitä, mutta ne eivät ole erityisen hyviä, joten lähitulevaisuudessa Machi Koron arvio on luvassa ja pieni toive olisi saada peli tänä vuonna 50 pelikerran listalle.
Vanha kunnon Agricola on 42 pelikerrassa, joten ei vaatisi tolkutonta pyristelyä saada sitä myös listalle. Agricola erottuisi edukseen, valtaosa listalla nyt olevista peleistä on tuntuvasti kevyempiä – vaikka ei Agricolakaan niin raskas ole kaksinpelinä, miten sitä pääasiassa pelaan. Isoin haaste tässä on olla pelaamatta ennemmin maistuvampia pelejä, kuten Nusfjordia ja Ora et Laboraa.
The Taverns of Tiefenthalilla ei ole asiaa 50×50-listalle vielä pitkään aikaan – en kyllä pahastuisi! – mutta mukava sitä silti olisi pelata enemmän. BoardGameGeekissä käydyt keskustelut pelin optimistrategiasta ovat herättäneet halua pelata tätä pakanrakennuspelien aateliin kuuluvaa peliä lisää ja hioa strategioita paremmiksi. Jokin tässä pelissä nimittäin viehättää ja kovasti.
