As d’Or -voittajat 2026
Viikonloppuna pidettiin Festival International des Jeux eli Cannes’n pelimessut. Niiden yhteydessä julkistettiin Ranskan Vuoden peli -palkinnon (As d’Or) voittajat.
- Vuoden peli: Toy Battle
- Vuoden lastenpeli: Mooki Island
- Vuoden keskitason peli: Zenith
- Vuoden harrastajapeli: Civolution
Voittajapeli on Paolo Morin ja Alessandro Zucchinin käsialaa. Toy Battle on kaksinpeli, jossa käydään kevyttä sotaa lelujoukoilla. Vartin filleripeli on saanut kehuja yhtenä vuoden 2025 parhaista uutuuksista, ja kevyttä lapsillekin sopivaa kaksinpelitaistelua etsivien kannattaa sitä vilkaista.
Mooki Island on pienten lasten settienkeräilypeli, jossa keräillään Mookie-satuolentoja.
Zenith on Castle Combon tekijöiden peli ja vähän samansukuinen. Peli on joko kaksinpeli tai paripeli, ja pelaajat yrittävät saada vaikutusvaltaa planeetoilla pelaamalla kortteja.
Civolution on Stefan Feldin raskaammanpuoleinen europeli, jossa kehitellään teknologiapuita ja sivilisaatiota. Melko reippaasti satunnaiselementtejä sisältävä peli on lavea pistesalaatti.
BGA Awards -voittajat 2026
Board Game Arenan käyttäjät ovat äänestäneet suosikkinsa vuoden 2025 aikana Board Game Arenassa julkaistuista peleistä.
- Paras kaksinpeli: Toy Battle
- Paras kevyt peli: Flip 7
- Paras tavallinen peli: The Guild of Merchant Explorers
- Paras harrastajapeli: Galactic Cruise
- Paras aivopähkinä: Orapa Mine
- Board Game Arenan tiimin valinta: Toy Battle
Board Game Arenan palkintosivulla on kaikki tulokset.
Hasbro julkisti vuoden 2025 tuloksen
Hasbro teki vuonna 2025 liikevaihtoa 4,7 miljardia dollaria. Summa on 13,7 % korkeampi kuin vuonna 2024. Kasvu tuli sekä Wizards of the Coastilta että digipeleistä. Tarkemmin tarkasteltuna huomaa, että Wizards of the Coastin ja digipelien liikevaihto kasvoi enemmän kuin koko Hasbron liikevaihto, eli tämä osa yhtiöstä paikkasi toisten osioiden tappioita.
Liikevaihdon kovimpana ajurina on tietysti Magic: The Gathering, jonka liikevaihto nousi vuodesta 2024 peräti 59 %. Tässä kasvussa vaikuttimina olivat Universes Beyond, Secret Lair ja yleisemmin pitkä backlist.
Jatkuvalle Magic-settien virralle on nähtävästi ostajansa. Samaan aikaan joukko Hasbron sijoittajia on haastanut Hasbron oikeuteen siitä, että yhtiö julkaisee liikaa Magic-kortteja, syöden Magicin brändin arvoa pidemmällä aikavälillä lyhyen aikavälin tuottojen saamiseksi. Asian ytimessä on Hasbron omien osakkeiden ostot vuonna 2022, syytösten mukaan yli 50 miljoonan dollarin ylihintaan. Ongelmaksi nähdään myös se, että Magicista pumpataan rahaa kattamaan yhtiön muun toiminnan heikompaa menestystä.
Zeimet ja Chaboussit menehtyivät
Pelisuunnittelija Jacques Zeimet poistui keskuudestamme alkuvuoden aikana. Luxemburgilainen Zeimet halusi pysytellä poissa julkisuudesta, joten hänestä ei oikeastaan tiedetä muuta kuin kotimaa.
Zeimet tunnetaan kuitenkin peleistään, joita julkaisi erityisesti Zoch. Zeimet’n tunnetuimmat pelit ovat epäilemättä Blitz ja Torakkapokeri, mutta myös omaperäiset tasapainottelupelit Bamboleo ja Hamsterrolle ovat monille tuttuja.
Myös pelisuunnittelija Cédrick Chaboussit on menehtynyt 52-vuotiaana helmikuun alussa. Perhe toivoo muistoilmoituksessa kukkien sijasta lahjoituksia syöpätutkimukselle.
Chaboussit tunnettiin parhaiten esikoispelistään Lewis & Clark: The Expedition ja sen sisarpelistä Discoveries: The Journals of Lewis & Clark.
AEG:n johtajalle potkut AI-näkemysten vuoksi
AEG:n operatiivinen johtaja (COO) Ryan Dancey sai potkut todettuaan LinkedInissä, että tekoäly voisi aivan hyvin tuottaa Tiny Townsin, Flip 7:n tai Cubitosin tasoisia pelejä. Danceyn mukaan hänen elinaikanaan ihmiset ovat keksineet kaksi todella uutta pelaamisen tapaa (Dungeons & Dragonsin ja Magic: The Gatheringin).
Game publishing isn’t an industry of unique special ideas. It’s an industry about execution, marketing, and attention to detail. All things AIs are great at.
Tästä sitaatista voi olla monta mieltä ja Danceyn tekoälynäkemyksistä myös. Ei kai Dancey sinänsä ihan väärässä ole: suuret kielimallit pystyvät jo nyt keksimään runsain mitoin peli-ideoita (joiden arvo on tunnetusti ihan ihmistenkin keksimänä hyvin lähellä nollaa) ja epäilemättä pelien kehittämisen monissa vaiheissa on paljon tilaisuuksia hyödyntää kielimalleja.
Danceyn pahin virhe taisikin olla nimetä oman firman pelejä ja antaa ymmärtää, että John D. Clairin ja Peter McPhersonin kaltaisten suunnittelijoiden työpanos on ihan yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei liene vielä tässä vaiheessa bisneksen kannalta kovin hyvä näkökulma, kun suunnittelijoita vielä kuitenkin tarvitaan.
Dancey joutuu siis jatkamaan uraansa jossain muualla. Tässä kohtaa toki muistutettiin siitä, että AEG:n johdolle oli ihan ok se, kun Dancey muutama vuosi sitten väitti, että naisista ei ole suunnittelemaan lautapelejä, koska naiset eivät kasvatuksensa vuoksi kestä kritiikkiä kuten miehet.
Aiheesta on pitkä ja monin osin mielenkiintoinen ketju BGG:ssä. Mielenkiintoinen jatko on myös Oliver Kileyn blogipostaus Can AI design a boardgame? And what if it it can?, jossa Kiley esittelee sitä, miten Kiley kehitteli Gemini-kielimallin avulla vuosia työstämänsä peli-idean paljon pidemmälle vain vartissa. Tunteet, jotka Kileylle tästä harjoituksesta heräsivät, ovat siteeraamisen arvoiset:
One is a sense of dread in having seen firsthand what 15-minutes with Gemini could do to take a game from a general concept and get to something basically prototype ready, with the added prospect of being able to digitally create the game and run playtest simulations. Doing this the old manual way could have taken dozens or even hundreds of hours of work and research, and now it is all reduced to mere minutes.
The dread further arises with the realization that already, and certainly more so in the future, the bedrock tasks a designer calls their domain of expertise can be replicated by anyone with relative ease. This 100% puts designers at risk and devalues the work of human-designers. A publisher looking to publish a certain type of game doesn’t need to wait for a designer to make a submission – they can simply design the product themselves if they want and put their own name on the top of the box.
The second feeling is one of loss and deflation. Having used AI to basically make the game “Ecological” that I’ve envisioned for years, yet never sat down to fully flesh out, I feel like I’ve cheated. And I feel like the end result, despite being shockingly in line with my own concept notes and design sketches, somehow doesn’t belong to me. Am I the designer if all I did was feed prompts to the AI? What part of the end result is my own ingenuity and original creativity, pulling from my experience as limited as it may be, in creating this thing, versus what part belongs to the programmers at Google or belongs to the multitude of designs and human output that was used as training data?
Netflixille Ticket to Ride -oikeudet
Netflix on ostanut Asmodeelta maailmanlaajuisen yksinoikeuden Ticket to Rideen. Luvassa on niin käsikirjoitettua kuin käsikirjoittamatonta tavaraa elokuviin, televisioon ja muihin formaatteihin.
Ensimmäisenä työn alla on Ben Meklerin ja Chris Amickin käsikirjoittama elokuva, jonka tuottavat Tannenbaun Company ja Megamix. Elokuvan sisällöstä ei ole vielä mitään tietoa.
Tabletop Spirit #30
Tabletop Spirit -lehden numero 30 on ilmestynyt. Ilmaisen nettilehden uusimmassa numerossa on yli 50 sivua asiaa: useita peliarvosteluita, Italian peliharrastuksen historiaa, vuoden 2025 parhaiden pelien listoja ja coniraportteja.

Kuukauden kysymys
Kuukauden kysymyksen aiheena on maanviljely. Kerro meille suosikkisi maanviljelyaiheisista peleistä! Listaa parhaat tai anna pidemmät perustelut. Kuukauden kysymykseen voit vastata Kuukauden kysymys -sivulla tai sähköpostilla mikko@lautapeliopas.fi.
Edellisen kuukauden kysymyksen aiheena oli kaupungit, joten juttu esittelee parhaat sivilisaatiopelit.
Löydä lautapelit

Löydä lautapelit -kirjan painoksen viimeisiä kappaleita on yhä saatavilla. Tampereella kirjoja saa Lautapelit.fi:n myymälästä Ratinassa hintaan 10,95 €.
Kirjaa on myynnissä myös Torissa ja Vintedissä. Torissa kannattaa hakea kirjan nimellä, Vintedissä myynti-ilmoitukset löytää kätevästi tuosta profiilistani. Molempiin teen uusia sitä mukaa, kun kirjat käyvät kaupaksi.
Jos haluat ostaa useamman kappaleen kerralla, ota yhteyttä. Myös uudempaa Aasialaiset lautapelit -kirjaa on saatavilla, sitä löytää myös Torista.
Mikon pelaamia
Kuukauden kovin peli oli ehdottomasti Indonesia. Ostin pelin tuoreeltaan vuoden 2005 Spiel-messuilta, pelasin muutaman kerran ja sen jälkeen peli jäi tyystin sivuun. Olen pelannut alkuinnostuksen jälkeen yhden pelin vuonna 2014, mistä en muista mitään. Olen näemmä myynyt pelin niinkin myöhään kuin 2019, joten aika pitkään se on roikkunut hyllyssä pelaamattomana (silloin oli kyllä hurja myyntivuosi, myin pelejä 1500 eurolla).
Indonesiasta ilmestyi juuri uusi kolmoslaitos, joka tietysti aiheutti BGG:ssä foorumeilla aktiivisuutta. Minulla on edelleen BGG:ssä tilaukset päällä Splotterin pelien foorumeille, joten vilkastunut Indonesia-liikenne herätti huomioni. Se taas herätti ajatuksen siitä, että pelihän sopisi oivallisesti peliporukallemme nykyään. Aikoinaan se oli liian pitkä, mutta nykyäänhän tuollaiset vähän pidemmät pelit toimivat ihan hyvin.
Niinpä saalistin käsiini Indonesian. Sattuneista syistä minulla on nyt kaksi: alkuperäinen ykköspainos ja uusi, hieno kolmospainos. Ykköspainos ehti nyt ensimmäisenä pöydälle, mutta onhan tuo kolmonen hienompi (jos juuri sinua kiinnostaa ostaa tuo ykkösedikka, otapa yhteyttä). Ensimmäisessä pelissä pöydän ääreen saatiin lisäkseni neljä Indonesia-ensikertalaista. Viisinpeli onkin oikein oiva pelaajamäärä, koska siten peli on lyhyimmillään ja toisaalta täynnä mielenkiintoisia käänteitä.
Indonesiassa pelaajat perustavat yrityksiä eri puolille Indonesian saaristoa ja yrittävät rikastua. Alussa laudalle ilmestyy riisi- ja maustefarmeja ja laivayhtiöitä. Indonesiahan on rikkonainen saaristo, joten tavara kulkee laivalla paikasta toiseen. Myöhemmin mukaan tulee kumiplantaaseja ja öljyntuotantoa, ja riisi- ja maustefarmeja voi yhdistellä einesruokafirmoiksi.
Yhdistellä – siinäpä yksi pelin avainsanoista. Indonesiassa herkkua ovat juuri nämä fuusiot. Kuka tahansa, joka on opetellut tämän taidon, voi määrätä kaksi samanlaista firmaa yhdistymään, riippumatta siitä, kuka ne omistaa. Uudesta firmasta käydään huutokauppa (jossa on onneksi tolkullinen minimitarjous), jonka tuotot jaetaan alkuperäisten omistajien kesken omistusten suhteessa.
Tämä mahdollisuus yhdistellä firmoja on todella kiehtova. Voit haluta yhdistellä omia firmojasi tehdäksesi niistä parempia, voit yrittää kaapata toisen pelaajan hyvää firmaa tai yrittää muuttaa oman kehnon firmasi rahaksi. Etenkin laivafirmojen on syytäkin fuusioitua, jotta kartalle saadaan kunnollisia pitkiä merireittejä.
Säännöiltään Indonesia on enimmäkseen suoraviivainen. Yritykset perustetaan ja ne yrittävät myydä kaiken tuottamansa kaupunkeihin. Kaupungit ostavat tavaraa rajallisesti ja logistiikkakapasiteettiakin on alkuun niukasti. Jos yhtiö saa kaiken myytyä, omistaja saa rahaa ja yhtiö laajenee ilmaiseksi; muuten voi laajentua rahalla. Isommat farmit tietävät parempia tuloja. Laivayhtiöt taas vain laajenevat ja loisivat tuotannon kyljessä: ne saavat rahaa aina, kun tavaraa kulkee paikasta toiseen laivan kyydissä. Myyminen on pakollista, eli joskus voi käydä niinkin, että alkutuottaja tekee tappiota kun voitot kuluvat rahtikuluihin.
Kaikkiaan Indonesia on kyllä todella herkullinen peli. Splotterin pelien tapaan se on täynnä merkityksellisiä valintoja. Vuorojärjestys huutokaupataan joka kierros ja vaikka usein haluaa olla ensimmäisenä, toisinaan on parempi kyttäillä taaempana. Meidän pelissämme voitto meni selvin lukemin laivayhtiöiden omistajille: pelin kaksi isoa laivayhtiötä oli minulla ja Hannulla, ja me pääsimme reippaasti yli tuhannen rupian omaisuuksiin, kun muiden oli tyytyminen 600 rupiaan tai alle.

Liityin myös Bomb Busters -fanikerhoon. Testasimme tätä hittipeliä Kirjagram-peliporukkani kanssa. Luin säännöt hitusen huolimattomasti, mutta pääasiassa mokat vain vaikeuttivat peliä, joka ei alkuskenaarioissaan ole kyllä turhalla vaikeudella pilattu. Aloitimme nelosskenaariosta ja pelasimme kymmenkunta skenaariota läpi vain parilla epäonnistumisella.
Tästähän tulee mieleen vanha Da Vinci Code, samantyylistä arvuuttelua tässäkin, mutta yhteistyö tekee tunnelmasta toisenlaisen. Odotan mielenkiinnolla tulevia vaikeampia skenaarioita. Nytkin pääsi paikoittain pähkäilemään ihan mukavasti ja vaikka peli ei vielä kovin vaikeaa ollutkaan, ainakin meillä oli erinomaisen hauskaa.
Tuukan pelaamia
Mikko kirjoittikin jo Indonesiasta kattavasti, mutta kehutaan vielä lisää: pelihän oli täyttä herkkua. Indonesia on parikymmentä vuotta vanha kulttimainetta nauttivan hollantilaisen Splotter Spellenin julkaisu. Splotteria voisi kutsua varsinaiseksi artesaanipelien julkaisijaksi. Firma julkaisee pelejä harvoin, ja kun julkaisee, painokset ovat pieniä ja hinnat pilvissä. Itse pelitkin ovat äärimmäisiä tapauksia: raskaita ja armottomia talouspelejä, joissa vahvat vievät ja heikot vikisevät. Kaikin puolin siis sellaisia pelejä, joita ei pöydälle saa helposti pelattavaksi. Siksi olikin mahtava viimein päästä tutustumaan Splotterin maailmaan. Mukavaa oli myös päästä Mikon ja Villen kanssa samaan pelipöytään. Asiantuntevasta peliseurasta ei Splotter-kokemus ainakaan jäänyt vajaaksi.
Huhut Splotterin armottomuudesta osoittautuivat pian todeksi. Indonesiassa on todella helppo torpedoida pelinsä, ja ylipäätään peliä on vaikea pelata hyvin. Alkupuolisko on varsin kaoottinen, koska vuorojärjestyksellä on valtava merkitys siihen miten yhtiöomistukset kartalle asettuvat. Vuorojärjestys kaiken kukkuraksi määritetään kerran ympäri -huutokaupalla. Arvioipa siinä sitten vuorosi ajoitusta, kun et voi edes tietää omistatko yhtiötä enää vuorollasi. Paljonpuhuva oli oma alkupelin tilanteeni, kun mukavat voitot saadakseni minun olisi pitänyt olla vuorojärjestyksessä neljäs. Mutta kun olin kolmas, niin en pystynyt tekemään mitään. Turhauttavaa, mutta myös todella kiehtovaa. Pidän tällaisesta, ettei peli silittele liikaa myötäkarvaan, vaan antaa opetukset kunnolla isän kädestä.
Aloitin pelin mielestäni hyvällä liikkeellä, eli laajensin hankkimaani laivayhtiötä tuotteiden kuljettamiseksi. Nopeasti kävi ilmi, että laivayhtiön toiminta-alue on kaikkein oleellisinta. Jos laivat kulkevat vähänkään sivussa plantaasien ja tehtaiden sijainnista, laivat seilaavat tyhjinä ja tuloja ei tipu. Lähdin tarmokkaasti parantamaan asemiani perustamalla plantaaseja keskeisimmille paikoille. Kun rahaa oli viimein tarkoitus alkaa tahkota, muut rikkaammat pelaajat päättivät fuusioida hiellä ja verellä rakentamani yhtiöni omiin laivayhtiöihinsä.
Yhtäkkiä en omistanutkaan enää muuta kuin pienen korvauksen myymistäni laivoista. Peli näytti siinä kohtaa olevan pelattu. Päätin siis iskeä samalla mitalla takaisin ja fuusioida muiden mausteplantaasit yhdeksi isoksi mausteyhtiöksi, jonka tuotteilla pääsin viimein rikastumaan. Loppukiri ei silti riittänyt, ja yhden liiallisen tarjouskisan vuoksi palkintopallisija karkasi vain muutaman tuhannen rupian päähän. Neljäs sija viisinpelissä tällaiselle noviisille oli silti kelpo saavutus. Indonesia oli ensimmäinen Splotter, muttei taatusti viimeinen.

Toinen alkuvuoden ajatuksia herättänyt peli on ollut Age of Innovation. Pelin alaotsikko “A Terra Mystica game” kertoo suoraan mistä on kyse. Jälleen kerran perheenlisäystä strategiapeliklassikolle. Eikö Gaia Project jo riittänyt?
Neljän vuoden takaisessa arvostelussani nostin Gaia Projectin Terra Mysticaa korkeammalle, mutta olen sittemmin tullut toisiin aatoksiin. Alkuperäisen Terra Mystican tiukkaakin tiukempi aluehallinta ja jatkuvaa varpaillaan oloa vaativa vuorovaikutuksellisuus on vaan paljon kiinnostavampaa kuin Gaia Projectin anteeksiantava avaruusrakentelu. Gaia on kovin soolomainen kokemus, jossa muiden pelaajien tekemiset eivät ole lähellekään niin oleellisia kuin Terra Mysticassa.
Age of Innovation yllätti, sillä se muistuttaa Terra Mystica vieläkin enemmän kuin Gaia Project. Pelissä on oikeastaan vain kaksi keskeistä eroavaisuutta Terra Mysticaan: kirjat, joilla hankitaan innovaatioita ja äärimmäisyyksiin viety vaihteleva alkuasetelma. Innovaatiot ovat pitkälti sama idea kuin Gaia Projectin edistysteknologialaatat, mutta innovaatioiden hankkiminen on yksinkertaisempaa ja niissä on enemmän vaihtelua. Lisäksi innovaatioiden hintana olevia kirjoja voi käyttää vaihteleviin toimintoihin. Oikein hyvä lisä.
Mutta entäs se äärimmilleen viety vaihteleva alkuasetelma? Jos Terra Mystican 14 erilaista kansaa oli jo paljon, niin Age of Innovation räjäyttää kaiken uusiin sfääreihin. Pelin alussa oma pelattava kansa koostetaan valitsemalla yksi 12 erilaisesta kansasta, yksi seitsemästä mahdollisesta maastotyypistä erikoisominaisuuksineen, sekä yksi palatsirakennus 17 erilaisesta, jotka kukin antavat myös erikoisvoiman. Ilman pitkää matematiikkaakin ymmärtää, että eri kombinaatioiden määrä on tähtitieteellinen.
Tämä “rakenna oma kansasi” -aloitus on muikea ja strategisesti kiinnostava vaihe, mutta tässä on menty ehkä liian pitkälle. Alkuperäisen Terra Mystican hienoin elementti on 14 eri kansan välinen vuorovaikutus ja miten oma strategia täytyy rakentaa sen ympärille. Ne on helppo sisäistää, koska kansat ovat aina samanlaisia. Age of Innovationissa tuo on lähes mahdotonta, sillä peli on joka kerta täysin erilainen. Mikään määrä pelitestausta ei pysty varmistamaan kaikkia kansa/maasto/palatsi-kombinaatioita tasapainoisiksi. Peliin pitikin jo julkaista muutamaa kansaa korjaava parannussetti.
Mutta on Age of Innovationissa paljon hyvää. Tällä hetkellä se tuntuu kiehtovammalta kuin Gaia Project, mutta katsotaan miten peli vertautuu ajan kanssa äitiinsä Terra Mysticaan. Tutkimukset jatkuvat.
Vilman pelaamia
Helmikuussa pelasin livenä 105 kertaa ja BGA:ssa kertyi 184 pelikertaa. Testasin kymmenen uutta peliä. Helmikuussa pöydälle pääsi 75 eri peliä, mikä on mielestäni iso luku. Minähän olen pelaaja, joka nauttii hinkata niitä samoja pelejä! En kaipaa uutuuksia vaan tykkään uudelleen ja uudelleen palata omien lempparien äärelle ja kehittää niissä omaa taktiikkaa pettämättömäksi.
Kävin helmikuussa aktiivisesti pelikerhoissa. Uutena kokeiluna oli Ylä-Olarin pelikerho, joka kokoontuu keskiviikkoisin. Ihanaa, kun on näitä aikarajattomia kerhoja! Martinlaakson kerhon rakkautta syö hieman se, kun sieltä on aina kahdeksalta poistuttava. Moni raskaampi peli jää automaattisesti sivuun, koska kolmen tunnin tiukka aikaraja ei peliä mahdollista.
Uusista peleistä ensimmäinen on Piña Coladice, josta olin nähnyt useita kuvia Instagramissa. Pelistä en tiennyt mitään, mutta kuvien perusteella tahdoin sitä kokeilla. Oli pienoinen pettymys, kun peli olikin Yatzy lisämausteella: onnistuneista suorituksista laitetaan nappuloita 4×4-laudalle ja pelin voittaa, jos saa neljän suoran tehtyä. Pikkufillerinä tämä on kuitenkin ihan kiva ja toimiva.

Waddlea kokeilin myös ensimmäistä kertaa helmikuussa. Pelissä asetellaan pingviineitä laudalle ja varmaan ideana olisi miettiä siirtoja hirveän pitkälle ja laskea mahdollisimman tarkasti omia pisteitä. Minä vain pelailin pingviinejä ensimmäisen intuitioni ja vaiston varassa. Tässä piilee monelle vahva analyysihalvausvaara! Jos seura ei halvaannu, peli on mukava.
Cloudy Kingdomin ostin Essenistä ja olen odottanut siitä saakka, että se pääsisi pöydälle. Myyjälle tämä oli heidän pienistä peleistään hänen henkilökohtainen suosikkinsa. Minä taas laitan pelin samantien myytävien pelien pinoon. Ymmärrän kyllä, miksi jotkut tästä varmasti tykkäävät paljon. Tehtävänä on rakentaa reitti omalta aloituspaikalta toiselle omalle paikalle. Toisia saa estää eli heidän polkunsa voi katkoa, mutta mitä käy omalle reitille, jos vain katkoo vastustajien tietä?
Neljäs helmikuun uutuus on prototyyppini, joka kantaa nimeä Koiruus. Pelasin Wispwoodia ensimmäisen kerran, enkä saanut sen jälkeen unta. Illalla myöhään mieleeni nousi kuva pelistä, jonka voisin suunnitella. Silloin ei voi nukkua. Minun oli pakko kirjoittaa ajatukset ylös, etteivät ne vain katoa, ja niitä tuli koko ajan lisää ja lisää. Saapa nähdä, tuleeko tästä koskaan mitään, mutta heti aamusta (äärimmäisen vähäunisen yön jälkeen) askartelin pikaisen prototyypin, jota tyttäreni kanssa kokeilimme.

Varmaan arvaattekin että kerron myös testanneeni Wispwoodia? Kyllä! Se on loistava! Ensinnäkin: se on lumoavan kaunis peli! Olin nähnyt tästä paljon kuvia ennakkoon. Ystäväni osti pelin Essenistä ja olin pitkään odottanut, koska pääsemme sitä pelaamaan. Pelissä on kolme kierrosta, joiden aikana rakennetaan neliön muotoisista laatoista omaa pelialuetta. Kierrosten välissä pelialue kasvaa ja puupalat lähtevät pois. Tässä oli jotain niin nerokasta, että se sai aivoni käymään ylikierroksilla. Wispwood sopii hyvin perhepeliksi, mutta aikuiset nauttivat tästä myöskin paljon. Minulle tulee tästä mieleen Cartographers ilman kuponkeja ja vastustajien pelialueen sörkkimistä.
Tea Witchesiä pääsin pelaamaan epäilyttävissä olosuhteissa. Peli nousi pöydälle, eikä kukaan ollut peliä pelannut. Säännöt oli toki luettu ja opetusvideot katsottu. Minä, joka inhoan uusia pelejä, olin valmistautunut tähän ajatuksella: tulen inhoamaan tälläistä tapaa opetella pelejä. Miten voin kysyä pelistä opettajalta, kun sellaista ei ole? Yllättävän mutkattomasti se silti meni, johtuen ehkä Mikon ja Juhanan ilmiömäisistä taidoista opetella peli pääsemättä pelaamaan sitä. Minä en tähän kykene.

Nocturnis on myöskin Essen-ostos, eli takana on jo pitkä odotus. Onneksi tämä peli ei päädy myyntipinoon! Nocturnis on kaunis korttien kääntämiseen perustuva kupongintäyttöpeli ja näistä minä tykkää todella paljon! Pelin suunnittelija on myöskin pelin graafikko! Mikä lahjakkuus Maxine Metzger on!
Ainoa miinus pelistä on, että se on tehty ulkonäkö eikä pelattavuus edellä. Symbolit eivät ole riittävän erilaisia keskenään ja perhoset sekoittaa liian helposti toisiinsa. Ah ja toinen miinus! Pelissä on todella paha riski analyysihalvaukselle! Mutta minä nautin tämän pelaamisesta. Kamalan isossa porukassa en peliä enää tuo pöydälle, sillä iso porukka ei tuo lisäarvoa, ainoastaan lisäaikaa, vaikka kaikki pelaavatkin samanaikaisesti.

Kahdeksantena uutuutena on Aspens, josta juuri kirjoitin arvostelun. Tämä on mukava ja nopea kaksinpeli, jossa vallataan omalle puulajille elintilaa.
Agent Avenue oli minulle uusi tuttavuus, joka iskettiin pelikerholla pöytään pitkän pelin päätyttyä. Tämä on hyvin yksinkertainen kaksinpeli. Ehkä juuri se tässä koukuttaakin. Molemmat pelaajat yrittävät saada paremman kortin. Toinen aina pelaa kaksi korttia: toisen kuvapuoli ylöspäin ja toisen pimeänä. Vastustaja sitten valitsee ottaako sen näkyvän kortin vai pimeän. Kutkuttavaa! Joskus pimeä kortti on tosi huono ja joskus aivan timanttia. Joudut tekemään päätöksen vastustajaa lukemalla ja tarkkailemalla hänen pelityyliään. Peli löytyy muuten myös Board Game Arenasta!

Paint the Roses on helmikuun viimeinen uutuus. En ollut juurikaan törmännyt peliin ennalta ja ennakkoluuloja oli vain siitä, että peli on yhteistyötä ja tässä genressä olen supernirso. Vaan tämäpä maistuikin oikein hyvin! Pelasimme ilman mukana tulevia apulappuja, joihin saa tehdä muistiinpanoja. Pelin loppua kohden huomasimme kuitenkin niiden tärkeyden ja yhden tehtävän kohdalla teimme muistiinpanot.
Pelissä asetetaan laudalle laatta ja jokainen pelaaja asettaa laatalle kuutioita sen mukaan, kuinka monta ehtoa omassa salaisessa tehtävässä toteutuu. Sitten pohditaan arvataanko joku tehtävistä vai mennäänkö vain seuraavaan vihjeeseen. Pelasimme helppoa peliversiota ja tahtoisin kyllä kokeilla vaikeampaa. Tämä oli liian helppo, vaikkakin keksimme kotisäännön, joka teki pelistä vaikeamman: jos muut arvaavat sinun tehtäväkorttisi ja se on väärin, joudut heittämään sen pois ja aloittamaan uuden tehtävän kanssa alusta. Oikeasti saat säästää tehtäväkortin.

Näiden kymmenen minulle uuden pelin lisäksi sain vihdoin ensimmäistä kertaa Underwater Citiesin Data Era -lisäosan pöydälle. Tämän Essen-ostoksen pelaamista olin odottanut kaikista eniten. Underwater Cities on minun top 20 -listallani ollut kolmen kärjessä useamman vuoden, joten tahdoin palavasti päästä kokeilemaan uutta lisäriä. Nyt kun pääsin, niin en pelaa peliä enää ilman! Siis ah! Rakkautta.
Peliin tulee uutena resurssina cd-levyt. Cd-levyillä voit tehdä monia asioita, mutta kuitenkin vain yhden vuorossa. Voit esimerkiksi pelata kaksi korttia yhden sijasta, tai voit vaihtaa yhden resurssin toiseksi. Uudet siniset kaupungit tuottavat cd-levyjä, joita saa myös laudalta ja korteista. Nyt joudun miettimään loppuvuoden meneekö Underwater Cities top-listallani uuden lisärin avulla Arnakin ohi? Apua mikä ajatus! Tarvitsen lisää pelikertoja, jotta voin pohtia tätä.

Toinenkin uusi lisäri – tai itse asiassa minilisäri – pääsi pöydälle helmikuussa ensimmäistä kertaa: Paladins of the West Kingdomin Suspicion Decks. Uudesta-Seelannista tilattu lisäosa seikkaili ensin matkallaan, sitten tullissa, teki sitten paluumatkan Uuteen-Seelantiin ja sitten uudelleen Suomen tulliin, kunnes pääsi perille Espooseen. Tätä olin odottanut tosi paljon, koska minilisäosa antaa jokaiselle pelaajalle oman lilojen korttien pakan. Tähän päättyy valitus: ”Miksi mä aina nostan tyhjän arvan ja sä saat kaksi rahaa”. Jatkossa kaikilla on pakassaan samat kortit. Kuinka usein aiot nostaa liloja kortteja riippuu vain sinusta. Olen sanonut tämän lauseen ennenkin lisäosien kohdalla, mutta taas: en aio pelata peliä enää ilman tätä.
PuffiNovasta on pakko myös kertoa! Se tapahtui vihdoin! Saimme graafikon kanssa pelin valmiiksi ja se on nyt lähetetty tehtaalle tarkistettavaksi, onko peli painokunnossa. Viime viikko olikin hyvin outo, koska peli oli palautettu viikko sitten emmekä tehneet töitä yhdessä. Olen todella tottunut siihen, että lähes joka päivä teemme Jasun kanssa Puffista. Nyt en tiedä mitä hänelle kuuluu. Nautin yhdessä tekemisestä ja meidän kahden yhteistyö sujui saumattomasti. Ei varmaan auta muu kuin suunnitella uusi peli ja palkata Jasu kuvittamaan sitä. Tai itseasiassa, onhan Magic Waterfall -pelini kuvitusta vaille valmis, joten ei muuta kuin sopimuksia kirjoittamaan!

Veetin pelaamia
Noin puolet helmikuusta meni sairastellessa, joten lautapelailukin on jäänyt hieman paitsioon. Tärkeimmät pelikerrat saatiin kuitenkin pidettyä, ja Sagrada Artisansiin saatiin muutama sessio alle.
Sagrada Artisans on legacy-versio lempipeleihini kuuluvasta Sagradasta. Kymmenen pelikerran kampanja seuraa artisaaniperheen matkaa 1800-luvun lopusta nykypäivään katedraalin valmistuessa pala palalta. Oma perheeni on italialainen pyrkyrisuku Buonazuppa, ja kilpailevat suvut ovat Skotlannista, Puolasta ja Norjasta. Helmikuun lopussa oikean kirkon viimeinen torni valmistui, joten aloitusaika oli oikein sopiva.
Ensinäkemältä tunnelma oli hieman outo. Värityskirjoja ja vain 10 noppaa? Muutoksista huolimatta pohjalla on tuttu ja turvallinen noppadraftailu, jossa on samaan aikaan enemmän vapauksia ja tiukempia rajoitteita. Laatikon mukana tulleet värikynät eivät olleet parasta laatua, mutta muutoin komponentit ovat oikein onnistuneita, ja legacy-juonteet lukuisine suljettuine kirjekuorineen tuovat sopivasti lisämausteita tuttuun klassikkoon.
Kampanjan alkuvaiheessa meno on lupaavaa, ja tästä raportoidaan todennäköisesti jatkossa lisää. Joskohan kesään mennessä olisi meidänkin kirkko valmis…
Eetun pelaamia
Helmikuu oli ensimmäinen täysi kuukausi sen jälkeen, kun päätin hypätä syvään päähän tässä harrastuksessa ja otin käyttöön BG Stats -sovelluksen pelikertojen muistiinkirjaamista varten. Päätinpä siis kirjoitella myös teille lukijoille katsausta ja mietteitä.
Kuukauden pelatuin pelini oli Flip 7, lähinnä siitä syystä, että sitä on tullut tylsyyksissään nakutettua Board Game Arenassa vasemmalla silmällä muuta touhutessa. Muutama fyysinenkin pelikerta toki kuukauteen mahtuu. On kyllä uskomatonta, miten noin yksinkertainen peli voi olla samaan aikaan niin loistavaa viihdettä.
Virtuaalisten pelikertojen lisäksi pelejä on päässyt ihan pöydällekin asti, kun aloimme kokoontua muutaman vanhan kaverin kanssa Tavernaan parin viikon välein pelien äärelle. Kokoontumisia on jo kaksi takana, joten kaipa tuota voi sanoa jo vakioporukaksi.
Ensimmäinen kokoontuminen toi pöydälle Azulin lisäksi uuden tuttavuuden Spirits of the Forest, joka oli mainio filleri ja joka jätti koko seurueelle oikein positiivisen fiiliksen. Pääsee varmasti uudelleenkin pöydälle. Kyseisen kokoontumisen main event minulle oli kuitenkin MLEM: Space Agency, johon olin tutustunut jo BGA:ssa, mutta jonka ilokseni löysin yllättäen myös Tavernan hyllystä. Peli on todella söpö tapaus ja vaikka noppamekaniikka ajoittain tuntui jopa turhauttavalta, yritän tämän varmasti joskus saada vielä uudelleen pöydälle.
Toiselta pelikerralta mainitsemisen arvoiseksi nousi Betrayal at House on the Hillin 3. laitos. Olen ensimmäistä painosta pelannut muutamia kertoja noin 15 vuotta sitten ja muistin oitis, miksi rakastin peliä. Huoneiden tutkiminen on koukuttavaa ja elämäpisteiden hyödyntäminen on hauska mekaniikka. Tämäkin painos oli oikein mainio pienine muutoksineen. Muukin peliporukka tykkäsi ja peli löytää varmasti tiensä jatkossakin pöytäämme.
Omaan pelikirjastoon tuli hankittua alennusmyynnistä Lego-peli Monkey Palace, joka kuitenkin sai tuomion siirtyä eteenpäin parin pelikerran jälkeen. Pelissä on potentiaalia, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi syvyyttä omaan makuun. Pöydälle pääsi myös Pelikon vuonna 2023 julkaisema Sano jo se sana, joka niin ikään löysi tiensä meille alennuslaarista. Olisin pelin varmaankin skipannut, mutta onneksi puoliso sen jääräpäisesti halusi ostaa. Peli nousi heti omien suosikkieni joukkoon Alias-tyyppisistä sanapeleistä. Sitä pelaa mielellään monta kertaa uudestaan ja uudelleenpeluuarvo säilyy, vaikkei kysymyskortteja mahdottoman monta pelissä olekaan. Piilotettu helmi.
Tapahtumakalenteri
Dungeon Poker -turnaus 7.3.2026 (Helsinki)
Dungeon Poker -pelin ensimmäinen virallinen turnaus pelataan lauantaina 7.3. Helsingissä Puolenkuun pelien Halfmoon Game Cafe -pelikahvilassa (Keskuskatu 3 A).
Turnaukseen osallistuminen on maksutonta, osallistumaan pääsee kahvilan tavallisella pelimaksulla. Voittajille on luvassa mainetta, kunniaa ja lahjakortteja.
Turnaus pidetään lauantaina klo 17–21. Paikkoja on rajallisesti, ilmoittaudu mukaan Halfmoon Game Cafen sivuilla.
Ylä-Olarin lautapelaajien pelisuunnittelijavierailut 25.3.2026 (Espoo)
Ylä-Olarin lautapelaajat järjestää kevään aikana peli-illoissaan pelisuunnittelijoiden vierailuja. Loppukevään ohjelmassa ovat:
- 25.3.2026: Vilma Vihervaara (PuffiNova)
- 22.4.2026: Rauli Poikela (Dungeon Poker)
- 20.5.2026: Harry-Pekka Kuusela (Galenos)
Peli-iltoja on muutenkin joka keskiviikko. Peli-illat pidetään Olarin olohuoneella klo 17.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.
JokiCon kevät 2026 28.–29.3.2026 (Joensuu)
Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan pelikerhon järjestämä pelitapahtuma Joensuussa Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Aurora-rakennuksessa (Yliopistokatu 2).
Ohjelmassa on vapaata pelailua ja käytettävissä on kerhon lautapelikokoelma.
Tapahtuma on päihteetön. Tapahtuma on lauantaina klo 11–21.45 ja sunnuntaina klo 10–19. Pääsymaksu on 3 € päivältä, 5 € koko viikonlopulta.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta. Facebook-tapahtuma.
Jycon 10.–12.4.2026 (Jyväskylä)
Tapahtuma järjestetään Viitaniemessä (Viitaniementie 11-13). Ovet avautuvat perjantaina klo 17 ja pelailla voi sunnuntaihin klo 18 asti. Tapahtumapaikalla on lattiamajoitusmahdollisuus koko viikonlopun ajan. Suihkutilat ovat yöpyjien käytettävissä, mutta eri rakennuksessa. Keittiö löytyy.
Päivä maksaa 5 €, koko viikonloppu 10 €.
Pelejä on tapahtuman puolesta, omat pelit myös erittäin tervetulleita. Aiempaa pelikokemusta ei tarvita!
2nd Baltic Wargaming Convention 18.–19.4.2026 (Helsinki)
Toinen Baltic Wargaming Convention pidetään Suomenlinnan Pajasalissa. Tapahtuman pääpaino on uusien sotapeliprojektien testaamisessa, mutta tapahtumaan saa tulla pelaamaan myös omia pelejään.
Liput maksavat 25 €.
Tapahtumassa on testattavana uusia pelejä puolalaiselta TS Wargamesilta ja ruotsalaiselta Three Crown Gamesilta, Suureen Pohjan sotaan perustuvaa GNWB-järjestelmää ja muita kiinnostavia uutuuksia.
Lisätietoja Flintlock Gamesin sivuilta.

LaaksoCon 18.–19.4.2026 (Ylivieska)
LaaksoCon on lauta-, kortti-, miniatyyri- ja pöytäroolipelaamiseen keskittyvä tapahtuma, joka järjestetään Ylivieskassa 1-2 kertaa vuodessa (Toimitalo Pietari, Terveystie 11, B-sisäänkäynti).
LaaksoCon on suunnattu yli 16-vuotiaille ja täysi-ikäisille. Tapahtuma on päihteetön ja energiajuomaton.
Lisätietoja LaaksoConin nettisivuilta.

Lautapelaamisen SM-joukkueturnaus 25.4.2026 (Turku)
Lautapelaamisen SM-joukkueturnaus pelataan Turussa todennäköisesti Turun suomenkielisen työväenopiston aulassa (Kaskenkatu 5).
Turnauspelit ovat Fishing, Inventors of the South Tigris, Botanicus ja Apiary. Joukkueiden on toimitettava kisapaikalle yksi kappale jokaista peliä.
Turnaukseen osallistutaan nelihenkisin joukkuein. Ilmoittautumisaika päättyy keskiviikkona 22.4.2026.
Lisätietoja turnauksesta Lautapeliseuran foorumilta.
Ropecon 24.–26.7.2026 (Helsinki)
Ropecon järjestetään jälleen kerran Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman teemana on tänä vuonna unet.
Ropeconin ohjelmahaku on nyt auki.
Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.
LitsaCon 7.–9.8.2026 (Kaarina)
Litsan lautapelikerho Turun kupeessa järjestää 7.-9.8.2026 lautapelailuviikonlopun Littoisten srk-kodilla osoitteessa Kampakuja 1, Kaarina. Ovet avautuvat perjantaina klo 17 ja sulkeutuvat sunnuntaina klo 17. Ohjelmassa on pääasiassa vapaata pelaamista. Voit tuoda mukanasi omia pelejä tai tehdä löytöjä kerhon pelikaapista. Kirppisnurkkaukseen voi tuoda omia pelejä myyntiin tai vaihtoon. Tapahtuma on kaikille avoin, pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön.
Srk-talo on käytettävissämme tauotta ympäri vuorokauden. Tarjolla on pelien lisäksi kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Pidempään viipyvien kannattaa varautua omin eväin. Mikroaaltouuni on käytettävissä. Pihassa on hieman rajoitetusti parkkitilaa, mutta Turun seutuliikenteen (Föli) tietyt bussilinjat kulkevat aivan vierestä.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Kuukauden kysymys -jutussa esiteltiin parhaat sivilisaatiopelit.
Strategiajuttuja ilmestyi kaksin kappalein. Ensin Tatu kertoi, miten Dominionia kuuluu pelata ja sitten Tuukka valotti Lost Ruins of Arnakin salaisuuksia.
Vilman testissä oli Aspens, puulajien kilpailu elintilasta metsässä. Joonas taas arvioi Clever 4 Ever -noppailun.
Tutkailimme porukalla pelivuotta 2021 eli viiden vuoden takaisia tunnelmia. Maaliskuussa on luvassa jatkoa samalla teemalle, eli katsaus kymmenen vuoden taakse vuoteen 2016.
Sampsa on urakoinut ja arvioinut kaikki Carcassonnen uudet lisäosat.
Pasi ja Leevi arvioivat Botanical Bliss -lautapelin. Tuukan testipenkissä oli Bomb Busters, viime vuoden Spiel des Jahres -voittaja. Inka on haistellut tervanhajua Raumanmeren laivanvarustajat -pelin parissa.
Piritakin kirjoitti pari arviota. Dobble Catan yhdistää kaksi klassikkopeliä tavalla, joka on vähän muuta kuin Dobblea Catan-kuvilla. Pelastaja taas on tulipalojen sammutusta tavalla, joka samalla opettaa imaginääriluvuilla laskemista.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Ryhmässä tiedotetaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista. Liittyäksesi ryhmään laita viestiä Telegramissa.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista ja Mastodonista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram ja Mastodon ovat varmimpia kanavia, joissa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Pekingin mysteerit
- Smart10
- Uutiskatsaus 2.2.2026
- Carcassonne
- Secret Hitler
- Suomen aarre
- Sky Team
- Piles!
- Bananagrams
Lautapeliblogien päivitykset
Peliarvostelut:
- Lunkisti: Lords of Worlds – ostoskorissa planeettatarpeita
- Pelikaappimuistio: Ayar: Children of the Sun on aurinkoinen minipelien kudelma
Videot:
- Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit: 258. Pelit joissa on pituuttaan enemmän sisältöä, 259. L-kirjaimella alkavat pelit, 260. Soolopelatut lautapelit
- Nopparalli: Nopparalli vs Jiiratawemputin #2 – Trio!
- Nopparalli: Lord of the Rings: Fate of the Fellowship | Yhteistyöpelin arvostelu | Z-Man Games
- Anton VS Lautapelit: Kokoelman sivilisaatiopelit järjestyksessä #shorts
- Anton VS Lautapelit: Näin pitää tehdä tietokonepeli lautapeliksi | Civilization: The New Dawn arvostelu
- Peli-Harri: Lautapeliarvostelu: Botswana
Muut blogijutut:
- Huoltoreitti: Pelattuna: The Russo-Swedish War (2008)
- Huoltoreitti: Seitsemän vuotta huoltoreittiä
- Pelikilta: Defenders of the Wild (pikaohjeet)
- Pelikilta: Nimikyltti-työkalu julkaistu
- Gameblog: Return to Chicago & NorthWestern
- Gameblog: Return to Indonesia
- Gameblog: Chicago & NorthWestern redraw
- Pelikilta: W. Eric Martin & lautapelimedia
- Pelikilta: Lautapelien Turku
Lautapelit.fi:n peliesittelyjä:
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
