Die Dolmengötter
4.4.2009 - Mikko Saari
Die Dolmengötter on ruma peli. Jätin sen osin siitä syystä ostamatta Essenin messuilta vuonna 2005. Pelilaudan karu ulkoasu kätkee kuitenkin allensa hienon pelin, joka lähemmällä tarkastelulla paljastui yhdeksi vuoden 2005 parhaista peleistä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Pelin idea
Pelaajat ohjastavat druidejaan neli-, kuusi- ja kahdeksankulmioista koostuvalla pelilaudalla. Reitit kulkevat alueiden kulmia ja sivuja pitkin ja liikkuessaan druidit jättävät jälkeensä kiviä alueiden kulmiin.
Kun jollakin pelaajalla on enemmistö kiviä yhden alueen ympärillä ja vähintään yhdellä muullakin pelaajalla on alueella kivi, enemmistöpelaaja saa laittaa alueelle dolmeenin. Jos toinen pelaaja tasoittaa kivien määrän, hänkin saa laittaa dolmeenin, mutta se tulee pinon pohjalle. Jos jompikumpi pelaajista kirii kivien määrässä taas edelle, hän saa laittaa uuden dolmeenin, tällä kertaa pinon päälle.
Kun jokaisessa kulmassa on kivi tai peli päättyy, alue pisteytetään. Päällimmäisen dolmeenin pistearvo (1-4) kerrotaan parhaalla kertoimella (alueen koosta riippuen 3, 4 tai 5), seuraava saa yhtä pienemmän kertoimen ja niin edelleen. Parasta siis järjestää oma neljän pisteen dolmeeni ison alueen pinon huipulle!
Yhteistyötä
Die Dolmengötteristä tekee erittäin hyvän pelin se, miten menestys vaatii apua muilta pelaajilta. Liian aggressiivinen kivien keskittäminen johtaa siihen, ettei kukaan suostu näille alueille vähemmistöksi. Perinteinen alue-enemmistöpeli saa lisäksi uutta potkua, kun varsinaisten alueiden sijasta pelataankin alueiden väliin, jolloin yksi kivi vaikuttaa kolmelle alueelle.
Kun pelin sisäistää, Dolmengötterin pelaa pariinkymmeneen minuuttiin. Siinä ajassa se tarjoaa todella paljon pohdittavaa ja erittäin mielenkiintoisia haasteita — mutta valitettavasti vain tasan neljälle pelaajalle. Kolminpeli on pelattava, mutta ei nerokas, muilla pelaajamäärillä Dolmengötter on jo huono eikä varsinaisesti pelaamisen arvoinen.
Thomas Odenhoven kehitteli sittemmin samantyyppisiä ideoita suomeksi ilmestyneessä Portobello Marketissa, mutta näistä kahdesta Dolmengötter on terävämpi tapaus. Portobello Market on enemmän perhepeli, mutta fiksu peli sekin.
Faktat Die Dolmengötteristä
Suunnittelija: Thomas Odenhoven
Julkaisija: Eggertspiele (2005)
Mutkikkuus: Säännöt ovat varsin yksinkertaiset ja pelin opettaa ja oppii nopeasti. Pelatessa ei tarvitse sääntökirjaa selailla.
Onnen vaikutus: Onnella ei ole sijaa, toisten pelaajien tekemisistä syntyvällä kaaoksella sen sijaan on oma osansa.
Vuorovaikutus: Pelissä on runsaasti vuorovaikutusta, sillä yksin ei voi pärjätä — menestyäkseen on pelattava toisten kanssa.
Teema: Teema on täysin höpö ja kuvitus vähän rumaa, peli onkin pohjimmiltaan abstrakti.
Uudelleenpelattavuus: Erinomainen.
Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.
Pelaajamäärä: 2-5, käytännössä parhaimmillaan nelinpelinä.
Pituus: 20-30 minuuttia.
Osta Die Dolmengötter Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Tuli testattua pelaajamääräväitettä viikonloppuna. Peli tosiaan on parhaimmillaan neljällä, ja onkin sitten erinomaisen hyvä. Mielestäni viidelläkin toimii, mutta kolmella pelin loppu oli varsinainen antikliimaksi, koska kaikki vain välttelivät siirtojen tekemistä. Kuvittelisin, että kahdella tämä korostuu vielä enemmän, eikä pelissä ole mitään makua.
Päivitin arvostelua, lisäsin muutaman kuvan juttuun.