Istanbul

Rüdiger Dorn on pitkän linjan pelisuunnittelija, joka on tehnyt pelejä koko 2000-luvun ajan. Vaikka Dorn on suunnitellut joukon pidettyjä pelejä, Spiel des Jahres -menestys on häntä väistellyt. Tilanne korjaantui vuonna 2014, kun Istanbul nappasi Spiel des Jahresin peliharrastajapalkinnon eli Kennerspiel des Jahresin.

Voittoa on helppo pitää ansaittuna, sillä Istanbul on erinomainen europeli. Kennerspiel-luokituskin on kohdallaan, sillä vaikka Istanbul onkin säännöiltään lähes perhepeli ja hyvin pelattavissa fiksujen lastenkin kanssa, pelissä on sen verran haastetta, että lapset eivät peliä voita läheskään niin usein kuin perhepeliltä vaaditaan.

Kauppiaat ja apulaiset

Istanbulin kansiPelin tavoitteena on kerätä viisi rubiinia Istanbulin basaarista käymällä kauppaa. Basaari muodostuu kuudestatoista kohteesta, jotka ovat irtonaisia laattoja – näin pelilaudan voi asetella eri tavalla joka kerta. Ohjekirja suosittelee ystävällisesti muutamaa fiksua asetelmaa ensimmäisiin peleihin.

Pelaajien kauppiaat kiertelevät basaarissa apulaistensa kanssa. Apulaismekaniikasta voisi arvata suunnittelijan. Monessa Rüdiger Dornin pelissä on nähty kiekkopino, josta ripotellaan kiekkoja matkan varrelle – tällainen löytyy esimerkiksi Dornin ensimmäisestä isosta julkaisusta, Genoasta. Tämä tavaramerkki löytyy myös Istanbulista. Kauppiaan alla kulkee pinossa apulaisia ja aina kun pelaaja pysähtyy jollekin basaarin laatoista, sinne on jätettävä apulainen pinosta. Jos laatalla oli jo valmiiksi apulainen, sen voi kerätä talteen.

Jos apulaisen saa jätettyä tai noukittua, laatan toiminnon saa tehdä. Jos apulaiset ovat loppu, kauppias ei saa yksinään aikaiseksi mitään.Tarkka pelaaminen vaatii siis suunnittelua, jotta kauppiaalle riittää apulaisia käytettäväksi. Jos paniikki uhkaa, aina voi kuitenkin suunnata suihkulähteelle, josta saa kaikki apulaiset takaisin kauppiaan luokse – mutta sillä vuorolla ei sitten muuta tehdä, joten vierailut suihkulähteelle kannattaa pyrkiä minimoimaan.

Sulttaanin palatsi. Kuva: Henk Rollemann / BGG
Sulttaanin palatsista saa rubiineja tavaratoimituksia vastaan. Mitä enemmän rubiineja on haettu, sitä enemmän vaaditaan seuraavan rubiinin saamiseen. Kuva: Henk Rollemann / BGG

Rubiinien keräämistä

Rubiinien hankkimiseen on kaksi pääasiallista tapaa: ostaminen rahalla tai tavaralla. Molemmissa on sama juoni, hinnat ovat alussa edulliset ja pelin edetessä nousevat. Tavaraa saa yksinkertaisesti hakemalla varastosta. Ei maksa mitään ja kärry täytetään auliisti. Pelin alussa kärry tosin on pieni, eikä siihen mahdu juuri mitään. Kärryä saa kasvatettua suuremmaksi, jolloin tavaraa kulkee mukana enemmän.

Rahaa taas saa kuskaamalla tavaraa toreille, missä sen voi myydä, jos kärryssä sattuu olemaan oikeansorttista tavaraa tarjolla. Rahaa voi myös yrittää pelata teehuoneen backgammon-pöytien äärellä.

Pelin juju on tehokkuusoptimoinnissa: kuinka saada voittopisteet kokoon mahdollisimman tehokkaasti. Kyseessä on kilpajuoksu, jossa pelaajien välistä vuorovaikutusta on vähänlaisesti. Jos sattuu samaan ruutuun toisen pelaajan kanssa, joutuu maksamaan pari lanttia korvausta tälle, muuten jää ruutu käyttämättä, eli toisia pelaajia kannattaa lähinnä vältellä. Toista pelaajaa ei voi juuri tarkoituksella haitata. Voimakasta vuorovaikutusta kaipaaville Istanbul on pettymys.

Kärrykauppias. Kuva: Henk Rollemann / BGG
Keltainen pelaaja on kärrykauppiaan luona hakemassa lisätilaa kärryihin. Kuva: Henk Rollemann / BGG

Ansaittu Kennerspiel des Jahres

Istanbul valittiin vuoden parhaaksi kokeneiden pelaajien peliksi. Se ei siis tarkoita varsinaisesti peliharrastajapeliä, vaan Saksan Kennerspiel des Jahres vastaa ennemmin Suomen Vuoden aikuistenpeli -palkintoa. Sen kohderyhmänä ovat siis pääasiassa aikuiset pelaajat, joilla on jo kokemusta lautapelien pelaamisesta.

Tällaiselle kohderyhmälle Istanbul toimii erinomaisesti. Pelissä on ajatusta, mutta samalla se on varsin selkeä ja suoraviivainen. Tavoite on yksinkertainen: kerää viisi rubiinia, niin voitat. Fiksusti pelaaminen ei ole kuitenkaan aivan ilmeistä ja vaikka säännöiltään peli onkin helppo, päämäärättä harhaileva pelaaja ei suurta rubiinisaalista saa. Pelissä ei ole juurikaan satunnaiselementtejä, jotka suosisivat pelaajia sattumanvaraisesti, vaan menestys on tehtävä itse.

Pelin ulkoasua on pakko kehua. Pelin kuvitus on tavanomaisen siivoa, mutta Andreas Reschin ja Hans-Georg Schneiderin tekemä graafinen suunnittelu on ensiluokkaista: symboliikka on selkeää, johdonmukaista ja helpottaa pelaamista. Pelin ohjekirjakin on miellyttävän selkeä. Kun kestokin on kohdallaan eli noin 40–60 minuuttia, käsillä on erinomainen kevyt, mutta fiksu europeli. En lainkaan ihmettele, miksi peli voitti Kennerspiel des Jahresin.

Tavaraa kottikärryissä. Kuva: Henk Rollemann / BGG
Tavaraa kottikärryissä. Pelin komponentit ovat käytännöllisiä ja tyylikkäitä. Kuva: Henk Rollemann / BGG

Faktat Istanbulista

Suunnittelija:

Julkaisija: Pegasus Spiele (2014)

Mutkikkuus: Peli on helppo opettaa, pelaamaan pääsee melko pienellä vaivalla.

Onnen vaikutus: Tuurilla ei ole juurikaan sijaa, menestys on kiinni taidosta optimoida vuorot ja tehdä vain olennainen.

Vuorovaikutus: Toiselle pelaajalle ei voi varsinaisesti olla ilkeä, Istanbul on rauhanomaista kilpajuoksua.

Teema: Basaariteema toimii hienosti ja helpottaa pelin omaksumista.

Uudelleenpelattavuus: Muuttuva pelilauta pitää pelin virkeänä. Ohjekirjassa on lisäksi pieni muunnelma kokeneille pelaajille tuomaan vaihtelua peliin. Istanbulin parissa viihtyy mainiosti.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole pelaamisen kannalta olennaista tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5, kaksinpelikin toimii mainiosti

Kesto: 40–60 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Istanbul

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:61
Aito keskiarvo:3.87
Tasoitettu keskiarvo:3.87
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 0
  • 3: 12
  • 4: 45
  • 5: 4

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *