Mikä nimeksi lautapelille?

Mikä nimeksi lautapelille – hyvät ja huonot nimet

Lautapelien nimeäminen on oma taiteenlajinsa. Hyvän, osuvan nimen keksiminen on vaikeaa, etenkin kun asiaa mutkistavat monet tekijät. Esittelen tässä jutussa asioita, joita pelin nimeämisessä on huomioita, asioita jotka tekevät nimestä hyvän tai huonon ja jaan lopuksi listan hyvistä esimerkeistä.

Kansainvälisyys

Yksi tylsien nimien selitys on kansainvälisyys. Pelin nimeämistä rajoittaa tuntuvasti se, kun lautapelejä julkaistaan monikielisinä painoksina ja saman nimen on toimittava vaikkapa kaikissa Pohjoismaissa. Tuloksena on helposti vähän tylsiä tai parhaimmillaankin tarpeettoman neutraaleja nimiä.

Tämä on tietysti asia, jolle ei välttämättä voi mitään, mutta hyvä esimerkki siitä, miten mahdollisuus käyttää suomenkielistä nimeä parantaa asioita on Menolippu. Alkuperäinen Ticket to Ride on jo valmiiksi todella hyvä nimi, jossa on hauska musiikkiviittaus. Suomennos on vielä napakampi, säilyttää musiikkiviittauksen ja sopii erittäin hyvin pelin teemaan ja pelimekaniikkaan. Harmillisesti nimi poistui käytöstä, kun peli siirtyi Lautapelit.fi:ltä Asmodeelle.

Menolippu: Euroopan kansi

Paikannimet

Jotenkin alkaa tuntua, että nämä on jo nähty, mutta jatkuvastihan uusia paikannimipelejä tulee. Osa onnistuu paremmin, osa ei – jos pelin paikannimen voi vaihtaa ilman että kukaan huomaa mitään, pelillä ei selvästikään ole mitään tekemistä paikkansa kanssa. Näin kävi esimerkiksi Santa Cruzille, jonka Lautapelit.fi julkaisi suomeksi nimellä Madeira. Kumpikaan nimi ei liity peliin millään tavalla.

Välillä paikannimet istuvat paremmin. London liittyy selvästi paremmin Lontooseen. Tälläkin pelillä voisi kuitenkin olla nimi, joka kertoisi vielä enemmän itse pelistä. Toki pelkkä ytimekäs paikannimi on helpommin kansainvälinen – vaikka maiden ja kaupunkien nimetkin toki vaihtelevat kielestä riippuen.

London
Londonin kakkoslaitoksessa pelilauta on poissa, mutta tilalla on kaupunginosia kauniisti kuvittavat kortit. Kuva: Mikko Saari

Tsekkaa aikaisemmat nimet

Pelien nimet eivät ole erityisen suojattuja. Jos nimeä ei ole rekisteröity tavaramerkiksi, joku muu voi julkaista samannimisen pelin. Suosittelen lämpimästi tekemään vähän taustatutkimusta ja välttämään nimiä, jotka ovat jo olleet käytössä, etenkin viime vuosina.

On vain silkkaa kiusantekoa, että Sid Meier’s Civilization: The Boardgame ja Sid Meier’s Civilization: The Board Game ovat eri pelejä. Jälkimmäisen olisi kyllä ollut syytä keksiä joku toinen nimi. Junapelienkin kanssa menee välillä sekaisin: Rails of New England ja New England Railways ovat eri pelejä, mutta muistapa kumpi on kumpi.

Vältä kaksoispisteitä

Kaksoispisteisiin ja alaotsikoihin pelien nimissä suhtaudun kriittisesti. Niille voi joskus olla paikkansa. Nations: The Dice Game on aivan pätevä nimi Nationsin noppapeliversiolle. Varsinkin jos luvassa on jatko-osia, päädytään pian kamaliin nimiin.

Cavernan kaksinpeliversio on nimeltään Caverna: Cave vs Cave, mikä on ihan ok, mutta kaksoispisteen ja väliviivan yhdistävä Caverna: Cave vs Cave – Era II on vain pöljää. Cavernakin on, itse asiassa, Caverna: The Cave Farmers, mutta kukaan ei koskaan käytä koko nimeä.

Samoin Quartermaster General on hyvä nimi pelille, josta alkoi pelisarja, jonka osia ovat muun muassa Quartermaster General: 1914 ja Quartermaster General: The Cold War. Nämä ovat hyviä nimiä: etenkin jos tiedät pelisarjan, tiedät heti, mitä saat. Quartermaster General: Victory or Death – The Peloponnesian War on taas hankala, työläs nimi. Jos nimeen ei voi luottaa ilman täsmentävää alaotsikkoa, siinä on joku vika. Tässä vikana on, että Victory or Death on yksinkertaisesti täysin mitäänsanomaton nimi, joka ei kerro mitään. Yksinkertaisempi Quartermaster General: The Peloponnesian War olisi ollut parempi nimi.

Ja miksi Space Hulk: Death Angel – The Card Game on saanut turhan The Card Game -alaviitteen? Suomennoksessa on vieläpä puolipiste: Space Hulk: Death Angel; korttipeli on jotain aivan hirveää. Koska ei ole olemassa mitään muuta versiota, eiköhän tämäkin olisi voinut olla Space Hulk: Death Angel.

Caverna: Cave vs Cave – Era II:n kansi

Nimi kohderyhmän mukaan

Hyvä pelin nimi viestii suoraan kohderyhmäänsä: lastenpelillä ja strategiapelillä pitää olla erilaiset nimet. Mitä kapeampi kohderyhmä pelillä on, sitä enemmän voidaan tehdä oletuksia esimerkiksi pelaajien kielitaidosta ja ymmärryksestä viittausten suhteen.

Haettavuus ja ymmärrettävyys

Tänä teknologian aikakautena kannattaa panostaa hieman hakukoneoptimointiin jo nimeämisvaiheessa. Liian lyhyet nimet kannattaa jättää väliin: Ra on hyvä nimi, mutta vähän hankala haettava. Puhumattakaan sitten yksikirjaimisista nimistä, kuten MThe Game on myös hyvä esimerkki aivan liian geneerisestä nimestä. Jos pelin nimeä on mahdotonta hakea nettikaupan valikoimista tai jos se hautautuu kauas hakutulosten keskelle (kuten The Game Lautapelit.fi:n verkkokaupassa), se näkyy kyllä suoraan myyntilukemissa.

Toinen hankaluus tulee pelistä, jonka nimi kirjoitetaan kovin paljon eri tavalla kuin se lausutaan. Tämä vaivaa suomalaisia pelaajia ehkä hieman vähemmän kuin vaikkapa englanninkielisiä pelaajia, mutta voi silti olla ongelma. Elämää helpottaa, kun pelin nimen kuullessaan tietää heti, miten sen saa haettua netistä. Pitkien nimien kohdalla auttaa, jos nimessä on joku helposti ymmärrettävä, ainutlaatuinen osa, jolla on helppo hakea.

Suomeksi nimetyillä peleillä on hyvä, jos nimi taipuu luontevasti, eli neuvoisin välttämään valmiiksi taivutettuja nimiä. Koukussa! tai Olipa kerran… ovat hankalia – pelataanko Koukussaa vai Olipa kerrania?

The Gamen kansi

Erityisen hyviä nimiä

1 A Few Acres of Snow on aina toiminut erinomaisesti. Se on hyvä esimerkki tarinallisesta nimestä: se ei varsinaisesti kerro pelimekaniikasta, mutta se luo kuitenkin hyvän tunnelman. Nimi asemoi pelin vakavammaksi strategiapeliksi. Tietäjille se on myös kirjallisuusviittaus: Voltaire kuvaili Kanadaa Candide-romaanissaan ”quelques arpents de neige”, L. Onervan suomennoksessa sotaa käydään ”muutamasta vaivaisesta tynnyrinalasta lunta Canadan rajalla”. Nimi kuitenkin toimii hyvin, vaikka viittausta ei tuntisikaan.

Samaan tarinakategoriaan putoavat Kennedy-sitaatti Twilight StruggleLutheria siteeraava Here I Stand, keisari Vilhelm II:sta lainaava Home Before the Leaves Fall ja William Gladstonen puheesta poimittu An Infamous Traffic. Kaikki osuvia lainoja ja puhuttelevia nimiä.

2 Acquire on lyhyt, ytimekäs ja käy suoraan asiaan. Acquiressa on kyse hankinnoista, yrityskauppojen ja fuusioiden muodossa, joten se liittyy hyvin olennaisesti siihen, mikä pelissä on tärkeää. Lisäksi sana yksinkertaisesti kuulostaa hyvältä.

Muita hyviä, ytimekkäitä yhden sanan nimiä ovat Brass, Coup, Innovation ja Root, jotka kaikki käyvät jotenkin hyvin tehokkaasti asiaan. Näistä Coup ja Innovation liittyvät suorimmin itse pelaamiseen, Brass ja Root ovat enemmän tunnelmaa luovia nimiä.

Acquiren kansi

3 Die Quacksalber von Quedlinburg on muodoltaan hyvin perussaksalainen nimi, tällaisia Joku of jokin -nimiä on paljon. Saksalaiset pitävät myös alkusoinnuista, joka onkin tämän nimen vahvuuksia. Pidän myös erityisesti siitä, miten omituinen nimi on: sillä saa aikaan hämmennystä. Se myös lyhenee käytännöllisesti, jos ei jaksa puhua edes Die Quacksalberista, voi kutsua peliä vain Quacksiksi.

Wolfgang Warschin toinen peli Die Taverne im Tiefen Thal osuu mainiosti tähän samaan lokeroon. Näissä myös paikannimet toimivat hyvin! Mainitaan nyt vielä The Downfall of Pompeii, jossa paikannimeä täsmennetään hyvin. Kyse ei ole vain elämästä Pompeiissa, vaan nimenomaan kohtalonhetkistä.

4 Vähän pidempiä, mutta napakan ytimekkäitä nimiä edustavat oivalliset Just One ja Terraforming Mars, joista kumpikin tiivistää tehokkaasti pelin ytimen. Just Onessa annetaan yksisanaisia vihjeitä ja kukin vihje saa esiintyä vain kerran, Terraforming Marsissa puolestaan terraformataan Marsia. Voisiko olla selkeämpää?

Fields of Arle on englanniksi jotenkin vähän vaisu, mutta saksankielinen Arler Erde eli ”Arlen maaperä” on pykälää konkreettisempi ja iskevämpi. Nimi sopii täydellisesti pelille, jossa on kyse maanviljelyksestä ja sukuperinnöstä Arlessa. Toinenkin Uwe Rosenbergin peli sopii tähän: Ora et Labora on oivallinen nimi luostarielämästä kertovalle pelille.

Tässä kohtaa mainitsemisen arvoisia voisivat olla myös Colt Express, jonka nimi vie heti ajatukset oikealle suunnalle ja Roads & Boats, jossa myös tiivistyy hyvin, mistä on kyse. Between Two Cities tiivistää myös onnistuneesti pelimekaniikkaa pelin nimeen.

5 Viimeiseksi nostaisin 1829:n, joka oli selvästi erittäin onnistunut nimi, sillä se loi kokonaisen nimeämiskäytännön eli 18xx-pelit (ehkä voisi argumentoida, että varsinaisesti käytännön loi 1830, koska siinä vaiheessa näistä tuli sarja). Vuosiluku viittaa lokakuussa 1829 ajettuihin Rainhillin kilpa-ajoon, jossa viisi veturia kilpaili Liverpoolin ja Manchesterin välisen rautatien vetovoimaksi pääsemisestä.

Sittemmin näitä pelejä on tullut paljon ja koska monissa maissa junaliikennettä on aloitettu suunnilleen samoihin aikoihin, vuosiluvuista on tullut hieman puutetta. Asiaa on autettu käyttämällä esimerkiksi osavaltioiden lyhenteitä: esimerkiksi Virginiaan sijoittuva peli on nimeltään 18VA. Monet ovat myös täydentäneet vuosilukua alaotsikolla, tämän käytännön aloitti jo toinen 18xx-peli 1830: Railways and Robber Barons.

1829:n kansi

Tuomo Pekkanen

  • Timanttiponit. Pisteet kotiin suomentajalle. Unicorn Glitterluck ei olis päässy tälle listalle.
  • Castles of Mad King Ludwig. Hullu kuningas haluaa linnoja. No mitäpä tässä muuta kuin kännisiä linnoja pistämään pystyyn!
  • Space Freaks. Vaikka pelistä voi olla mitä tahansa mieltä niin pelin nimi vaan nostaa hymyn huulille. Se kertoo heti saman tien sen mielentilan jolla peliä kannattaa lähestyä.
  • The Werewolves of Millers Hollow. Jostain syystä tämä vain tuo myös tunnelman ilmi ja asettaa pelille hieman jo raameja minkä sisällä peli toimii.
  • Scythe. Lyhyt, ytimekäs ja kuten mun listan teemaan sopii, vie mielen (etenkin kannen nähtyään) tiettyy aikakauteen ja tilanteeseen.
  • Floppi: The Game. Yritäppä googlettaa tämä. Ei kerro pelistä myöskään mitään. Ei näin.

Timanttiponien kansi

Kai Saarto / Todellisuuspako

  • War of the Ring. Tolkien-fanille pelkkä nimi lupaa eeppistä ja epätoivoista taistelua hyvän ja pahan välillä. Vahvat mielikuvat kantavat nimen kärkeen.
  • Twilight Struggle. John F. Kennedyn liki lyyrinen termi kylmälle sodalle pelin nimenä on jotenkin kaunis ja aikaansa kuvaava.
  • Eclipse. Yleensä yhden sanan nimet eivät maistu itselleni, mutta tämä on hieno. Ja vähän on sinivalkoiset lasitkin päässä.
  • Roll Player. Roolipelaajat kutsuvat roll-playeriksi tyyppiä, joka ei välitä rooliin paneutumisesta vaan keskittyy nopanheittelyyn. Sanaleikki sopii tähän roolipelihahmonrakentelupeliin loistavasti.
  • Merchant of Venus. Shakespearen näytelmän nimestä tehty väännös on vaan niin hyvä.
  • Floppi: Shitenno. Tokugawa-kauden Japanissa oli neljä legendaarista kenraalia, joille annettiin yhteisnimi Shitenno. Aikansa Tupu, Hupu ja Lupu -ketju siis. Niille 99,9% pelaajista, jotka eivät asiaa tiedä, tulee mieleen takapään eritteet.

War of the Ringin kansi

Antti-Ville Kojo / Pelikaappimuistio

  • Tulikin todella laiha tulos, mutta ehdotetaan tähän väliin vaikkapa Flipships. Ei niinkään erikoinen nimenä, mutta se on muotoiltu pelin kanteen niin, että se on luettavissa myös ylösalaisin.

Flipshipsin kansi

Osta Löydä lautapelit -kirja

One thought on “Mikä nimeksi lautapelille – hyvät ja huonot nimet”

  1. Olen eri mieltä Flipshipsin nimen onnistuneisuudesta. Teksti pelin kannessa ambigrammina on hieno idea, mutta nykyisellään muotoilu on herkkä Shitennon kaltaiselle lukuvirhemahdollisuudelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.