Camel Cup. Kuva: Daniel Danzer / BGG

Camel Cup

Egyptissä on käynnissä kamelikisa. Missä on kilpaa juoksevia eläimiä, siellä on vedonlyöjiä. Tässä kilpajuoksussa pelaajat lyövät vetoa kamelien puolesta ja yrittävät tienata mahdollisimman hyvät rahat arvaamalla kisan lopputulos. Mutta kun kamelit juoksevat, mitä tahansa voi tapahtua, joten menestys on kaikkea muuta kuin varmaa.

Pelistä käytetään vaihtelevasti myös nimeä Camel Up. Se on pelin alkuperäinen nimi, vain pohjoismainen laitos on nimeltään Camel Cup. Kannen logo on näppärästi luettavissa molemmiksi.

Voit tutustua peliin myös Tuomon videoesittelyn avulla.

Pelin kulku

Camel Cupin kansiKamelikisa käydään vain kuusitoista ruutua pitkällä radalla. Kamelit arvotaan alkuasemiin ensimmäiseen kolmeen ruutuun ja sitten lähdetään kisaamaan. Kokonainen kisa koostuu noin neljästä etapista ja jokaisen etapin jälkeen jaetaan rahaa oikeista veikkauksista. Lisäksi koko ajan voi veikata kokonaiskisan voittajaa ja häviäjää. Kisan päätyttyä eniten rahaa kerännyt voittaa.

Pelaajat toimivat vuorotellen ja tekevät jonkun neljästä vaihtoehdosta. Pelaaja voi heittää noppaa ja liikuttaa kamelia, veikata etapin voittajaa, veikata kokonaiskisan voittajaa tai häviäjää tai pelata keitaan tai kangastuksen.

Kun kaikki kamelit ovat liikkuneet kerran, etappi on loppu ja veikkaukset arvioidaan. Sen jälkeen alkaa uusi etappi. Etappeja pelataan, kunnes joku kameleista pääsee maaliin, jolloin koko kisa loppuu.

Kamelit pinossa

Nopanheitto tapahtuu noppapyramidin avulla. Pyramidi on pahvihökötys, jonka sisällä nopat ovat piilossa. Pyramidia ravistetaan, se käännetään ylösalaisin ja sitten vain painetaan vivusta, joka vapauttaa pyramidista yhden nopan. Omituista, kun saman asian ajaisi pussi, josta noppa nostettaisiin ja sitten heitettäisiin, mutta toimii tämä näinkin.

Jokaiselle kamelille on pyramidissa yksi noppa, eikä noppia palauteta takaisin ennen kuin etapin lopussa. Tämä varmistaa, että kukin kameli liikkuu etapin aikana kuin kerran. Nopissa on luvut 1, 2 ja 3, joten kovin nopeasti kamelit eivät liiku – mutta hyödyntämällä sopivasti muita kameleita, vauhtia kertyy. Nämä kamelit ovat nimittäin ottaneet mallia Kilpikonnakisan kilpikonnilta ja hyppäävät samaan ruutuun osuessaan toistensa selkään. Kun alla oleva kameli liikkuu, päällä oleva kameli seuraa mukana.

Kamelien menoa voi vauhdittaa tai hidastaa keitailla ja kangastuksilla. Niitä voi pelata laudan tyhjiin ruutuihin. Keitaaseen osuessaan kamelipino hyppää yhden askeleen eteenpäin, kangastuksesta taas joutuu taaksepäin. Molemmissa tapauksissa laatan omistaja tienaa kolikon.

Camel Cup. Kuva: Eggertspiele
Kuva: Eggertspiel

Kiivasta vedonlyöntiä

Vedonlyönti tapahtuu nostamalla kamelilaattoja. Jokaiselle kamelille on kolmen laatan setti: ensimmäinen antaa viisi rahaa, jos kameli on etapin lopussa johdossa, toinen kolme ja kolmas kaksi. Jokainen laatta antaa yhden rahan, jos valittu kameli on toisena ja maksaa yhden rahan, mikäli kameli ei pääse kahden parhaan joukkoon. Laatat pitää tietysti poimia tiukasti järjestyksessä ja nopeat vievät hitaat.

Toinen veikkaustapa on arvata koko kisan voittajaa tai häviäjää. Pelaajilla on alussa kädessään yksi kortti jokaiselle kamelille ja veikkaus tapahtuu pelaamalla kortti kuvapuoli alaspäin sopivaan pinoon, jossa se sitten pysyy pelin loppuun asti – kannattaa siis harkita tarkkaan. Tässä veikkauksessa tienestiä tulee jopa kahdeksan rahaa, jos on ensimmäisenä veikannut oikein. Seuraava oikein veikannut tienaa vain vitosen ja niin edelleen. Virheistä tietysti rokotetaan kolikolla.

Arvaamatonta menoa

Koska kamelit kiipeävät toistensa kyytiin ja roikkuvat mukana, pelissä riittää yllättäviä käänteitä. Todennäköisyyksiä on mahdollista laskea, mutta vaihtoehtoja on sen verran paljon, ettei etapin voittaja useinkaan ole varma juttu. Sopiva kangastus tai keidas mutkistaa asioita mukavasti: kangastuksetkin siirtävät kätevästi takaisin palaavat kamelit pinon pohjalle, mikä on omiaan siirtämään voittajasuosikin jonnekin kamelilauman keskelle.

Camel Cupia ei siis pidä ottaa liian vakavasti. Peli on hyvin kaoottinen ja satunnainen. Koko kisan voittajaa ei yksinkertaisesti ole mahdollista veikata kovin aikaisessa vaiheessa, sillä järjestys ehtii mennä moneen kertaan uusiksi. Toisaalta tämä satunnaisuus varmisti peleissämme sen, että hupia riitti. Myös pelaajien menestys vaihteli villisti, voittajien kääriessä yli kahdenkympin voitot, häviäjien tyytyessä hädin tuskin tienaamaan yli kolmen kolikon alkurahojen.

Koska vuorollaan saa tehdä vain yhden asian, valinnat olivat toisinaan varsin kiperiä. Nopanheitto on vähän sellainen välttämätön paha, koska se antaa seuraaville pelaajille lisäinformaatiota, jonka varassa tehdä parempia päätöksiä. Siitä onneksi annetaan kolikon korvaus.

Camel Cup. Kuva: Daniel Danzer / BGG
Oranssi kameli johtaa kamelikisaa, mutta vielä voi tapahtua mitä vain. Kuva: Daniel Danzer / BGG

Pelaajamääräksi luvataan lavea 2–8 pelaajaa. Kaksinpeli varmasti onnistuu, mutta on vaikea kuvitella, että peli loistaisi sillä tavoin. Sanoisin, että parhaat pelit saadaan, kun pelaajia on viidestä kuuteen, mutta tarkemmin asiaa en ole päässyt kokeilemaan. Kolminpeli on testien perusteella oikein toimiva tapaus.

Seitsemän tai kahdeksan hengen pelejä kiinnostaisi kyllä kokeilla – olisi mielenkiintoista nähdä, montako vuoroa yhden etapin aikana ylipäätään on mahdollista saada. Teoriassahan yli viiden hengen peleissä etappi voi olla ohi ennen kuin jotkut saavat edes vuoroa, mutta käytännössä niin tuskin käy.

Omalla kohdallani pelin kanssa oli vähän taukoa, koska peliharrastajaporukoissa tätä ei erityisemmin ole tehnyt mieli pelata. Tauko päättyi, kun tulin pelanneeksi lasten kanssa – perhepelinä lasten kanssa Camel Cup on kerrassaan erinomainen peli.

Faktat Camel Cupista

Suunnittelija:

Julkaisija: Lautapelit.fi, Eggertspiele (2014)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko suoraviivaiset, kunhan eri toimintovaihtoehdot ymmärtää. Peli sopii hyvin perhepeliksi.

Onnen vaikutus: Camel Cup on hyvin kaoottinen peli, joten tuurilla on varmasti paljon merkitystä.

Vuorovaikutus: Yksi toiminto kerrallaan, ja jokainen toiminto vaikuttaa muiden pelaajien mahdollisuuksiin. Se, mitä muut tekevät, on tärkeää, mutta peli ei ole millään tapaa ilkeä tai konfliktipitoinen.

Teema: Kamelijuoksuteema on höpö, mutta vedonlyönnin ja kilpa-ajojen tunnelmaan pääsee kyllä.

Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen, peli on niin kaoottinen, että kisat eivät varmasti ole samanlaisia.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–8, paras luultavasti 4–6 pelaajalla.

Pituus: 30 minuuttia

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Camel Cup

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:75
Aito keskiarvo:3.44
Tasoitettu keskiarvo:3.44
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 8
  • 3: 28
  • 4: 37
  • 5: 2

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

8 vastausta artikkeliin ”Camel Cup”

  1. Peli on oikeasti nimeltään Camel Up. Nimi kuvannee kamelien päällekkäin latomista kilpajuoksun aikana.

  2. Suomenkielisen laitoksen nimi on Camel Cup, alkuperäinen saksankielinen on Camel Up. Kannen logon voi lukea kummin päin tahansa.

  3. Juurikin näin. Ja mainittakoon vielä että pelin ristiminen Camel Cupiksi pohjoismaissa tapahtui sekä alkuperäisjulkaisija Eggertspielen että pelin suunnittelija hyväksynnällä.

    Lautapelit.fi

  4. Pelin tekijätiedoissa peliohjeiden kääntäjänä: Mikko Saari / Painava Sana.

    ”Arvostelun” kirjoittaja Mikko Saari.

    Naiivisti luulin, että tällä sivustolla innostuneet harrastajat arvostelevat puolueettomasti pelejä.

  5. Matti, siinä kohtaa olet tosiaan täysin väärässä, vaan eipä tuo nyt mikään suuri salaisuus ole, vaan noteerattu Lautapelioppaan kaupallisesta yhteistyöstä -sivulla, jonne on linkki kyllä joka sivulta.

    Lautapeliopas ei ole puolueeton kriitikko, vaan avoimesti suomalaisen lautapeliharrastuksen edistämisen puolella. Pelien ongelmiin kyllä tartutaan, mutta noin yleisesti ottaen Lautapelioppaan arvioissa on positiivinen ote, eli arvioiden lähtökohtana on miettiä, kenen tarpeisiin mikäkin peli sopisi.

    Olenkin arvioinut surutta itse kääntämiäni pelejä, muutamasta eri syystä, enkä ole asiasta maininnut, koska minusta se ei ole niin merkittävä asia, että haluaisin joka arvostelussa nostaa sen esille.

    Ensinnäkin minulla ei ole minkäänlaisia taloudellisia syitä kehua kääntämiäni pelejä. Olen saanut käännöstyöstä pienen kertakorvauksen, eikä pelin myyntimenestys vaikuta tuloihini millään tavalla. Minulla on yleisiä intressejä sen suuntaan, että lautapelaaminen Suomessa kehittyy myös liiketoimintana (se näkyy esimerkiksi siinä, että Lautapelioppaassa ei mainosteta ulkomaisia pelikauppoja, vaikka joskus ehkä syytä olisikin), mutta se ei liity omaan taloudelliseen hyötyyni, vaan siihen, että haluan lautapeliharrastuksen yleisesti kehittyvän.

    Toisekseen näen peleistä kiinnostuneen yleisön eduksi, että nämä pelit Lautapelioppaassa käsitellään: olisi aika omituista, jos iso siivu harrastajia kiinnostavia pelejä puuttuisi Lautapelioppaasta kokonaan. Arvioita olen kirjoitellut nimenomaan minä, koska ketään muuta ei ole oikein kiinnostanut – olen vuosien ajan kysellyt avustajien perään, yleensä erittäin heikolla menestyksellä. Kun joka tapauksessa häärään sivuston päätoimittajana, arvostelu olisi sitä paitsi joka tapauksessa vähän epäilyttävä, kirjoitti sen kuka tahansa. Alalla on Suomessa pienet piirit ja on helppo tuntea kaikki alan keskeiset toimijat.

    Kolmanneksi asia nyt vain on yksinkertaisesti niin, että sillä, olenko jonkun pelin kääntänyt, ei ole minkäänlaista merkitystä sille, pidänkö siitä vai en. Se ei ole tekijä, joka vaikuttaisi mielipiteeseeni pelistä. Olen kääntänyt hyviä pelejä, olen kääntänyt huonoja pelejä, eikä siinä sen ihmeempää.

    Lautapelioppaan lukeminen edellyttää luonnollisesti jonkinasteista uskoa ja luottamusta siihen, että toimin hyvin tarkoituksin. Jos tämä asia on ongelma, suosittelen kääntymään muiden tiedonlähteiden pariin, vaihtoehtoja onneksi löytyy runsain mitoin. Avustajanvakansseja on myös tarjolla, mikäli on kiinnostunut moniäänistämään Lautapeliopasta. Minustakin olisi hyvä, jos Lautapeliopas ei olisi yksin minun kirjoittamani.

  6. Enpä kyllä ole lukenut yhtään arvostelua Mikolta, jossa näkyisi minkäänlaista puolueellisuutta omien käännöksien suuntaan. Kannattaa lukea useampi arvostelu niin huomaa tuon helposti.

    Aktiivisia harrastusta eteenpäin vieviä kirjoittajia ei ole Suomessa kovin monia ja on aika luonnollista, että suomalaiset julkaisijat ottavat yhteyttä Mikkoon kun tarvitsevat nimenomaisesti pelikokemusta omaavaa kääntäjää.

  7. Suomisääntöjen mukaan etapin jälkeen aloittajan merkki siirtyy vasemmalle puolelle.

    Enkkusääntöjen mukaan merkki annetaan viimeisen toiminnon tehneen vasemmalle puolelle.

    Onko tähän kommenttia mikä on oikea toimintatapa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *