Osallistu vuosiäänestykseen!
Kategoriat
Peliarvostelut

Crime Scene: Brooklyn

Crime Scene: Brooklyn on Tacticin uuden rikospelisarjan avausosa, joka vie pelaajat tutkimaan murhajuttua Brooklyniin vuonna 2002. Saavatko pelaajat murhan selvitettyä?

Peliä lähtee testaamaan etsiväpari, jolla on aiempaa kokemusta vain yhdestä pelikerrasta Chronicles of Crimeä. Olo onkin enemmän kuin vasta poliisi-opistosta valmistuneilla untuvikoilla kuin taustatarinan etsiväveteraanilla.

Pelin tuotantoarvot ovat kohdillaan. Komponentit ja materiaalit ovat laadukkaita ja hyvin tunnelmaa rakentavia. Plussa tulee siitä että pelissä ei tarvita sovellusta. Koko homma pelaa pelkällä pahvilla. Kirjoittajaprofiili kertoo ilahduttavasti tarinan olevan kotimaista käsialaa, tarinan kirjoittamisesta vastaa dekkaristi Arttu Tuominen. Odotukset ovatkin korkealla ja etsivät suuntaavat rikospaikalle.

Crime Scene: Brooklyn 2002:n kansi

Hyvin kirjoitettu taustatarina

Taustatarina on sujuva ja hyvin kirjoitettu, joskin aika tavanomainen ja hiukan liian pitkä. Pelin 18 vuoden ikäraja tuntuu kuitenkin liioittelulta. Vaikka kuvailu on muutamassa kohdin varsin graafista ja tapaus verinen, se ei ole kuitenkaan sen kummempaa mitä voi nähdä tv:n rikossarjoissa. Aikuinen lukija voi hyvin sivuuttaa raaimman kuvauksen, jos paikalla on nuorempia kuulijoita. Alkutarina toimii hyvin ja saa tunnelman kohdilleen. Vaikka pelipaikkana on helteinen terassi vehreässä puutarhassa, tarina saa ajatukset siirtymään sateisen synkkään suurkaupunkiin.

Pelimekaniikka vaikuttaa kiinnostavalta. Hyvin simppelein keinoin yksi korttipakka ja rikospaikkakuva taipuu moneen. Pelin aloittaminen on nopeaa, vain muutaman korttipakan asettelu pöydälle. Aloitusohjeet ovat lyhyet, mutta hitusen liian summittaiset. Ensimmäisen vihjeen ratkaisu saakin etsivät tavaamaan lyhyttä ohjetta moneen kertaan, eikä perusmekaniikka silti ihan aukea. Pienellä tuuppauksella tutkinta lähtee kuitenkin käyntiin ja alkukankeuden jälkeen on suoraviivaista ja sujuvaa.

Kun mekaniikka on seljennyt tapaus etenee nopeasti ja ongelmitta. Pian kuitenkin ilmenee pelin ensimmäinen kompastuskivi. Vihjeitä selvitetään hyvin pitkälle matematiikkapuzzleja ratkomalla. Jos etsiväryhmässä on jäseniä, jotka eivät koe sellaisia kivoiksi, jää peli hyvin yksipuoleiseksi. Yksi pelaaja pähkäilee ja muut seuraavat vierestä. Samoin soolopelissä motivaatio voi kadota nopeasti.

Noin puolessavälissä tutkintaa murhan selvittäminen tuntuukin muuttuneen puuduttavaksi matemaattiseksi testiksi. Ehkä tämän tarkoitus on kuvata aidon rikostutkinnan jalkatyötä ja pitkiä yön tunteja ennen läpimurtoa. Onneksi seasta löytyy muutama enemmän nokkeluutta ja hoksaamista vaativa tehtävä, jotka tuntuvat virkistäviltä ja antavat ihan erilaista puhtia tutkintaan.

Tuotannollisesti tehtävät ovat tälläisenaan toki helposti käännettävissä, mutta vaihtelun vuoksi voisi sekaan heittää erilaisia, vaikka symboleihin, väreihin tai kuvioihin perustuvia tehtäviä.

Tehtävät eivät ole kuitenkaan liian vaikeita. Vaikeustaso tuntuu hyvin sovitetulta. Jotkut tehtävistä ovat suoraviivaisia, toiset vaativat enemmänkin miettimistä ja tarkkaavaisuutta. Muutama tehtävä vaatii todella ajattelua laatikon ulkopuolelta, ja niiden ratkeaminen saa aikaan mukavaa hoksaamisen iloa.

Tarina etenee varsin ratakiskoitettuna. Väärät vastaukset eivät johda harhaan, ja virheet on helppo korjata. Vaikeimpien tehtävien avuksi peli tarjoaa näppärän vihjemekaniikan, joka osoittautuu mukavan toimivaksi. Vihjeet eivät ole spoilereita, vaan tyrkkäävät ajatusta sopivasti oikeaan suuntaan. Tosin jotkut vihjeistä ovat turhankin epämääräisiä, tai toteavat vain itsetäänselvyyden. Vihjeiden käyttöön liittyy koukku: tutkinnan aikana käytetyt vihjeet syövät tutkijan mainetta, joka taas vaikeuttaa loppuratkaisua.

Rikospaikka ja muita pelin komponentteja
Arttu Tuomisen kirjoittama tarina ja sen tapahtumapaikka. Kuva: Tiina ja Esa.

Epäsuhtaa teeman ja mekaniikan kesken

Pelin edetessä tulee esille myös epäsuhta teeman ja mekaniikan välillä. Pelin ikäraja suuntaa pelin aikuispelaajien pöydälle, mutta kuinka pitkään “etsi asioita kuvasta”-perusmekaniikka jaksaa viehättää yhtään kokeneempaa pelaajaa? Vastaus: noin kymmenen toistoa. Nuoremmat pelaajat varmasti jaksaisivat saman kuvan tuijotusta pienenpienten yksityiskohtien jahdissa, mutta verinen rikospaikkakuva ei oikein houkuttele tuomaan mukaan nuorempia konstaapelejä.

Tarina etenee vihjeiden ratkaisun myötä ja osoittautuu hiukan ennalta-arvattavaksi. Tarina on kirjoitettu aika klassiseen tyyliin, eikä tarjoile isompia yllätyksiä ainakaan dekkareita lukeneelle. Mysteeri jää hiukan ohueksi eikä jännite kanna ihan loppuun asti. Tutkinta huipentuu loppuratkaisuun, jonka vaikeustaso riippuu osin matkalla käytetyistä vihjeistä. Tarinassa on useampi ratkaisu, ja panoksena on etsivien maine. Valitettavasti loppuratkaisun vihje osoittautuu tulkinnanvaraiseksi, ja loppuhuipennus hiukan lässähtää arvailuun.

Pelin erilaisia kortteja
Pelin komponentit ovat korttipitoisia. Kuva: Tiina ja Esa.

Christien mestariteos vai tusinadekkari?

Mitä tästä tarinasta jäi sitten käteen? Hiukan liian pitkä, hiukan liian yksitoikkoinen, mutta myös monella tapaa ihan kiva ja viihdyttävä rupeama. Vähän kuin olisi katsonut keskivertodekkarin tv:stä. Ei mitään Hercule Poirotia, mutta jonkun CSI:n spin-offin tai saksalaisen dekkarin.

Tarina on kerralla pelattu, eikä sillä ole uudelleenpeluuarvoa. Mistään legacy -pelistä ei kuitenkaan ole kyse, ja laatikko on helppo laittaa eteenpäin. Entä paluu uudelleen murharyhmään uuden tapauksen parissa? Sarjaan näyttäisi olevan tulossa lisää osia, joskin teemat (Viiltäjä-Jackia Lontoossa 1892, Neuvostoliiton raunioita Moskovassa 1989, hurjia rikoksia Helsingissä 2012) näyttävät kliseisiltä. Vahva ehkä, jos tehtäviin saisi lisää variaatiota, ja miksei vaikka muutaman rikospaikkakuvan lisää.

Tällaisenaankin Crime Scene -sarja varmasti sopii ja löytää paikkansa rikospelien hyllyssä. Sopivalle porukalle peli tarjoaa helppoa, matalan kynnyksen lautapelailua. Vahva suositus siis vähemmän pelanneille, dekkareista ja rikostarinoista pitäville. Peli toiminee myös porttipelinä monimutkaisempien arvoitusten ratkaisuun.  

Faktat Crime Scene: Brooklynistä

Suunnittelijat: , , tarina Arttu Tuominen

Julkaisija: Tactic (2021)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat hyvin helpot ja mekaniikka yksinkertainen. 

Onnen vaikutus: Peli on täysin päättelypeli, onnella ei ole merkitystä mysteerin ratkeamiseen. Matemaattisilla ja verbaalisilla taidoilla on paljon merkitystä.

Vuorovaikutus: Peli toimii soolopelinä tai yhteistyöpelinä. 

Teema: Rikoksen ratkaiseminen. Tarina on varsin verisesti kuvattu murhamysteeri. Pelaajat ottavat etsivän tutkijaryhmän roolin. 

Uudelleenpelattavuus: Vähäinen. Pelin komponentit säilyvät muuttumattomina, mutta tarina on kerran pelattava.

Kieliriippuvuus: Suomenkielinen. Osassa pelin grafiikkaa on englanninkielisiä sanoja ja termejä, mutta nämä on selitetty säännöissä, eikä englanninkieltä vaadita pelin pelaamiseen.

Pelaajamäärä: 1+.

Pituus: 2+ tuntia. Peli on pienin järjestelyin “tallennettavissa”, joten peliaikaa voi pilkkoa jaksoihin.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Osallistu vuosiäänestykseen