Lautapelioppaan avustajien mielipiteet vuodesta 2015 jakautuvat pahasti. Joidenkin mielestä vuosi 2015 on yksi parhaita pelivuosia ikinä, toisten mielestä vuoteen ei juuri huippupelejä mahdu.
Vuoden kotimaisista julkaisuista täytyy ehdottomasti mainita Dale of Merchants, Sami Laakson pakanrakennuspeli, jonka ensimmäinen boksi ilmestyi vuonna 2015. Pelihän on sittemmin saanut useita jatko-osia ja se potkaisi käyntiin Laakson Snowdale Design -pelifirman, joka on julkaissut muitakin menestyneitä pelejä.
Laakso ilmoitti hiljattain Dale of Merchantsin uudesta 10-vuotisjuhlapainoksesta. Lautapeliopas onnitteleekin Laaksoa upeasta urasta pelisuunnittelijana ja -julkaisijana!
Palkintovoittajat
Vuoden peli -palkinnon voitti Port Royal, joka on osoittautunut edellisvuoden voittajan Battle Sheepin tapaan kestosuosikiksi. Peli käy edelleen kaupaksi tasaisen hyvin.
Ensimmäinen Vuoden strategiapeli -nimellä palkittu peli New York 1901 on sen sijaan jo vuosia ollut loppuunmyyty ja unohdettu, samoin Vuoden lastenpeli -voittaja Mucca Pazza.
Kaikkien aikojen ensimmäistä Vuoden partypeli -voittajaa eli Huhupuheita näin Tavernassa pelattavan viimeksi pari viikkoa sitten, ja kun se sai taannoin uuden julkaisijan, saavutettavuuskin on kunnossa. Onhan se kieltämättä palkinnon kymmenvuotisen historian parhaita partypelejä.
Spiel des Jahres -palkinnon voitti Colt Express, josta ilmestyi muutama vuosi sitten molemmat lisäosat samaan laatikkoon kokoava Big Box -laitos. Pelin saatavuus näyttää kuitenkin tällä hetkellä vähän heikolta. Jonkinasteisen kestosuosikkiaseman se on kuitenkin saavuttanut.
Kennerspiel des Jahres oli Broom Service. Ei tätä kai ihan tyystin ole unohdettu, mutta uusia painoksia pelistä ei ole ilmestynyt. Kinderspiel des Jahres oli Spinderella, joka oli ihan hauska peli, mutta on myös jäänyt jokseenkin unholaan.
Deutscher Spiele Preis -palkinnon voitti The Voyages of Marco Polo, jota pelataan edelleen. Peli ei aivan mahdu BoardGameGeekin sadan parhaan pelin listalle, mutta ei ole kaukanakaan. DSP:n parhaan lastenpelin palkinnon sai Spinderella.
As d’Or -palkinto meni jokseenkin yllätyksettömästi Colt Expressille, onhan se ranskalainen peli. Paras harrastajapeli oli toinen ranskalainen peli, Five Tribes. Lastenpelivoittaja La chasse aux Gigamons eli englanniksi Gigamon on melko vähän tunnettu peli, mutta siitä on ilmestynyt uusia painoksia vain muutama vuosi sitten, joten jotain kestävyyttä sillä selvästi on.
Yleisön suosikit
- Pandemic Legacy: Season 1 – BoardGameGeekin käyttäjien ykkösssuosikkia vuodelta 2015 ei tarvitse kauan miettiä. Se on edelleen ranking-listan kakkossijalta löytyvä ensimmäinen Legacy-Pandemic, joka oli pitkään listan ykkösenäkin.
- Through the Ages: A New Story of Civilization – Suosikkipelin uusi painos paranteli ensimmäistä versiota ja on edelleen monien mielestä sivilisaatiopelien ykkönen.
- 7 Wonders Duel – Alkuperäinen peli oli suosittu, mutta kaksinpeliversio on osoittautunut vielä suositummaksi. Peli on noussut vankaksi kestosuosikiksi.
- Viticulture Essential Edition – Tämäkin on uudisversio. Pari vuotta alkuperäisen pelin jälkeen ilmestynyt peli on paras versio viininviljelypelistä, joka oli Stonemaier Gamesin ensimmäinen julkaisu. Ei hullumpi alku hienolle uralle.
- Food Chain Magnate – Hampurilaisbisnespeli nosti alankomaalaisen pienjulkaisijan Splotterin uran uuteen lentoon.
- Blood Rage – Eric M. Langin viikinkiaiheinen ukkoja laudalla -peli uudelleenlämmitteli vanhaa Midgardia hyvällä menestyksellä. Peli on edelleen sarjansa pidetyin.
- Grand Austria Hotel – Italialaissuunnittelijoiden pelissä operoidaan hotellia Wienissä. Vieraiden houkutteleminen on sopivasti hankalaa puuhaa.
- The Gallerist – Vital Lacerdan monimutkainen peli kuvaa taidemaailmaa, jossa galleristit yrittävät tienata hyvät rahat pyörittämällä taidegallerioitaan.
- Kingdom Death: Monster – Kaikin tavoin kohtuuton peli maksoi nelinnumeroisen määrän euroja, vaatii intoa ja omistautumista, ja nauttii fanaattista suosiota kannattajiltaan.
- The Voyages of Marco Polo – Noppatyöläistenasettelun kulmakiviin kuuluva peli. Peli käyttää uniikkeja pelaajavoimia kiinnostavalla tavalla.
Lautapelioppaan parhaiden pelien listalla vuoden 2015 julkaisuja löytyy sijalta 15 Through the Ages (tällä listalla ei erotella uutta ja vanhaa versiota), sijalta 20 7 Wonders Duel, sijalta 37 Port Royal, sijalta 49 Viticulture, sijalta 86 Dale of Merchants, sijalta 95 Pandemic Legacy: Season 1 ja sijalta 98 The Voyages of Marco Polo.
Mikko
Minulla on pelitilastoissani laskuri, joka arvioi pelivuosien parhautta sen perusteella, minä vuonna julkaistuista peleistä olen saanut eniten iloa irti (pelien määrään ja laatuun perustuvalla laskukaavalla). Vuosi 2015 on tällä perusteella laaditulla listalla ykkösenä. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että olen pelannut kaikista eniten vuonna 2015 ilmestyneitä pelejä: niitä on kertynyt 94.
No, ihan pelkästä määrästä vuoden hyvyys ei kumpua, vaan listalle mahtuu kyllä hyviä pelejä. Dale of Merchantsia olen pelannut paljon ja vaikka en sitä enää omistakaan, nostan sen silti varsin korkealle parhaiden pakanrakennuspelien listalla.
Vuoden ykköspeli on kuitenkin Monikers, partypelien ykkönen, jonka parissa saa aina nauraa vedet silmissä. Pelin huumori on sopiva sekoitus tyhmää ja fiksua. Epäilemättä toisille julkkispelistä toimii paremmin versio, jossa pelaajat itse keksivät arvattavat sanat, mutta minun peliporukoissani nämä Monikersin tekijöiden valmiiksi keksimät älyttömyydet ovat toimineet sujuvammin ja hauskemmin.
Complettoa kenties harva nostaa vuoden parhaiden pelien listalle, mutta minulle tämä yksinkertainen abstrakti numeropeli maistuu. Nythän suunnilleen samasta ideasta saatiin toinenkin versio ihan suomeksikin eli Onnen apilat, mutta Completton puupalikat vievät minulle voiton esteettisesti.
Yhteistyöpeli Burgle Bros. jaksoi viihdyttää aikansa vaiheessa, jossa yhteistyöpeleille oli kysyntää. Heist-leffojen jalanjäljissä kulkeva peli on oivaltava ja hauska. Pikku Prinssi: Tee minulle planeetta oli myös mainio perhepeli. Texas Showdown, joka tunnetaan nykyään paremmin S.O.S.-nimellä, on myös vuoden parhaita julkaisuja ja edelleen aktiivisessa käytössä. Porta Nigra on jokseenkin unohdettu Kieslingin ja Kramerin peli. Olen pelannut sitä muutaman kerran coneissa, viimeksi Ropeconissa 2024, koska peli löytyy Lautapeliseuran pelikirjastosta, ja sekin on oikein mainio peruseuro. Potion Explosion on vielä syytä mainita, se on jäänyt satunnaiseen käyttöön erityisesti mobiiliversiona.
Ville
Näin ne roolit vaan vaihtuvat – edellisessä 10 vuotta sitten -katsauksessa moni arvostelija suitsutti vuotta 2014 erittäin hyvänä vuotena, kun taas itse pidin vuotta 2014 yhtenä huonoimmista vuosista ikinä. Tällä kertaa vuosi 2015 ei herättänyt muissa arvostelijoissa samanlaista euforiaa ryhmächatin perusteella. Itse taas pidän vuotta 2015 todella kovana vuotena, sillä silloin julkaistiin todella monta hyvää raskaampaa peliä. Tässä lyhyt katsaus viidestä pelistä, jotka haluan erityisesti nostaa esille, mutta mainittakoon silti, että kyseisenä vuonna julkaistiin näiden viiden lisäksi useita muita hyviä pelejä (olen itse arvostellut yli kymmenen peliä arvosanalla 7/10 tai yli)!
Forbidden Stars. Olin jo pitkään fanittanut Chaos in the Old Worldia ja tiesin, että Forbidden Stars on kyseisen pelin hengenheimolainen. Chaos in the Old Worldin tavoin peli sisältää aluehallintaa ja nopanheittoa, tosin tällä kertaa ollaan Warhammer 40K -universumissa. Jokainen pelattava ryhmä pelaa peliä hieman eri tavoin, mutta tavoitteena on voittaa pelaajien määrän verran tavoitemerkkejä, jotka on pelin alussa ripoteltu pitkin modulaarista karttaa.
Chaos in the Old Worldin tapaan yksikköjen kyvyt päivittyvät pelin saatossa ja etenkin oman korttipakan päivittely on mukavaa puuhaa. Taistelu hoidetaan sekä heittämällä noppia että pelaamalla kortteja ja on pakko sanoa että kaikista vastaavantyylisistä peleistä mitä olen pelannut, Forbidden Starsissa on kiistatta paras taisteluosuus, vaikka se on kohtuullisen monimutkainen ja pitkä. Myös itse toimintojen valinta on toteutettu nerokkaasti: Suunnitteluvaiheessa pelaajat laittavat yksi kerrallaan kartalle yhteensä neljä toimintomerkkiä eri aluelaattojen keskelle. Operaatiovaiheessa voit vuorollasi tehdä toiminnon, jos oma merkkisi on jonkin pinon päällimmäisenä. Jos yksikään pino ei sisällä merkkiäsi, on seuraavan pelaajan vuoro. Tätä jatketaan, kunnes kaikki toimintomerkit on aktivoitu. Toisin sanoen, et välttämättä pääse tekemään kaikkea haluamaasi juuri siinä järjestyksessä kuin miten alunperin suunnittelit.
Peli oli vuosien ajan omalla ”grail game” -listallani pelin huonon saatavuuden vuoksi, mutta sattumalta Facebookin lautapelikirppiksellä oli viime vuonna yksi kappale myynnissä ja pitihän se napata omaan kokoelmaan kalliista hinnasta huolimatta. Heti ensimmäisen pelin jälkeen repäisin ja tilasin Etsystä lähes yhtä kalliin fanilisurin (Galaxy in Flames, 4 uutta factionia) ja kaikenlaista muuta lisäsälää – olin täysin myyty! Pelin arvosana on tietenkin 10/10, enkä usko että se poistuu omasta top 5 -listalta vuosiin, jos ikinä. Kunpa tätä mahtavaa peliä vain pääsisi pelaamaan useammin, sillä se saattaisi jopa syrjäyttää Brass: Birminghamin ykkössijalta! Mitä Chaos in the Old Worldiin tulee, löytyy sille edelleen paikka kokoelmassa: jos pelaajia on kaksi tai kolme, valitsisin Forbidden Starsin; jos taas neljä tai viisi, valitsisin Chaos in the Old Worldin. 3 pelikertaa.
Pax Pamir, ensimmäinen laitos. Pamir on merkittävä peli omalla ”peliurallani”, sillä tämän pelin parissa koin eräänlaisen valaistumisen. Peli oli noin 10 vuotta sitten kiistatta yksi monimutkaisimpia pelejä mitä olin ikinä pelannut, enkä tuntunut saavan pelin säännöistä yhtään kiinni. Puolessa välissä peliä päästä kuului naks ja yhtäkkiä kaikki oli täysin selvää: ymmärsin täysin, miten pelin eri osat liittyivät toisiinsa ja miten paljon mahdollisuuksia todella outoihin ja luoviin ratkaisuihin peli tarjosi. Oli todella silmiä avaavaa nähdä, kuinka paljon pienessä laatikossa oli peliä. Pax Pamir avasi oven haastavampien pelien maailmaan eikä paluuta enää ollut. Myöhemmin Pax Pamirista julkaistiin toinen laitos, joka siisti peliä ja suoraviivaisti joitain pelin osia ja vaikka se on parempi versio pelistä, on minulla silti ikävä ensimmäisen laitoksen vakoojia. +8 pelikertaa, aloitin pelikertojen kirjaamisen vasta 2018.
Food Chain Magnate. Splotterin suosituin peli on tällä hetkellä BGG:n listalla sijalla 44 ja hyvästä syystä. Pikaruokabisneksen pyörittäminen on kiehtova teema ja koska teema on niin arkinen, pelin jipot ymmärtää suhteellisen nopeasti. Aivan kuten muiden Splotterin pelien tavoin, tämänkin voi voittaa tai hävitä heti ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Tätäkin peliä täytyisi päästä pelaamaan useammin! Noin 3 pelikertaa.
Through the Ages: A New Story of Civilization, tuo Vlaada Chvátilin ainoa hyvä peli. En ole pelannut kovin montaa sivilisaatiopeliä, mutta Through the Ages on kiistatta yksi parhaista, vaikka eihän pelissä edes ole yhteistä karttaa eikä teknologiapuuta! Kuten Pax Pamirin laitosten kanssa, tässäkin päivitetty versio uudisti ja suoraviivaisti pelin sääntöjä ja teki pelistä huomattavasti lähestyttävämmän. Peli toimii oikein loistavasti Board Game Arenassa ja pelin oma app on myös saanut paljon kehuja. 9 pelikertaa BGA:ssa.
Texas Showdown. Listan ainoa kevyt peli julkaistiin myöhemmin huomattavasti rumemmalla ja epäkäytännöllisemmällä kuvituksella ja teemalla (Seas of Strife). Leppoisaa tikinpeluuta, peli on helppo opettaa mutta sisältää paljon päätöksiä. Etukäsi aloittaa pelaamalla kortin jota muut joutuvat seuraamaan (pelaamaan samaa maata). Jos maata ei löydy, saa pelata jotain muuta ja tätä toistetaan kunnes kaikki ovat pelanneet yhden kortin. Tikin ottaa se pelaaja, joka pelasi isoimman kortin sitä maata mitä on pelattu eniten pöytään. Peliä pelataan pelaajamäärästä riippuen eri määrä kierroksia ja vähiten tikkejä ottanut pelaaja voittaa. Yksinkertaista, hauskaa ja nopeaa. 41 pelikertaa.
Vilma
Vuonna 2015 sain esikoiseni. Tilastoja tältä vuodelta ei ole. Pelasin tässä vaiheessa enemmän korttia kuin lautapelejä, vaikka tämä taitaa olla vuosi kun aloin pelaamaan enemmän myös lautapelejä. Korttia pelasimme perheeni kanssa paljon: räväytystä (shanghainakin tunnettu sitoumusrommipeli) sekä kingiä, joka koostuu useasta eri pelistä. Yksi niistä on herttamisääri, joka on monelle tietokoneeltakin tuttu.
Uusien äitikavereiden kanssa aloitettiin oma lautapelikerho, jossa pelasimme vauvat liinoilla selkään tai rintaan sidottuina. Seisoimme pelipöydän äärellä ja hytkyimme, että vauvat pysyivät unessa. Pelasimme 7 Wondersia, Thurn und Taxisia, Lords of Waterdeepiä, Dominionia, Carcassonnea, Catania ja Menolippua. Tästä harrastuskipinä alkoi! Edelleen pelaamme samojen äitikavereiden kanssa yhdessä ja nyt myös lapsemme pelaavat keskenään. En tiedä, olisinko löytänyt lautapelien maailmaa näin isosti kuin mitä sen nykyään tunnen ilman tätä äitikavereiden lautapeliporukkaa,
Mikään huippuvuosi uusien pelien osalta 2015 ei minulle ollut. Yksikään peli ei ole päässyt omalle top 20 -listalleni. Vuoden julkaisuista olen kuitenkin erityisesti tykännyt The Voyages of Marco Polosta, Raiders of the North Seasta, Qwintosta, Cacaosta ja Seas of Strifestä.
Marco Poloa pelaan BGA:ssa jonkin verran. Minua on häirinnyt pelissä epätapasapaino hahmojen välillä, mutta olemme saaneet luotua hyvän kotisäännön: jos tarjolla on vain yksi hyvä hahmo kukaan ei saa sitä ottaa.
Qwinto on loistava kuponkipeli ja reissuilla aina mukana, koska ei vie tilaa juuri lainkaan. S.O.S. on tikkipelien ystävälle hyvä ostos, itseasiassa niin hyvä, että olen ostanut tämän kahdesti sillä ensimmäiset kortit olen mystisesti kadottanut, laatikko kyllä löytyy.
