Nyt tai ei koskaan! Se oli ajatukseni, kun Mikko teki oman top 100 -listansa. Yritin jo joitain vuosia sitten kasata omaa top 30 -listaani, mutta silloin tuli pelattua vähemmän, eikä etenkään todellisia lempipelejäni. Nyt kun niitä on parin vuoden sisään pelattu, on aika laatia ensimmäinen oma rankinglista.
Sijat 30–21
30 Shark. Vanha, häijy talouspeli, jossa otetaan isoja riskejä. Harmittaa vieläkin, kun löysin tämän pelin kirpparilta liki iskemättömänä kappaleena kolmella eurolla, mutta kassajono oli pitkä eikä liikkunut lainkaan, tila kuuma kuin pätsi, ja poika istui kärryissä. Vein pelin takaisin pöytään ja poistuin. Jos olisin silloin tiennyt kuinka hyvä peli tämä on, olisin jonottanut vaikka pää kainalossa.
29 Sky Team. Vuoden 2025 uutuuspeli, joka rysähti tajuntaan kuin lentokone vuorenseinään. Sietämättömän jännittävä peli, jossa pelikaverin liikkeistä pitää yrittää päätellä millaiset nopat hänellä on. Top kolmeenkymppiin pääseminen on kaksinpeliltä saavutus.
28 Horseless Carriage. Peli jossa suurin vastustaja on oma pää, ja siksi sitä tekee mieli hakata seinään. Turhauttava ja vaikea peli, jossa on silti oma viehätyksensä. Autonvalmistus on yksi lempiteemoistani (vinkki: koska pelataan Automobilea?), mutta Horseless Carriagessa ei pärjää rakentamalla pelkästään urheiluautoja, ja kuka tahtoo rakentaa kuormureita ja hyrysysyjä? Tämän listan ensimmäinen Splotter Spellenin julkaisema peli.
27 Medici. Kun huutokauppa menee raa’aksi, se saa nimen italialaiselta kauppiassuvulta. Riskinottoa, riskinottoa, toisten nenän edestä ostamista, oman pelin tuhoamista. Ja lopussa tuurihaukka pärjää. Jos pärjää.
26 Gulf, Mobile & Ohio. Aivan liian vähän pelattu klassikkopeli. Niin äkkiväärä peli, että sen säännöt pitää joka kerta kerrata, eikä niitä siltikään sisäistä. Viimeksi äkkäsin pelin jujun liian myöhään, mutta on se silti ehdottomasti top 30 -peli.
25 Taj Mahal. Peli jota ensin rakastettiin, mutta kun hankin sen, alkoi vihaaminen. Pelin pöydälle saaminen on sen takia ollut hankalaa. Onhan tämä todella julmaa huutokauppaa. Jokaisella alueella ei voi voittaa, joten on valittava ne 4–5 kohdetta joissa iskee.
24 Vegas Showdown. Yllätyin itsekin kun tämä nousi listalle, mutta onhan se yksi parhaista viiden hengen huutokauppapeleistä, jonka pelaa tunnissa. Ainoastaan tapahtumakortit ovat pelin heikko lenkki, ja tuovat peliin liikaa tuuria. Tästä kun saisi version, jossa on tukeva pelilauta ja päivitetyt säännöt ilman tapahtumia, a vot, meillä olisi yksi parhaista peleistä ikinä.
23 Blue Skies. Hyvin yksinkertainen ja nopea peli, ja aluehallintapelien aatelinen. Korttituurilla vain tuntuu olevan vaikutusta. Jos jo alkukortit sopivat parhaille pistealueille, on hyvät mahdollisuudet menestyä.
22 Wabash Cannonball. Siinä sitä aikoinaan istuttiin pöydän ääressä ja ihmeteltiin, että onpa karu kartta, mutta pelissä on rahat, joten se varmaankin on talouspeli. Kokonaisvaikutelma oli jotain mitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Se oli menoa sitten. Hieno porttipeli kuutiojunailuiden maailmaan.
21 Rails of New England. En tiedä kuuluuko tämä peli listalle ollenkaan, mutta viimeksi minulla oli hauskaa koska voitin rökäleesti. Rails of New England on kömpelö peli, jossa paikkakuntien etsiminen käy työstä, mutta rakastan pelejä joissa rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Sijat 20-11
20 Brass: Birmingham. Muu porukka rakastaa Brass: Birminghamia yli kaiken, minun listallani se sijoittuu kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Onhan se hyvä silloin kun se on hyvä, mutta silloin kun kortit ovat vääränlaiset, unohdat säännöt ja muut rakentavat tielle, peli on pelkkää tuskallista odottelua. Birminghamista on ilmeisesti tulossa päivitetty versio, ja spekulaatioissa on esitetty uusia karttoja. Odotan mielenkiinnolla.
19 Strasbourg. Peli, jonka voi sössiä jo ennen sen alkamista. Strasbourgissa täytyy suunnitella etukäteen ne paikat joissa on pakko voittaa huutokauppa, ja panostaa niihin, mutta sekään ei välttämättä riitä. Jos taas lähtee peliin suunnittelematta ja vielä pihistelee huudoissa, jumbosija on taattu.
18 Container. Tuota kontteja, myy ne kaverille, ja osta ne pois. Huutokauppaa lasti. Tässä ei pääse aivot solmuuntumaan, mutta silti pelissä riittää jännitystä. En ole aivan varma onko peli rikki, sillä vauraus tuntuu väkisin kasautuvan joillekuille, kun taas toiset syöksyvät konkurssiin. Vai liekö se vain Wall Streetin laki?
17 Texas Showdown. Mukava viiden hengen pikaläpsy jota pelataan Aapoa odotellessa (Aapo ei pidä Texas Showdownista).
16 Dune: Imperium. Hittipelit eivät juurikaan ole olleet minun juttuni, mutta Dune-sarjan pelit imaisivat minut heti mukaansa. Pakanrakennus on aina ollut lähellä sydäntäni, vaikka tälle listalle ei muita pakanrakennuspelejä ole päätynytkään kuin Dunet. Se toinen Dune-sarjan peli löytyy tuolta alempaa.
15 Lokomotive Werks. Tätä simppelimmäksi junapeli tuskin pääsee, ja silti siinä riittää syvyyttä. Se on tullut selväksi, että Werksissä on helppo huonontaa sijoitustaan, mutta sen parantaminen lähtöjärjestyksen jälkeen on vaikeaa.
14 Kilpikonnakisa. Paras Reiner Knizian suunnittelema peli? Ehkä, vaikka alempaa löytyy muitakin hänen suunnittelemiaan pelejä. Hyvin yksinkertainen lastenpeli, joka yllättää haastavuudellaan. Toimii hyvin kahdestaankin.
13 Fishing. Vuoden 2025 yllättäjä! Railakas tikkipeli, joka on kestostaan huolimatta filleri. Tässäkin pelaajajärjestyksellä tuntuu olevan väliä, mutta koska pelikertoja on alla vain muutama, teoria vasta itää.
12 Modern Art. Taidehuutokauppa, siinä vasta aihe. Pidän tästä klassikosta yhä, ja pienilläkin pelaajamäärillä. Riskinottoa, spekulaatiota!
11 Food Chain Magnate. Lisää Splotteria, nyt fiftariravintoloiden pitoa. Jos et alkuasettelussa saa ravintolaasi kahden laatan risteykseen, peli on menetetty. Tai sitten ei. Toivottavasti ei. Tätä on pelattu aivan liian vähän jotta sen olisi oppinut kunnolla.
Sijat 10-1
10 PitchCar. Brum bruuuum! Tätä on pelattu paljon, ja jokainen temppu mitä kiekolla voi tehdä, on nähty. Kaikki paitsi kilpa-autoilu on turhaa.
9 Acquire. ”Tarvittais joku nopea viiden hengen peli.” No siihen auttaa Acquire. Tämä on päässyt viime aikoina pöydälle mukavan usein, ja se näkyy myös listasijoituksessa. Acquireen ei kyllästy.
8 South African Railroads. Vanha klassikkopeli, tuttavallisesti SAR. Junapeleissä on valitettavan usein jämähdetty tilanteeseen, jossa kaikki ostavat aina samoja firmoja, ja sitten pelataan uusiksi sama peli kuin viimeksi. Siksi uuden painoksen USA:n kartta ja sääntöviilaukset tekivät SAR:ille hyvää. Ensimmäisessä pelissä tehtiin kardinaalimokia vaikka pelin piti olla tuttu. Toisessa pelissä muut tekivät niitä, kun antoivat minun voittaa.
7 Preußische Ostbahn. Ostbahn eli Juustojuna kärsi samasta jämähdysongelmasta kuin SAR, ja into peliin hiipui, kunnes peliporukkaan tuli pieniä muutoksia ja itsekin suostuin katsomaan karttaa eri kantilta.
6 Voodoo Prince. Listan korkein Knizia, eikä syyttä. Tikahduttavan jännittävä tikkipeli. Tästä on tulossa uusi painos, mutta edelleen näyttää siltä, ettei peli saa arvoistaan ulkoasua. Eihän tämä mikään lastenpeli ole.
5 Age of Steam. Kun tämä peli esiteltiin minulle aikoinaan, olin että ei hel… Laskemista, laskemista ja laskemista. Riittääkö rahat, ja mihin ne riittää? Myöhemmin suhde peliin on parantunut. AoS on oikein mukavaa rakentelua, varsinkin silloin kun voi rakentaa kaverin radan eteen.
4 Dune: Imperium – Uprising. Vähän näyttää siltä, että listaa hallitsevat yhä ne pelit, jotka pyörivät pöydissä peliharrastukseni uuden tulemisen aikoihin 15–20 vuotta sitten. Dune-pelit ovat mukavasti rikkoneet tätä kaavaa. Uprising on peleistä se, joka vetoaa minuun enemmän, koska se painottaa taistelemista ja siihen valmistautumista. Uusi Bloodlines-lisuri sekoitti kuitenkin pasmat täydellisesti Sardaukar-nappuloillaan ja uusilla korteilla, ja ilman sitä Uprising voisi löytyä korkeammaltakin sijalta.
3 Tichu. Pelasin Tichua pitkään tajuamatta siitä puoliakaan. Vaikka nykyisin pelin oikut on sisäistetty, ei jaot silti juurikaan paremmin mene. Aina tuntuu olevan väärät kortit kädessä, mutta on tämä silti parhaimmillaan aivan hervottoman hauska ja jännittävä peli.
2 Imperial. Vanha klassikko, jota taannoin tahkottiin erityisesti kolminpelinä, ja viime vuosina nelinpelinä. Imperial kuuluu peleihin joita ei pelata mutu-tuntumalla, vaan siinä reagoidaan toisten tekemisiin tee-silloin-tuo -liikuilla. Eli kokeneet pärjäävät, ja ne, jotka hahmottavat kokonaisuuksia.
1 Greed, Incorporated. Siinähän se, eittämättä ykkösenä. Peli jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle siinäkin tapauksessa että olisin saarella yksin. Kun aikoinaan luin Splotter Spellenin kuvauksen julkaistavasta pelistä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kaikki peliporukastani eivät ole tästä innostuneet, ja onhan siinä puutteensa. Alkuhuutokauppa on erittäin ratkaiseva, ja sen jälkeen kontrolli omaan peliin vähenee entisestään. Kahden firman pyörittäminen on varma keino rikastua, mutta kaupankäynti niiden välillä vetää aivot solmuun. Parhaimmillaan rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Huomioita listasta
Talouspelit ovat listalla enemmistössä, mikä ei tule yllätyksenä. Joskus vain on vaikea määritellä mikä on talouspeli. Pelkkä rahan käyttö ei vielä tee talouspeliä, toisaalta mekaanisesti rahaa ei välttämättä tarvitse, jotta peli on talouspeli. Puolet listan peleistä on huutokauppapelejä. Aika paljon, kun en koskaan edes käy oikeissa huutokaupoissa.
Listalta putosi niukasti Keyflower, joka on vanha peli mutta uusi tuttavuus minulle. Battle Line on mainio kaksinpeli, ja Krass Kariert on hauska filleri, vaikka siinä tuleekin rytinällä turpaan. Gùgōng jäi listalta ulos, eikä ikinä tule sille nousemaankaan, koska kaveri möi kappaleensa pois. 18xx-pelejä olen vältellyt kuin ruttoa, mutta altistin itseni kokeeksi 18 Indialle, mikä nousi suht korkealle, mutta ei silti lähellekään listasijoitusta.
