Kadonnut kaupunki

Salaisuuksien saari oli menestys, peli voitti muun muassa Mensa Selectin ja Suomessakin Vuoden peli -palkinnon. Näin ollen ei ole suurikaan yllätys, että jatko-osa oli luvassa.

Siinäpä Matt Leacockille haastetta: miten luoda peli, joka on Salaisuuksien saarta pelanneille tuttu, mutta uusi? Samalla pelin pitäisi olla hieman edellistä haastavampi, mutta edelleen sen verran helppo, että uudetkin pelaajat pääsevät mukaan. Kadonnut kaupunki onnistuu tehtävässä hyvin. Tämä jatko-osakin pokkasi Mensa Selectin edeltäjänsä tapaan. Vuoden peli -kisassa ei sen sijaan herunut

Pelin idea

Kadonnut kaupunki -pelin kansiTällä kertaa pelaajat ovat haaksirikkoutuneet autiomaahan. Hiekan alta pitäisi kaivaa esiin kadonnut kaupunki, löytää mystisen lentolaitteen osat ja lentää kotiin ennen kuin hiekkamyrskyn pöllyttämä hiekka peittää kaiken ja jano vie hengen. Kyseessä on yhteistyöpeli, eli pelaajat voittavat ja häviävät yhdessä.

Pelin perusmekaniikka on tuttua Salaisuuksien saaresta. Jokaisella pelaajalla on oma hahmonsa, joka antaa erikoisominaisuuksia, ja vuorolla on neljä toimintopistettä käytössä. Niillä liikutaan, poistetaan hiekkaa laattojen päältä ja kaivetaan esiin kadonnutta kaupunkia.

Vuoron lopuksi nostetaan myrskykortteja myrskymittarin arvon verran. Myrsky liikkuu laudalla tehden tuhojaan ja peittäen laattoja ja pelaajia hiekalla.

Peli päättyy, kun pelaajat löytävät lentolaitteen neljä osaa, pääsevät kaikki laukaisualustalle ja lentävät kotiin. Toinen mahdollinen loppu on kuolema vedenpuutteeseen: jos yksikin pelaajista menehtyy, peli on hävitty.

Hiekkaa ja vettä

Hiekka on melkoinen riesa. Sitä kertyy laatoille ja se täytyy puhdistaa pois, jos laatan haluaa saada avattua. Vähintään kaksi kerrosta hiekkaa tukkii laatan, eli sille ei voi liikkua ja jos pelaaja on hautautuneena hiekkaan, hänen on kaivettava hiekkaa pois, ennen kuin saa tehdä mitään muuta. Hiekka hidastaa pelaajia pahasti, mikä on ongelma, koska aurinko paistaa.

Myrskykorttien pakassa on pari paahtava aurinko -korttia, jotka aiheuttavat janoa. Pelaajilla on hahmokorteissaan vesimittari, joka kertoo, paljonko heillä on vettä jäljellä. Vesimittarin painuessa pohjaan koittaa kuolema. Vettä menettää, kun aurinko paistaa, ellei sitten satu olemaan tunneleissa piilossa.

Vettä on vaikea saada lisää. Pelilaudalla on kolme kaivonpaikkaa, joista kahden alla on piilossa kaivo – kolmas on vain kangastus. Kaivot ovat vain kertakäyttöisiä ja kaikkien vettä haluavien pelaajien on oltava yhtä aikaa paikalla, kun kaivo kaivetaan esiin. Ei siis helppoa tämäkään.

Pelitilanne. Kuva: Henk Rolleman / BGG
Kadonnut kaupunki löytyy aavikon alta. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Yhteistyöhaasteita

Kadonnut kaupunki onnistuu tavoitteessaan. Se tarjoaa Salaisuuksien saaren pelaajille jotain uutta, mutta tuttua. Toisaalta se ei ole niin mutkikas, etteivätkö uudetkin pelaajat pääsisi peliin sisään vaivattomasti. Peli on metallirasiassaan tyylikäs, kuten edeltäjänsäkin.

Sen verran samankaltaisesta pelistä on kyse, että jos Salaisuuksien saari ei miellyttänyt, Kadonnut kaupunki ei tee sen suurempaa vaikutusta. Peliä on toisaalta helpotettu – laatat eivät uppoa ikuisiksi ajoiksi aaltojen alle ja lentolaitteen osien etsimisessä ei ole enää samaa käsikorttien hallinnan vaivaa kuin edellisessä osassa – mutta toisaalta vesi on uusi ja mielenkiintoinen haaste. Helpoimmallakin vaikeustasolla pelissä on tekemistä ja vaikeustasoahan on helppo säätää tiukemmalle, jos peli tuntuu helpommalta.

Jos on pelannut Salaisuuksien saarta ja haluaa lisää samaa, Kadonnut kaupunki on mainio valinta siinä missä Pandemiakin. Jos ei ole pelannut mitään näistä kolmesta ja haluaa kokoelmiinsa yhden yhteistyöpelin, peliharrastajien ykkösvalinta taitaa edelleen olla Pandemia, mutta Salaisuuksien saaren ja Kadonneen kaupungin välillä voi valita aika lailla vapaasti, vaikkapa sen mukaan, kumpaa sattuu olemaan helpommin saatavilla.

Lentolaite. Kuva: Henk Rolleman / BGG
Tällainen lentolaite pelaajien olisi koottava. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Faktat Kadonneesta kaupungista

Suunnittelija:

JulkaisijaCompeto, Gamewright (2013)

Mutkikkuus: Säännöissä on kokemattomille pelaajille vähän opettelemista, mutta huolellisella opettelulla peli ei ole vaikea pelata. Jos Salaisuuksien saari on tuttu, peli on helppo oppia.

Onnen vaikutus: Menestys on varsin paljon tuurista kiinni: huonolla tuurilla peli on todella vaikea, hyvä tuuri taas helpottaa elämää paljon.

Vuorovaikutus: Yhteistyötä tarvitaan, sooloilemalla ei selviä. Parasta on, jos pelaajat tekevät ihan oikeasti yhteistyötä, eikä yksi pelaajista vain sanele muille, mitä tehdä.

Teema: Pelissä on jännitystä ja tunnelma tiivistyy, kun loppu lähestyy ja jano uhkaa.

Uudelleenpelattavuus: Peli ei ole kahta kertaa täysin samanlainen, mutta kuvittelisin, että 10–20 pelin jälkeen Kadonnut kaupunki alkaisi toistaa itseään.

Kieliriippuvuus: Riittää, että joku pelaajista osaa lukea.

Pelaajamäärä: 1–5.

Pituus: Noin 45 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Kadonnut kaupunki

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:54
Aito keskiarvo:3.65
Tasoitettu keskiarvo:3.61
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 21
  • 4: 28
  • 5: 4

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

4 vastausta artikkeliin ”Kadonnut kaupunki”

  1. Tämähän melkein houkuttelee ostamaan :D Carcassonne etelämerestä arvostelua?

  2. Etelämerta ei ole vielä saatu testattavaksi, mutta säännöt suomentaneena sanoisin, että ihan hyvältähän se vaikuttaa, jos haluaa vähän erilaisen Carcassonnen. Carcassonne se silti on, eli jos ei peruspelistä pidä, niin eipä Etelämeri sitä asiaa muuksi muuta.

  3. Lieköhän Kadonnut kaupunki on pelinä tarpeeksi erilainen, jos Salaisuuksien saari on jo hyllyssä? Pelaajamäärä pelissä näyttäisi olevan laatikon ja BGG:n mukaan 2-5, ei 1-4 – toki tämäkin varmasti vääntyy hyvin myös yksinpeliksi.

  4. Korjataan – viisi on tosiaan oikea yläraja pelaajamäärälle. Yksinpelattava tämä ei mitenkään virallisesti ole, mutta käytännössä täysin yksinkin pelattavissa.

    Jos Salaisuuksien saari on hyllyssä, eikä kaipaa erityisemmin vaihtelua, Kadonnutta kaupunkia ei tarvitse. Jos pitää Salaisuuksien saaresta ja ajatus samanlaisesta, mutta vähän erilaisesta pelistä kuulostaa hyvältä, niin sitten tästä saa kyllä sopivasti vaihtelua elämään – ei tämä ihan kopio ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *