Vuosi 2025

Totesin vuosi sitten vuoden 2024 olleen elämäni runsaspelisin vuosi 346 pelikerran turvin. Totesin myös, etten usko seuraavan vuoden yltävän samoihin lukuihin. Väärässä olin! Vuoden 2025 aikana BGG-tilastoihini kertyi 399 pelikertaa. Kasvua pelikertojen valossa tapahtui siis runsaasti.

Lukema ei välttämättä tarkoita sitä, että pelimäärät olisivat nousseet. Lukemaa puskivat ylös lukuisat pienemmät pelit, joita pelattiin useita eriä yhdellä kerralla. Varsinkin raskaampien pelien osalta vuosi oli auttamatta hiljainen, eikä muutosta ole näköpiirissä.

Vuoden pelatuin peli oli toista vuotta peräkkäin mykistävällä marginaalilla (54 pelikertaa) Dominion – Valtakunta. Seuraavalle sijalle ylsi partypelien kuningas Tiskijukka (19 pelikertaa). Loppuvuodesta kovassa nosteessa ollut, vuoden paras filleripeli Faraway kiri kolmanneksi (17 pelikertaa) tasoihin kaaottisen Ghost Blitzin kanssa. Kevyiden pelien tarjontaa täydentää ajatustenlukupeli The Mind, joka keräsi 16 pelikertaa.

Sen jälkeen olikin jo pieni hajurako seuraavan peliin, raskaimpien pelien ykköseen Fields of Arleen, joka oli samalla myös vuoden suosituin soolopeli. Kutkuttava maajussisimulaattori keräsi raskauteensa nähden kunnioittavat 12 pelikertaa. Sen jälkeen lista täyttyykin jällein partypeleistä.

Ruodin vuoden pelisatoa viime vuoden tyyliin muutaman ytimekkään top 5 -listan muodossa, sillä asioita on kiva listata.

Vuoden 5 parasta

1. Dominion. Tästä ei ole kysymystäkään. Kaikkien aikojen paras lautapeli on tässä.
2. Tiskijukka. En näe syytä miksi pelikertatilaston kakkonen pitäisi pudottaa vuoden parhaiden listasta. Yksinkertainen, sovellettava ja koukuttava musiikkivisailu pitää pelaajat otteessaan tarvittaessa usean tunnin ajan.
3. Cards Against Humanity. Takuuvarma hitti. Tiskijukan tapaan lähes jokaisen peli-illan kohokohta. Pelistä kirjoittamani artikkeli on ehdottomasti vuoden parasta jälkeä.
4. Through the Ages. Valtava järkäle pääsi peräti kolme kertaa pöydälle. Aivan liian pitkä, mutta jokaisen minuutin arvoinen. Lisäosa nosti pelin tasoa entisestään.
5. Istanbul. Olen vihdoin alkanut voittamaan tässä pelissä. Mielenkiintoisia valintoja on jopa liiaksi asti.

Vuoden 5 uutuutta

1. Fields of Arle. Ykkösuutuuden paikka kuuluisi ehdottomasti Cards Against Humanitylle, mutta koska se nousi suoraan parhaiden pelien listalle, piikkipaikka jää Fields of Arlelle. Muhkea pistesalaatti nyrjäyttää aivot, mikä tekee puhelimen turruttamalle nykynuorelle ihan hyvää. Tämä peli on paras yksin. Haluan hajota haasteeseen ihan omassa rauhassa.
2. Faraway. Yksinkertaisesti parhaita filleripelejä, joita olen koskaan pelannut. Ajatus on ovela, pärjääminen vaatii taitavaa pelaamista, riskinottoa ja puhdasta tuuria.
3. The Mind. Hieman kyllästymiseen asti hakattu ajatustenlukupeli on pakko nostaa listalle. Onnistumisen tunteet ja kutkuttava jännitys pitävät otteessaan. Sanattoman viestinnän rajoja on venytetty hieman joka suuntaan, ja eri porukoilla ilmeilyn rajoja on piirretty hieman eri kohtiin.
4. Star Wars: Imperial Assault. Häpeähyllyssä homehtunut järkäle nousi tuhkasta ja vakuutti kaikki. Peli on yksiselitteisesti työmaa, mutta onhan ne figuurit nyt aika siistejä!
5. Trial by Trolley. Viidennelle sijalle ei löydy ilmiselvää valintaa, mutta nostan siihen vakuuttavan ensipuraisun (vihaan tuota termiä), jossa näen potentiaalia nousta kulttiklassikon asemaan. Cards Against Humanityn hengenheimolaineen asettaa pelaajat absurdeihin tilanteisin. Peli antaa aihion mielenkiintoisille keskusteluille ja luo mielenkiintoista jännitettä. Tätä pitäisi päästä pelaamaan lisää.

Lupaukset uudelle vuodelle

Viime vuoden tapaan mietitään lopuksi vielä lupaukset uudelle vuodelle. Aluksi tarkastellaan hieman, miten viime vuoden lupaukset toteutuivat. Esitin tärkeimmäksi tavoitteeksi hillitä peliostojen määrää. En ole ihan pysynyt laskuissani, mutta määrä vaikuttaisi jäävän 15 tienoille. Viime vuoden hurjaan saldoon (29) peilaten tavoite on saavutettu kirkkaasti, vaikka Dominion-kokoelma kasvoikin entisestään ja etenkin loppuvuodesta ostosormi oli tiuhaan liipasimella.

Uudelle vuodelle asetan hyvinkin samankaltaisen tavoitteen. Haluaisin ostaa entistä harkitummin pelejä, jotka sopivat omiin tarpeisiini. Haluaisin olla myös julmempi pelien myymisen suhteen. Ideaalissa maailmassa jokainen kaapin peli pääsisi säännöllisesti pöydälle. Tämä tavoite on lautapelaajalle mahdoton, mutta aina voi yrittää.

Lupaan tietysti myös jatka Lautaoppaaseen kirjoittelua. Teen ainakin perinteisen parhaiden pelien listan. Onko määrä 60 vai 100, riippuu pelaamien uusien pelien määrästä. Sadan pelin änkeäminen mukaan tietäisi taas, mielettömän kirjoitusurakan lisäksi, harrastajapelaajan uskottavuuteni joutumista kyseenalaistuksen kohteeksi Twisterin ja Iskelmä: Aitoa Kotimaista kaltaisten tunkkien noustessa listalle.

Lopuksi osoitan kiitokseni Mikolle sivuston ylläpidosta ja toivotan kaikille lukijoille mukavaa uutta (peli)vuotta!

Vuoden top 20 -listan julkaisinkin jo. Livenä pelasin 1301 kertaa, 189 eri peliä. Livepelien H-indeksini on 17. BGA:ssa pelasin 1798 kertaa. Kun BGA-pelit ottaa mukaan, H-indeksini nousee kolmeenkymmeneen. Yhteensä kokeilin 93 uutta peliä, mikä on valtava määrä ihmiselle, joka inhoaa uusien pelien opettelua. Määrällisesti olen pelannut aikalailla yhtä paljon kuin vuonna 2024. Laatu on kuitenkin parantunut! Olen pelannut enemmän isompia pelejä ja vähemmän ihan pienten lasten pelejä. 

Kävin neljässä lautapelitapahtumassa: Hypecon, Ropecon, Lautapelaamaan ja Spiel-messut Essenissä. Pelasin paljon Martinlaakson, Kalajärven ja Fugen pelikerhoissa ja kävin myös tutustumassa Mosaiikin pelikerhoon ja pääsin kutsuttuna myös Tampereen naispelaajien kerhoon. Lisäksi pelasin tietysti ystävien ja perheen kanssa. Pääsin Ylen Aamu-tv:n suoraan lähetykseen puhumaan lautapeleistä ja naamani löytyy myös muutamalta Nopparallin videolta YouTubesta.

Lautapelisuunnittelijana otin isomman askeleen, kun lopetin aiemman päätyöni lastensuojelussa. Syy lopettamiseen oli kyllä terveydellinen, mutta samalla pääsin kokeilemaan lautapelisuunnittelua isommin. Isompaa todella tapahtui! Emme löytäneet julkaisijaa uudelle pelillemme PuffiNovalle ja näin Tie Games -yritykseni sai alun. Julkaisen pelin siis itse, joten vuosi 2025 piti sisällään hyvin paljon uuden opettelua.  Olen suunnitellut aiemmin pelin (Trollius’n Roll), mutta en ole koskaan aiemmin julkaissut peliä itse. Essenissä pääsin myös tapaamisiin toisten julkaisijoiden kanssa sekä tehtaan kanssa joka painaa Puffiksen. PuffiNovan lisäksi teimme yhdessä Juhanan kanssa myös Juhlat-pelin, joka on lasten työläistenasettelupeli. 

Vuosi 2025 oli siis oikein hyvä pelivuosi. En pidä kirjaa tunneista, joita käytän pelaamiseen, mutta paljon voi noista pelikerroista päätellä. Vuoden parhaita ostoja on ehdottomasti Lost Ruins of Arnakin Adventure Chest, Life of The Amazonia, Koi, Skara Brae, Bomb Busters, Farawayn lisäosa, Wyrmspanin lisäosa ja isoin ostos eli 3D-printteri Bambu P1S. Olen tulostanut peleihin jo paljon hienoja päivitysosia!

Vuosi 2025 toi minulle myös muutaman uuden ystävän lautapelien kautta. Pelasin 271 eri ihmisen kanssa, toki noissa tapahtumissa, joissa peluutin omia prototyyppejä tulee pelattua paljon uusien eri ihmisten kanssa aina sen yhden pelin verran. 35 eri ihmistä pääsee kuitenkin listalle henkilönä, jonka kanssa pelasin vähintään 17 kertaa. Vaikka aina sanon, että mieheni ei pelaa, niin onpa hänkin pelannut kanssani 118 kertaa viime vuonna. Nämä pelit on kuitenkin kaikki perhepelejä muutamaa Espanjassa ystävien kanssa pelattua pikku peliä lukuunottamatta. 

Tein myös Instagramin värihaasteen. Sen tekeminen oli hauskaa, vaikka välillä menikin kuukauden ihan viimeisille päiville ottaa kuva. Haaste on @Unicorns_and_boardgames Zoen kehittämä. 

Vuoden 2025 voi omalta osaltani jakaa kolmeen osioon. Käytännössä liki koko alkuvuosi paahdoimme poikani kanssa järkälettä nimeltä Frosthaven. Tätä kymmenkiloista jättiläistä ei kovin usein viitsinyt pelipöydältä siivota laatikkoon asti, joten se hallitsi pelipöytäämme useita kuukausia.

Kavereiden kanssa keskustellessa kuulosti siltä, että pelikokemuksemme oli yhteneväinen muiden pelaajien kanssa: Alkuun peli oli parasta ikinä, mutta mitä pidemmälle kampanja eteni, sitä vahvemmin alkoi taisteluväsymys näkyä. Skenaariot olivat yhä useammin gimmick-pohjaisia, pataan tuli lujaa ja kirjanpidossa kesti suunnilleen nälkävuoden verran, ennen kuin skenaarioon edes pääsi. Niinpä 63 pelatun skenaarion jälkeen päätimme siirtyä uusiin haasteisiin – ehkä palaamme kylmään pohjolaan vielä jonain päivänä.

Kesällä nuorempi poikani tutki pelikaappiamme, ja kaivoi sieltä esiin pari klassikkoa, joita sitten hetken aikaa tahkottiin. Ja tahkottiin… Kummasti viisivuotiaalla sinniä löytyy, samaa peliä kun saatettiin pelata päivän aikana kymmenenkin erää. Ensin pelattiin Unoa. Mieluummin tätä pelaa kuin viime vuotta hallinnutta Afrikan tähteä ja Junior Kimbleä, etenkin kun yksi erä ei paljon pelikelloa kuluta. 117 erää vuoden aikana sen sijaan…

Noh, Unon jälkeen poika halusi testata, millaista on shakki. Tätä väännettiinkin reilun sadan erän verran. Pakko myöntää, että viisivuotiaalle hävitty pohjarivin matti hivenen kirpaisi, mutta pakkohan siitä on hieman ylpeä olla! Kovasti kaveri myös yritti peliä tyrkyttää suunnilleen kaikille vieraille, jotka kylään eksyivät…

Loppuvuosi menikin sitten ihan erilaisissa merkeissä. Tärkeä pelikaverini joutui muuttamaan, minkä myötä menetimme semi-säännölliset peli-iltamme. Tämän myötä pelikokoelmani joutui siirtymään kaveriltani omaan kotiini. Niinpä päätimme poikani kanssa lähteä tutkimaan näitä mystisiä laatikoita aakkosjärjestyksessä. Tätä kirjoittaessani olemme kohdassa O (Oh My Goods!).

Tämän vuoksi listalle ei kovin montaa uutuutta ole tänä vuonna mahtunut, eikä moniakaan pelejä ole pelattu monta kertaa. Poikkeuksina toimivat BGG:n pelikertojeni kärkeen noussut The Crew: Mission Deep Sea (127 erää), Vuoden 2025 strategiapeli Sky Team (57 erää) sekä poikani suosikiksi noussut vanha kunnon Dominion – Valtakunta (lisäosineen 79 erää). On ollut varsin mukavaa palata pitkästä aikaa vanhojen kunnon klassikoiden pariin, ja todeta niiden olevan edelleen varsin varteenotettavia ajantappajia! Pelikertoja vuoden aikana kertyi yhteensä 1025, 198 eri pelistä.

Erityisesti tahtoisin tänä vuonna nostaa esille pari uutta suosikkiani: Bomb Busters on erinomainen pomminpurkuyhteistyöpeli, jossa pelaajien päättelykyky laitetaan kunnolla koetukselle. Yhteen hiileen on todellakin puhallettava, eikä sooloiluun ole mahdollisuutta. Toinen loistava päättelypeli tai sosiaalinen kokeilu on leirileikki Mafiosoon pohjautuva Blood on the Clocktower. Tässä yksi pelaajista on murhaaja, joka pelivuorojen välissä nirhaa muita pelaajia. Yhteistyöllä pitäisi saada selvitettyä, kuka tämä pahis oikein on. Poikkeukselliseksi tämän tekee eri pelaajille annetut roolit tai erikoiskyvyt, jotka sekoittavat pakkaa toden teolla. Mukana voi myös olla juoppo, jonka ominaisuus ei oikeasti edes toimi, minkä vuoksi mikään ei ole täysin varmaa. Isolla porukalla Blood on the Clocktower on äärimmäisen hauskaa puuhaa!

Vuosi 2025 oli jälleen nousujohteinen, sillä pelikertojen määrä nousi yli kuudellakymmenellä. Samoin liikehdintää oli pelien määrässä, sillä pöydälle päätyi erilaisia pelejä kuutisenkymmentä kappaletta. Skaalan kasvuun vaikuttaa erityisesti Happy Badger -pelikahvilan kirjasto, jossa testailtiin niin vanhoja helmiä kuin Essen-uutuuksia.

Vuotuinen korttipelikatsaus jää kovin yksipuoliseksi, sillä Flesh and Blood on nykyään ainoa keräilykorttipeli, johon aikaa ja kiinnostusta riittää. Tänä vuonna reissasin enemmän ulkomailla tuomarointihommissa, ja sainpa kirjoitettua esittelyn oppaaseenkin. Ensi vuonna tämä osio taitaa jäädä jo pikkuhiljaa unholaan, ellei joku yllättäjä räjäytä pankkia…

Vuoden pelatuin peli on melko selkeästi Sky Team. Kaksinpelit ovat muutenkin saaneet runsaasti pelitilaa tänä vuonna, mutta Sky Teamin rajallinen kommunikaatio, muuttuva haaste ja erilaiset skenaariot toivat lentokonesimulaattorin pöydälle kerta toisensa jälkeen. Muista kaksinpeleistä erityismaininnan saavat Dracula vs. Van Helsing sekä The Lord of the Rings: Duel for Middle-Earth, jotka saivat aikaan kiihkeitä kaksintaisteluita. 

Toinen erottuja pelikerroissa on Harmonies, jonka saatavuusongelmat hankaloittavat pelin suosittelua. Pohjoismaisen painoksen myötä saatavuus oli hetken hyvä, mutta tätä kirjoittaessa hyllyt huutavat eioota. Kevyehköistä laatanasetteluista Harmonies erottuu edukseen erilaisten strategioiden variaatioilla, taidetyylillä ja pelilaudan asettamilla sopivilla rajoitteilla. En toki kieltäydy esimerkiksi Calicosta tai Cascadiasta, mutta Harmonies täyttää tämän paikan omassa hyllyssäni.

Uutuuspeleistä nostan esille Luthierin ja Orloj: The Prague Astronomical Clockin. Kaksikossa on samaa henkeä paljon krumeluuria sisältävinä historiallisiin teemoihin nojaavina työläistenasetteluina, mutta erojakin löytyy. Luthier aukeaa hitaammin, ja siinä on paljon enemmän mahdollisuuksia erikoistua johonkin ja sabotoida toisten pelaajien toimintaa. Musiikkiteema ja siihen liittyvät toiminnot vetävät myös puoleensa konkretian luojina.

Orloj’ssa on älyttömästi symboleita ja kilkettä, mutta alkujärkytyksen jälkeen se on huomattavasti yksinkertaisempi ja selkeämpi kuin miltä se näyttää. Keskustan näyttävä kellotaulu toimii sekä katseenvangitsijana että oikein toimivana pelivälineenä, ja hieman abstraktimmat toiminnot kuljettavat peliä tasaisesti kohti viimeistä kellonlyömää. Tämä on peli, jonka hankkisin mielelläni omaan hyllyyni.

Vuosi 2025 oli pelailujen suhteen erikoinen. BG Statsin mukaan fyysisiä pelikertoja kertyi 130 ja digitaalisia monta sataa päälle. Fyysiset pelikerrat painottuivat vahvasti alku- ja loppuvuoteen, digitaaliset taas keskelle vuotta, kesän alussa syntyneen toisen lapsen vuoksi.

Vuoden aikana tulin testanneeksi 60 uutta peliä. Vuosittainen tavoitteeni on ollut 50 uutta peliä. Näiden uusien pelien joukosta löytyi paljon loistavia uusia tuttavuuksia ja ajattelin kertoa parhaista paloista seuraavaksi.

Dragon Eclipse. Awaken Realmsin soolopeliksi suunniteltu Pokemonin kaltainen kampanjapeli. Lohikäärmekouluttaja kulkee pitkin maita ja mantuja löytääkseen ja kesyttääkseen uusia lohikäärmeitä ja selvittäen, mistä pimennys johtuu ja miten se vaikuttaa. Pelissä on AR:lle tuttuun tapaan loistavat tuotantoarvot, Pokemonin kanssa 90-luvulla kasvaneen mielessä väkisinkin nouseva tietynlainen nostalgia ja toimiva taistelumekaniikka. Pelin suurin heikkous taas on vähän tylsä tarina. Tätä olen nyt pelannut hiukan yli puolet kampanjasta ja intoa loppuun asti pelaamiseen kyllä löytyy.

Mistborn: The Deckbuilding Game. Brandon Sandersonin fantasiakirjoihin perustuva pakanrakennuspeli, jota voi pelata sekä perinteisesti pelaajat vastakkain tai sitten yhteistyönä peliä vastaan. Suurena Brandon Sanderson -fanina tämä osui ja upposi! Kuvitus on mainio ja mekaniikat erittäin temaattiset. Kirjat vain on hyvä tuntea, jotta pelin mekaniikat selkeytyvät. Suosittelen kaikille Sandersonin tai pakanrakennuksen faneille!

SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Lautapelikansan keskuudessa isoksi hitiksi noussut eurojyystö, joka vain toimii. Ei mitenkään erityisen mullistava tai omanlaisensa tekele, mutta jokin siitä tekee tosi hyvän. Teema, mekaniikat ja tuotanto vain toimivat. Tästä en ole löytänyt suurempia ongelmia ja suosittelen kaikille, jotka europeleistä tykkäävät.

Galactic Cruise. Tämäkin pyöri pitkään raskaan euron ystävien huulilla viime vuonna. On raskas, mutta hyvällä tavalla. Resurssi- ja toiminto-optimaatiota mainiosti toteutettuna ja säännöt jopa kohtuullisen yksinkertaiset. Voi suositella raskaiden europelien ystäville.

Slay the Spire: The Board Game. Ainoa yhteistyöpeli, joka pääsee positiivisten uusien tuttavuuksien listalle! Slay the Spire on roguelike-videopelin lautapeliversio, johon on erittäin onnistuneesti ympätty yhteistyömekaniikka soolopelin lisäksi. Näin tehokkaasti koukuttavia yhteistyöpelejä ei ole osunut omalle kohdalle ihan hetkeen. Toimii kaikilla pelaajamäärillä yhdestä neljään ja kesto on maltillinen. Ainoa negatiivinen puoli omalle kohdalle tulee kuvituksesta, joka on suoraan videopelistä otettu. Ei ole omaan mieleen, mutta eipä se näin hyvän pelin kohdalla haittaa!

Vanhoista tutuista peleistä pöytään yhä edelleen useampaan otteeseen pääsi:

Dune: Imperium. Edelleen yksi mukaansatempaavimmista peleistä mitä olen pelannut. Pelin jälkeen on yleensä jopa vähän uupunut, koska peli pitää ottessaan niin hyvin.

Forest Shuffle. Oma suosikkini nopeista kaksinpeleistä. Kiva pistekoneistonrakennus, joka toki vaatii lisäreitä toimiakseen optimaalisesti.

Andromeda’s Edge. Tämä on vuoden mittaan siirtynyt kokoajan lähemmäs ja lähemmäs suosikkipeliäni. Loistava yhdistelmä työläistenasettelua, avaruustaistelua, radoilla etenemistä ja resurssien optimointia. Vähän lyhyemmällä kestolla se saattaisi olla jopa ihan numero 1 omalla top-listallani.

Jos pelivuodelle 2025 pitäisi etsiä jonkinlaista linjaa, se voisi olla, että vuoden aikana nähtiin aika monta erilaista uutuusfilleriä. Fillerit on fillereitä, ja ne jäävät aika usein kertakokeiluiksi. Onneksi raskaampiakin pelejä pelattiin, ja aika paljonkin. En ala sen suuremmin tilastonikkaroimaan, vaan listaan vain vuoden 2025 parhaita (ja pahimpia) pelikokemuksia.

Parhaat pelikokemukset on yllättäen saatu 18xx-junapelien parissa. Meidän peliporukassa on nyt käynyt niin, että jos tahtoo pelata talouspelejä, on altistettava itsensä 18xx-junapeleille. Allergiani äksiä kohtaan juontaa (vähintään) seitsemän tuntia kestäneeseen 1846-hikisaunaan joitakin vuosia sitten.

Allergioista pääsee siedättämällä. Siedätyshoito aloitettiin 18 Indialla jo vuoden 2024 puolella. Sen säännöt pätevät 18 BosWashiin, ja 18Koreakin on hyvin lähellä sitä. Kyseiset pelit ovat suoraviivaisia ja ennen kaikkea hauskoja. Talouspeli ei saa koskaan olla ryppyotsainen.

Erityisen lämpimästi suhtaudun 18Koreaan ja sen erikoiskyky-kortteihin, jotka ovat siis yritys-, ei pelaajakohtaisia. Pelaaja päättää, koska haluaa panna korttinsa firmaan, ja siellä se sitten pysyy, riippumatta siitä kenen omistukseen junafirma päätyy. Jotkut korteista tuovat valtavia etuja, toiset taas vähäisempiä. Joidenkin korttien hyödyt taas riippuvat pelin kulusta.

Nämä 18xx-pelit tulevat varmasti näkymään myös Lautapelioppaan vuosiäänestyslistallani ensi syksynä.

Paras oman hyllyn löytö on ehdottomasti Magnate: The First City. Ostin pelin Kickstarterista ja hillosin sitä hyllyssä vuosikaudet, kunnes vihoviimein sain aikaa ja halua opetella sen säännöt. Peli paljastui mainioksi viritykseksi, jossa ostetaan tontteja ja rakennetaan rakennuksia. Toiminta ylikuumentaa rakennusbisneskuplaa, ja jännäksi menee, kuka ehtii myydä omistuksensa hyvällä hinnalla ennen kuin kupla puhkeaa.

Paras vanhan elvytys on vanha tuttu mutta jo vähän unohtunut Mint Works, joka löysi tiensä pöydälle vuosien tauon jälkeen. Mint Works on aivan ehdottomasti paras kymmenen minuutin talouspeli.

Toinen mukava vanha tuttu on Duck Dealer. Edelliskerrasta oli ehtinyt vierähtää aikaa sen verran, että tutkiskelin komponentteja tyyliin: ”Oliko tässä tällaisiakin?” Peli on melkoinen reitityshimmeli, eivätkä apulaputkaan ole kaikkein selkeimpiä, mutta Splotter Spellenin hauskuustakuu pitää.

Paras partypeli on löyhästi perunateemainen numeronkirjoittelupeli Gimme That! Voiko tätä hömelömpää pöydänmuussaus- ja yläviitospeliä ollakaan? Hauskaa ja meluisaa, juuri sopiva julkisella paikalla pelattavaksi.

Pahimmat pettymykset ovat olleet uutuuspelit SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence ja The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Game. SETI on perusperiaatteeltaan mielenkiintoinen peli, mutta tosiasiassa se on pasianssi. Pelaajien välistä vuorovaikutusta on todella vähän. Ja jos toisilla on takana yli 80 nettipeliä, ei hirveästi houkuta kuluttaa yli kahta tuntia peliin, jossa tulee varmuudella ottamaan rökäleesti turpiinsa.

The Fellowship of the Ring -tikkipeli nostatti kovia odotuksia kavereiden innostuttua siitä, mutta pelikokemus osoittautui harvinaisen pitkäveteiseksi. En muutenkaan ole kovin innoissani The Crew’sta, The Gangista tai muista ryhmätikkipeleistä, joten jätän sormuksen rahtauksen suosiolla muille.

Suurin HÄH?! Things in Ringsiä pelattiin kerran, ja olin pelistä niin pöllämystynyt, että aloin päästä siitä hajulle vasta kun peli oli jo ohi. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta vaatii syventymistä.

Japanilainen tikkipeli Milkuro aiheutti samanlaisen kuka-mitä-häh -kokemuksen, enkä ole vielä kolmen pelikerran jälkeenkään selvillä miten sitä pitäisi pelata. Pelikorttien ylä- ja alapuolet ovat mustia ja valkoisia, ja niissä on eri numerointi. Isonumeroinen musta on automaattisesti pieni valkoinen. Edellisen tikin voittaja päättää kumpaa väriä pelataan. Mustia ja valkoisia tikkejä pitää kerätä tasamäärä, tai tulee miinuksia. Kun lopussa on enää viitisen korttia kädessä, huomaa, että ei niillä sitä tarvittavaa viimeistä tikkiä oteta tai vastaavasti tulee otettua liiankin monta.

Makeimmat voitot koettiin Brass: Birminghamin ja Kardinal und Königin parissa. En ole koskaan älynnyt, miten Kardinal und König toimii. Aivot menevät joka kerta solmuun, kun säännöt selitetään. Tällä kertaa me eniten pihalla olleet intouduimme kyselemään pelin aikana muilta: ”Saanko panna nappulani tähän?” ja sitä myöten kokemattomat pieksivät kokeneet. Mutta en vieläkään ymmärrä miten peli toimii, eikä voitto juurikaan vaikuttanut pelin sijoitukseen pelattujen pelien listalla. Sinne se jäi kymmenen viimeisen joukkoon.

Brass: Birmingham sujui todella tahkeasti, ja toivoin vain, etten olisi sentään viimeinen. Kun loppupisteet luettiin, numerot menivät päässäni sekaisin, ja luulin hävinneeni. Havahduin tappio-horroksestani vasta, kun joku sanoi: ”Petri voitti.” Tällä kertaa pelasin eri tavalla kuin aiemmin, enkä satsannut juurikaan hiileen ja rautaan, vaan puuvillatehtaisiin. Pelissä kerättiin ennätysvähän pisteitä. Tai minä keräsin saman verran kuin aina ennenkin, mutta muut keräsivät vähemmän. Kaikki neljä pelaajaa mahtuivat yhdentoista pisteen sisään.

Vuosi 2025 oli hiljaisempi pelivuosi aiempiin verrattuina: pelikertoja kertyi melkein sata vähemmän ja erilaisia pelejä pelasin 30 vähemmän verrattuna edelliseen vuoteen. Silti pelikertoja kertyi kunnioitettavat 322 kappaletta 138 eri pelistä, mikä on kuitenkin ihan hyvä määrä.

Tätä selittää vahvasti se, että 2025 oli hyvin hiljainen vuosi uusien pelihankintojen osalta – päinvastoin, olemme vain edelleen jatkaneet kokoelman pienentämistä, jolloin ei ole tullut edellisten vuosien tapaisia jaksoja, kun jotain hittipeliä on pelattu kotona kerta toisensa jälkeen. Olemme myös pelanneet tietokoneella ja konsolilla huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina, mikä saattaa myös selittää tilannetta.

Vuoden alkupuolella pelasin kaksi Clank! Legacy 2 -kampanjaa kahdessa eri peliporukassa ja ikäväkseni täytyy todeta, ettei jatko-osa vetänyt lainkaan vertoja alkuperäiselle. Peli keskittyi liikaa tarinaan, eikä pelaajavetoisia päätöksiä tuntunut olevan tarpeeksi omaan makuun. Harmi, sillä ensimmäinen Clank! Legacy on yksi parhaita koskaan pelaamiani pelejä.

Seuraavaksi eniten tuli pelattua tietenkin SETI:ä 16 pelikerran edestä. Lisäosa toi uutta vauhtia peliin ja peliä on tullut pelattua paljon myös oman peliporukan ulkopuolella. SETI:n jälkeen ajallisesti eniten pöytätilaa vuoden aikana ovat vieneet kotona pelatut pelit, joita on pelattu joko puolison kanssa kaksin tai yhteisen kaveriporukan kanssa, kuten Castles of Mad King Ludwig, The Castles of Burgundy Special Edition (jota on nyt pelattu jo yli 50 kertaa!), Luthier, Clank! Catacombs, Wondrous Creatures, Underwater Cities (uusi lisuri on oikein mainio!) sekä Men-Nefer. Oikein mainioita keskiraskaita tai raskaita europelejä, jotka toimivat kaksinpeleinäkin oikein hyvin.

Mitä olisi lista ilman Brass: Birminghamia, jota tuli pelattua vuoden aikana yhteensä 6 kertaa. Jos sama tahti jatkuu, tulee siitä kolmen vuoden päästä eniten pelaamani lautapeli, mutta voi hyvinkin olla että Brass: Pittsburgh saattaa syödä hetkellisesti pöytätilaa Birminghamilta. Näkemäni perusteella en kuitenkaan usko, että siitä olisi Birminghamin korvaajaksi pidemmällä juoksulla.

2025 oli myös oikein mainio vuosi 18xx-peleille: seitsemän eri peliä ja kuusitoista pelikertaa on oikein mainio saavutus. 18Korea ja 18 BosWash ovat kuitenkin sieltä lyhyemmästä päästä äksiä ja ehkä senkin takia ne ovat päässeet kiitettävään tahtiin pöydälle. Pidetään sama tahti yllä tänäkin vuonna, eikö vain? On hienoa todeta, että vuoden 20 eniten pelatun pelin joukosta viidesosa on 18xx-pelejä.

Viime vuonna oman vakituisen peliporukan tärkeys korostui entisestään ja viikottaiset peli-illat ovatkin olleet entistä tärkeämmässä osassa elämääni. Tätä kirjoittaessani tiedostan kuitenkin, että mikään ei valitettavasti kestä ikuisesti – ihmiset muuttavat ja työpaikat ja aikataulut vaihtuvat, joten muistakaa nauttia niistä hetkistä ja vuosista, kun kaikki vain loksahtaa paikoilleen täydellisesti.

Älkää siis ottako sitä itsestäänselvyytenä, jos olette löytäneet loistavan peliporukan ja ystäväpiirin, jonka kanssa harrastaa, oli kyse mistä vain harrastuksesta, vaan muistakaa myös sanoa ääneen, kuinka paljon kyseiset ihmiset merkitsevät teille. Vuonna 2026 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Lautapelikahvila Tavernan avajaisista sekä myös siitä, kun löysin oman vakituisen peliporukkani. Kiitoksia kaikille, joiden kanssa pelasin vuonna 2025!