Vuonna 2021 oltiin vielä koronapandemian jaloissa, vaikka yhteiskunta alkoikin jo aueta eri tavalla kuin vuonna 2020. Minä palasin pelikerhohommiin koronatauolta vasta syksyllä ja silloinkaan emme heti palanneet Tavernan pöytiin. Loppuvuodesta peliharrastus oli taas palannut aikalailla entisiin uomiinsa.
Useimmat isot pelitapahtumat peruttiin vielä vuonna 2021, mutta Essenin Spiel-messut järjestettiin fyysisinä, olkoonkin että hieman pienemmässä mittakaavassa. Nettipelit olivat yhä suosittuja ja Asmodee ostikin Board Game Arenan vuoden 2021 alussa.
Vuotta 2021 käsittelimme tuoreeltaan tammikuussa 2022.
BoardGameGeekin suosikit
- Ark Nova – Huippusuosittu eläintarhapeli oli kiistatta vuoden kovin uutuus. Peli on edelleen BGG:n ranking-listan kakkosena, joten se on osoittautunut kestäväksi. Yllättävää on lähinnä se, miten vähän Ark Novaa on taloudellisesti hyödynnetty: lisäosia on tullut vain yksi isompi ja viime vuonna kevyempi sisarpeli Sanctuary.
- Great Western Trail: Second Edition – Oikein mainion pelin oivallinen kakkoslaitos on hyvä parannus ensimmäisestä monessa suhteessa ja edelleen hyvä peli, mutta samalla se ei paranna alkuperäistä niin paljon, että päivitys ykkösversiosta olisi jotenkin välttämätön. Itse ainakin pelaan ihan mielelläni kumpaa tahansa versiota. BGG-yleisö pitää kakkoslaitosta vähän alkuperäistä parempana, mutta alkuperäinen on ranking-listalla korkeammalla reippaasti suuremman äänestäjämääränsä vuoksi.
- The Crew: Mission Deep Sea – Yhteistyötikkipelin kakkoskierros on edelleen sujuva kokemus, mutta uusittu tehtäväjärjestelmä paransi vielä peliä ja ennen kaikkea toi pidemmän aikavälin kestävyyttä. Alkuperäisenkin pelaa kampanjana ilolla, mutta pidemmän päälle tämä versio on parempi.
- Cascadia – Moninkertainen palkintovoittaja (muun muassa Spiel des Jahres) on BGG:n abstraktien pelien ranking-listan ykkösenä ja perhepelien listalla niukasti kymmenen kärjen ulkopuolella. Tätä on kyllä helppo suositella kevyttä ja nokkelaa peliä perhe- tai aikuiskäyttöön etsivälle, sen verran taitavasti viritellystä pelistä on kyse.
- Sleeping Gods – Ryan Laukat’n tarinapelissä seilataan höyrylaivalla tutkimassa maailmaa. Kampanjapeli tarjoaa yhteistyönä koettavan tarinan, jossa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Avoimen maailman pelien ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua tähän.
- Final Girl – Kauhuelokuvatrooppiin perustuvassa yksinpelissä pelaajan on selviydyttävä taistelusta jotain kauhuelokuvapahista vastaan. Peliin on ilmestynyt paljon laajennoksia, jotka tarjoavat monia klassikkoelokuvista tuttuja ympäristöjä ja vihollisia.
- Arkham Horror: The Card Game (Revised Core Set) – Suositun living card game -pelin uudelleenpaketointi laajensi pelaajamäärää kahdesta ylöspäin, järjesteli peliä uuteen uskoon ja teki kokemuksesta yleisesti ottaen sujuvamman. Peli löytyy BGG:n customizable-listan ykköspaikalta, eli jos keräilykorttipelityyliset pelit kiinnostavat, Arkham Horror: The Card Game on hyvä paikka aloittaa tutustuminen.
- Hadrian’s Wall – Kupongintäyttöpelit ovat yleensä pieniä, nopeita ja näppäriä. Paino sanalla yleensä, sillä Hadrian’s Wallin kuponki on iso ja rastitettavaa riittää. Erityisesti yksinpelaajien suosiossa oleva peli on kupongintäyttöpelien järeämmästä päästä ja kuvaa Hadrianuksen muurin rakentamista ja hallintaa.
- Terraforming Mars: Ares Expedition – Tämä peli yhdistelee alkuperäistä Terraforming Marsia ideoihin, jotka on lainattu Race for the Galaxysta. Tuloksena on alkuperäistä peliä vähän nopeampi ja notkeampi peli, mutta ihan alkuperäisen suosioon tämä kevyempi versio ei ole yltänyt.
- Radlands – Kaksinpelattavien konfliktikorttipelien lokeroon on tunkua. Radlands on oikein vakuuttava tapaus, jossa näyttävä ulkoasu yhdistyy tiukkaan pelattavuuteen. Kaksinpelimättöjen ystäville tämä postapokalyptinen mittelö on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Lautapelioppaan lukijoiden suosikit
Parhaiden pelien listaltamme löytyy tietysti Ark Nova, jonka sijoitus on tällä hetkellä 13., mutta joka on vahvasti nousussa. Viime vuoden vuosiäänestyksessä se joutui taipumaan Terraforming Marsille voitettuaan äänestyksen sitä ennen pari kertaa. Veikkaan, että tämän vuoden vuosiäänestyksen jälkeen Ark Nova on jo listan kymmenen parhaan joukossa.
Cascadia löytyy listalta puolenvälin paikkeilta. Listalta löytyvät myös Great Western Trail ja Arkham Horror: The Card Game, mutta ne ovat toki keränneet äänensä isolta osin aikaisemmilla painoksilla.
Mikko
Vuosi 2021 oli aikaa, jolloin toden teolla vähensin uusien pelien hankkimista ja uusien pelien testaamista. Eipä ollut juuri syytäkään, kun valtaosa vuodesta tuli pelattua kotioloissa. Ostin vuoden aikana kaksi uutta peliä ja sain kaksi arvostelukappaletta, yhteensä testasin 15 uutta peliä. Vuoden julkaisuja ei ole sen jälkeenkään tullut juuri testattua. Nytkin kun katselen BoardGameGeekistä vuoden 2021 pidetyimpiä pelejä, eipä sillä listalla ole oikeastaan mitään, mitä haluaisin testata. Onko pelivalikoima muuttunut kehnommaksi, vai olenko minä vain tympääntynyt?
Vuonna 2021 pelattujen pelien listaani hallitsi Hallertau, jota pelasimme kolmisenkymmentä kertaa. Enemmän pelikertoja kertyi vain Innovationille. Kesän 2021 hitti taas oli Anno 1800. Tästä kolmikosta Innovation on kestänyt aikaa parhaiten. Hallertau sai vähän uutta lämpenemistä taannoin, mutta kun pelikaveri on muuttanut pois kotoa, eipä tätä pelattua tule. Anno 1800:ni lähti nyt vihdoin Tavernan valikoimiin. Suosittelen kyllä kokeilemaan siellä, mainio pelihän se on.
Paras vuoden 2021 julkaisu ehti kokoelmiini vasta viime vuonna: syksyllä ostamani 18Korea on ilmestynyt vuonna 2021 ja nousi nyt suosikikseni vuoden peleistä. Ainakin se on tällä hetkellä se, jota eniten haluan pelata. Peli kuvaa rautateiden kehitystä Koreassa. Pelissä mielenkiintoista on se, miten pelin alussa Pohjois-Korean alue on erittäin tuottoisaa – tavallisiin 18xx-normeihin verrattuna ero on selvä – mutta jossain kohtaa iskee Korean sota, jonka jälkeen loppupelissä käytössä onkin vain etelä. Jos pohjoisessa toimiva rautatieyhtiö ei ole saanut yhteyttä etelään, se poistuu pelistä.
Kun tavallisesti pelaajien pelin alussa saamat pienet yhtiöt tuottavat vähän rahaa ja jonkun usein varsin kohtalaisen edun, 18Koreassa tilanne on toinen: jokainen pelaaja saa kolme bonuskorttia, joiden vaikutukset voivat olla hurjan tehokkaita. ”18xx Carl Chudykin tapaan” ei ole huono kuvaus. Nämä erikoiskyvyt piristävät peliä, tuovat vaihtelua, ja osa niistä vaikuttaa pelin tasapainoon reippaasti.
18Korean sääntökirjan kanssa sai alkuun taistella vähän tavallista enemmän; ihan kaikkia sääntöjä ei ole kirjoitettu ylös ainakaan ihan selkeimmällä mahdollisella tavalla, mutta kyllä ne sieltä löytyvät. Pelin englanninkielinen laitos – nykyään peli on saatavilla vain koreaksi, Koreasta tilattuna – on kai tulossa vuoden 2026 aikana joukkorahoitukseen ja toivon mukaan se toisi tullessaan paremman sääntökirjan. Muuten pelin toteutuksessa ei ole valittamista.
Ark Nova on sitten selvä kakkonen. Aika vähän sitä on tullut vuoden 2023 jälkeen pelattua, koska se ei ole peliporukassani ollut koskaan isokaan hitti, mutta edelleen kyllä pidän siitä. Voi olla, että Sanctuary maistuu jopa paremmin, mutta sitä pitää vielä vähän pureskella. Suostuisin kuitenkin Ark Novan pariin koska tahansa, jos tietäisin pelaajat nopeiksi. Yhtä suurella innolla en suhtaudu kolmen-neljän tunnin matseihin, joita jotkut pelaavat.
Japanilainen kiero tikkipeli Schadenfreude oli parin vuoden takainen löytö. Tässä kierossa pelissä tikin voittaa toiseksi isoimman kortin pelannut ja peli mahdollistaa paljon nimensä mukaista vahingoniloa. (BGG:ssä pelin julkaisuvuosi on jostain syystä 2020, mutta kun katsoo pelin painostietoja, siellä varhaisin julkaisuvuosi onkin 2021.)
Cascadia maistuu minullekin. En ole pelannut kuin muutaman kerran, koska tällaisille peleille ei peliolosuhteissani ole oikein tilaa. Silloin harvoin kun jotain tämänsorttista pelataan, Akropolis tuppaa viemään voiton. Olisi kuitenkin mukava pelata tätä enemmän.
Brian Boru: High King of Irelandia olen pelannut pari kertaa. Tikkipelin ja aluehallinnan yhdistelmä tarjoaa paljon mukavaa pähkäiltävää. Peer Sylvester on pelisuunnittelijana nokkela ja tämä tuntuu kyllä ihan Sylvesterin tyyliseltä peliltä. Tätäkin olisi mukava pelata useammin, mutta peliporukassamme peli ei ihan varauksetonta suosiota nauti.
So Clover! on hauska sanapeli. Lahjoitin oman arvostelukappaleeni Tavernaan, missä sitä onkin tullut pelattua useammankin kerran. Hyvä veto, siis. Oli vähän sääli, ettei Asmodee katsonut tarpeelliseksi julkaista tätä suomeksi, koska tämä olisi ollut suomenkielisenä helppo suositeltava perhepeliksi.
Pirita
2021 ei ollut lautapelaajalle helppo vuosi. Koronarokotuksien rinnalla peliporukan saaminen kasaan ei ollut itsestään selvää, niinpä monet vuoden mielenkiintoisista peleistä – etenkin enemmän aikaa vievät – löysivät pöydälle useammin vasta julkaisuvuotensa jälkeen. Mutta minulle 2021 on kompleksisempien ja luonnonläheisten pelien vuosi.
Voittajat kirjoittavat historian – joten nostetaan ensimmäiseksi Oath, jonka sarjakuvamainen tyyli piilotti sisäänsä dynastian rakennusta, valloitusta ja juonittelua sopivan kokoisessa annoksessa. Minuun vetosi se, miten edellinen pelikerta vaikutti seuraavaan, sukupolvien historian rakennuksessa on oma viehätyksensä. Silti tänä päivänä – vaikka pelistä pidänkin – en sitä lähtisi suosittelemaan jokaiselle, lähinnä koska oppimiskäyrä peliin on korkea. Perussäännöt nyt vielä menevät, mutta pelissä on paljon nyansseja ja minkä tahansa osa-alueen ohittaminen kostautuu. Oath sopii niille, jotka ovat valmiita uppoamaan strategiaan, kunnes rytmi löytyy. Dynaaminen ja vaativa. Jännittävä ja turhauttava. Kun vain löytää sopivan porukan, jonka kanssa upota sen salaisuuksiin, sillä valitettavasti peli ei loista soolo- tai kaksinpelinä.
No, mitäpäs sitten kaksinpeliksi? Eläintarhat ovat monia ajatuksia herättävä konsepti, mutta Ark Nova onnistui löytämään paikkansa sydämessäni. Tätä nykyä peliin on hiukan vaikea toisinaan saada pelaajia raskauden ja keston vuoksi – no, ollaksemme reiluja, ei peli niin kauaa vie, jos säännöt ovat muistissa, mutta niiden kertaamiseen menee tovi jos toinen. Joten tätä nykyä Ark nova edustaa minulla raskaampia kaksinpelisuosikkeja tai rentouttavaa soolopeliä. Jos jotain, ennusteeni siitä, että peli saisi lisäosia enemmänkin oli huti – merimaailman lisäys oli hauska, mutta sen jälkeen lisäyksiä ei juuri ole sadellut. No, eipä haittaa, paikka hyllyssä on edelleen hyvin ansaittu.
Luonto ja sen suojelu on läsnä myös yhteistyöpelirintamalla: Living Forestissa pelaajat astuvat luonnonhengen saappaisiin pelastaessaan metsää ja sen pyhää puuta pahuuden liekeiltä. Peli on kaunis, voittostrategioita on useita ja saatavilla olevat kortit ovat vielä toistaiseksi pitäneet mielenkiinnon yllä niin, että peli löytää paikkansa hyllystä. Yhteistyöperhepeleille on edelleen tilausta, ja onnenkokeilu pitää jännitystäkin yllä.
Pakkohan listaan vähän kevyempikin peli on nostaa: Meadow. Vaikka peliä ei hyllystäni löydykään, tämä kaunis peli saattaa vielä sinne hyvinkin löytää tiensä. Vuonna 2021 se jäi Ark Nova -innostukseni jalkoihin täysin, ja vasta toissa vuonna pelasin tätä ystäväni kanssa. Kaunis vesivärityylinen peli on kuin puzzle, jossa omaa niittyä valmistellaan arvokkaimpia eläimiä, kasveja ja hyönteisiä varten. Vähiin käyvä tila ja rajoitukset pitävät mielen vireänä. Omaan hyllyyn tämä todennäköisesti löytyisi tiensä kaksinpelailua varten.
Viimeinen pelinosto on maanläheinen myöskin: Stardew Valley: The Board Game. Peli herätti oitis mielenkiintoni, koska videopelin leppoisa farminrakennus ja touhuaminen oli mieluista – joten kuulosti lupaavalta, kun lautapelissä on kaikki. Toki lautapeli on sikäli tiivistetty versio, että peliä pelataan vuosi ja voittotavoitteena on isoisän toiveiden täyttö. Rento yhteistyöpeli – mikä sen mukavampaa. Paitsi jos toiveet ovatkin kovin etäällä toisistaan, ei niiden täyttäminen välttämättä tunnu edes mahdolliselta, ja satunnaiset kortit voivat jättää pelin kannalta oleelliset resurssit kokonaan pois. Olen edelleen innokas antamaan pelille jonain päivänä uuden tilaisuuden, mutta tänä päivänä näen pelin edelleen armottoman tehokkuussuunnittelun pelinä, josta rentous on kaukana.
Minulla on tapana pitää listaa peleistä joita haluaisin pelata, niistä jotka eivät aivan ylittäneet ”hankitaanpa oitis”, mutta joita silti pelaisin heti, kun tilaisuus tulee. Vuodelta 2021 ei monta peliä listalla ollut, mutta: Sleeping Godsin selviytymisseikkailu ansaitsee maininnan. Viisi vuotta on mennyt, mutta kiinnostus on yhä kytemässä.
Vilma
Vuosi 2021 heitti minut taas syvemmälle harrastukseen. Latasin BG Statsin huhtikuussa ja rupesin tilastoimaan pelattuja pelejä. Voi kun olisin tehnyt tämän aikaisemmin, mutta onneksi edes tässä vaiheessa tajusin tämän. Livenä pelasin 168 kertaa ja Board Game Arenassa 433.
BGA:ssa pelattujen pelien lista on aika lyhyt: pelasin vain 21 eri peliä. Syy on helppo muistaa: en vielä osannut kovin monta eri peliä, joten pelasimme aina vain niitä, mitä jo osasimme.
Aikaa harrastuksille oli paljon, koska lopetin koronan alkaessa koripallon, enkä ollut keksinyt mitään sen tilalle. Aloin käydä Martinlaakson pelikerholla viikoittain. Muistan, miten ensimmäinen kerta jännitti, koska olin pelannut vain ystävien kanssa. Pelikerho otti minut kuitenkin todella hyvin vastaan ja jännitys oli turhaa.
Nykyään pelaan joka viikko Martinlaaksossa ja välillä pelaamme myös pelikerhon ulkopuolella, koska aina ei kerta viikkoon meinaa riittää. Menin marraskuussa 2021 myös ensimmäistä kertaa Suomen lautapeliseuran AktiiviConiin ja rakastuin tapahtumaan! Pelikerho ja AktiiviCon opettivat minulle paljon uusia pelejä ja pelimakuni laajeni. Vuoden 2021 parhaat ostot omaan hyllyyn olivat Lost Ruins of Arnak, Paladins of the West Kingdom ja Kingdomino.
Vuoden 2021 julkaistuista peleistä moni löytyy pelihyllystäni ja moni pääsee usein edelleen pöydälle! Vuosi oli siis oikein hyvä pelivuosi! Muutama nosto vuoden peleistä: Ark Nova, The Crew, Meadow, Cascadia ja Terraforming Mars: Ares Expedition.
Ark Novaa tulee nykyään harvemmin livenä pelattua, mutta Board Game Arenassa pelaan kyllä usein, ja aina Merimaailma-lisäosan kanssa. Luulen, että tämä on livenä vähän turhan hidas peli ja netissä taas niin nopea, että siinä lienee syy, miksi tätä netissä jaksaa, mutta livenä harvemmin.
The Crew ja erityiseseti Mission Deep Sea on kokeilemistani yhteistyöpeleistä kirkkaasti parhain. Otan sen aina pelikerholle mukaan. Erän ehtii pelata, jos on 10 minuuttia etuajassa paikalla tai jos isompi peli loppuu hyvissä ajoin, on aina aikaa pienelle tikkipelille. Itse voisin kyllä pitää ihan vain päivän pelkästään The Crew’n pelaamista varten. Parasta on ottaa vaikea taso ja pelata, kunnes se menee läpi.
Meadow on rakkautta. Se on kaunis ja hyvä. Erityisesti Adventure Bookin kanssa. Meadow on myös ollut inspiraationa suunnittelemalleni PuffiNovalle. PuffiNovassa haetaan laudalta kortteja hyvin samaan tapaan kuin Meadow’ssa. Lasten kanssa ollaan Meadow’ta pelattu lasten säännöillä eli peli on loppunut puolessa välissä, joten N-kortit eivät tule peliin. Näin peli on riittävän lyhyt ja lapset jaksavat sen pelata.
Cascadia oli pitkään yksi lemppareistani. Nykyisin se pääsee liian harvoin pöydälle, mutta täytyy taas alkaa nostamaan sitä aktiivisemmin, koska todella nautin sen pelaamisesta. Cascadian suosio on ollut niin suurta, että siitä on julkaistu myös kaksi kupongintäyttöpeliä (Cascadia: Rolling Hills ja Cascadia: Rolling Rivers) sekä aivan vasta ilmestynyt uusi laattojenasettelupeli Cascadia: Alpine Lakes. Odotan kovasti että pääsen tätä uusinta pelaamaan!
Terraforming Mars: Ares Expedition on omaan makuuni reippaasti alkuperäistä parempi. Tykkään, että kiusakortit on poistettu. Inhoan sitä, kun pitää valita kenen metsäkuutioita varastaa.
Arnakin Expedition Leaders -lisäri oli myös yksi vuoden kohokohdista! Tämän jälkeen Arnak todella ansaitsee listaykkösen paikan.
Ville
Olen maininnut useaan otteeseen kuinka 2020 oli todellakin viimeinen oikeasti hyvä lautapelivuosi – vuodesta 2021 eteenpäin ei ole enää julkaistu (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) yhtä laadukkaita pelejä verrattuna 2015–2020 väliseen lautapelien kulta-aikaan. Vuosi 2021 oli täynnä todella, todella keskinkertaisia pelejä ja suurelle osalle tämän vuoden peleistä olen antanut BGG:ssa kutosen tai sitä huonomman arvosanan, eikä kasista ylempiä reittauksia ole kuin ihan muutama. Tässä silti viisi peliä, joita ei välttämättä löydy muiden listoilta!
Brian Boru: High King of Ireland. Suunnittelija Peer Sylvesterin (König von Siam / The King is Dead) peli yhdistelee tikkipeliä ja alueenhallintaa vallan mainiosti – välillä haluat voittaa tikin, välillä taas haluat hävitä tikin ja mitä isommalla kortilla häviät, sitä paremmat palkinnot ja toisinpäin. Maakuntia pitäisi saada haltuun jotta pelin lopulla saisi pisteitä, mutta samalla pitäisi myös taistella viikinkejä vastaan, solmia avioliittoja sekä rakennella luostareita. Brian Boru on varsin nerokas aluehallintapeli, joka ei välttämättä aukea muutamalla pelikerralla vaan vaatii useamman pelikerran loistaakseen.
18Ireland (Second Edition). Oletan, että Mikko kertoo lisää 18Koreasta, joten jätin sen omalta listaltani pois. Jatkamme siis Irlannissa, noin 800 vuotta Brian Borun jälkeen. Irlannissa kaikki on köyhää ja jokainen toiminto tuntuu huonolta valinnalta. Kaksi eri raideleveyttä sekoittaa pakkaa sekä pelaajien laskupäätä, sillä tällä kertaa toista raideleveyttä käytetään nostamaan reitin päässä olevien kaupunkien arvoa. Mitä enemmän toista raideleveyttä yhdistyy isompaan kaupunkiin, sitä arvokkaampi kaupunki tulee olemaan.
Pelissä on myös todella, todella julma firmojen sulautumissääntö – nelosvaiheesta eteenpäin 2-3 eri firmaa voivat sulautua yhdeksi isoksi firmaksi ja ehdotuksesta käydään äänestys. Jos omistat 30% firmastasi A ja äänestät kielteisesti, mutta muut pelaajat omistavat yhteensä 40% firmasta B ja äänestävät sulautumisen puolesta, et mahda asialle mitään!
18xx-pelit ovat nauttineet suurta suosiota peliporukassamme viimevuosina ja haluaisin uskoa, että myös 18Ireland pääsisi pöydälle taas jossain välissä, mutta kilpailu pöytätilasta on kovaa eikä Irlanti ole yhtä mediaseksikäs kuin 18 India, 18Korea tai 1822-pelisarja.
Imperial Steam. Toinen peli, joka ei aukea parilla pelikerralla, on Alexander Huemerin (Lignum) Imperial Steam. 1800-luvun puolivälin Itävaltaan sijoittuvassa talouspelissä rakennetaan junaratoja, palkataan työntekijöitä, päivitetään junia, kuljetetaan rahtia sekä pystytään tehtaita pitkin vuoristoista Keski-Eurooppaa. Pelissä on myös aivan mahtava osakkeiden myyntimekanismi, jossa saat heti ison summan rahaa 10 % osuutta vastaan. Älä käytä tätä toimintoa liikaa, sillä pelin lopulla menetät 10 % voittopisteistäsi jokaista myytyä osakketta kohden!
Peli ei missään teemastaan huolimatta ole 18xx-peli eikä myöskään Age of Steam tai Winsomen kuutiojunailu, vaan ehta aito europeli. Jos pidät Brass: Birminghamista, Carnegiesta tai Nucleumista, saattaisit pitää myös tästä. Vaikka setup on aika raskas, itse peli ei lopulta kestä järin pitkään vaan peliaika pysyy aisoissa. Ikävästi juuri tuossa kahden-kolmen tunnin ja tämän raskausluokan sarjassa on valtavasti kilpailua, minkä vuoksi Imperial Steam on päässyt harvoin pöydälle. Ehkäpä tänä vuonna?
IKI. Sorry We Are French julkaisi IKI:sta uuden painoksen vuonna 2021 ja vuosien aikana peli on hiljalleen kivunnut BGG:n 500 parhaan pelin joukkoon. Pelissä kävellään ympäri Edon pääkatua, Nihonbashia, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, palkaten ja aktivoiden erilaisia kauppiaita matkan varrella. Mitä useammin muut pelaajat käyvät kojussasi, sitä nopeammin työläiset pääsevät eläkkeelle ja sinä saat bonustuloja. Aina välillä kojusi syttyy tuleen, joten muista panostaa myös paloturvallisuuteen!
IKI on mainettaan parempi peli, jossa on oikein mainio kuvitus ja yllättävän paljon peliä sekä tiukkoja valintoja. Se myös paranee lisäosan myötä, kun pelissä kerättävät setit saavat lisää vaihtoehtoja.
Family Inc. Miksi pelata Flip 7:aa, kun meillä on jo Family Inc.? Oikein mainio ja nopea Knizian filleri, jossa ahneella voi olla ikävä loppu. Osaatko lopettaa ajoissa, jotta voit varastaa kavereilta chipit?
Sampsa
Vuosi 2021 ei ollut raskaiden harrastajapelien juhlavuosi, eikä se rehellisesti sanoen kilpaile aivan parhaiden vuosien joukossa, mutta mahtuu vuoteen muutamia oikein erinomaisia ja hyviä pelejä. The Crew: Mission Deep Sea on melko helppo yleissuositus, samoin Unlock!: Game Adventures, joka on paras Unlock-pakopelisarjan osa, jota olen pelannut. Nostaisin kuitenkin kolme muuta peliä jopa näitä korkeammalle.
Cubitos on pysynyt rakkaana ensimmäisestä pelikerrasta lähtien ja on erinomainen yhdistelmä pakanrakennusta, kilpajuoksua ja noppien viskelyä. En edelleenkään osaa pelata tätä hyvin, vaan häviän joka kerta, mutta hauskaa on silti. Hankin joku aika sitten Fowl Play -lisäosan, jota voin suositella estoitta kaikille peruspelistä pitäville. Tämä liki täydellinen lisäosa tarjoaa vain ”sitä samaa” eli uusia noppia, uusia kortteja vanhoille nopille ja uusia karttoja. Cubitos-fanina voin olla tyytyväinen.
Toinen klassikko on Blitzkrieg! World War Two in 20 Minutes, joka on yksi parhaita kaksinpelejä, joita olen pelannut. Pika”sotapeli” tarjoaa nopeasti eskaloituvaa jännitystä ja köydenvetoa, mutta myös sopivasti tuuria ja taktista pelaamista. Vaikka teema ja mekaniikat toimivat yhdessä mukavasti, teema rajoittaa kohdeyleisöä turhan paljon. Tämän vuoksi peliä on tullut pelattua viime aikoina paljon vähemmän, mikä on suuri sääli.
Suurin ylläri oli vasta reilu kuukausi sitten hankittu My Own Toy Shop. Yksinkertaisessa laattojenasettelupelissä rakennetaan 4×4 laatan kokoista lelukokoelmaa. Laatassa on eri värisiä lelulohkoja ja kun laatta lisätään, se aktivoi kaikki samanväriset lelut ympäriltään ja antaa niistä pisteet. Vähitellen tila vähenee ja vähenee, kunnes 16 laatan neliö on valmis. Hirvittävän yksinkertainen, melko tuuripitoinen, mutta jotenkin koukuttava ja lapsiystävällinen perhepeli. Tätä on tahkottu viime aikoina runsaasti ja pelaan mielellään lisää.
Vuonna 2021 ilmestyi myös läjä hyviä lastenpelejä, joita meidän taloudessa edelleen kulutetaan. Tuunattu Fortuna-kopio Taikavuori oli ihan ansaitusti Kinderspiel des Jahres -voittaja, neppauspeli Panda Splash! on lainattu kirjastosta yhä uudelleen ja uudelleen, Kids Chronicles: Kuukiven metsästys on pelattu läpi kahdesti ja lapset väliajoin rankuvat kolmatta varvia ja hyvin kevyttä päättelyä tarjoava Etsivä hiiri: Hurja pakoyritys on jostain syystä lumonnut vuorotellen jokaisen lapsen. Nyt sitä takoo meidän nelivuotias. Ei siis yhtään pöllömpi vuosi!
Veeti
Vuosi 2021 oli omien pelailujeni kannalta oikein onnistunut, aloinhan kirjoittaa Lautapelioppaaseen! Teksteissäni näkyy hieman kehitystä vuosien varrella, ja se lieneekin suotavaa viiden vuoden aikavälillä. Eniten pelikertoja keräsivät perinteinen japanilainen hanafuda-korteilla pelattava koi-koi, entisen heilan kanssa paljon pöydälle päätynyt KeyForge sekä mainio draftauspeli It’s a Wonderful World. Myös Exit-pelit olivat pinnalla, ja niitä tulikin pelattua melko liuta läpi Lautapeliopasta varten.
Vuoden 2021 julkaisuista esille nousee useampikin kohtuullisen kokoinen peli. Ark Nova -hehkutukset jätän suosiolla muille, sillä minulle se ei maistu lainkaan. Luontoaiheinen laatanasettelupeli Cascadia, vanhan Battlestar Galactican Cthulhu-kuoriin pukenut Unfathomable sekä Terraforming Marsin kevyempi Ares Expedition ovat kovia julkaisuja, mutta näidenkin ohi nousee vielä pari teosta.
Final Girl on soolopeli, joka sovittaa tunnettuja kauhuelokuvia lisenssejä huvittavalla tavalla kunnioittavasti kiertäen. Ideana on hankkia peruskomponentit sisältävä perusboksi sekä ainakin yksi leffaboksi, jonka mukana tulee yksi murhanhimoinen tappaja sekä karmiva lokaatio, jossa viimeistä tyttöä päästään jahtaamaan. Bokseja sekoittelemalla päästään unelmien crossovereihin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi Alien-henkisen Evomorphin välttely mielisairaalassa tai Freddy Kruegeria muistuttavan unitappajan päihittäminen Siperian tutkimusasemalla?
Final Girlin perusmekaniikat pysyvät samoina: viattomia sivullisia pelastetaan, tappajaa lyödään turpaan ja ympäristöstä poimitaan esineitä. Lokaatiot ja murhaajat tuovat kuitenkin aina peliin omat jipponsa, joilla peli pidetään monipuolisena ja arvaamattomana. Pelin modulaarisuus ja vahva teema tekevät Final Girlistä oivan valinnan yksinpeliä kaipaavalle.
Vuoden 2021 ensimmäisen kauden boksit ovat hyvä lähtökohta, ja seuraavat kaudet ovat lisänneet reippaasti variaatiota sekä tuoreempia kauhuikoneita. Viime vuoden kolmoskaudella Final Girl -muottiin sovitettiin leffasarjoista muun muassa Saw, A Quiet Place ja Terminator, ja lisää on eittämättä tulossa. Boksien vaikeusasteissa on paljon heittoa, mutta omaa lempiteemaansa seuraamalla saa varmasti toimivan pelikokemuksen.
The Crew: Mission Deep Sea taas on kevyiden yhteistyöpelien – tai oikeastaan yhteistyöpelien – aatelia. Vuoden 2019 The Quest for Planet Nine loi toimivan yhteistyötikin, mutta syvän meren seikkailu tekee pelistä entistä monipuolisemman ja lähestyttävämmän.
Alkuperäinen The Crew tarjosi pidemmän kampanjan, jonka tavoitteet olivat hieman rajoittuneita ja setup hieman vaivalloista. Mission Deep Sea siirsi ison osan tehtävistä korttipakkaan, joissa tehtävän vaikeusasteen näkee pelaajamäärän mukaan skaalautuvana kortin takapuolelta. Korttipakan ansiosta pelin aloittaminen ei vaadi välttämättä kampanjavihkon pläräilyä, vaan vaikeustason määrittelemällä pääsee nopeasti satunnaisten tehtävien pariin. Kampanjavihkonen tarjoaa skenaarioita ja lisäsääntöjä satunnaisen pelaamisen ohelle ja syventää kokemusta satunnaisen pelailun ohella.
Tänä vuonna pitäisi tulla The Crew -sarjan seuraava osa Journey to the Ends of the Earth, ja odotukset sille ovatkin jo kohtuullisen korkealla. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, jos se on hyvä, ja lisää tikkailua mahtuu aina pelipöytään.
