Reinhold Wittig (1937–2026)
Saksalainen pelisuunnittelija Reinhold Wittig menehtyi Göttingenissä Saksassa 11.4.2026. Vuonna 1937 syntynyt Wittig oli 89-vuotias.
Wittig perusti vaimonsa Karinin kanssa Göttinger Spieleautorentreffen -tapahtuman vuonna 1983. Pelisuunnittelijoiden ja toimittajien tapaamisesta tuli keskeinen saksalaisen lautapelisuunnittelun tapahtuma, jossa pelisuunnittelijat, julkaisijat ja toimittajat kohtasivat uusien pelien äärellä. Wittigin ansiota on myös termin ”Spieleautor” eli ”pelisuunnittelija” luominen ja vakiinnuttaminen.
Wittigin toinen merkittävä panos pelisuunnittelijoiden asemaan on vuoden 1988 ”lasinalusjulistus”. 4.2.1988 Nürnbergin Spielwarenmesse-messuilla pelisuunnittelijoiden illanvietossa Wittig otti lasinalusen ja kirjoitti siihen ”Keiner von uns gibt ein Spiel an einen Verlag, wenn nicht sein Name oben auf der Schachtel steht!” – ”Kukaan meistä ei anna peliään julkaisijoille, jos ei saa nimeään kanteen!” Nykyään peliharrastajapeleissä on tavallista, että suunnittelijan nimi on kannessa, mutta vuonna 1988 pelisuunnittelija sai olla tyytyväinen, jos nimi löytyi jostain sääntökirjan lopusta.
Julistuksen allekirjoittivat Wittigin lisäksi Helge Andersen, Hajo Bücken, Erwin Glonegger, Dirk Hanneforth, Knut Michael Wolf, Wolfgang Kramer, Joe Nikisch, Gilbert Obermeier, Alex Randolph, Johann Rüttinger, Roland Siegers ja Ilse Dreher-Plonka.
Wittig julkaisi pelejään Edition Perlhuhn -nimellä. Pelit olivat pääasiassa pieniä painoksia ja vähän tunnettuja nykyään. Wittigin tunnetuin peli on Piratenbillard, näppäryyspeli, jossa palloja pomputellaan laudalla lyömällä niitä mailoilla laudan alapuolelta (Lunkisti-Tero on kirjoittanut pelistä arvion). Monet Wittigin peleistä ovatkin näyttäviä käsityötaidonnäytteitä – tai sitten hyödyntävät yllättäviä pelikomponentteja, kuten heksamuttereita. Wittig voittikin viisi kertaa Spiel des Jahresin näyttävälle pelille annettavan kunniamaininnan.
Board Game Beatissa on oiva laajempi kirjoitus Wittigistä.
Mensa Select -voittajat 2026
Yhdysvaltojen Mensa järjestää vuosittain Mensa Mind Games -tapahtuman, jossa osallistujat testaavat ison läjän pelejä ja valitsevat niistä Mensa Select -palkinnon voittajat. Koska kaikki testaaminen tapahtuu yhden viikonlopun aikana, palkinto suosii nopeita ja helposti omaksuttavia pelejä, mutta on perinteisesti ollut oikein hyvä valitsemaan voittajaksi helppoja ja nokkelia pelejä, ja toisinaan listalta löytyy raskaampiakin pelejä.
Tämän vuoden voittajat ovat:
- A Place for All My Books (Alex Cutler ja Michael Mihealsick / Smirk & Dagger Games)
- Critter Kitchen (Alex Cutler ja Peter C. Hayward / Cardboard Alchemy)
- Fromage (Matthew O’Malley ja Ben Rosset / Road to Infamy Games)
- Galileo Galilei (Tomáš Holek / Pink Troubadour)
- Got Five! (Yoann Levet / Blue Orange Games)
- Things in Rings (Peter C. Hayward / Allplay)
- Twinkle Twinkle (Ammon Anderson / Allplay)
American Tabletop Awards 2026
Vuoden 2026 American Tabletop Awards -palkinnot on jaettu. Yhdysvaltalaisista sisällöntuottajista koostuva raati jakoi palkinnot parhaille vuoden 2025 aikana Yhdysvalloissa ilmestyneille peleille.
- Lastenpelit: Magical Athlete (Richard Garfield ja Takashi Ishida / CMYK)
- Kasuaalipelit: Hot Streak (Jon Perry / CMYK)
- Strategiapelit: The Lord of the Rings: Fate of the Fellowship (Matt Leacock / Z-Man Games)
- Monimutkaiset pelit: Molly House (Jo Kelly ja Cole Wehrle / Wehrlegig Games)
Palkinnon sivuilta löytyy täydet listat suositelluista peleistä ja ehdokkaista.
Japan Boardgame Prize 2025
Japan Boardgame Prize on julkistanut voittajansa. Jälleen kerran palkinto jaetaan kahdessa sarjassa: on järjestävän tahon U-more Award, joka perustuu raadin mielipiteisiin, ja yleisöäänestyksellä valittava kansansuosikki.
Raati valitsi vuoden parhaaksi peliksi Romain Clémentin ja Kevin Gauvinin pelin Ink It!, jossa arvuutellaan sanoja tekemällä kuvia musteella ja leimasimilla. Pelin edetessä sallittujen leimasimenpainallusten määrä laskee viidestä yhteen, eli minimalismia kohden mennään.
Finalisteina olivat Jim Winslow’n kirppupeli Flohzirkus ja Wolfgang Kramerin 6 Nimmt! Baron Oxx. Flohzirkus on vähän vanhempi peli ja heikosti tunnettu: siitä on BoardGameGeekissäkin yksi sessiokuvaus 25 vuoden takaa, eikä foorumilla muuta. Ehkä uusi japanilainen versio tuo vanhalle pelille uutta eloa. Baron Oxx on uusi versio 1990-luvun klassikosta.
Yleisöäänestykseen osallistui vain 88 äänestäjää. Se ei ole kovin paljon Japanin noin 125 miljoonasta asukkaasta – Lautapelioppaan vuosiäänestyksen 469 osallistujaa ovat huikean iso otos siihen nähden. Jos suomalaisista yhtä moni äänestäisi, äänestäjiä kertyisi noin neljä. Vuosiäänestys tavoittaa siis yli satakertaisen yleisön!
Tämä pieni joukko pelaajia eri puolilta Japania on kuitenkin äänestänyt voittajat, ja listan kärkihän on aivan sitä, mitä vuoden 2025 äänestykseltä odottaisi: voittajana on Bomb Busters, kakkosena on SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence ja kolmantena The Gang. Bomb Busters ja SETI keräsivät ylivoimaisesti eniten pisteitä, ja yllättyneitä olivat – no, ei kukaan.
Larry Levyn Vuoden suunnittelija
Opinionated Gamersin Larry Levy on parinkymmenen vuoden ajan nimennyt joka vuosi vuoden suunnittelijan. Levy pyrkii valinnoissa objektiivisuuteen ja perustaa ne julkaistuihin peleihin, voitettuihin palkintoihin ja yleiseen pöhinään.
Vuoden 2025 voittajaksi Levy valitsi – yhdeksättä kertaa – Reiner Knizian. Valinta oli helppo: Knizia julkaisi vuonna 2025 huikeat 33 peliä, joista yli puolet oli uusia pelejä. Joukossa ei ole yksittäisiä todella isoja hittejä, mutta tuotannon laajuus on kyllä vertaansa vailla.
Levy on valinnut vuoden suunnittelijat kaikille vuosille vuodesta 1955 alkaen. Nämä löydät Designer of the Year Awards: 1955–2023 -listasta BGG:stä.
Paluita ja poistumisia
Mechs vs Minions tekee paluun. Peli oli iso hitti kymmenen vuotta sitten. League of Legendsin maailmaan sijoittuva yhteistyöpeli oli iso laatikko, jota julkaisija Riot Games myi vain suoramyyntinä hämmentävän edulliseen hintaan. Peli oli jonkinlainen hupiprojekti League of Legendsillä rahaa tahkonneelle Riotille ja siksi melko epätodennäköinen uudelleenjulkaistava.
Nyt peli on kuitenkin tekemässä paluun kymmenvuotisjuhlansa kunniaksi. Julkaisusta on vastuussa Incredible Dream Studios. Studion on perustanut Jane Chung Hoffacker, jonka meriiteistä löytyy muun muassa Netflix-animaatio Arcane: League of Legendsin tuottaminen.
Jos peli kiinnostaa, Incredible Dream kerää nimiä kovin keskeneräisen näköisellä sivulla.
Myös Fury of Dracula tekee paluun. Alunperin vuonna 1987 ilmestynyt epäsymmetrinen vampyyrijahti pistää vastakkain kreivi Draculan ja tätä jahtaavat vampyyrinmetsästäjät. Stephen Handin suunnitteleman pelin julkaisi alkujaan Games Workshop ja sittemmin sitä ovat käpälöineet Kevin Wilson ja Frank Brooks. Tuorein versio on Fantasy Flightin kolmas painos vuodelta 2015, jonka WizKids julkaisi samanlaisena neljäntenä painoksena 2018.
Viidennen laitoksen julkaisee Avalon Hill ja peli tulee kauppoihin syksyllä 2026. Peli on W. Eric Martinin mukaan mekaniikaltaan identtinen kolmannen ja neljännen painoksen kanssa, mutta ulkoasu on pistetty uusiksi. Mukana on Dave Chalkerin kehittämä nopeutettu versio.
Fantasy Flight pistää sen sijaan stopin Descentille. Descent: Legends of the Dark – Act III -peliä ei tule. Peli on yksinkertaisesti liian kallis valmistaa: nousseet tuotantokustannukset, sovelluksen kehittämisen hintavuus ja maailmantalouden yleinen epävakaus tekevät isosta ja kalliista pelistä mahdottoman tehdä kannattavasti. Taustalla voi olla Asmodeen halu tehdä markkinoille paremmin sopivia pelejä: Asmodeen studiot keskittyvät peleihin, joiden hinta on ennemmin 40 kuin 200 dollaria. Tämä ei tietysti pelaajien näkökulmasta ole yksinomaan huono asia.
Pelin sovellusta tullaan tukemaan edelleen, mutta uutta sisältöä siihen ei ole enää tulossa. Keväällä ilmestyy Terrinoth: Heroes of Descent, Descentin maailmaan sijoittuva videopeli.
Lautapelit XKCD:n mukaan
Kuukauden kysymys
Annetaan puheenvuoro ensin Petrille:
Yleensä kilpa-ajopelit perustuvat suurimmassa määrin onneen. Mekaniikkana on useimmiten nopat tai joku muu vastaava tuuriin perustuva keino, joten pelaaja ei itse voi täysin vaikuttaa pelin lopputulokseen. Tämä on ristiriidassa aidon kilpa-ajon kanssa, joka perustuu ajo- ja insinööritaidoille.
On myös kilpa-ajopelejä, joissa onnen vaikutus on pyritty kokonaan poistamaan, mutta sellaiset pelit ovat usein raskaita ja monimutkaisia, ja niistä on vauhti kaukana. Tuuriton, nopeatempoinen kilpa-ajopeli, niitä ei ole monta.
PitchCar. PitchCar on neppailupeli, joten siinä ei tuurilla ole juurikaan sijaa. Paitsi että joskus kiekko saattaa ponnahtaa vastustajien kiekkojen yli, vieriä radalla, tai kimmota kaiteiden ylitse toisten eteen, mutta sen kaltaiset onnenkantamoiset kuuluvat kilvanajon henkeen.
Pääosin PitchCar on sorminäppäryyttä, tarkkuutta, hahmotuskykyä sekä lujahermoisuutta vaativa peli. Pelaajan täytyy osata arvioida mihin suuntaan kiekko ponnahtaa kaiteista, ja toisten hiillostaessa olla sortumatta virheisiin ja hätäisiin päätöksiin.
Moto Grand Prix. Moottoripyöräkilpailuja simuloivassa Moto Grand Prix -pelissä tuurin vaikutusta on yritetty vähentää monenlaisilla pikku säännöillä, jotka eivät kuitenkaan hidasta peliä turhaan. Nopat saa kääntää kerran ympäri, joten kaksi ykköstä on sama kuin kaksi kuutosta. Valitettavasti pelissä yhä pärjää se, joka heittää eniten ykkösiä ja kuutosia. Iso plussa selkeästä sääntökirjasta, jonka avulla on helppo poimia mukaan vain ne säännöt, jotka maistuvat pelaajille parhaiten.
Top Race. Tuttujen kesken ”topreiska” on Wolfgang Kramerin suunnittelema kilpa-ajopeli vuodelta 1996. Iästään huolimatta se on yhä kelpo kilvanajopeli, jossa autot liikkuvat radalla pelattujen korttien mukaan.
Pelin alussa autot huutokaupataan, ja pelaajat ostavat ne autot, joiden värejä omissa käsikorteissa on eniten. Korteilla on yleensä muitakin autoja, ja kaikkia mainittuja autoja on pakko liikuttaa, elleivät ne ole jumissa toisten autojen takana. Peli vaatii siis oikea-aikaista taktikointia niin, että oma auto liikkuu muita enemmän.
Vuonna 2017 julkaistu Downforce on päivitetty versio Top Racesta, ja siinä on mukana muun muassa vedonlyöntiä.
Famous 500: The World’s Smallest Car Racing Game. Tässä kahden pelaajan pikkupelissä on suhteellisen vähän tuuria, ja pelin tempo on vauhdikas.
Pelin alussa pelaajat jakavat rataan merkityn pistesumman haluamallaan tavalla renkaille, polttoaineelle ja moottorille, jotka kuluvat kisan aikana sitä enemmän, mitä kovavauhtisempia kortteja pelaajat pelaavat. Mutkaiset rataosuudet kuluttavat autoa eri tavalla kuin suorat.
Vauhdikkaammin ajava pelaaja saa joka rataosuudelta kaksi pistettä, ja pienemmän kortin pelannut yhden. Varikolla pisteitä voi käyttää auton korjaamiseen. Pelin voittaa se, jolla on enemmän pisteitä kolmen kierroksen jälkeen.
Myös Matti Viertamo kirjoitti aiheesta pidemmälti:
”Itse tykästyin autourheilu- ja kilpa-ajo peleihin Thunder Alleyn myötä. Siinä on selkeä Nascar-teema, tosin peliä ei aina voita se, joka ylittää maaliviivan, kun pelissä kisataan tallilla ja kaikkien autojen sijoitus ratkaisee. Autot liikkuvat korteilla ja samalla kun oma auto liikkuuu niin mahdollisesti muutkin samassa rivissä olevat autot liikkuvat. Tämä tuo ihan oman tason peliin, kun miettii mihin kohtaa rataa päättää liikkeen. Myös varikkokäynnit ja mahdolliset keltaisen lipun tuomat uusintalähdöt tuovat taktisia mahdollisuuksia. Ainoa joidenkin mielestä negatiivinen puoli pelissä on tapahtumakorttien tuoma satunnaisuus, kun joskus siellä voi tulla sellaisia kortteja, jotka päättävät jonkun auton kisan. Tosin näinhän rallissakin välillä käy, että hyvässä johdossa ajetaan mutkassa pusikkoon. Samalla perusmekaniikalla on tehty myös pelit Grand Prix ja Apocalypse Road, mutta ne eivät ole aivan yhtä hyviä kuin tämä.
Rallyman: Dirtissä ajetaan perinteistä rallia. Tässä on ajo toteutettu nopilla ja mitä suuremmalla nopalla lopettaa vuoronsa, sen vähemmän aikaa on kulunut. Lopussa sitten katsotaan, kuka on ajanut nopeiten. Tässäkään maaliviivan ensimmäisenä ylittänyt ei aina voita. Tämä on tavallaan pulmapeli, jossa pitää asettaa nopat optimaalisesti ja välillä ottaa niiden kanssa riskiä. Nopissa on virhe-puoli ja kun niitä tulee kolme, auton hallinta menee ja pahimmillaan siinä kuluu paljon aikaa ja auto saa vahinkoa. Tämä onnenkoetuspuoli tekee pelistä parhaimmillaan hyvällä tavalla ahdistavan, kun miettii, miten paljon ottaa riskiä. Oman tasonsa tähän tuo sitten se, jos ajaa useamman pätkän kokonaisuuksia. Tästä on olemassa myös GT-versio mikä ei ole aivan niin hyvä.
Muutama vuosi sitten ilmestynyt antiikin Rooman valjakkokisoihin sijoittuva Charioteer on myös korttipeli, mutta erilainen kuin Thunder Alley. Tässä pelataan settejä, joiden pohjalta määräytyy liikkeen määrä ja mahdolliset muut tapahtumat. Setteihin voi myös pelata erikoislaattoja. Tämä on todella elegantti peli komponentteja myöten.
Kilpajuoksujen hyvänä puolena pidän sitä, että pelin tavoite on helppo ymmärtää, pääse ensimmäisenä maaliin tai ole kisan nopein. Yleensä ne ovat myös nopeatempoisia. Varsinkin, jos kisa on tasainen, peleissä on hyvä jännitys päällä siitä kuka voittaa rallin. Samoin niitä voi monesti pelata useampi: esimerkiksi Rallymania ja Charioteeriä kuusi, Thunder Alleytä seitsemän, PitchCaria kahdeksan sekä Grand Prixiä jopa 11 pelaajaa.”
Mainintoja saivat myös Heat: Pedal to the Metal ja sen edeltäjä Flamme Rouge, joka Hannun mukaan on ”erityisesti Peloton– ja Grand Tour -lisäosien myötä on kilpa-ajopelien ehdoton ykkönen”. Vanhemmista peleistä Jessica nosti esiin lapsena perheen kanssa ahkerasti pelatun Paalupaikka-pelin, joka kuulemma toimii edelleen.
Auto- ja muun urheilun ulkopuolelta useampia mainintoja sai The Quest for El Dorado. Henryn mukaan peli on ”mielettömän helppo ja nopea saada pöydälle uudessa ja vähemmän pelanneessakin porukassa, ja tuottaa silti lähes aina pettämättömän pelikokemuksen”. Lastenpeleistä mainintoja saivat ”yllättävän kiva” Etanaralli, josta Mikko V:n perheessä lapsi ei enää niin välitä, mutta aikuiset tahtoisivat pelata yhä. Reiner Knizian parhaisiin kuuluva Kilpikonnakisa mainittiin tietysti myös.
Kuukauden kysymyksen aiheena on todella monimutkaiset pelit. Onko suosikeissasi pelejä, joissa on järjettömän paljon sääntöjä ja aivan liian monimutkaisia prosesseja, mutta jotka ovat silti pelaamisen arvoisia? Listaa parhaat tai anna pidemmät perustelut. Kuukauden kysymykseen voit vastata Kuukauden kysymys -sivulla tai sähköpostilla mikko@lautapeliopas.fi.
Löydä lautapelit
Löydä lautapelit -kirjan painoksen viimeisiä kappaleita on yhä saatavilla. Tampereella kirjoja saa Lautapelit.fi:n myymälästä Ratinassa hintaan 10,95 €.
Kirjaa on myynnissä myös Torissa ja Vintedissä. Torissa kannattaa hakea kirjan nimellä, Vintedissä myynti-ilmoitukset löytää kätevästi tuosta profiilistani. Molempiin teen uusia sitä mukaa, kun kirjat käyvät kaupaksi.
Jos haluat ostaa useamman kappaleen kerralla, ota yhteyttä. Myös uudempaa Aasialaiset lautapelit -kirjaa on saatavilla, sitä löytää myös Torista.
Mikon pelaamia
Olin pari vuotta sitten piilosanojen ratkonnan SM-kisoissa. Silloin kävi ilmi, että olen aivan riittävän nopea pärjäämään kisassa, mutta yksi pieni virhe pudotti minut finaalin ulkopuolelle. Kun finaalitehtäväkin tuntui jälkeenpäin tehtynä aivan riittävän helpolta, tiesin, että seuraavissa kisoissa on oltava mukana ja mukaan lähdetään mitali silmissä.
Tänä vuonna aika sitten koitti ja suuntasin lauantaina 18.4. Pasilaan kisailemaan. Osallistujia oli mukana parikymmentä enemmän kuin vuonna 2024, presidentti Sauli Niinistön suojelemaan kisaan osallistui lopulta 84 kisaajaa. Tällä kertaa vakava pyrkimykseni oli saada kaikki sanat lappuun oikein, toki mahdollisimman nopeasti.
Sehän onnistui: olin alkuerän viidenneksi nopein. Vaikeustaso oli selvästi kahden vuoden takaista helpompi. Silloin olisin päässyt finaaliin vartin hitaammalla suorituksella, nyt finaalipaikat täyttyivät nopeasti. Hallitseva mestari jäi tälläkin kertaa finaalin ulkopuolelle, mutta tuttuja nimiä oli muuten mukana. Tomi Stengård oli taas ylivoimaisesti nopein ratkoja.
Finaalitehtäväväkin oli selvästi edellistä nopeampi ja ennen kaikkea helpompi. Vain yksi kymmenestä finalistista teki siinä virheen, kun edelliskerralla vain kaksi ratkaisi tehtävän täysin oikein. Minun kannaltani onnekkaasti virheen teki finaalipiiliksenkin pikavauhtia ratkonut Stengård, mikä jätti minun toiseksi nopeimman aikani parhaaksi täysin oikeaksi tulokseksi. Lähdin kisaan mitali mielessäni, mutta olipa iloinen yllätys, että tulin kotiin kultamitalin kanssa.
Kirjoitin blogiini tarkemman raportin. Tulokset ja kisaraportti Sanasepot ry:n sivuilla.
Samalla viikolla oli toinenkin mielenkiintoinen tilaisuus, kun Pagat.com-korttipelisivuston ylläpitäjä John McLeod vieraili Suomessa ja vieläpä Tampereella. Tapasimme tietysti kortinpelaamisen muodossa ja mukana oli myös aikoinaan yhtä Suomen parhaista korttipelioppaista pyörittänyt Cristian Seres, joka myös ystävällisesti esitteli Tampereen seudun nähtävyyksiä McLeodin seurueelle.
McLeodia tietysti kiinnostavat paikalliset korttipelit, joten pelasimme hieman ristikontraa tai ristiklappia. Tämä peli on vahva ehdokas Suomen kansalliskorttipeliksi, sillä se on sekä maailmalla harvinainen että Suomessa laajalti pelattua. Peli on pareittain pelattava tikkipeli, jossa tikin voittaa se, joka pelaa viimeisenä tikkiin samannumeroisen kortin kuin millä se aloitettiin.
Suomessa on myös vahva perinne Venäjältä opituista lyöntipeleistä. Mustamaija on näistä se parhaiten tunnettu, mutta Itä-Suomessa rajan tuntumassa näitä tunnetaan laajempi kirjo, ja toki ne ovat sittemmin levinneet esimerkiksi opiskelijoiden myötä. Tampereella on esimerkiksi teekkarien keskuudessa pelattu turamoskaa, jota nytkin pelasimme.
Idea on sama kuin mustassamaijassa, eli yritetään päästä eroon korteista pelaamalla seuraavalle pelaajalle kortteja kaadettavaksi, mutta turamoskassa muutkin pelaajat saavat antaa puolustajalle kaadettavaa ja puolustaja voi myös hyökätä itseään vastaan. Oivallinen peli, mutta kovin epäintuitiivinen, jos ei ole kokemusta näistä lyöntipeleistä.
Lopuksi pelasimme muutaman jaon zheng shàng yóuta, joka tunnetaan go-harrastajien keskuudessa Suomessakin kuoppana. The Great Dalmuti on myös hyvin tunnettu kaupallinen sovitus tästä pelistä. McLeod oli tässä aivan ylivoimainen ja voitti jokaisen jaon.
Kiipeämispeleistä kun oli puhe, McLeod suositteli Kiinassa tällä hetkellä kovin suosittua guàn dàn -peliä, eli ”munien heittelyä”. Emme ehtineet McLeodin kanssa pelata, mutta otin tämän agendalle heti seuraavassa peli-illassa oman peliporukan kanssa. Tichusta pitävää porukkaa ei ole vaikea suostutella testaamaan uutta kiinnostavaa kiipeämispeliä.
Guàn dàn on Tichun tapaan neljän pelaajan paripeli, jossa on tarkoitus päästä korteistaan eroon. Pisteenlasku on siivottu pelistä pois, ainoastaan korteista eroon pääsemisellä on merkitystä. Voittajajoukkue on se, jonka jäsen pääsee ensimmäiseksi eroon korteistaan ja toisen pelaajan sijoitus ratkaisee pisteet: 1–2-voitosta tulee neljä pistettä, 1–3-voitto on kaksi pistettä ja 1–4-voitto on vain yksi piste.
Peliä pelataan tuplapakalla, joka jaetaan pelaajien kesken jaossa, eli jaon alussa kädessä on 27 korttia. Se on jokseenkin yhtä tolkutonta kuin miltä se kuulostaa. Yhdistelmien pituutta on rajoitettu, eli suora on aina tasan viisi korttia ja kuuden kortin settejä ovat vain kolmen parin suora ja kahdet peräkkäiset kolmoset. Jos Tichussa pitää pommeista, tässä pelissä niitä pääsee heittelemään aika runsaasti ja tuntuikin, että kädet, joissa ei ole pommia, ovat harvinaisempia kuin kädet, joissa on useampi pommi. Samalla joku neljän kakkosen pommi ei ole kovin iso juttu.
Pelin pisteenlasku perustuu ylennyssysteemiin. Sinänsä se on vain tavallinen pisteenlasku, jossa pelin voittaa, kun kerää 12 pistettä ja sen jälkeen voittaa jaon, mutta pistearvot vastaavat korttien arvojärjestystä (eli alussa ollaan tasolla 2 ja 12 pisteen jälkeen ässätasolla) ja pelinviejien eli edellisen jaon voittajien taso määrää, mikä kortti on jokereiden jälkeen pakan vahvin kortti. Jos pelinviejät ovat siis jätkätasolla, pakassa jokerit ovat vahvimmat kortit, sitten J, K, Q, 10, 9 ja niin edelleen. Lisäksi herttajätkät ovat villejä kortteja, jotka korvaavat minkä tahansa kortin paitsi jokerin, ja sopivat myös pommeihin.
Guàn Dàn on oikein mainio peli. Pitkänpuoleinen se on: meillä meni kymmeneen jakoon aikaa pari tuntia. Voi olla, että jatkossa peli vähän nopeutuu, mutta kyllähän tässä jo jakamiseen ja korttien järjestelemiseen kädessä menee väkisinkin enemmän aikaa. Kiipeämispelien ystäville se on kuitenkin tutustumisen arvoinen tapaus.
Haggistakin tuli pelattua uudemman kerran, tällä kertaa oikeammilla säännöillä kuin viimeksi. On tämä vain kerrassaan hyvä kahden pelaajan kiipeämispeli. Kannattaa testata, jos mielenkiintoista kaksinpeliä kaipaa.
Hankin kokoelmaani takaisin Mottainain. Sillä saattaa olla tarkoitus piinata jotakuta kesällä pyöräretkellä, mutta oli tätä kyllä muutenkin vähän ikävä. Carl Chudykin suunnittelemasta pelistä tunnistaa Innovationin ja Glory to Romen DNA:n, tässä se vain on hyvin pieneen ja kompaktiin pakettiin tiivistettynä. Pakassa on viitisenkymmentä uniikkia korttia, joita pyöritellään ympäriinsä monimutkaisella systeemillä, jonka sisäistäminen vaatii muutaman pelikerran. Sitten kun kokemusta on, peli tarjoaa oikein mukavasti päänvaivaa.
Vilman pelaamia
Huhtikuun olemme olleet Espanjassa ja tuttuun tapaan toinen matkalaukuista oli täytetty peleillä. 68 pelikertaa on kertynyt tähän mennessä ja vappuviikolle on jo sovittuna lautapelibrunssi. PuffiNova on saanut todella hyvän vastaanoton!
BGA:ssa pelikertoja on 153, ja olen saanut yhden ystävän tutustumaan ja ihastumaan BGA:aan! Sen vuoksi olen pelannut tavallista enemmän samoja pelejä, kun hän ei vielä osaa kovin monta peliä, mutta pikkuhiljaa osaaminen laajenee. Uusia pelejä on tullut vain yksi, Pick a Pen: Gardens, josta onkin pian tulossa arvostelu!
Koska ei ole uusia pelejä, joista kertoa, ajattelin kertoa eroista Fuengirolan pelikerhon ja Martinlaakson pelikerhon välillä. Molemmissa olen pelannut aikalailla yhtä monta vuotta. Martinlaakso kokoontuu joka viikko samaan aikaan samassa paikassa. Fugessa kokoonnutaan tarpeen mukaan, talviaikaan eli lokakuusta huhtikuuhun pelataan enemmän, jopa kolme kertaa viikossa.
Martinlaaksossa yleensä vain pelataan. Toki porukka heittää läppää ja jutustelee vähän ensin ennen pelien alkua. Porukka on ystävystynyt hyvin ja pelaamme porukalla myös pelikerhon ulkopuolella. Fugessa usein pelaamme ravintolassa tai jonkun kotona. Pelit etenevät hitaammin, koska samalla nautitaan vaikka brunssista. Jännä ero näiden kahden välillä on se, että Martinlaaksossa käy enemmän miehiä ja Fugessa taas reippaasti enemmän naisia.
Ennen koronaa meillä oli Fugessa peräti kaksikin omaa pelikauppaa. Nykyisin joudumme tekemään retkiä Malagaan, jos kaipaamme jotain uutta. Minä lennän aina niin, että yksi matkalaukku on täynnä pelejä ja vaihtelen joka kerta, mitä otan mukaan. Martinlaaksossa pelit vaihtuvat useammin ja siellä on hyvä mahdollisuus oppia uusia pelejä.
Molemmat pelikerhot ovat tunnelmaltaan lämpimiä ja uudet pelaajat ovat aina tervetulleita. Jos haluat mukaan, niin Martinlaakson pelikerhoon voit vain kävellä sisään torstaina Martinlaakson kirjastolla. Pelit alkavat viideltä eli tule vähän aikaisemmin paikalle. Fugen pelikerholla on ryhmät Facebookissa ja WhatsAppissa ja lomalle tulevat ovat myös tervetulleita mukaan, joten viestiä saa laittaa. Helpointa on laittaa pyyntö päästä Facebookissa ryhmään Fugen lautapeliryhmä. Jos ei käytä Facebookia, voit etsiä minun numeroni (löytyy helposti hakemalla netistä nimelläni) ja ottaa suoraan yhteyttä!
Jos asut jossain muualla, annan lämpimän suosituksen tutustua oman alueen pelikerhoon, minun kokemuksella ne ovat ihania! Lautapeliseuran sivuilta löytyy aktiiviset kerhot. Paljon on myös kerhoja, joita sieltä ei löydy. Ainakin oman asuinalueeni Kalajärven lautapelaajat löytyvät WhatsAppista ja näihin pääsyä voi aina kysellä Facebookin Lautapeli-intoilijat-ryhmästä.
Tuukan pelaamia
Huhtikuun isoin pelivirstanpylväs oli tutustuminen 18xx-genreen. Tämä on ollut yleissivistyslistalla iät ajat, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut vastaan. No nyt tuli, kun pöydälle nostettiin 18Korea. 18xx-pelit eivät noin muutenkaan ole varsinaisia valtavirtapelejä, mutta 18Korea kuuluu junapelien perheessäkin marginaaliin: pelin on BGG:ssä arvioinut alle 150 käyttäjää ja sitä on saatavilla vain koreankielisenä.
Vaikkei 18Korea mikään 18xx-pelien tunnetuin edustaja olekaan, niin itse genrestä sai hyvän kuvan. Kuva oli oikein positiivinen. “Äksät” ovat pelin alusta asti ihanan strategisia ja vaativat hereilläoloa. Junien päivittäminen paremmiksi ja yhtiöiden osakekeinottelu luovat peliin herkullisen vuorovaikutuksellisen dynamiikan. Pelissä on mukava draaman kaari ja todellista etenemisen tuntua. Junaratojen rakentelulla oli pienempi rooli mitä oletin, mutta se lienee pelikohtaista.
18Korea on muutenkin outo lintu, sillä peli sisältää vahvoja pelaajakohtaisia erikoiskykyjä sekä temaattisen käänteen, jossa Korean sota sulkee koko Pohjois-Korean pelistä pois. Itse pelkäsin tuota käännettä ehkä liikaakin, ja koitin heti alkuun varmistaa, että yhtiöni toimivat myös Etelä-Koreassa. Peli lienee suunniteltu niin, että pohjoisessa pitää toimia riittävästi tulojen saamiseksi. Pohjoisen junareitit ovat nimittäin arvokkaampia kuin etelän reitit. No, tuskinpa peli omaan varovaisuuteni ratkesi.
18Korea tarjosi kutkuttava pelikokemuksen, jota sujuvoitti valtavasti se, että pöydässä oli pitkän linjan 18xx-konkareita. Mukana on hyvä olla pelaajia, jotka osaavat laskea junareittien arvot nopeasti ja ylipäätään jouduttaa pelin etenemistä. Kiitos siitä Mikolle, Villelle ja muille. Tyypillinen aloittelijavirhe lienee se, ettei tajua ostaa tehokkaita junia tarpeeksi. Se hidastuttaa peliä, eikä vie voittoon. Pääsin itse huomaamaan, miten iso ero on ajaa junareittejä yhdellä 5-junalla verrattuna kahteen 8-junaan. Omat tuloni olivatkin pieniä verrattuna muiden rahan käärintään. Oppirahojen makseluksi tämä ensimmäinen 18xx-kosketus meni, mutta loppua kohden sitä alkoi jo ymmärtämään mitä hyvä pelaaminen on. Nälkää siis jäi. Pitää ottaa seuraavaksi testiin vaikkapa 18 India tai Tom Lehmannin suunnittelema 1846: Race to the Midwest.
Toinen huhtikuun uutuus oli tutumpaa europelitavaraa. Tai ainakin tutulta suunnittelijalta. Nimittäin Stefan Feldin Civolution. Kyseessä on 20 vuotta pinnalla pysyneen konkarisuunnittelijan isoin peli tähän mennessä. Suhteeni Feldin tuotantoon vaihtelee: herran alkupään peleistä In the Year of the Dragon on mestariteos ja The Castles of Burgundy ihan leppoisa, mutta monet pelit, kuten Macao ja Bruges ovat aika kuivia. 2020-luvulle tultaessa Feldin pelit tuntuvat monimutkaistuneen liikaa, ja esimerkiksi Bonfire ja Marrakesh ovat jääneet kokeilematta. Myös Civolution olisi taatusti jäänyt välistä, ellei sitä olisi valittu kesän lautapeliturnauksen osakilpailulajiksi.
Feldin pelien teemat tuppaavat olemaan kahta laatua: joko ollaan kauppiaita kaupungissa X, tai sitten leikitään keijukaisia mystisessä druidiympäristössä. Civolution lokeroituu jälkimmäiseen. Pelaajat ovat Luomistyön Teknillisen Akatemian opiskelijoita, jotka Agera-nimisen olennon avustuksella suorittavat tutkintonsa lopputyön ohjaamalla eri heimojen kehitystä. Pelissä on yhdistetty sivilisaation ja evoluution kehitys, jolloin tärkeä päätös on esimerkiksi se keksiikö pyörän vai kasvattaako heimolleen siivet.
Ensimmäinen ajatus on, että Feldiltä on lähtenyt mopo täysin käsistä. Ohjekirjalla on mittaa yli 40 sivua, joista viisi käytetään pelkkiin alkuasetteluohjeisiin. Tämän pelin opettaminen ei ole mukavaa. Itse pelaaminen on onneksi sujuvaa. Yksi vuoro on aina kahden nopan aktivointi, jolla suoritetaan yksi lukuisista toiminnoista. Toiminnoilla liikutaan yhteisellä kartalla, kerätään resursseja, tutkitaan mannerta ja härvätään ties mitä. Peliä on kuvailtu 4X-peliksi ilman Exterminate-puolta. Eli tutkiminen, laajentuminen ja hyödyntäminen löytyvät, mutta tuhoaminen puuttuu. Se on aika hyvä kuvaus.
Civolutionista kyllä huomaa, että osaa Feld kyllä pelejä suunnitella. Pelissä on häsmäisyydestään huolimatta imua, strategista kiinnostavuutta ja loputtomasti uudelleenpeluuarvoa. Pelin loppu koittaa myös miellyttävän aikaisin, ja tuntuu ettei mitään ehdi saada tehdyksi. Tuo on aina hyvä merkki. On tässä kuitenkin menty turhan pitkälle. Peli rönsyilee ties mihin suuntiin, ja jotkin pelin elementit, kuten säätilamittari ja tapahtumakortit, tuntuvat aika turhilta. En juuri fanita tällaista ylenpalttista pelimekaniikkojen kerrostamista. Mieluummin näkisin tarkkaan harkitun kokonaisuuden, josta on rönsyt saksittu pois. Veikkailen, ettei Civolutionista mitään suunnittelijansa magnum opusta tule, mutta ihan kiinnostava lisäluku Feldin uratarinaan. Palaillen Civolutioniin vielä myöhemmin kokopitkän arvostelun muodossa.
Sampsan pelaamia
Keväällä pelattujen ja uusien pelien määrä on taas ollut kasvussa, mikä on aina mainio suunta, ainakin näin ruuhkavuosien keskellä. Tässä muutama nosto viimeaikaisista peleistä:
Keskitien kulkija: Captain Flip
Näppäriä perhepelejä ei ole koskaan liikaa, ja muiden arvostelijoiden kehujen perusteella oletin, että Captain Flip saattaisi kuulua tähän himoittuun kastiin. Onhan peli ollut ehdolla moniin palkintoihinkin. Idea on yksinkertaisen houkutteleva – vuorolla nostetaan yksi laatta, jossa on joku laivan miehistön jäsenistä. Jos laattaan on tyytyväinen, sen saa asettaa laudalle ja se antaa joko pisteitä tai jonkin muun edun. Tyytymättömämpi voi kääntää laatan ja valita sieltä löytyvän uuden hahmon, mutta jos laatan kääntää, kääntöpuolen hahmo on pakko asettaa laudalle.
Lukemani perusteella toivoin, että kääntämisen dilemma tarjoaisi pieniä, sopivia päätöksiä ja että laatat hieman kombottuisivat toistensa kanssa, mutta ensimmäinen peli oli aika latistava kokemus. Valinnat ovat pääosin aivan päivänselviä, ja laatta tulee käännettyä lähinnä siksi, että ensimmäinen hahmo vain ei sovi yhtään omiin suunnitelmiin. Laatoilla ei myöskään ole ollut hirvittävän suuria synergioita keskenään, ja vähäisimmätkin kombomahdollisuudet kaatuvat viimeistään laattatuuriin.
Vähän jäi sellainen olo, että Remo Conzadori ja Paolo Mori eivät ole uskaltaneet jalostaa peliä vielä pikkuisen pidemmälle, jotta Captain Flip haastaisi myös harrastajaa, edes hieman. Nopeahan tämä on pelata, ja myöhemmistä pelikerroista on jäänyt vähän parempi fiilis, mutta tässä ollaan vähän kiikun kaakun sen suhteen, että lähteekö peli myyntiin vai ei. Sääli.
Positiivinen yllättäjä: Coffee Rush
Tämä peli tuli hankittua poistokorista huokeaan hintaan ja kyseessä onkin vähän kuin Lidlin Emilia-kahvi – sen saa nyt joka paikasta erityisen halvalla. Syynä on todennäköisesti se, että koko peli, ja Veetin arviokin, olivat menneet minulta ja suurimmalta osalta pelaajista jotenkin ihan sivu suun, joten hankin Coffee Rushin aika summanmutikassa. Tämä osoittautui ihan hyväksi päätökseksi. Kahviannosten teko on teemana vallan vetävä, mutta olin alkuun vähän skeptinen sen suhteen, tarjoaisiko baristan työ tarpeeksi vuorovaikutusta tai sellaista kiireen tuntua. Onneksi olin molempien osalta väärässä. Ei peli ole kovin interaktiivinen, mutta ainesosalauta ja varsinkin muiden pelaajien tarjoilemat lisätilaukset toimivat hyvin sosiaalisena liimana ja tekevät samalla pelistä yllättävän hektisen. Vaikka taustalla ei olekaan mitään tiimalasia tai aikarajoitteita, niin kiireen tuntu on vahvasti läsnä.
Peli ei myöskään tuntunut liian abstraktilta hinkkaamiselta, vaikka ainesosalaudalla eri tarpeet hankitaankin pelkästään ukkelia ruutujen välillä liikuttaen. Kasautuvat tilaukset ja teema antavat pelille sitä kaivattua charmia ja fiilistä, joilla sudenkuopat väistetään. Loppua kohden ainesosareittien säätäminen toki lisääntyy, ja peli hyytyy hieman, mutta ei onneksi liikaa. Ainakin siis yhden pelikerran perusteella.
Ja entäs ne kupit ja ainesosat – Mamma mia! Harvoin pelin komponentit mykistävät, mutta Coffee Rush on kyllä niin upea ilmestys, että oikein hymyilyttää. En siis panisi lainkaan pahakseni, vaikka pelaisin tätä aina silloin tällöin. Ei tällainen erikoiskahvi ehkä ihan jokakertaiseen arkipelaamiseen istu, mutta toisinaan maistuu ihan makoisalta.
Pienimmän suosikki: Jurassic Snack
Joulupukki toi perheen lapsille lahjaksi Bruno Cathalan lastenpelin, Jurassic Snackin. Pukki varmaan ajatteli, että ”tässäpä oiva peli erityisesti perheen 7-vuotiaalle, mitä varmaan myös 9-vuotias pelaisi mielellään”. Mutta nyt Pukkeli oli ihan hakoteillä, sillä peliin rakastui erityisesti meidän 4-vuotias. Ja mikä parasta, tätä pelaa isäkin ihan mielellään.
Hirveän simppeli pelihän tämä on: liikutellaan dinoja pienellä alueella kaksi kertaa johonkin pääilmansuuntaan, kunnes vastaan tulee laatta. Laatta napataan ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Yleensä pisteitä, mutta joskus jokin välitön erikoisjuttu, esimerkiksi lisädino laudalle tai mahdollisuus heivata jokin dinoista muualle. Pelin hienous on siinä, että erän voittaa joko normaalisti pisteillä tai sitten popsimalla toisen dinot suihinsa. Laattojen alla on nimittäin kaksi Tyrannosaurus rex -laattaa, joiden kautta laudalle saapuvat hurjat lihansyöjät, joita pelaajat voivat vuorollaan ohjata kohti vastapuolen dinoja.
Alkuun koko peli vaikuttaa ihan täysin tuurilotolta, mutta kun laatat vähenevät ja alue näin vähän avautuu, meininki hieman muuttuu. Erityisesti kun T-Rexit saapuvat, niin dinojen on liikuttava erityisen tarkkaan, jotta laattoja eli pisteitä saa kerättyä ja ettei samalla asetu vahingossa pedon syötiksi. Jotain samankaltaista tässä on kuin Hey! That’s My Fish! -pelissä, vaikka pelit muuten eroavatkin toisistaan. Tätä vartin filleriä on nakutettu varmasti sen 20–30 kertaa kevään aikana, ja meillä puntit on saatu tasaisiksi, kun isiltä poistetaan pelistä kaksi dinoa. Oikein mainio lastenpeli!
Tapahtumakalenteri
PerkkaaCon 15.–17.5.2026 (Espoo)
Perkkaan koululla (Majurinkatu 8, Espoo) järjestettävä pelitapahtuma keskittyy vapaaseen pelailuun. Pelit alkavat perjantaina klo 17 ja päättyvät sunnuntaina klo 18.
Ylä-Olarin lautapelaajien pelisuunnittelijavierailut 20.5.2026 (Espoo)
Ylä-Olarin lautapelaajat järjestää kevään aikana peli-illoissaan pelisuunnittelijoiden vierailuja. Loppukevään ohjelmassa ovat:
- 20.5.2026: Harry-Pekka Kuusela (Galenos)
Peli-iltoja on muutenkin joka keskiviikko. Peli-illat pidetään Olarin olohuoneella klo 17.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.
Ropecon 24.–26.7.2026 (Helsinki)
Ropecon järjestetään jälleen kerran Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman teemana on tänä vuonna unet.
Ropeconin ohjelmahaku on nyt auki.
Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.
LitsaCon 7.–9.8.2026 (Kaarina)
Litsan lautapelikerho Turun kupeessa järjestää 7.-9.8.2026 lautapelailuviikonlopun Littoisten srk-kodilla osoitteessa Kampakuja 1, Kaarina. Ovet avautuvat perjantaina klo 17 ja sulkeutuvat sunnuntaina klo 17. Ohjelmassa on pääasiassa vapaata pelaamista. Voit tuoda mukanasi omia pelejä tai tehdä löytöjä kerhon pelikaapista. Kirppisnurkkaukseen voi tuoda omia pelejä myyntiin tai vaihtoon. Tapahtuma on kaikille avoin, pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön.
Tapahtuma on auki pe 17–22, la 10–22 ja su 10–17. Tarjolla on pelien lisäksi kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Pidempään viipyvien kannattaa varautua omin eväin. Mikroaaltouuni on käytettävissä. Pihassa on hieman rajoitetusti parkkitilaa, mutta Turun seutuliikenteen (Föli) tietyt bussilinjat kulkevat aivan vierestä.
Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.
LanTrek 2026 15.–18.10.2026 (Tampere)
LanTrek-tapahtumassa on suuri lautapelialue yhteistyössä Tampereen ATK- ja lautapeli ry:n kanssa. Tapahtuma järjestetään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksesa. Pelialue on auki 15.–17.10.2026.
Tapahtumasta pääsee nauttimaan päivälipuilla, eli konepaikkoja ei tarvita (early bird -hinnan liput tulevat myyntiin toukokuussa).
Lisätietoja LanTrekin sivuilta.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Tarkastelimme porukalla ennen vuotta 1995 ilmestyneitä lautapelejä. Oliko pelimaailmassa ylipäänsä ennen Catania muuta kuin Afrikan tähti?
Tatu testasi näyttävän, mutta yksinkertaisen Hot Streak -pelin.
Tarjan testipenkissä oli klassikkovideopeliä lautapeliksi sovittava Tetris.
Sampsa taas on pelannut muurahaisten taisteluja Marabunta-pelissä.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Ryhmässä tiedotetaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista. Liittyäksesi ryhmään laita viestiä Telegramissa.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista ja Mastodonista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram ja Mastodon ovat varmimpia kanavia, joissa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Uutiskatsaus 30.3.2026
- Secret Hitler
- Bananagrams
- Texas Hold’emin säännöt
- 100 parasta peliä 2025
- Blackjackin ja ventin säännöt
- Suomen aarre
- Carcassonne
- Parhaat pelit ennen vuotta 1995
Lautapeliblogien päivitykset
Peliarvostelut:
- Lunkisti: Arnak: Kadonneet Rauniot – viidakon kätköjen jäljillä
- Analyysiparalyysi: Hot Streak
- Lunkisti: Rumble Nation – nokkelaa enemmistökahinointia
Videot:
- Nopparalli: Detective: City of Angels | Onko sinusta etsiväksi
- Lautapelimestari: Kuka ei tiedä mistä lautapelistä puhutaan?
- Lautapelimestari: Lautapelien kansien tunnistamista pikseleistä
- Nopparalli: Onko Prophecy of Kings kaikkien aikojen lisäosa?
- Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit: 265. Arcane Wondersin julkaisemat pelit, 266. Pääsiäisajan pelit 2026, 267. Love Letterit, 268. Toivelistan pelit
Muut jutut:
- Huoltoreitti: Baltic Wargaming Convention 2026
- Gameblog: Guàn Dàn or throwing eggs (or bombs)
- Pelikilta: Osaksi lautapeli-yhteisöä
- Gameblog: A good week
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
