Dorfromantik on Spiel des Jahres 2023
Vuoden 2023 Spiel des Jahres -palkinnot on jaettu. Saksan vuoden peli -palkinto on lautapelimaailman arvostetuin yksittäinen palkinto. Yleispalkinnon voitti tänä vuonna Dorfromantik: The Board Game, Lukas Zachin ja Michael Palmin lautapelisovitus suositusta videopelistä. Saksassa pelin julkaisi Pegasus Spiele.
Dorfromantik on 1–6 pelaajan yhteistyöpeli, jossa rakennellaan kaunista kylämaisemaa laatoista tiettyjen tavoitteiden mukaisesti. Pelissä on kampanjaelementti, eli kun tavoitteita saadaan suoritettua, saadaan seuraaviin peleihin lisähaasteita. Peliä luonnehditaan mukavaksi ja helpoksi.
Jos yhteistyö ei kiinnosta, Pegasus julkisti juuri syksyllä ilmestyväksi kilpailullisemman Dorfromantik: Das Duellin. Peruspelille puolestaan on luvassa lisäosia vuoden 2024 puolella, mistä yllättyneitä olivat no ei kyllä kukaan.
Spiel des Jahres -palkinnon muut finalistit olivat Fun Facts ja Next Station: London. Pidemmälle suosituslistalle pääsivät Akropolis, Hitster, Kuzooka, Mantis, QE, Sea Salt & Paper ja That’s Not a Hat.
Parhaan lastenpelin Kinderspiel des Jahres -palkinnon voitti Mysterium Kids, Antonin Boccaran ja Yves Hirschfeldin suunnittelema ja Libelludin julkaisema lastenversio Mysteriumista.
Lasten Mysteriumissa ei ratkota murhaa, vaan yritetään löytää kartanosta aarre. Kukin pelaajista on vuorollaan kapteeni Echon kummitus, jonka on tamburiinilla viestien saatava muut arvaamaan oikea kortti.
Muut finalistit olivat Carla Caramel ja Gigamon. Suosituslistalle pääsivät Douzanimo, My First Adventure ja Slide and Slide!.
Pidemmälle edenneiden harrastajien Kennerspiel des Jahresin voitti Challengers!, Johannes Krennerin ja Markus Slawitscheckin suunnittelema ja 1 More Time Gamesin julkaisema taisteluturnaus.
Challengers!:n voitto jakaa varmasti mielipiteitä: peli on jonkinlainen lautapelimallinnus autobattler-videopeleistä, joissa laitetaan oma joukkio kuntoon ja katsellaan sitten sivusta, kun porukka taistelee. Tässäkään taisteluissa ei ole päätöksiä, vaan peli tapahtuu taisteluiden välissä.
Muut finalistit olivat Iki ja Planet Unknown. Suosituslistalle pääsivät Council of Shadows ja Mindbug.
Lisäpalkintoja myönnettiin Unlock!-sarjalle: lautapeliaiheinen Game Adventures -boksi sai Kennerspiel des Jahresin lisäpalkinnon ja Unlock! Kids sai Kinderspiel des Jahresin lisäpalkinnon.
Charles S. Roberts -palkinnot
Vuoden 2022 Charles S. Roberts -palkinnot on jaettu. Roberts kuuluu sotapelaamisen suuriin pioneereihin, joten palkinnoissakin on kyse parhaista konfliktisimulaatioista. Palkintoa on tänä vuonna uudistettu: prosessia on hiottu ja kategorioiden määrää on hieman vähennetty. Kehitystyö jatkuu edelleen.
Voittajat ovat:
- Vuoden sotapeli: A Most Fearful Sacrifice: The Three Days of Gettysburg (Hermann Luttmann / Flying Pig Games)
- Antiikki: Great Battles of Julius Caesar; Deluxe Edition (Richard H. Berg ja Mark Herman / GMT Games)
- Keskiaika: Almoravid: Reconquista and Riposte in Spain 1085–1086 (Volko Ruhnke / GMT Games)
- Ruutiaika: No Peace Without Honor!: The Dutch War 1672–1678 (David Meyler / Compass Games)
- Varhainen nykyaika: Plains Indian Wars (John Poniske / GMT Games)
- Napoleonin aika: Bonaparte in the Quadrilateral (Kevin Zucker / OSG)
- Yhdysvaltojen sisällissota: A Most Fearful Sacrifice: The Three Days of Gettysburg (Hermann Luttmann / Flying Pig Games)
- 1900-luvun alku: 1914: Nach Paris (Bertrand Munier / VUCA Simulations)
- Toinen maailmansota: Pacific War: The Struggle Against Japan, 1941-1945 (Second Edition) (Mark Herman / GMT Games)
- Nykyaika: Flashpoint: South China Sea (Harold Buchanan / GMT Games)
- Hypoteettiset sodat: The Third World War: Designer Signature Edition (Frank Chadwick / Compass Games)
- Scifi tai fantasia: The Long Road (Mark H. Walker / Flying Pig Games)
- Soolo- tai yhteistyöpeli: Skies Above Britain (Jerry White ja Gina Willis / GMT Games)
- Lisäosa: Fire in the Lake: Fall of Saigon (Mark Herman ja Volko Ruhnke / GMT Games)
- Lehti: Strategy & Tactics
Tyylikkäimmälle ulkoasulle myönnettävän Redmond A. Simonsen -muistopalkinnon voitti A Most Fearful Sacrifice: The Three Days of Gettysburg Flying Pig Gamesilta. Pelattavuudesta ja suunnittelusta myönnettävän James F. Dunnigan -palkinnon voitti Volko Ruhnke. Parhaan uuden suunnittelijan Charles S. Roberts Memorial -palkinnon voitti Into the Woods -pelin suunnittelija Richard Whitaker. CSR Awards Hall of Fameen lisättiin Dana Lombardy, John Prados ja Volko Ruhnke.
Kaikki ehdokkaat löytyvät CSR Awardsin nettisivuilta.
Petrin pelaamia
Space Base
Space Base on käytännössä bingo, mutta hyvä bingo. Pelaajilla on edessään 12 korttia. Kortteja voi ostaa lisää, jolloin vanhat kortit menevät osittain pelilaudan alle. Heitetään kahta noppaa, ja pelaajat voivat käyttää summan joko kokonaisuudessaan yhtenä lukuna tai kahtena erillisenä lukuna. Omalla heittovuorolla osutaan laudan päällä oleviin kortteihin, ja toisten heittovuorolla laudan alla olevien kortteihin. Näin kaikki saavat koko ajan rahaa, resursseja ja pisteitä noppatulosten mukaan. Helppoa ja näppärää, mutta ei silti liian helppoa.
Pelissä kannattaa yrittää miinoittaa pienet numerot niin, että nopanheitto osuu aina. Pistekorteilla nousee hitaasti mutta varmasti kohti voittoa. Resurssikuutiota päivittämällä taas pitää huolen siitä, että pelin puolessa välissä alkaa olla tarpeeksi rahaa ostaa kalliita pistekortteja.
Ra
Ra on vanha kunnon Knizian huutokauppaviritys vuodelta 1999, josta on otettu uusi Kickstarter-painos. Peli on retailer-painoksenakin vähintäänkin öky. Painavan puisen huutokaupan aloittavan meklaritokenin alle kannattaa panna tuolinjalkojen alle tarkoitettuja pehmikkeitä, sillä kaikki lyövät meklaritokenilla lujasti pöytään, koska niin meklaritokenilla vain kuuluu tehdä!
Egyptiteema on täysin päälleliimattu eikä sillä ole mitään yhteyttä mekaniikkaan. Pelin ilmestymisaikaan Egypti, Rooma ja antiikin Kreikka olivat ne myyvät perusteemat peleissä, joten niillä mentiin. Silti esimerkiksi antiikkikauppa sopisi teemaksi paljon paremmin. Pelistä on kyllä gangsteri-korttipeliversio Razzia.
Ra:n isoin juju on siinä, että jokaiselle pelaajalle jaetaan omat eriarvoiset lukuarvokiekot, joilla huutokaupat ratkaistaan. Huudon voittanut kiekko siirtyy tarjolle seuraavalle kierrokselle, ja huutokaupan voittaja saa edellisen kiekon. Hyvät ja huonot kiekot siis kiertävät pelaajalta toiselle. Ra on oikein mainio huutokauppaviritys, taattua Knizian laatua.
Mikon pelaamia
Palasin vuosikausien tauon jälkeen xiangqin ja shogin eli kiinalaisen ja japanilaisen shakin pariin. Molemmat pelit ovat säännöiltään oitis tunnistettavissa shakin versioiksi, mutta keskenään ne ovat kovin erilaisia.
Xiangqi on nopeatempoisempi peli. Siinä avausteoria on paljon yksinkertaisempaa kuin shakissa, mutta pelissä on silti taktisia hienouksia ja xiangqin loppupelit ovat mielenkiintoisia. Nappulavalikoima on aika omintakeinen: suurin osa nappuloista on heikkoja ja liikkumisalueeltaan tiukasti rajattuja. Toisaalta on tutut tornit ja hauskat tykit, jotka liikkuvat kuin tornit, mutta vaativat syömiseen tykin ja kohteen väliin nappulan, jonka yli hypätä. Xiangqi on hauskan reipashenkinen peli.
Shogi puolestaan on hidas ja vakava. Laudalla on paljon nappuloita, 20 molemmilla pelaajilla, ja suurin osa nappuloista on hitaita. Torneja ja lähettejä on yhdet, ratsut voivat hypätä vain eteenpäin ja lisäksi on peitset, jotka liikkuvat kuin tornit, mutta vain eteenpäin. Avaukset ovat hidasta rakentelua, mutta sen jälkeen alkaa todella mielenkiintoinen ja usein monella rintamalla käytävä kamppailu.
Shogin merkittävin erikoisuus on se, että syödyt nappulat saa pudottaa laudalle takaisin. Tämä tarkoittaa, ettei materiaali koskaan lopu. Tasapelejä ei juuri tunneta, eikä shakkimaisia muutaman nappulan loppupelejä.
Kummassakin pelissä on aika jyrkkä aloituskynnys, kiitos kiinan- ja japaninkielisin merkein varustelluin nappuloin, mutta etenkin netissä on yleensä helposti saatavilla helppotajuisemmat nappulat. Lisäksi jos tahtoa on, kirjoitusmerkit oppii kyllä tuntemaan parilla pelillä ja muutaman pelin jälkeen shogi-lautaakin pystyy lukemaan ihan hyvin.
Kummallakin pelillä on jonkin verran harrastajia Suomessa, mutta melko vähänlaisesti. En ihmettele. Xiangqi on kyllä maailman pelatuimpia lautapelejä, mutta käytännössä sitä pelaavat lähinnä kiinalaiset. Shogin harrastusta on Japanin ulkopuolella jonkin verran, joskaan ei läheskään gon veroisesti. Euroopassa shogin pelaaminen on näemmä aktiivisinta Valko-Venäjällä ja Venäjällä.
Kannustan silti kokeilemaan: kumpikin peleistä on oikein kiinnostava ja tarjoaa shakkia pelanneille elämyksiä, joissa on sekä jotain tuttua että jotain uutta.
Heinäkuussa olen testannut poikkeuksellisen paljon uusia pelejä, etenkin nyt Ropeconissa tuli kokeiltua yhtä jos toista. Kuukauden uusista tuttavuuksista tärkein on tietysti Brass: Birmingham, peliporukkamme ykkössuosikki, jota olen vastustanut vähän periaatteesta jo pitkään. Viime viikolla annoin vihdoin periksi ja kokeilin.
Eihän se Lancashire ole. En osaa yhden pelin perusteella vielä täysin sanoa, mitä Birminghamista ajattelen. On selvää, että osa muutoksista on parannuksia Lancashireen verrattuna. Hankalammaksi tehty rautatienrakennus, esimerkiksi, on tervetullut uudistus, joka monipuolistaa peliä. Toisaalta tuntuu, että erilaista sälää on nyt aika paljon: on puuvillatehtaita, laatikkotehtaita, panimoita, keramiikkatehtaita… no, ehkäpä kokemuksen myötä niiden mahdollisuudet aukeavat paremmin. Kaipa tätä kannattaa pelata, kun kerran tilaisuuksia omassa peliporukassa on yhtenään – Lancashire oli toki oma suosikkini, mutta peli, jota ei saa pelattua, on tarpeeton peli.
Ropeconin suhteen oli toiveita roolipelien pelaamisesta, mutta ne suunnitelmat kariutuivat, kun tajusimme, että pelaajat peleihin yhdistelevän arvontasysteemin vuoksi peleihin lienee käytännössä mahdotonta päästä mukaan kahdestaan. Niinpä Ropeconimme olikin perinteisen lautapelipitoinen. Mikäpä siinä, mukavaa näinkin oli.
Ropeconin parasta antia olivat kuitenkin kunniavieraat, sillä tapahtuman kunniavieraina olivat tänä vuonna Shut Up & Sit Downin Quintin Smith, Matt Lees ja Tom Brewster (toisena kunniavieraana oli miniatyyrimaalari Roman Lappat). Suosituimpiin lautapelimedioihin kuuluvan SU&SD:n Youtube-kanava ja podcastit ovat Suomessakin tuttuja ja pidettyjä, sen verran runsaasti Ropeconissa SU&SD yleisöä keräsi.
Perjantaina SU&SD piti kyselytilaisuuden, jossa yleisökysymyksiin annettiin hauskoja ja vakavampia vastauksia. Tämäkin esiintyminen oli kelpo viihdettä, mutta vielä parempi oli lauantain Cardboard Courtroom -sessio. Siinä yleisö sai esittää peleihin liittyviä riitatilanteita SU&SD:n tuomariston ratkottavaksi. Tässä oikeudessa syyllisyys arvioitiin asteikolla “syyllinen”, “ei syyllinen”, “viaton”, ja tämä vähän epätavallinen asteikko paljastui heti käytännölliseksi, kun vastaan tuli tapauksia, joissa ei oltu syyllisiä, mutta ei kyllä todellakaan viattomia.
Cardboard Courtroom löytyy jo nyt Ropeconin Youtube-kanavalta. En tiedä, välittyykö huumori videolta yhtä hyvin, mutta minä nauroin tilaisuudessa vedet silmissä moneen kertaan. Vielä hullummaksi meno kävi sunnuntaina. Ohjelmassa piti olla podcast-nauhoitus, mutta Shut Up & Sit Downia ei huvittanut, joten sen sijaan järjestettiinkin virallinen Ropeconin top 100 -pelilistaus, jossa yleisö sai esittää listalle parhaita pelejä ja peleihin liittyviä asioita, jotka SU&SD sitten pisti järjestykseen.
Lopussa listan viiden kärjessä olivat muun muassa loputtoman mölkyn surullisuus, Microsoft Excel, Mattin asettaminen mereen, Eclipsen kakkoslaitos, Bingo (koiran nimenä), Microsoft Excel lautapelinä, yhteistyöpelit, Uwe Rosenbergin maatalouspelit, Galaxy Trucker ja Suomen kansallislaulu (juuri ennen Ikeaa). Tämä hullutus löytyy Youtubesta.
Myös perjantain Introduction to Shut Up & Sit Down löytyy Youtubesta.
Sampsan pelaamia
Jokaisella meillä pelaajista on oma toivelista unelmien pelistä. Minulla (ja peliporukallani) lista näyttää tällä hetkellä kutakuinkin tältä:
- Vaihteleva alkusetup
- Napakka kesto
- Push-your-luck (ainakin jollain tasolla)
- Osaa yllättää ja herättää suuria tunteita
- Mahdollisuus erilaisiin yhdistelmiin ja komboihin
- Pakan (tai jonkun muun) rakennusta
- Nopat, oi nopat!
Näistä mittareista ainakin suurinta osaa on viime vuosina väräytellyt erityisesti Roll for the Galaxy, Quest for El Dorado ja The Quacks of Quedlinburg, jotka ovat löytäneet meillä vakipaikkansa. Törmäsin kuitenkin netissä uuteen kilpakosijaan nimeltään Cubitos. Raksitin toivepelibingoni sarakkeita ja sain täytettyä niin monta osiota, että peli oli pakko hankkia ja testata.
Cubitos vaikutti jo alkuun aivan älyttömän hyvältä – kyseessä on pelaajien välinen kilpajuoksu, jossa heitellään hirmuinen kasa noppia. Nopat kertovat, montako askelta pääsee etenemään ja montako rahaa on käytettävissä tulevalla ostokierroksella. Sitten ostetaan uusia noppia, jotka yhdessä käytettyjen noppien kanssa siirtyvät poistopinoon ja seuraavalla kierroksella tilalle nostetaan uusia noppia nostopinosta (vaikka korttien tapaista pinoa ei oikeasti olekaan). Kun uudet nopat loppuvat, isketään poistetut nopat takaisin nostettaviksi ja sykli jatkuu. Tuttua Dominionin tai muiden pakanrakennuspelien ystäville.
Vaan eipä tässä vielä kaikki. Mukana on vielä The Quacks of Quedlinburgin tapainen onnenkoetusaspekti, sillä jokaisen heiton jälkeen pelaaja voi päättää, heittääkö uudelleen noppia, joista ei saanut mitään vai ei. Jos pelaaja jatkaa, seuraavalla heitolla vähintään yhdestä nopasta on saatava jokin symboli tai kierros kosahtaa ja kartalla etenemiset ja ostelut jäävät välistä.
Kuten peliviittauksista voi todeta, Cubitos on tietynlainen Frankensteinin hirviö, jossa on paljon samaa kuin aiemmin mainituissa sisaruksissaan, joista se on kursittu kasaan. Tämän vuoksi peliä ei voi kovin innovatiiviseksi kuvailla, mutta kun lainaa tyylillä, niin mikäpä siinä. Cubitos asettuukin luontevasti El Doradon ja Quacksin välimaastoon – toisaalta pelissä on samanlaista riemastuttavaa draamaa kuin Quacksissa, kun pelaajat taiteilevat todennäköisyyksien ristiaallokossa ja toisinaan haparoivat omaan ahneuteensa. Samalla peli on ehtaa El Doradon kilpajuoksua, jossa oman noppapotin manipulointi on oikeasti tärkeää ja avain voittoon.
Varsinkin ensimmäisten pelin perusteella Cubitos vaikutti melko satunnaiselta peliltä ja mietin, miten paljon pakanrakentaminen oikeasti vaikuttaa lopputulokseen. Tunnetta vahvisti se, että pelaajat heittävät jo heti pelin alussa yhdeksää noppaa ja myöhemmin kierrossa niitä voi olla jo 30. Lisäksi useimmissa nopissa on vain yksi tai kaksi sivua, joilla noppa aktivoituu, joten yhden nopan onnistumisprosentti on aika matala. Noppia kuitenkin heitetään niin monta kerralla ja vielä useamman kerran kierroksen aikana, että onnistumisprosentit kipuavat yllättävän korkealle. Lisäksi kun kaikki nopat palaavat poistopinosta takaisin nostettavaksi, pelaaja saa itse valita, mitkä ottaa mukaan kierrokselle ja tällä tavalla vaikuttaa huomattavasti tulevien vuorojen luonteeseen. Vaikka tuuria on mukana, niin hallinnan tunne on Quacksia vahvempi.
Eikä pidä suinkaan unohtaa Cubitoksen kruununjalokiveä eli noppien erikoisominaisuuksia. Jokaiselle yhdeksälle nopalle arvotaan pelin alussa yksi seitsemästä erikoiskyvystä ja näin nopat toimivat joka pelissä vähän eri tavalla. Jo Dominionista tuttu pöydälle rakennettava klassinen aloitussetti on edelleen erinomainen tapa tuoda vaihtelua ja antaa pelaajille mahdollisuuden löytää sopivia komboja. Karttojakin on neljä erilaista, joten vaihtelua on aivan järjetön määrä.
Vaikka kuukausien takainen Cubitos-huuma on hieman jäähtynyt, niin peli on vienyt sydämeni täysin. Tästä pitää kirjoittaa vielä kunnon arvostelu joku päivä. Innostusta voimistaa myös tuleva lisäosa Fowl Play, joka rantautuu Kickstarterista kivijalkakauppoihin joskus ensi vuoden puolella. Vaikka peruspelissä on jo hirveästi koluttavaa, niin tämä on lisäosa, jonka aion hankkia välittömästi.
Pääsin myös testaamaan uutta Halli Galli -reaktiopeliä, joka on saanut lisänimen Twist. Peruspelin tapaan tässäkin nostellaan vuorotellen kortteja ja kilistetään kelloa, kun pöydässä on viisi samaa kuviota. Nopein vie muiden paljastamat kortit omaan nostopakkaan ja voittaja on se, jolla on eniten kortteja. Hektistä ja helppoa.
Nimestä päätellen joku jippo on kuitenkin mahdutettu mukaan ja se on aika yksinkertainen – nyt kelloa kilistellään sekä viiden saman muodon että viiden saman värin tullessa esille. Aluksi olinkin pelissä jotenkin aivan liian hidas, mutta lopulta muutamassa kriittisessä kohdassa sain homman jujusta kiinni ja jopa voitin yhden pelaamistani peleistä. Hurraa!
En ole pelannut Halli Galli Extremeä, mutta lukeman perusteella Twist ei ole ihan yhtä hankala nakki, vaan hieman peruspeliä haastavampi tapaus ja sillä hyvä. Ei tämä nyt käännytä ketään Halli Gallin vihaajaa uuteen uskoon, mutta en näe syytä, miksi sarjaan tutustuja ei ostaisi saman tien Twistiä. Pieni muutos kun on kaikessa yksinkertaisuudessaan tervetullut lisä, varsinkin, kun sääntöjen osalta peli pysyy edelleen erittäin yksinkertaisena.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Uusi avustaja Ami arvioi Hand-to-Hand Wombatin, jossa petturimekanismia sovelletaan tällä kertaa tornien rakenteluun. Pelaajat rakentavat torneja silmät kiinni ja yksi pelaajista yrittää sabotoida muita minkä ehtii, jäämättä kuitenkaan kiinni.
Vilma testasi Bam!!-pelin, joka pistää reaktionopeuden testiin. Armottoman nopeatempoisessa pelissä pitää löytää samanlaisia symboleita korteista, jotta pääsee omista korteistaan eroon. Lisäksi Vilma arvioi Triquetan, joka on näppärä Coloretton mieleen tuova settienkeräilypeli koko perheelle.
Joonaksen testipenkissä oli Lankulle!-lastenpeli, jossa varastetaan aarteita ja yritetään saada muut kävelemään pitkin lankkua. Yksinkertainen onnenkoetuspeli toimii näyttävien komponenttiensa vuoksi.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Rummikub
- Smart10
- Carcassonne
- Heinäkuun uutiskatsaus
- Bananagrams
- Vuoden peli -artikkeli
- Bezzerwizzer
- Parhaat lautapelit -lista
- Dominion – Valtakunta
Lautapeliblogien päivitykset
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan taas muutaman uuden jakson: yhteistyöpelit, tyhmät komponentit, luolaholvauspelit ja Indiana Jones -tyyppiset pelit.
Nopparallin videoissa on unboxattu ja tutkailtu Fantasy Flightin The Road to Innsmouth -pakohuonepeliä ja arvosteltu Living Forestia.
Koko perhe pelaa -blogissa käsitellään Zombie Kidz Evolutionia, joka on osoittautunut todella suosituksi.
Zombie Kids Evolution on osoittautunut 6-vuotiaallemme ihan tosi mieluisaksi peliksi. Muutamassa kuukaudessa pelikertoja on kertynyt jo kolmekymmentä, ja enemmänkin olisi pelattu, jos kuusivuotias olisi saanut päättää perheen aikatauluista.
Japanilaisia lautapelejä käsittelevä Bodogemania on herännyt pitkän tauon jälkeen arvioimaan DaG Eight Chess -pelin, joka on sokkoshakkia: vastustajan nappulat ovat mysteeri pelin alussa.
Lunkisti-Tero on testannut Colorettoa muistuttavan Triqueta-pelin. Terokin pitää peliä himpun verran alkuperäistä Colorettoa parempana, mutta kovimmat kehut tulevat toisaalta:
Ja vaikka komponenttivalintojen myötä pelilaatikko on korttipeliä kookkaampi ja hintaakin pelillä jonkun verran enemmän, niin tervehdimme ainakin meillä Triquetaa ilolla. Jopa siinä määrin, että taloutemme kauniimpi osapuoli hehkuttaa Triquetaa ”parhaaksi uutuudeksi hyvään toviin ja yhdeksi kautta aikain parhaaksi peliksi”.
Lue koko arvio täältä. Tero arvioi myös Pyramido-laattojenasettelupelin, jossa dominolaatoista rakennellaan faaraon arvolle sopivaa hautapaikkaa. Komea listaus oli myös Top-10 laatupelattava puusta -lista, josta löytyy monenlaisia puisia pelejä.
Anton VS esittelee Tapestry-pelin kuvituksesta löytyviä pikkuviittauksia ja uutisoi Spiel des Jahres -voittajista. Anton pohdiskelee myös, päteekö “punainen voittaa”-etu myös lautapeleissä – toivottavasti, nimim. aina punaiset. Entä tiedätkö, mitkä ovat Suomen eteläisin ja pohjoisin lautapelikauppa? Anton esittelee myös alle 20 euron hintaisia pelejä ja jatkaa My City: Roll & Buildin pelaamista. Pöytäpeli fun fact -aiheesta esitellään myös Poromagian ostetuimmat lautapelit.
Pöydällä.netissä Kristian listasi Ropeconin ohjelmaa lautapeliharrastajan näkökulmasta. Nythän Ropecon on jo takana päin, toivottavasti pääsit näkemään Shut Up & Sit Downin ja muut lautapeliohjelman herkut!
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
