Uutiskatsaus 1.9.2025: Vuoden peli -finalistit

On jälleen aika listata vuoden parhaat, pelatut pelit Lautapelioppaan vuosiäänestykseen. Mitkä pelit nousevat kärkiseitsikkoon, mitkä putoavat?

Viime vuonna äänestykseen mennessä minulle kertyi pelattuja eri pelejä noin kahdeksankymmentä, ja tänä vuonna kyseinen luku ylittyy muutamalla pelillä. Tänä vuonna ei pelattu niitä pelejä, joita olisin eniten toivonut, toisaalta taas moni hauska uutuusfilleri löysi tiensä pöydälle.

Viime vuonna lopullinen äänestyslistani näytti tältä:

1. Dune: Imperium – Uprising
2. Dune: Imperium
3. Greed, Incorporated
4. Age of Steam
5. Voodoo Prince
6. Rails of New England
7. Wabash Cannonball

Tänä vuonna listaan tulee väkisinkin muutoksia, koska Greed Inc:iä, Rails of New Englandia ja Wabashia ei ole pelattu lainkaan. Lisäksi Dune: Imperium tulee tippumaan auttamatta listan ulkopuolelle, koska olen tykästynyt enemmän Dune: Imperium – Uprisingiin. Se onkin vahvoilla listan kärkisijoille.

Age of Steam kärkkyy listan kärkipäässä myös tänä vuonna, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että sitä parempia klassikkopelejä ei ole pelattu. Jos kiinnostaa mitä ne mielestäni ovat, tsekkaa top 30 -listani.

South African Railroadsin uusi USA:n kartta nostaa pelin listan kärkikahinoihin. Samoin puolen vuoden tappioputken jälkeen ansaittu makea voitto Strasbourgissa kohottaa pelin varmaankin listoille.

En ole mikään työläistenasettelupelien ystävä, mutta Gùgōng onnistui vakuuttamaan. Pelissä riittää kullekin pelaajalle tarpeeksi tilaa hääräillä omilla nurkillaan ilman, että oma peli menee pilalle, kun ei onnistukaan saamaan tiettyä resurssia oikeaan aikaan. Yhteenottojakin tulee, kun silloin tällöin laudalle ilmestyy herkullinen pistepaketti.

Vuoden 2025 sensaatioista listalle ovat ehdolla Friedemann Friesen suunnittelema Fishing sekä Luc Rémondin suunnittelema Sky Team. Jälkimmäinen kuuluu vuoden pelatuimpien pelien listalleni yhdessä Tichun, Kilpikonnakisan sekä Medical Mysteries: New Yorkin Akuuttiyksikön kanssa. Myös nuo pelit ovat mahdollisia listalle nousijoita.

Klassikkopeleistä listalle on ehdolla ainakin Imperial, mukavasti rullaava Container, runsaasti peliaikaa saanut Acquire sekä Reiner Knizian tiukka tikkipeli Voodoo Prince. Imperialin mahdollista listalle nousua verottaa laiska pelikokemus. En ollut viime pelissä tarpeeksi hereillä, ja Imperialissa nukahtaminen on aina tuhoisaa. En nähnyt että pelin loppu on niin lähellä, ja ostin ja kehitin väärää maata.

Myös Magnate: The First City osoittautui listatyrkyksi. Ehdottomasti kannattaa hillota kallista Kickstarter-peliä ensin viisi vuotta hyllyssä, vaikka tietää että peli on hyvä. Sarkasmi sikseen, vihdoinkin päätin pelata Magnate: The First Cityn tutorial-korteilla läpi, ja sen myötä peli päätyi myös peliporukkamme pöydälle. Todella nautinnollinen talouspeli, mutta riittääkö se seitsemän parhaan joukkoon, jää nähtäväksi.

Elokuu on ollut hyvä pelikuukausi, luonnollisesti. Pelasin kuutta uutta peliä. Livenä olen pelannut 90 kertaa 29 eri peliä. BGA:ssa pelikertoja on tullut 161, 38 eri peliä. Yhteensä elokuussa olen pelannut 60 eri peliä 45 eri ihmisen kanssa. Netissä kun pelaan, pelaan aina ystävien kanssa tai Instagram-tuttujen kanssa.

Olen myös printtaillut 3D-tulostimella Underwater Citiesiin hienompia osia. 3D-tulostaminen on minulle vielä ihan uutta ja olen yllättynyt, kuinka helppoa tulostaminen on. Kaikki ei toki ole aina mennyt ihan putkeen: ensimmäinen raharesurssi oli aivan älyttömän pieni. Kokoa oli onneksi helppo säätää ja juuri tämän vuoksi teen aina testitulostuksen ennen kuin tulostan kaikki peliin tarvittavat resurssit. Käytössäni on Bambu Lab P1S -tulostin.

Forest Shufflen uutta Dartmooria olen kokeillut BGA:ssa monta kertaa. Peli on itsenäinen, mutta mekaniikka sekä osa kuvituksista on suoraan alkuperäisestä Forest Shufflesta. Peli tuo mukavaa vaihtelua Forest Shuffleen. Uutena elementtinä on nummet, jotka pöydätään vaakatasoon. Nummien ylä- ja alapuolelle voi pöydätä, mutta sivuille ei. Jos et tykkää Forest Shufflesta, et tykkää myöskään Dartmoorista, vaan jos Forest Shuffle maistuu. niin uskon että myös tämä uppoaa. En tosin usko, että tätä tarvitsee omistaa. 

Toinen uusi peli on Wayfarers of the South Tigrisin lisäosa Tides of Trade. Lisäosa tuo uutena punaisen tornin, joka toimii jokerivärinä. Ihan hirveästi muuta uutta lisäosa ei tuo, mutta kyllä tämä mukava lisä hyvään peliin on. Voin kyllä pelata peliä jatkossa ilman lisäosaakin. Samojen tekijöiden Viscounts of the West Kingdomia en suostu pelaamaan ilman lisäosaa. 

Dune: Imperium – Uprising pääsi pöydälle ensimmäistä kertaa. Nopparallin videossa sanottiin, että siitä tulee Arnak-vibat ja minä todella rakastan Arnakia! Kyllähän tässä jotain samaa on. Harmittavasti vain lauta ja nappulat ovat kaikki visuaalisesti todella mitäänsanomattomia. Peli ei huuda ulkonäöllään pelaamaan sitä. Vaan pelillisesti se oli kyllä hyvä. Vain yksi pelikerta takana ja olin kyllä aika kaukana ulapalla. Ehdottomasti pelaan uudelleen jos tilaisuus tulee. 

Tiwanakua pääsin pelamaan Martinlaakson kirjaston pelikerholla. Jostain syystä shakki ja mylly tulivat mieleeni, eikä siis hyvällä tavalla. Tykkäsin kuitenkin tästä pähkäilypelistä. Tiwanaku ei kuitenkaan kestä paljon pelaamista, vaikka skenaarioita olikin useita. Jos opit laattojen paikat ulkoa, olet selvässä etulyöntiasemassa. Siitä en pidä lainkaan; mieleen muistuu nuoruuden Trivial Pursuit -pelit, joiden kysymykset kaverit opettelivat ulkoa.  Jokainen skenaario kestää varmasti muutamat pelikerrat, joten mielellään pelaan kuitenkin uudelleen. Pelin plussa on sen nopeus! 

The Castles of Burgundyä pääsin kokeilemaan ystävien kanssa BGA:ssa. Livenä olisi helpompi oppia pelejä, vaan onnistuu se näin etänäkin ääniyhteyden avulla. Tästä tykkäsin! Ulkoasu tosin taas ei ollut puhutteleva, mutta ei luotaantyöntäväkään. 

Olen aloittanut taas uuden prototyypin testailun. Kukkapeli yhdistelee monen minun lempparipelin mekaniikkoja yhdeksi. Ainakin piirteitä Azulista ja Cascadiasta löytyy. Tätä täytyy pelata paljon lisää ja hioa pelistä huippua. Uuden pelin tekeminen on aluksi hyvin innostavaa ja siihen laittaa mielellään paljon aikaa.

Mitä Vuoden peli -kisan finalisteihin tulee, lastenpelikilpailun peleistä en ole testannut yhtäkään. Cascadia Junioria tahtoisin kokeilla, mutta jotenkin nämä junioriversiot aina epäilyttävät. Miksi ei voisi pelata perusversiota helpotetuilla säännöillä? Kuvitus tässä on ainakin söpöä! Partypelit eivät ole minun juttuni, joten ei ihme, että sen sarjan pelit ovat minulle vieraita. Se yllätti, että perhepelisarjan pelejä en myöskään ole pelannut. Varmaan pitäisi kyllä?

Strategiapuolen peleistä kaksi finalistia on hyvin tuttuja ja kolmannesta olen kuullut paljon kehuja. Botanicus on saanut minut vähän koukkuun ja BGA:ssa tahtoisin nyt pelata vain sitä. Pelissä tehdään isoja valintoja ja siinä joutuu todella taktikoimaan, mutta silti se on lyhyt ja helppo oppia. Erityisen kiva juttu on, että laudat ovat kaksipuoleisia! Vaikeampi variantti on ehdottomasti maukkaampi kuin peruspeli! Botanicus on kuin iso peli, joka on paketoitu pieneksi. Todella kiva, kun on lyhyempiä pelejä, jotka kuitenkin tuntuvat isoilta.

Harmonies on todella kova vastus ja tämän ensimmäinen painos loppui nopeasti kaupoista. Suomennos ei koske kuin sääntöjä, koska pelissä ei ole tekstiä. Harmonies on todella kaunis peli ja tykkään pelata sitä. Henkilökohtaisesti tykkään silti Botanicuksesta enemmän. Sky Team on kuulemma huippu kahden hengen peli, mutta suosin itse pelejä, joita voi pelata 2–5 pelaajaa. Tosin eivätpä Botanicus ja Harmonieskaan vedä viittä pelaajaa. Jännittävää nähdä, mikä peli voittaa!

Lautapelioppaan vuosiäänestys on täällä! Oli todella vaikeaa valita seitsemän peliä. Muutama helppo kuitenkin oli: Lost Ruins of Arnak, Underwater Cities ja Paladins of the West Kingdom. Nämä kolme ovat olleet omat suosikkini jo pidempään eivätkä sieltä ole vielä tippumassa. Scholars of the South Tigris on ehkä lähin haastaja ja siksi myös se pääsi äänestyksessä listalleni. The Crew: Mission Deep Sea pääsi mukaan, koska on heittämällä paras ja pelatuin yhteistyöpeli. Olen myös suuri tikkipelien fani, joka vahvistaa The Crew’n asemaa omalla listallani.

Seuraava valinta oli vaikein. Laitoin Meadow’n, syynä oli pelin kuvitus. Jos täytyy valita kaunein hyvä peli, se on Meadow. Lisäksi Adventure Book -lisäosa tekee pelistä uskomattoman kokemuksen ja lisää uudelleenpelattavuutta isosti. Viimeisenä lisäsin oman pelini Trollius’n Rollin, en siksi että se on minun tekemä (myönnän, ehkä vähän se kuitenkin vaikutti) vaan siksi että olen kuponkipelien fani ja Trollius on pelatuin kuponkipeli tälle vuodelle. Trollius on myös kotimainen peli ja näitä tahdon aina kokeilla ja myös tukea. Trollius ei tule kuitenkaan koskaan pääsemään henkilökohtaiselle top 20 -listalleni, jonka aina tammikuussa teen. Olen päättänyt, ettei siltä listalta löydy koskaan omia pelejäni. 

Elokuun pelailuissa on jälleen hieman keräilykortteja lautailun lisäksi. Flesh and Bloodin parissa piipahdin Kööpenhaminan Calling-turnauksessa, jossa yli 400 pelaajaa otti osaa pääturnaukseen. Sivutapahtumissa oli toki vielä lisää porukkaa, ja turnaustunnelma oli katossa erityisesti pohjoismaisen yhteisön kesken. Oma turnausviikonloppuni meni pääosin tuomaripaidassa, mutta ennen isoja pelejä ehdin draftaamaan pelin ensimmäistä settiä, Welcome to Rathea. Harvinaisemmaksi käyvä setti on edelleen yksi pelin parhaista limited-formaateista, ja paluu alkuun oli ihanaa. 

Kööpenhaminasta mukaan tarttui myös kehuja kerännyt kaksinpeli Dracula vs Van Helsing. Sopivasti käsimatkatavaroihin livahtanut pikkupeli osoittautui parin testipelin perusteella oikein mainioksi kaksinkamppailuksi, jossa piisaa syvyyttä ja tiukkoja tilanteita. Tästä ehkä lisää syyskuussa oppaan puolella!

Elokuussa sain myös ensikosketuksen Agricolaan. Uwe-klassikko tuntui ensikosketuksella hieman sekavalta (tästä kiitos kehnolle sääntökirjalle) jopa perhesäännöillä, mutta pelin edetessä siihen pääsi paremmin sisälle. Farmipeli ei saanut aikaan pakottavaa tarvetta sännätä ostamaan oma kopio, mutta uusi pelikerta kiinnostaa kyllä. Ei tämä ihan turhaan ole klassikon maineessa.

Muissa pelailuissa on hieman enemmän vuosiäänestyspelejäni, joten eiköhän perkailla näitä tarkemmin. Vaikka äänillä ei varsinaisessa äänestyksessä ole järjestystä, päätin kynäillä tähän tämänhetkisen järjestykseni, joka muuttuisi todennäköisesti muutaman päivän sisään. 

Viime vuoden äänestykseen verrattuna listalta on tippunut neljä peliä. Disney Villainous ja Tyrants of the Underdark ovat edelleen oikein mainioita pelejä, mutta niiden pelikerrat ovat tippuneet reippaasti viime vuodesta. Samaa voi sanoa Unlock!:ista, josta ei jäänyt tälle vuodelle kauhean montaa peliä pelattavaksi. Viimeinen pudokas, Kingdomino, on edelleen reippaassa peluussa fillerinä, mutta tänä vuonna sen eteen kiri muutama enemmän pelattu ja mielenkiintoinen uutuus. 

Sitten tämän vuoden listan pariin!

7 Air, Land & Sea. Listan hännillä killuu jälleen kaksinpeli, jossa taistellaan sodan ”teattereiden” eli ilman, maan ja meren hallinnasta. Todella tiivis ja koukuttava kaksinpeli, johon tutustuin viime vuoden kesällä, mutta pidemmällä aikavälillä Dracula vs Van Helsing kamppailee tämän kanssa samasta slotista. Tämä oli myös viime vuoden listalla, katsotaan, selviääkö sotaminipeli kolmannenkin vuoden!

6 Terraforming Mars: The Dice Game. Emopelin sijaan listallani paistattelee kevyempi noppaversio, joka vei alkuperäistä hieman tiivimmän setupin ja keston myötä. Pitäähän sitä vähän päästä noppia heittelemään. Noppa-Mars on päässyt pöydälle monesti vuoden aikana, ja onpa pelikaverille soitettu Italiaan kesken lomareissun, kun kyseinen peli on löydetty hyvästä alennuksesta. Tämä saattaa tipahtaa seuraavan ”hittipelin” tieltä ensi vuonna, mutta tällä hetkellä pelaan noppaversiota huomattavasti isompaa versiota mieluummin.

5 Sagrada. Kaikkien aikojen lempipelini on edelleen listoilla, mutta se on saanut kuluneena vuonna uuden haastajan. Tästä lisää ykköspaikasta puhuttaessa… Sagrada ei silti ole liikahtamassa mihinkään, ja Artisans-legacyversion ostaminen houkuttelee edelleen suuresti. Palaillaan tähän ensi vuonna…

4 Flesh and Blood. Tämä tuntuu hieman huijaukselta lautapelilistalla, mutta pakko se oli laittaa toista vuotta putkeen. FaB on parasta, mitä keräilykorttipuolella on tapahtunut pitkään aikaan, etenkin kun Magic: The Gathering syöksyy omasta näkökulmastani yhä syvemmälle väärään suuntaan.

3 Sky Team. Edellisellä pelikerralla kokeilimme pelikaverin kanssa laskeutua Hanedan lentokentälle haastavissa olosuhteissa. Kaksi tuntia myöhemmin ja lukuisten pakkolaskujen jälkeen selvisimme perille, ja koneen kapteeni totesi kumppanilleen ”Ei tässä nyt varsinaisesti hauskaa ollut, mutta viihdyttiin kyllä täysillä”. Yhteistyöpelien helmasynti, vuorojen yhteissuunnittelu, katkeaa tehokkasti noppien heitettyä, ja yksinkertaisella mutta monipuolisella pelattavuudella saadaan todella paljon aikaan. Tämä on listalla erityisesti viimeaikaisten maratonsessioiden ansiosta, ja suosittelen lentokoneen puikkoihin asettumista kenelle tahansa.

2 Brass: Birmingham. BGG:n kärkipeli on saanut minutkin kouriinsa, ja vähäisistä pelimääristä huolimatta näen, että tässä on paljon syvennyttävää ja keksittävää. Uutuudenviehätys on suurta, mutta harva peli on synnyttänyt näin vahvaa halua hankkia oma kopio hyllyyn. Teollistaminen for the win! Tai no, ainakin melkein…

1 Harmonies. Sagradan haastaja on söpö eläinpeli, jossa asetellaan laattoja ja laitetaan niihin värikkäitä kuutioita. Helposti opetettava, syvyyttä tarjoava ja nätti peli iskee juuri niihin paikkoihin, mitä lautapeliltä kaipaan. Iso juttu pelin kärkisijalle on myös se, että se on ollut suosittu ja tykätty todella erilaisissa peliporukoissa taitotasosta ja harrastuneisuudesta riippumatta. Plussaa tulee myös pohjoismaisesta painoksesta, joka parantaa pelin saatavuutta roimasti. Lasi-ikkunoiden ja safarin kaksinkamppailu on tiukka, ja tänä vuonna Harmonies voittaa väännön. Ensi vuonna listalla voi olla jälleen molemmat, vain jompikumpi tai kenties jokin molemmat tiputtava tulokas. Siihen asti tämä listaus on minun totuuteni, ja pääsen jännäämään omien pelieni loppusijoitusta.

Lautapelioppaan edellisen vuosiäänestyksen jälkeen olen pelannut näemmä 123 eri peliä ja tähän listaan mahtuu niin monta helmeä, että on vaikeaa poimia siitä seitsemän parasta. Siispä kokeilin ensimmäistä kertaa PubMeepleä ja reilun 400 parin jälkeen kärki näkyy alla.

Kunniamainintana mainittakoon viikonloppuna pelattu mainio Great Western Trail: New Zealand, joka ei ehtinyt PubMeepleen mukaan. Olen pakanrakennuspelien suuria ystäviä ja ihmettelen, miten tämä versio on unohtunut yli vuodeksi hyllyyn käyttämättömänä. Jokaisen pelin erilaisuutta lisää se, että setupissa arvotaan neljä korttisettiä kymmenestä ja uusien bonusefektejä tarjoavat kortit ovat oikein mainio lisäys.

7 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Vuoden 2024 uutuus, johon ei ole helppoa kyllästyä, onhan tätä jo lähes kymmenen kertaa pelattu. Pidän siitä, että tässä on monenlaisia tapoja pelata ja etenkin monella eri tavalla käytettävät kortit ovat suunniteltu fiksusti.

6 Imperium: Horizons (tai Imperium-sarja kokonaisuudessaan). Sivilisaatiopeliä korteilla ja todella mukiinmenevä sellainen varsinkin pienelle peliporukalle tai soolona. Olen aina pitänyt pakanrakennuspeleistä ja Imperiumissa lähtöasetelmia on monta erilaisten sivilisaatioiden ansiosta. Tämä on ainoa peli, jota äänestin myös viime vuoden äänestyksessä.

5 Tyrants of the Underdark. Klassikko pakanrakennuspeli aluehallinnalla, johon on aina helppoa palata. Varsinkin neljän pelaajan matsit ovat välillä hyvinkin intensiivisiä nopeilla vuoroillaan. Kuusi erilaista “half-deckiä” pitävät huolen siitä, että peliin ei helposti kyllästy, mutta tämä ansaitsisi silti toisenkin lisäosan.

4 Slay the Spire: The Board Game. Olin melko skeptinen tämän roguelike-pakanrakennuspelin toimivuudesta aitona lautapelinä. Muunnelma kuitenkin osoittautui mainioksi yhteistyöpeliksi ja tunnelma on suurin piirtein sama, kuten lähdemateriaalissa. Toki asioita on muunneltu toimimaan fyysisessä versiossa osittain omalla tavallaan ja tässä on näppäränä konstina joka hahmokortissa upgradettu puoli, joka otetaan käyttöön kääntämällä kortti art sleevessä ympäri.

3 A Feast for Odin. Pääsin kokeilemaan tätä Uwen mestariteosta vasta pari kertaa, mutta etenkin Norwegians-lisäosan kanssa laattojen ja työläisten asettelu ovat sen verran fiksusti tehty, että janoan tätä vain lisää. Jo peruspeli tarjoaa paljon ihmeteltävää runsaan sisältönsä ansiosta.

2 Dune: Imperium – Uprising. Vielä yksi pakanrakennuspeli, tällä kertaa monessa vuosiäänestyksissäkin pärjännyt sellainen, jota olen itsekin oppinut arvostamaan entistä enemmän vuodesta toiseen. Oli sitten Uprising tai sen edeltäjä, Dune: Imperiumien tarjoama viihdearvo on ollut omassa peliporukassani todella korkeaa, mutta ovat silti jostain syystä jäänyt muilta uutuuksilta syrjemmälle. Nythän tässä on jo kolme lisäosaa, joista en osaa päättää niiden parhausjärjestystä, kaikki ovat olleet oikein toimivia. Uprising puolestaan tuo mukiinmeneviä muutoksia mm. vakoojien ja taisteluun lähetettävien matojensa ansiosta.

1 Arkham Horror: The Card Game. Tämä oli joskus mainittu “Top 5 -helmet, joiden viime kerrasta on liian kauan” -listailla. Nyt innostus on noussut uusiin sfääreihin, sillä olen ehtinyt nyt kuluneen kesän aikana pelaamaan jo pari kampanjaa (The Dunwich Legacy ja The Innsmouth Conspiracy). Kolmas ja peräti neljäskin myyttinen reissu putkeen on jo suunnitteilla, mutta backlog jäisi silti näidenkin suhteen erittäin laajaksi. Koettavaa on edelleen todella paljon, kiitos tuntemattomien kampanjoiden ja skenaarioiden lisäksi suuren korttipoolin, joista voi rakentaa vaikka mitä hauskoja komboja.