Ylitin vuonna 2026 rajapyykin, joka on oman tilastohistoriani kovin tulos. Olen nimittäin pelannut yli sataa erilaista lautapeliä edellisen Lautapelioppaan vuosiäänestyksen jälkeen. Tahti on aika kova, kun pääsääntöisesti pelaan vain yhtenä tai kahtena päivänä viikossa.
Listan piteneminen neljään kymppiin ei ole ainoa muutos, mitä listalla on tapahtunut sitten viimevuotisen top 30 -listan. Muutoksen syynä ovat listalle kiivenneet 18xx-pelit, jotka ovat pudottaneet pitkäaikaisia klassikoita jopa kympin kärjestä. Iso mullistus, kun vielä viime vuonna yksikään äksä ei yltänyt edes listalle.
Listan tekemisen suurin vaikeus on pelien arvottaminen. Onko paras peli se, mistä syntyy paras fiilis? Vai se, joka on mekaanisesti ja pelattavuudeltaan paras? Vai se, jota tällä hetkellä pelaisi mieluiten? Vaikka etukäteen valitsisikin jonkin tietyn linjan, listaa tehdessä näitä asioita joutuu joka tapauksessa pohtimaan.
Sijat 40-31
40 Things in Rings. Mielenkiintoinen pikkupeli, josta en ensimmäisellä pelikerralla tajunnut höykkäsen pöläystä. Silti pelistä jäi kutina, että sen voisi tajuta kunhan pääsee sisälle. Ja pääsihän siihen. Mainiota viihdettä.
39 Brass: Birmingham. Kääk, miten tämä putosi näin alas?! Toiset rankkaavat tämän yhä kärkeen ja onhan se pelinä todella toimiva, mutta downtime on alkanut nyppiä. Etenkin jos peli sujuu muutenkin huonosti, oman vuoron odottelu on vallan tuskastuttavaa. Birminghamissa on se hauska piirre, että vaikka peli tuntuisi menevän huonosti, sen voi silti voittaa. Mutta voitto parin tunnin tuskissaan istumisen jälkeen ei aina ole makea.
Joka tapauksessa pidän Brass-pelien mekaniikasta, ja odotan mielenkiinnolla että saamme uuden Pittsburgh-version pöydälle. Se selvästikin on aivan toisenlainen peli, mutta oman vuoron odottelusta tuskin päästään.
38 Dune: Imperium. Ja heti perään toinen klassikko joka on melkein pudota listalta. Dyynien mahalasku listalla johtuu turhautumisesta, kun pärjäämisoivalluslamppu ei syty. Pelaan Imperiumia edelleen mielelläni, mutta kun voittoja ei tipu, peli on alkanut tympiä.
37 Medici. Kutkuttava huutokauppapeli, mutta jokin siinä mättää. Ehkä en vain osaa pelata sitä.
36 Top Race. Kun Lautapelioppaaseen pyydettiin kirjoittamaan kilpa-ajopeleistä, piti pöydätä vanha kunnon Topreiska. Onhan tämä edelleen hervoton kilpa-ajopeli. Periaatteessa pelissä rakennetaan itselle optimaalisia ohituspaikkoja ja kytätään toisten virheitä. Näinhän se menee oikealla kilparadallakin.
35 Blue Skies kärsii pelaamisen puutteesta, eikä korttituurikaan ollut puolella, kun peliä viimeksi pelattiin. Se onkin pelin ainoa vika. Alussa jaetut käsikortit ratkaisevat liikaa, tai sitten en vain osaa pelata kaikkein halvimmilla lentokentillä.
34 Kilpikonnakisaa on pelattu niin paljon, että sitä on tullut jo vähän välteltyä. Mutta hyvä se on, mekaanisesti ja muutenkin.
33 Metropolysta pelataan yleisesti ottaen liian vähän. Yksi parhaista neljän hengen huutokauppa/bidauspeleistä.
32 So Clover!. Hauska filleri, joka toimii etenkin kuudella pelaajalla. Joukkuepelinä So Clover! ei ole varsinaisesti peli vaan puzzle, koska loppupisteillä ei ole merkitystä. Mutta sanaongelmien selvittäminen yhdessä on hauskaa.
31 Wabash Cannonball. Klassikko on aina klassikko! Listan ensimmäinen Winsomen peli. Vieraslajien (eli äksien) saapuminen on valitettavasti tapahtunut alkuperäislajien (Winsomet) kustannuksella, eikä näitä pelata enää kovin paljon. Wabash Cannonball on edelleen joka kerta erilainen peli, eikä ole menettänyt hohtoaan.
Sijat 30-21
30 18India. No niin, tästä alkaa äksien esiinmarssi. 18India on tehnyt reipasta nousua sitten edellisen listan laadinnan, mutta jää silti vielä häntäpäähän. Pelissä on vähän ison kartan jankkaavuutta ja paperinkuivuutta, mistä en äksissä pidä, vaikka pelin suunnittelussa on tehty paljon oikein.
29 Restart. Räiskistä vaan, ja peli päreiksi. Restartia pelattiin muutaman kerran ”oikeaoppisesti” niin, että jokainen yritti päästä mahdollisimman useasta laatasta eroon. Mutta sitten pelaaminen muuttui, ja alkoi todella julma toisten pelin suolaaminen.
Yksi otti tarkoituksella kymmenien pisteiden tappion vain siksi, että joku toinen saisi nokkiinsa vielä pahemmin. Peli kesti vain kaksi kierrosta, tein toisella kierroksella 95 pisteen tappion (huom: Restart loppuu kun joku kerää 100 miinuspistettä koko pelissä), ja olin siltikin nelinpelissä vasta kolmas. Toiseksi tullut teki 101 pisteen tappion toisella kierroksella.
28 Zoo Vadis. Vanha Reiner Knizian Quo Vadis on hyvä neuvottelupeli, mutta se voi mennä totaalisesti lukkoon. Uudessa Zoo Vadiksessa se on estetty pelaajien erikoiskyvyillä. Usein erikoiskyvyt tekevät peleistä epätasapainoisia, mutta Zoo Vadiksessa kykyjä ei voikaan käyttää itselle, vaan ainoastaan toisille pelaajille. Neuvottelupelissä kykyä käytetään näin: ”Tarvitset tätä etenemiseen, mutta mitä annat siitä hyvästä minulle?” Uudessa pelissä on hienoa taidetta ja tukevat puukomponentit. Suosittelen kokeilemaan.
27 L.A.M.A. on aivotonta kortin lätkimistä, eikä siinä ole paljon peliäkään, mutta hauskaa se on.
26 Coco Loco. Lautapelioppaan pelipäivässä sain vihdoin mahdollisuuden tutustua tähän katapultti-apinapelien klassikkoon. Tahmeat kookospähkinät sinkoilevat niin että kupit tärisevät.
25 Duck Dealer. Listan ensimmäinen Splotter Spellenin peli, mutta hetkinen, missä Food Chain Magnate on? Sitä ei ole pelattu! Duck Dealeriakin olen pelannut vain kahdesti, välissä kerkesi hurahtaa toistakymmentä vuotta. Reitityshimmelien aatelinen.
24 Horseless Carriage on taas Splotter Spellenin rakenteluhimmeli. Kun osat saa istumaan autotehtaaseen, peli kulkee pehmeästi kuin hyrysysy hiekkatiellä. Onhan tässä järjetön määrä liikkuvia osia ja ennakoitavia asioita. Pelin kokoamista takaisin pelilaatikkoon on joka kerta yhtä nautinnollista seurata. Sehän ei siis onnistu ilman valokuvia oikeasta järjestyksestä.
23 Vegas Showdown. Viime vuonna olin yllättynyt, kun Vegas Showdown nousi listalle, mutta nyt on selvää, että se on paikkansa ansainnut. Kireä, tunnin huutokauppapeli viidellä pelaajalla. Spekulointia, rakentelua ja vaikeita valintoja: koska huutaa itsensä kipeäksi, koska vetäytyä ja kerätä rahaa. Kolminpelikin tuli kokeiltua ja todettua, että se taas ei toimi ollenkaan.
22 18GB: The Railways of Great Britain. Heetkinen, mikäs äksä tämä olikaan? Ai niin se, missä Wigwam-fani pyrkii rakentamaan reitin Pembrokeen. En nyt löydä pelin muistiinpanoja, mutta muistan, että meillä oli Mikon kanssa mainio kaksinpelituokio.
21 Taj Mahal. Tulihan se vihoviimein voitto Taj Mahalissakin! Olin jo vähällä myydä pelin pois, kun se on saanut jonkin verran vastustusta peliporukassa, mutta onneksi en. Ja onhan tämä ilkeä ja armoton huutokauppapeli, ja juuri siksi niin loistava.
Sijat 20-11
20 Strasbourgia ei luultavasti pelata kovin usein siksi, että se aiheuttaa stressiä jo ennen pelin alkamista. Alkusuunnittelu on koko pelin tärkein vaihe, ja pelinsä voi sössiä ennen kuin on tehnyt ainuttakaan toimintoa. Tee suunnitelma äläkä poikkea siitä, se on pelin avain.
19 For-Ex II: She Made Another One. Jos pelin parhautta mitattaisiin pelkästään hymyilyttämisellä, For-Ex II olisi kärkikaksikossa. Eihän tälle voi olla nauramatta. Kertakaikkiaan sellainen päänräjäyttäjä etten edelleenkään tajua siitä mitään.
For-Ex oli aikoinaan yksi suosikkipeleistäni, ja petyin kun Mikko myi sen pois. Mutta olihan se liian pitkä ja monimutkainen. Sitten Hannu tuli selanneeksi Hollandspielen sivuja ja huomasi, että kas, Amabel Holland on suunnitellut pelistä uuden version. Mikolla oli jo Rayroadsin tilaus vetämässä, joten panimme pelit yhteispakettiin. For-Ex II on sama peli kuin For-Ex, mutta nyt toiminnot merkitään lautoihin valkotaulutusseilla. Peliaika on lyhentynyt tuntiin eikä pelaaminen ole enää niin raskasta.
18 Magnate: The First City on löytö omasta hyllystä. Pitkään peliä hyllyssä hillottuani pelasin tutoriaalin läpi ja opettelin pelin. Moni muukin peliporukassani innostui asuntokuplan puhkeamisen jännittämisestä niin, että tätä pelattiin useina keskiviikkoina putkeen. Pitäisi taas rahdata tämä paikalle.
17 Lokomotive Werks on edelleen korkealla, vaikka ei enää kympin sakkiin ylläkään. Werks kuuluu yhä lempipeleihini, vaikka olemme peliporukassamme todenneet, että pelaajajärjestys määrittää liikaa menestymismahdollisuuksia. Voisikohan tätä pelata normaalilla, kiertävällä vuorojärjestyksellä?
16 Container. Merikonttien täyttämistä, ostamista, rahtaamista ja huutokauppaamista. Hyvin simppeli talouspeli, joka rullaa mukavasti ilman turhaa miettimistä.
15 Age of Rail: South Africa eli Winsomen South African Railroads jenkkilän kartalla. Erittäin hyvä kuutiojunapeli minikokoisilla puujunilla.
14 Dune: Imperium: Uprising. Pidän molemmista Dune: Imperium -peleistä eniten perusmuodossaan ilman lisäosia. Jos Uprisingia ei olisi pelattu ilman Bloodlines-lisuria, pelin sijoitus olisi tätäkin surkeampi.
Yleensä pelin alkupuoli etenee hyvin, mutta sitten tulee hirveä tappelu pisteistä jonkun kanssa. Lopputuloksena kumpikaan ei saa mitään, mutta kaikki alkupelin aikana kerätyt resurssit kuluvat. Taistelua vierestä katsonut pelaaja harppoo helppoon voittoon.
Joka tapauksessa yhden mausteen enemmistö-tie-brakerilla ansaittu avausvoitto pitää Uprisingin näinkin korkealla.
13 PitchCarista on vaikea sanoa mitään. Tätä on pelattu paljon, joten suurin innostus on karissut, mutta kyllä kiekkoja on yhä makea napsutella mökkipöydällä.
12 Imperialin sijoitus kärsii liian vähästä pelaamisesta. Peliporukassamme on minun lisäkseni kaksi muuta jotka pelaavat tätä intohimoisesti, mutta neljäs pitää höynäyttää mukaan. Jos pelikertoja ei saada lisää, Imperialia uhkaa listalta putoaminen.
11 Preußische Ostbahn. Tiedättekö tunteen, kun tajuaa hallitsevansa peliä, ja pystyvänsä ennustamaan ja kontrolloimaan toisten liikkeitä? Ostbahnissa minulle kävi niin. Onnistuin saamaan kaksi vuoroa peräkanaa, ja vain yhdellä pelaajalla oli enemmän rahaa kuin minulla. Näin ollen minun piti laskea huutokaupattavaksi osake, jonka kaveri ostaisi, mutta se osake jonka oikeasti haluan, pitäisi panna huutokaupattavaksi vasta seuraavalla vuorolla, kun minulla itselläni olisi eniten rahaa.
Ensimmäisellä kierroksella huutokaupattavaksi laskettava osake ei kuitenkaan saanut olla liian huono, sillä silloin pelikaveri olisi nähnyt lävitseni, ja päästänyt huonomman osakkeen minulle. Onnistuin hämäämään panemalla myyntiin osakkeen yhtiöstä, joka oli siihen mennessä ollut haluttu, mutta nyt sen kassa oli tyhjä. Kaveri meni lankaan, ja sain ostettua osakkeen potentiaalisesta firmasta, jossa oli koskematon alkukassa. Se ratkaisi pelin minun edukseni.
Sijat 10-1
10 Modern Art. Taidekauppa aiheena ja huutokauppa mekaniikkana, voiko peliltä enempää pyytää?
9 Acquire ei ole täydellinen talouspeli, mutta hyvä se on. Laattojen nostelussa tuuri vaikuttaa, mutta pelinsä voi sössiä monella muullakin tavalla.
8 Fishing. Tikkipelit alkavat näkyä tällä listalla, tässä niistä ensimmäinen. Fishing on niin tuurista ja vuorojärjestyksestä kiinni oleva peli, että sitä voisi melkein kutsua tuurilotoksi, mutta hauskaa sen parissa aina on.
7 18 BosWash. Mikko ja Ville niputtivat omilla top 100 -listoillaan 18Indian ja BosWashin yhteen, koska jälkimmäinen soveltaa pitkälle ensin mainitun komponentteja ja sääntöjä. Minä panen ne kuitenkin erilleen. Siinä missä 18India on vähän kuivakkaa isolla kartalla hääräilyä, BosWashissa kaikki tapahtuu tiiviillä kartalla ja nopeatempoisesti. Toisten rakentamiin ratoihin pääsee helposti kiinni, ja firmat kasvavat nopeasti tuottoisiksi.
6 Voodoo Prince on jostain syystä jäänyt viime aikoina paitsioon, vaikka se on aivan loistava viiden hengen tikkipeli. Kolmannesta tikistä olet ulkona, ja saat pisteet toisten siihen mennessä keräämistä tikeistä. Eli ensimmäisenä ei kannata olla ulkona, eikä viimeisenäkään, koska viimeiseksi jäänyt saa pisteet ainoastaan omista tikeistään. Hankala ja jännittävä peli.
5 18Korea. Syvempi tutustumiseni 18xx-junapeleihin läikkyi näin korkealle. 18Korea on hauska ja kummallinen junapeli, jossa korttien nostovuorojärjestyksellä on iso vaikutus. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä itse peli on lystikkäällä tavalla kimuratti.
4 Tichu liukuu laatimillani listoilla ylös alas. Yhtenä vuotena arvostan sitä enemmän kuin toisena. Nyt arvostus on jälleen nousussa, vaikka onnetar ei olekaan ollut puolella. Mitä enemmän peliä pelaa, sitä enemmän jakojen huomaa perustuvan lapputuuriin. Mutta on tämän parissa naurettu!
3 Indonesia. Hattutemppu! Olen pelannut Indonesiaa kolmesti ja voittanut sen kolmesti, kunnes minut bannattiin peliporukasta. No ei vaiskaan, kunhan leukailivat.
Indonesiassa täytyy ottaa kovaa riskiä, ja hankkia haltuunsa jonkin alan monopoli. Indonesia jos mikä on trustipeli, ja tuurilla on hyvin vähän vaikutusta. Tämä taitaa olla ensimmäinen hattutemppuni raskaassa lautapelissä, joten hatunnosto sillekin.
2 Age of Steam. Tällaisten listojen laadinnassa olisi helppo harjoittaa vilunkipeliä. Jos en halua valehdella itselleni, minun on sijoitettava AoS Indonesian edelle.
Pitkään ajattelin, että ensimmäisessä huutokaupassa hankittu Locomotive-toiminto on ainoa keino menestyä Age of Steamissa. Keräsin rohkeuteni, enkä huutanut itseäni kipeäksi heti alussa, ja kas, sieltä purskahti sitten kaivattu voittokin. Ei se Loco, vaan ensimmäisen laatan oikea sijoittelu. Hmm…
1 Greed, Incorporated. Minua on alkanut hieman kalvaa, että kuuluuko tämän enää olla ykkösenä? Mutta jos se ei ole, niin mikä sitten olisi? Kyllä minä pelaan Greediä mieluummin kuin Age of Steamia.
Pois pudonneet
Ensimmäiset listalta pois pudonneet ovat Battle Line ja Cabanga! Molemmat korttipelit olisivat ansainneet sijan listalta, mutta tällä kertaa rahkeet eivät aivan riittäneet.
Texas Showdown eli S.O.S. taas putosi listalta pelkästään siksi, että sitä on pelattu liikaa, ja nimenomaan kuudella pelaajalla, jolloin omaa peliä ei voi hallita, vaan kyse on pelkästä korttituurista. Toisessa peliporukassani se vain sattuu olemaan niitä harvoja kuuden hengen pelejä jota kaikki suostuvat pelaamaan.
Riemukas Gimme That! ja kilpa-ajopeli Famous 500 olivat myös tyrkyllä neljänkymmenen parhaan joukkoon, samoin umpihankala Milkuro, jossa vihoviimein onnistuin saamaan ensimmäisen tikkipisteen. Siis tikkipisteen, en voittamaan peliä. Huh.
