Brass: Birmingham -mestaruus Suomeen
Jukka Ohtonen voitti Las Vegasissa World Series of Board Gaming -tapahtuman Brass: Birmingham -turnauksen. Palkintona oli komea timanttisormus. Lisäksi Ohtonen oli kokonaisturnauksen neljäs, mistä tienasi palkkioksi tuhat dollaria. Ohtosen voitosta uutisoi YLE.
WSBG-turnauksessa on tarjolla kuusitoista peliä, joissa pelataan neljän päivän ajan. Voittajat pääsevät jatkoon, kunnes jokaiselle pelille löytyy yksi mestari. Turnauksen viidentenä päivänä pelien voittajat osallistuvat semifinaaleihin, joiden voittajat pääsevät finaaliin. Tässä vaiheessa kukaan yksittäisten turnausten voittaja ei pelaa sitä peliä, jonka turnauksen voitti.
Finaalissa kohtaavat sitten semifinaalin parhaat, jotka pelaavat taas jotain sellaista peliä, jota eivät ole vielä voittaneet. Finaalin voittaja saa 25 000 dollaria ja WSBG-rannekkeen. Tänä vuonna turnauksen kokonaisvoittaja oli Angela Tao, joka pääsi finaaliin voittamalla sormuksen The Castles of Burgundyssä. Kaikki voittajat löytyvät WSBG:n sivuilta.
Jos turnaus alkoi kiinnostaa, seuraava WSBG pelataan Las Vegasissa syyskuussa 2024. Palkintojen vuoksi osallistuminen ei tietenkään ole ilmaista: 1050 dollarilla saa hotellimajoitukset ja osallistumiset neljään peliturnaukseen. Vuoden 2024 pelit ovat Wingspan, Great Western Trail, Ticket to Ride, Heat: Pedal to the Metal, Ark Nova, Brass: Birmingham, Lost Ruins of Arnak, Ra, Earth, Dune: Imperium, Acquire, Azul, Terraforming Mars, The Castles of Burgundy, Cascadia ja Splendor. Kokoelma elää vuosittain hieman: viime vuodelta pois jäivät 7 Wonders, Patchwork ja Gaia Project, uusina tilalle tulivat Heat, Arnak ja Earth.
Othello ratkaistu
Minuutti oppia, elinikä hallita -mainoslauseella markkinoitu Othello on nyt liittynyt ratkaistujen pelien joukkoon. Preferred Networks, Inc.:n Hiroki Takizawan artikkelissa Othello is solved kerrotaan, että täydellisesti pelattuna Othello on tasapeli.
Ratkaistut pelit jaetaan kolmeen kategoriaan. Ultraheikossa ratkaisussa tiedetään pelin lopputulos molempien puolten täydellisellä pelaamisella, mutta ei voittavia strategioita. Heikosti ratkaistussa pelissä tiedetään molempien pelaajien strategia, jolla alkuasetelmasta pääsee lopputulokseen. Vahvasti ratkaistuissa peleissä voidaan tuottaa täydelliset siirrot mistä tilanteesta tahansa.
Ultraheikko ratkaisu voi kuitenkin olla hyvin kiinnostava ja syvällinen, sillä se edellyttää pelin ominaisuuksien syvällistä ymmärtämistä. Vahvan ratkaisun voi sen sijaan tuottaa raskaalla laskemisella, joka ei välttämättä lisää ymmärrystä siitä miksi nämä siirrot ovat parhaita. Useimmat kiinnostavat pelit ovat kuitenkin liian raskaita ratkaistavaksi tällä tavalla.
Othellon haasteena on ollut laaja peliavaruus. Olettaen, että siirtoja on keskimäärin 58 ja jokaisella siirrolla on noin 10 kymmenen erilaista vaihtoehtoa, mahdollisten pelien yhteismääräksi on arvioitu 1058 ja erilaisten positioiden lukumääräksi 1028. Nämä luvut ovat merkittävästi suurempia kuin tähän asti ratkaistuilla peleillä (tätä ennen suurin peli oli vuonna 2007 ratkaistu tammi, jossa positioita on 5×1020). Nyt 8×8-laudalla pelattu Othello on ratkaistu heikosti. Pelin päättyminen tasapeliin ei ole yllättävä lopputulos; sitä osattiin odottaa.
Tutkimuksessa ehdotetaan myös uutta ratkaisukategoriaa. Othellon vahva ratkaiseminen on hyvin hankalaa, mutta olisi mielenkiintoinen haaste tehdä ohjelma, joka asettuu heikon ja vahvan ratkaisun väliin: sellainen ohjelma osaisi jokaisessa tilanteessa tehdä parhaan siirron. Othellon osalta tällainen puolivahva ratkaisu jää vielä odottamaan.
Artikkelissa arvellaan, että huomioiden pelin suosio ja siirtoavaruuden koko, shakki voi olla seuraava heikosti ratkaistu peli. Se edellyttää kuitenkin kehitystä laskentatehossa ja luultavasti myös teoreettisia läpimurtoja.
Votes for Women voitti Summit Awardin
Viime vuonna perustetun Summit Awardin voittajaksi valittiin Tory Brownin suunnittelema ja Fort Circle Gamesin julkaisema Votes for Women, joka käsittelee Yhdysvaltojen suffragettiliikettä. Pelaajat edustavat joko suffragetteja tai suffragettien vastustajia ja tavoitteena on joko ajaa läpi tai estää perustuslain 19. lisäys. Peliä voi pelata kilpailullisena, yhteistyönä tai yksinpelinä.
Summit Award on San Diego Historical Games Conventionin palkinto, joka myönnetään sellaiselle historiallista aihetta käsittelevälle lautapelille, joka on jollain tapaa laajentanut harrastuksen kuvaa. Votes for Women sai kiitosta aiheen tuoreudesta, helposti opetettavista suoraviivaisista säännöistä, toimivuudesta historiallisena pelinä ja hyvin rakennetusta epäsymmetrisyydestä pelin osapuolten välillä.
Palkinnon muut ehdokkaat olivat Fire & Stone: Siege of Vienna 1683, John Company: Second Edition ja Stonewall Uprising.
Sampsan pelaamia
Joulukuun suurin ja odotetuin peli oli eittämättä Glen More II: Chronicles. Alkuperäinen Glen More oli minulle aikoinaan hyvin rakas, mutta jouduin myymään sen pois, kun pelille ei lämmennyt oikeastaan kukaan muu. Vaikka kauneus on katsojan silmissä, niin olihan se myös kaikin puolin aika karun näköinen.
Jatko-osa on ainakin kauniimpi ja tuotantoarvot prameat, kiitos Kickstarterin. Kaikennäköiset puuresurssit, paksut laatat ja jopa laatikon insertille suunniteltu kansi tuovat pelille arvokkuutta ja pientä överiyttä. Nyt ei pelin vetovoima jää ainakaan ulkonäköseikoista kiinni.
Jos alkuperäinen Glen More ei ole tuttu, niin tässä pieni kertaus: pelissä napsitaan laattoja keskellä olevalta radalta ja niistä rakennetaan omaa lääniä. Aina kun tietty määrä laattoja on jaettu, käydään läpi välipisteytys, jossa vertaillaan muiden pelaajien resursseja. Jos sinulla on enemmän kuin sillä jolla on vähiten, saat pisteitä.
Alkuperäisen pelin hienous oli juuri laattarata, sillä laattoja valitaan siinä järjestyksessä, missä pelaajat ovat radalla. Näin ollen joku voi saada useamman vuoron putkeen, mikäli muut pelaajat ovat hypänneet nappaamaan arvokkaan laatan radan loppupäästä. Ihan holtittomasti laattoja ei voi ottaa, sillä pelin lopussa pelaajat saavat miinuspisteitä, mikäli heillä on enemmän laattoja kuin niitä vähiten keränneellä.
Glen More 2 on hyvin monelta osin kuin esi-isänsä, mutta tuo myös mukanaan kaksi suurta muutosta. Ensimmäinen on klaanirata, jolle pääsee, mikäli laattaradalta hankkii jonkun kuuluisan henkilön. Kyseessä on vallan perinteinen erikoistumisrata, jossa saa kertakäyttöisiä tai pelin loppuun asti voimassa olevia etuja. Toinen on legacy-pelien huumassa lisätty Chronicles-lisäosapaketti, joka sisältää kahdeksan lisäosaa. Nämä voi sitten lisäillä haluamassaan tahdissa, joko vähitellen tai kerralla. Hulluttelija voi jopa lisätä kaikki samaan peliin, mutta tästä en ole kuullut kuin pahaa sanottavaa.
Olin ennakkoon skeptinen klaaniradan suhteen, enkä yhden testipelin perusteella vakuuttunut lainkaan. Rata nakertaa alkuperäisen pelin eleganssia ja lisää vain mukaan yhden tylsän ja staattisen edistyspuun. Rata on vielä graafisesti hirveän epäselvä ja radalle laitettavat klaanimerkit pikkuriikkisiä pylpyröitä.
Lisäosamoduulit kyllä kiinnostaisivat, mutta peli sai muulta peliporukalta niin niuvan vastaanoton, että tokkopa niitä edes pääsen aukomaan. Tietyltä kantilta se on sääli, peli kun on monilta osin edelleen mielenkiintoinen ja voisin ihan hyvin pelata sitä silloin tällöin.
Samalla en ole asiasta hirveän pahoillani. Kakkososa on kuin huonolla tavalla paisutettu ja pehmennetty jatko-osa, joka on samalla menettänyt alkuperäisen pelin särmää. Erityisesti klaanirata ärsyttää niin vietävästi. Olisi mielenkiintoista kokeilla alkuperäistä peliä joku kerta uudestaan. Voi nimittäin olla, että aika kultaa muistot – tällaiset resurssisuhmuroinnit kun eivät enää sytytä samalla tavalla kuin ennen.
Toinen pitkään kiinnostanut uutuus oli Splendor Duel. Marc Andrén ja Bruno Cathalan yhteistyö kiinnosti erityisesti jälkimmäisen nimen vuoksi, sillä Bruno on terästäytynyt uransa aikana mielenkiintoisilla kaksinpeleillä. Eikä toki alkuperäinen Splendorkaan mikään susihuono ollut, vaikkei se lopulta jäänytkään omaan kokoelmaan.
Duel on kuitenkin yllättävän kaukana alkuperäisestä pelistä, sillä pääpaino ei ole enää jalokivibonuksilla kikkailulla, vaan jalokiviradalla. Tai ainakin fiilis on erilainen. Molemmissa edelleen vuorotellaan jalokivien keräämisellä ja uusien korttien hankkimisella. Lisäksi vähitellen korteista saatavilla bonuksilla rakennetaan koneisto, jolla arvokkaimmatkin aarteet saa ostettua. Paperilla siis kaikki vaikuttaa kovin tutulta.
Pääpaino on kuitenkin siinä, että ostoksiin tarvittavia jalokiviä napataan tietynlaiselta spiraaliradalta. Radalta sopivien timanttiketjujen bongailu on mukava, vaikkakin kovin matemaattinen, pähkinä. Pelistä ei tule vahvasti mieleen Splendor (kuten vaikkapa 7 Wonders Duelista tulee mieleen 7 Wonders), vaan lähinnä Blokus tai älypeli Bejeweled. Enkä sano, että tämä on huono juttu – minulle tällainen diili sopii mainiosti, mutta ymmärrän myös miksi pelistä jollekin voi tulla vähän harhaanjohdettu olo.
Yksi erittäin tiukka peli tätä pelattiin ja puolisoni tokaisu oli pahaenteinen: “ihan kiva, mutta…” Eipä siis tästäkään tullut ikihittiä, mutta pelaan kyllä itse hyvin mielelläni. Pelistä huokuu Brunon kädenjälki ja pienet viilaukset siellä täällä, mikä tekee pelistä niin miellyttävän. Erityisesti arvostan kahta asiaa: radan tyhjentyessä pelaajien välille syntyvää kissa ja hiiri -leikkiä (kun kumpikaan ei halua täyttää rataa ja antaa siitä hyvästä vastustajalle pientä bonusta) sekä kolmea eri voittoehtoa, mikä oli jo 7 Wonders Duelin yksi vahvuuksista. Eri voittoehdot, jopa vaihtelevat sellaiset, ottaisin itse mielelläni melkein mihin tahansa peliin.
Mikon pelaamia
Joulukuu oli suhteellisen vilkas pelikuukausi, mutta lähinnä runsaan Forest Shufflen pelaamisen ansiosta. On se vain edelleen erinomainen peli, niin Board Game Arenassa kuin pöydän äärelläkin.
Uutena tuttavuutena testiin tuli Tammany Hall, joka on toki kaikkea muuta kuin uusi peli: se ilmestyi alunperin vuonna 2007 ja muutama vuosi sitten uutena painoksena Pandasaurus Gamesilta. Peli sijoittuu New Yorkiin 1800-luvun puolivälin paikkeille, jolloin yhdysvaltalainen poliittinen järjestö Tammany Hall oli hyvin aktiivinen demokraattisen puolueen painostusryhmä ja nosti etenkin irlantilaisia maahanmuuttajia poliittisiin virkoihin. Sitä käytti omien asioidensa ajamiseen muun muassa Hamiltoninsa katsoneille tuttu Aaron Burr.
Peli on silkkaa selkäänpuukotusta, korruptiota ja valtapeliä. Manhattanille virtaa maahanmuuttajia, joita pelaajat ohjaavat sopiville seuduille ja keräävät siinä sivussa poliittista vaikutusvaltaa eri maahanmuuttajaryhmiin. Välillä pidetään vaalit, joiden voittajasta tulee pormestari. Pormestari joutuu kuitenkin nimittämään kilpailijoitaan korkeisiin poliittisiin virkoihin, mikä pelissä tarkoittaa herkullisia erikoiskykyjä.
Tiesin jo etukäteen, ettei peliporukassamme korkeaa arvostusta nauttiva Tammany Hall ole minun juttuni. Vaalit käydään sokkohuutokaupalla, jossa kaikki joutuvat maksamaan tarjouksensa. Jo tuon lauseen kirjoittaminen saa käsivarret kutisemaan allergisesti. Ei se onneksi sitten käytännössä ollut ihan niin hirveää, mutta peli on kyllä muutenkin minun makuuni vähän liian isojen ja julmien heilahdusten peli. Minuakin lyötiin pelin lopussa reippaasti; sentään lohdutti se, ettei tällä lyömisellä ollut sitten mitään merkitystä, koska se ei pudottanut minua kakkospaikalta ja ykkössija oli joka tapauksessa tavoittamattomissa.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Juho testasi Project Gaia -pelin. Sen nimi on vähän pöljä, koska sillä ei ole mitään tekemistä Gaia Projectin kanssa, mutta muuten peli on kelpo yhteistyöpeli, jos ei suuresti mitään uutta tarjoakaan. Juho kirjoitti myös perusteellisen arvion Cosmic Frog -pelistä, jonka psykedeelinen teema herättää huomiota. Peli on kaoottista ja vuorovaikutteista taistelua tuhoutuneen ulottuvuuden maa-aineksesta. Viikinkien matkassa ryösteltiin Viking’s Tales: Edge of the World -pelissä. Teema toimii ja peli tuntuu viikinkihenkiseltä, mutta enemmänkin peli saisi houkutella taistelemaan ja pelin lopputaisteluratkaisu tuntuu kömpelöltä.
Sampsa testasi Quest for El Doradon tuoreimman lisärin, Dragons, Treasures & Mysteriesin. Mukana on uusia vuorovaikutusmuotoja, vähän kaaosta ja uusi tapa voittaa. Sampsa tsekkasi myös Sanaseppä-pelin uudet versiot. Sanaseppä 2 on sama kuin alkuperäinen, mutta uusilla kategorioilla, Sanaseppä Noppa taas muuttaa peliä enemmän. Nämä arviot löytyvät Sanasepän arvioiden yhteydestä. Minun ensimmäinen pelini -sarjan arviot jatkuivat myös Liikkeelle, pieni pingviini -pelin arviolla.
Veeti jatkoi Exit-pelien koluamista. Paluu hylättyyn mökkiin vei takaisin ensimmäisten suomennettujen Exitien tunnelmiin ja toimi oikein hyvin.
Heikki testasi orkesterimusiikkiaiheisen yhteistyöpeli Ensemblen. Sen teema on kevyt kuin mikä, mutta itse peli on mainiota ajatustenlukua, jossa pitää saada valittua samanlaiset kortit.
Markus arvioi viime vuonna Vuoden peli -voittaja Dinner in Parisin suopeasti ja nyt on arviovuorossa Dinner in Paris: Kokkien taisto eli pelin jatko-osa, joka tuo pelaajien väliseen vuorovaikutukseen uutta kipakkuutta.
Elisa testasi Vuoden peli -kisassa menestyneen 80 Days -pelin, joka ties kuinka monetta kertaa kääntää Maailman ympäri 80 päivässä -romaania lautapeliksi. Tämä sovitus on oikein mainio perhepeli.
Vilma testasi, miten Chinatown-klassikon uusi versio Waterfall Park toimii. Kaupankäyntipeli ei ollut ihan nappiosuma Vilman pelikavereille, mutta lajista pitäville Waterfall Park kyllä toimii. Lisäksi Vilma viihtyi lohikäärmeiden seurassa Flamecraft-pelissä. Näyttävä peli herätti ihastusta pelaajissa ja suosittelemmekin peliä erityisesti tyylikästä pelattavaa kaipaaville perheille.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Bezzerwizzer
- Yatzyn säännöt
- Smart10
- Hitster
- Lost Ruins of Arnak
- Vuoden peli -artikkeli
- Balloon Pop
- 100 parasta peliä 2023
- Carcassonne
- Rummikub
Lautapeliblogien päivitykset
Pelikillassa oli joulukalenteri. En nyt linkitä tähän jokaista 24 luukkua: löydät kaikki Pelikillan blogiarkistosta. Pelikillassa julkaistiin myös Everdellin pikaohje ja katsaus pelivuoteen 2023.
Lunkisti.fi julkaisi vuoden 2023 katsauksen, jossa käydään läpi sivuilla ilmestyneitä juttuja ja vuoden parhaimpia ja karmeimpia pelejä. Uusissa jutuissa testattiin The Guild of Merchant Explorers ja arvioitiin Marrakesh.
Lautakunta-podcast palasi Pöydällä Digital 2023 -tapahtuman myötä käsittelemään joululahjasuosituksia.
Koko perhe pelaa -blogissa testattiin SpellBook-loitsupeli ja arvioitiin Äiti Maa -yhteistyötietopeli. Oppimispeleistä esiteltiin Opetellaan-sarjan pelit Sanaralli ja Kirjaimia ja sanoja. Lisäksi arvioitiin Star Wars: The Deckbuilding Game. Myös joululahjasuosituksia julkaistiin.
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan taas muutaman uuden jakson: joulunajan pelit 2023, Friedemann Friesen pelit, Top 12 -korttipelit, markkinamanipulointipelit, syksyn 2023 lautapelihankinnat.
Nopparallin videoissa on ensituumailtu Invasion: Free Statea, arvioitu All Roads ja tutkailtu War of the Ring: The Card Gamea. Varrus Dominuksessa oli muutama video Konflikt 47:sta: osa 1, osa 2, osa 3.
Markku Soikkeli arvioi Bittein saarilla C. Thi Nguyenin kirjan Pelien filosofia. Kulttuuritoimituksessa Mikko arvioi All Roadsin ja Scoutin.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
