Top 100: Ville Heinonen 2025

Listalta tulet löytämään pakanrakennusta, aluehallintaa, koneistonrakennusta, noppia, huutokauppaa ja ukkoja kartalla, mutta myös juna- ja tikkipelejä. Yhteistyö, party- tai sanapelejä ei listalta löydy, mutta jos peliin löytyy lisäosa, se on lähes automaattisesti aina mukana!

Lista on tuttuun tapaan tehty suurimmaksi osaksi käyttämällä eräänlaista peliturnausta, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailussa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana. Tämän jälkeen olen itse muokannut listaa mielivaltaisesti.

Aloitin peleistä, joille olen BoardGameGeekissä antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut viimeksi vuoden 2023 aikana tai myöhemmin. Jokaisen pelin lopuksi sulkeissa on ilmoitettu pelikerrat, tällä kertaa yhdistäen sekä livenä että diginä pelatut pelikerrat yhdeksi summaksi.

Toivon että listaa lukiessasi löytäisit uusia, kiinnostavia lautapelejä, joista et ehkä ole ikinä kuullutkaan!

Sijat 100–91

100 Antiquity. Uutuus. Listan sijalta 100 löytyy Antiquity, tuo Splotterin kaupunginrakentelupeli, jossa kylvetään saastetta ja kuolemaa ympäri maaseutua. Alkuvuodesta pelattu kolminpeli täytti odotukset niin hyvässä kuin pahassa – vaikka komponentit ovat mitä ovat ja peli on todella ”fiddly”, jotain kiehtovaa siinä silti vaan on. Ehtaa Splotteria! (1 pelikerta)

99 Quadropolis. Uutuus. Tavernan hyllystä bongattu Quadropolis paljastui yllättävän toimivaksi kevyeksi kaupunginrakentelupeliksi. Cat Ladystä tuttu rivinvalinta yhdistettynä askelmäärään laattaa valitessa luo mukavan pulmapähkinän ja peli tuntuu loppuvan juuri oikealla hetkellä. (1 pelikerta)

98 Louis XIV. Rüdiger Dorn on suunnitellut yllättävän monta hyvää peliä (Dragonheart, Las Vegas ja Luxor, muutamia mainitakseni) ja Louis XIV päätyi yllättäen kaverin hyllystä yhden kaksinpelin verran pöydälle aikoja sitten. Pelissä kilpaillaan hovin suosiosta ja siinä on hyvin yhdistelty korttien- ja alueenhallintaa. Tätä voisi pelata useamminkin, mutta missä välissä peli-iltaa? (1 pelikerta)

97 Gulf, Mobile & Ohio. Listan ensimmäinen junapeli GM&O on ehtaa Winsomea, tosin tällä kertaa uudet radat tuovat suoraan voittopisteitä. Mielenkiintoinen kuutiojunapeli, jota on helppo suositella myös aloittelijoille. (4 pelikertaa)

96 Chicago Express. Uutuus. Chicago Express, joka tunnetaan myös nimellä Wabash Cannonball, on mainio Winsomen kuutiojunapeli, joka sopii niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin pelaajille. Ei ehkä se peli, mitä itse ehdottaisin pöydälle muutaman muun saman genren peleistä, mutta pelaan tätäkin tilaisuuden tullen mielelläni. Omituista, ettei tämä peli ole aiemmin päässyt listoille. (11 pelikertaa)

95 Race for the Galaxy. Vanha kunnon Reiska. Pelissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta tätä on tullut pelattua sen verran paljon että isoin kiinnostus on ehtinyt jo hiipua pois. Vahva suositus silti uusille lautapeliharrastajille, etenkin lisäosien kanssa tässä on paljon peliä pienessä paketissa. (293 pelikertaa)

94 Euphrat & Tigris. E&T (tai T&E) ei iske enää niin lujaa kuin joskus muinoin. Silti tuo saksankielinen ensimmäinen laitos löytyy kokoelmasta enkä ole siitä luopumassa. (9 pelikertaa).

93 Web of Power. Uutuus. Luostareita ja neuvonantajia Euroopan kartalla, onko hienompaa teemaa olemassa? Vitsit sikseen, on tämä sangen nerokas peli. Viime pelissä tunnuin olevan ihan hukassa. (2 pelikertaa)

92 Family Inc.. Knizian hölmö partypeli Family Inc. on tarjonnut hauskaa hupia illasta toiseen. Niin yksinkertaisen nerokasta, mutta toimivaa, kuten niin moni muukin Knizian suunnittelema peli. Uutuuspeli Flip 7 toimii jokseenkin samoilla mekanismeilla, mutta ei mielestäni ole ollenkaan niin hyvä kuin Family Inc., joka tekee saman tempun paremmin. (14 pelikertaa)

91 Concordia. Omistin aikanaan kaiken Concordiaan tehdyn sisällön lukuunottamatta uusinta lisuria, mutta tuntui että aika oli jollain tavalla ajanut pelin ohitse ja kokoelman koon kuratoimisen kohdalla Concordian eteenpäin myyminen oli yllättävän helppo valinta. Kelpo peli silti, jota pelaisin edelleen oikein mielelläni, mutta en koe tarvetta omistaa peliä. Voi olla ettei tätä peliä nähdä listalla ensi vuonna. (20 pelikertaa)

Sijat 90–81

90 Pax Renaissance: 2nd Edition. Pidän Pax-sarjan peleistä todella paljon, mutta Renaissance on varmasti yksi raskaimpia pelejä mitä hyllystä löytyy ja se on paljon sanottu se. Sääntökuorma ja pelin uudelleen opettelu syö valtavasti innostusta pelata peliä, vaikka se vaikuttaakin niin nerokkaalta. (1 pelikertaa)

89 Azul Duel. Uutuus. En lämmennyt alkuperäisen Azulin jatko-osille, mutta Duel on päässyt pöydälle mukavan usein. Pelissä on palattu sarjan alkuperäisen idean ääreen, lisäten siihen muutaman pienen lisäjipon. (7 pelikertaa)

88 The Lord of the Rings: Duel for Middle-earth. Kaksinpeleillä jatketaan! Minusta LOTR-Duel on parempi peli kuin alkuperäinen 7 Wonders Duel – teema kantaa kivasti ja peli loppuu useasti johonkin voittoehtoon ennen kuin kolmannen aikakauden kortit loppuvat. Itseasiassa en ole muistaakseni kertaakaan pelannut peliä, joka olisi jatkunut loppuun asti, vaan aina on voitettu jollain muulla voittotavalla, oli se sitten sormuksen tuhoaminen tai nappaaminen, kansojen tuen saaminen tai kartan valloittaminen. (7 pelikertaa)

87 The Isle of Cats Duel. Uutuus. Vielä yksi Duel-peli samaan kasaan! Isle of Cats on ollut kovassa käytössä kotona, joten oli loogista että myös Duel-versio täytyi hankkia. Pelissä on huomattavasti yksinkertaistettu kissojen hankkimista ja peli on muutenkin kevyempi kuin alkuperäinen ison laatikon Isle of Cats.

Alkuperäisen pelin tapaan tavoite on täyttää oma laiva pelastetuilla kissoilla, mutta myös tavoitekorteista saa todella paljon pisteitä. Ainoa iso miinus tulee siitä, että pelissä on vain kaksi eri venettä ja liian vähän erilaisia kissoja ja kortteja – saman toistoa on jo nähtävissä. Toisaalta, ei peli järin hintava ollutkaan, joten kyllä tästä on saanut viihdettä koko rahan edestä ja peli on ollut tasaiseen tahtiin pöydällä. (7 pelikertaa)

86 Bärenpark. Laatanasettelupelejä löytyy listalta useampi ja vaikka Bärenpark löytyy täältä häntäpäästä, on se oikein mainio peli lajissaan. Etenkin lisäosan kanssa peli vain paranee entuudestaan. Pelissä tehdään omaa karhupuistoa ja lisää palasia saa peittämällä puistosta jo löytyviä ikoneita. Laattojen arvot huononevat pelin myötä, joten järjestyksellä ja muodolla on väliä. (20 pelikertaa)

85 First Rat. Tässä paino- ja kestoluokassa on kovaa kilpailua, mutta First Rat tuntuu jollain tapaa sekä uudelta että vanhalta. Pelissä pelaajien rotat keräävät kaatopaikalta kaikenlaista rojua, tavoittenaan rakentaa raketti kuuhun! Mutta miten tavoitteeseen päästään ennen muita on se kysymys – liikuttaako yhtä rottaa 1–5 askelta vai 2–4 rottaa 1–3 askelta? Peli tuo jollain tavalla mieleen Luxorin. Oikein mainio peli, joka toimii myös isommilla pelaajamäärillä. (3 pelikertaa)

84 Planet Unknown. Peliin tuli tutustuttua ensiksi Board Game Arenan puolella ja lopulta Supermoon-lisäosan Gamefound-kampanjan kohdalla peli tuli hankittua kokoelmaan. En tiedä, onko tätä silti kivempi pelata BGA:ssa – peli ei ole yllättäen päätynyt pöydälle niin usein kuin sen oletin tekevän. Pelissä on todella erikoinen ”Lazy Susan”-tyylinen tarjoiluteline, jonka asennon yksi pelaaja päättää joka kierros, antaen jokaiselle pelaajalle kaksi eri laattavaihtoehtoa. Tavoite on täyttää oma planeetta mahdollisimman tehokkaasti, samalla nostaen eriväriset pisteradat mahdollisimman korkealle. (15 pelikertaa)

83 Glow. Uutuus. Ranskalainen julkaisija Bombyx tekee välillä todella outoja pelejä. En yleensä kommentoi pelien kuvituksia, mutta tämän pelin mustavalkoiset eläinhahmokortit ovat poikkeuksellisen upeita (kuvittajina ovat Ben Basso ja Vincent Dutrait). Itse peli on eläinhahmojen ja noppien keräilyä, välillä valitset kortin sen kyvyn takia, välillä sen tuomien noppien takia. Noppia tulee heiteltyä pelissä paljon ja korttien kyvyt ovat mukavan erilaisia; välillä kortti aktivoituu, kun sinulta ei löydy tiettyä symbolia heitetyistä nopista. Mukavan erilainen tableau-builderi, joka loppuu juuri oikeaan aikaan. Peli on ollut jo jonkun aikaa hyllyssä, mutta pääsi vasta nyt top 100 -listalle. (5 pelikertaa)

82 Trick of the Rails. Metsästin tätä Hiyashi Hayashin (Bomb Busters, Yokohama, Trains) junateemaista tikkipeliä vuosien ajan, kunnes tästä julkaistiin portugalinkielinen painos, jonka hankkimisen jälkeen bongasin Facebookin lautapelikirppikseltä sen englanninkielisen version. Mutta onko tässä lopulta sittenkään niin paljon peliä kuin haluisin siinä olevan? Välillä tuntuu, että ei tässä pääse itse tekemään valintoja, vaan peli pelaa melkein itsensä läpi. (26 pelikertaa)

81 Dealt! / Krass Kariert. Mikko tiivisti hyvin: ”tikkiä ja kiipeämispeliä yhdistävä suosikkikorttipeli on osoittautunut kestäväksi klassikoksi ja nyt viimeistään on päivänselvää, että se on lähintä vertailukumppaniaan Scoutia parempi peli.” (8 pelikertaa)

Sijat 80–71

80 Nile DeLuxor. Uutuus. Vielä yksi korttipeli! Nile DeLuxor löytyi erään peliporukkamme jäsenen pelihyllyn perältä ja tätä tuli heti pelattua kahdesti peräkkäin. Mielelläni pelaan toistekin, tässä oli jotain kiehtovaa. (2 pelikertaa)

79 Cribbage. Yksi Board Game Arenan suosikeistani, Cribbagea on tullut pelattua vuosien saatossa ihan älyttömästi. Koronavuosina kiipesin koko sivuston yleisen (simple game, ei-Areena) puolen rankingin kakkossijalle, mutta en mielestäni osaa tätä edelleenkään pelata niin hyvin kuin mitä voisin. (620 pelikertaa)

78 Voodoo Prince. Knizian Voodoo Prince on yksi parhaita viisinpelattavia tikkipelejä. Et halua olla viimeinen kierroksessa jäljellä oleva pelaaja, mutta mitä myöhemmin jäät pois, sitä enemmän pisteitä saat. (10 pelikertaa)

77 Trains. Suorastaan järkytyin kun lopulta päädyin myymään Trains-kokoelmani pois. En vain saanut tätä pöydälle kuin kerran vuodessa, eikä painavaa pelilaatikkoa jaksanut raahata peli-iltoihin. Sääli, sillä kyseessä on todella hyvä pakanrakennuspeli kartalla ja junateemalla maustettuna. Kahden vuoden säännön vuoksi Trains on viimeistä kertaa listalla. (12 pelikertaa)

76 Obsession. Olen hiljalleen lämmennyt tälle pelille, vaikka siinä on mielestäni edelleen ihan liikaa tuuria mukana. Lisäosat ovat kerta toisensa jälkeen vain parantaneet peliä. Peli on huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä ihmiset luulevat pelin olevan. (8 pelikertaa)

75 MLEM: Space Agency. Söpöjä kissoja avaruudessa, kyllä kiitos! MLEM on Heck Meckin/Pickominon jälkeläinen, jossa on tavoitteena päästä mahdollisimman pitkälle avaruuteen niin, ettei alus tuhoudu matkan varrella. Reitin aikana kissat asuttavat viereiset planeetat ja kuut ja aikalailla kaikesta saa pisteitä, kunhan vain osaa hypätä kelkasta oikeassa kohtaa pois. Oikein mainio onnenkoetuspeli! (33 pelikertaa)

74 The Fox in the Forest. Hyviä kahden pelaajan tikkipelejä on aivan liian vähän, mutta onhan tämä kategoriana aika niche. The Fox in the Forestissa haluat voittaa juuri oikean määrän tikkejä kierroksen aikana, et liian monta mutta et myöskään liian vähän. Vahva suositus korttipelien ystäville. (22 pelikertaa)

73 Sagrada. Ehkä se suosituin noppien draftauspeli markkinoilla? Sagradassa on hyvä yksinkertainen perusidea, mutta etenkin lisäosien kanssa peli vain paranee. Jokaisessa lisäosassa on silti aina jokin moduuli, joka ei kiinnosta, mutta kun kokoelmasta löytyy kaikki lisäosat, saa niistä kasattua jokaiseen peli-iltaan sopivan yhdistelmän. Tähän peliin on hankittu myös poikkeuksellisesti puinen insert ja oletan että peli ei ole vuosiin lähdössä kokoelmasta. Tällä hetkellä peli sijoittuu häntäpäähän, mutta se voisi helposti olla korkeammallakin jos pelaisin peliä useammin. (20 pelikertaa)

72 Isle of Cats. Kissasaarelta on tullut pelastettua kissoja jo useiden vuosien ajan. Viimeaikoina peli ei ole päässyt pöydälle, kun on ollut niin paljon muutakin pelattavaa, mutta alkuun eräässä kaveriporukassa tätä pelattiin joka ikinen peli-ilta ja jotain muuta sen kylkeen. (31 pelikertaa)

71 Marrakech. Erikoinen mattokauppiaspeli, jossa ekalla puoliskolla ei tapahdu oikein mitään jännittävää, kunnes yhtäkkiä kaupan pinta-ala on peitetty matoilla ja jokaisen pelaajan pitää varoa mihin astuu. Hauska, kevyt, superhelppo opettaa – toimii! (21 pelikertaa)

Sijat 70–61

70 De Vulgari Eloquentia: Deluxe Edition. Peli Italian kansankielen kehityksestä, ai että. On tämä outo peli, mutta jokin tässä viehättää. (3 pelikertaa)

69 Carcassonne: The Castle. Knizian kahden pelaajan Carcassonne-versio on kiistatta paras Carcassonne-variantti, jota olen pelannut. (4 pelikertaa)

68 1860: Railways on the Isle of Wight. Kilpailua äksien kesken on kovasti, mutta kyllä tätäkin erilaista äksää pelaa mielellään, vaikka se ei kuulu edes omaan top 5 -listaan äksien suhteen. (4 pelikertaa)

67 Shikoku 1889. Oma valintani 18Chesapeaken ohella ensimmäiseksi 18xx-peliksi. 1889 on oikein toimiva, suhteellisen pienen skaalan äksä, jossa pääsee kokemaan genren oleelliset asiat. Fyysinen kopio on todella hyvälaatuinen komponentteineen. Päädyin silti myymään oman kopioni, kun peliporukan maut ovat 18xx-pelien suhteen siellä syvemmässä päädyssä. (20 pelikertaa)

66 Flamme Rouge. Nopeaa, yksinkertaista pyöräkisaa. En ymmärrä, miksi Heat: Pedal to the Metal on ollut niin suosittu, kun Flamme Rouge tekee saman asian huomattavasti paremmin ja nopeammin vähemmällä määrällä sääntöjä. (16 pelikertaa)

65 Riichi Mahjong. Harvaan peliin on kehittynyt näin vahva viha-rakkaussuhde kuin Riichi Mahjongiin. Välillä on ollut pitkiäkin pelitaukoja, välillä tätä on tullut tahkottua Mahjong Soul-sivustolla aamusta iltaan. Rank heittelehtii edelleen siellä Expert-tason keskivaiheilla enkä usko pääseväni korkeammalle, ellen panostaisi kaikenlaisiin strategiaoppaisiin ja kirjoihin. Potentiaalia olisi toki pelata paremmin, mutta en koe lisäpanostusta aiheelliseksi, kun on niin paljon muutakin pelattavaa. Sen sijaan tulen jatkossakin vihaamaan ja rakastamaan tätä peliä tuttuun tapaan. (~200 East-peliä, ~1200 hanchania)

64 Azul. Azul on edelleen eniten livenä pelaamani peli 69 pelikerran voimin. On tätä toki tullut BGA:ssakin pelattua. Azul on edelleen mainio abstrakti peli, jossa pitää jatkuvasti tarkkailla muiden pelaajien tilannetta. (96 pelikertaa)

63 Container. Jo oli jo aikakin: Container on vihdoin saamassa uuden laitoksen! Tämä hyvin eriskummallinen konttikauppapeli on kuin tehty talouspelien ystäville. (2 pelikertaa)

62 Magnate: The First City. Uutuus. Peliporukan yksi tämän vuoden uutuuksista on saanut vasta muutaman pelikerran taakseen peliporukassamme, mutta on tässä pelissä potentiaalia. Tässä asuntokuplaa simuloivassa pelissä täytyy käyttää rahaa saadakseen rahaa ja sijoitukset pitää ehtiä myymään ennen kuplan puhkeamista. Todella kutkuttavaa markkinaspekulaatiota, jota en kuitenkaan vielä uskalla nostaa korkeammalle. (1 pelikerta)

61 Nightshift. Uutuus. Aikuisteemaisia lautapelejä on edelleen hyvin, jopa liian vähän markkinoilla. Nightshift-pelissä pelaajat ovat yksittäisen strippiklubin työntekijöitä, tavoitteenaan tietenkin tienata eniten rahaa useiden iltojen aikana. Rahaa tienataan joko viemällä asiakkaita VIP- tai privaatti-huoneisiin, joissa on kummassakin oma onnenkoetustyylinen minipelinsä. Hyvin maksavia asiakkaita voi viedä toisen pelaajan nenän edestä ja peli sisältää myös voimakkaita toimintakortteja ja tapahtumia, mutta koska peli on kevyt ja järkevän pituinen, take-that elementti ei tunnu loppujen lopuksi niin pahalta. Pelissä on vanhanaikaisen lautapelin tuntua, mutta omaperäinen kuvitus, hienot komponentit, teemaan sopiva huumori ja ylipäätään seksityöpositiivinen toteutus tekee tästä hatunnoston arvoisen pelin, joka ansaitsee häpeilemättä paikkansa tällä listalla. (2 pelikertaa)

Sijat 60–51

60 Warrior Knights. Vanhat FFG:n pelit ovat autenttisia pelielämyksiä, mutta huonot sääntökirjat ja lukuisat pienet säännöt tekevät pelistä ankeita. Tässä pelissä on valtavasti potentiaalia, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. On tätä silti hauska pelata, mutta ehkä jotain pientä houserulea suostuisin tähän peliin soveltamaan. (2 pelikertaa)

59 Ra. Uusi painos tuntui tulevan ja menevän – tätä ei ole enää hetkeen pelattu, vaikka yhdessä vaiheessa tuntui siltä että peli oli pöydällä joka viikko. Oikein mainio Knizian huutokauppapeli, jota on helppo suositella. (7 pelikertaa)

58 Blue Skies. Vuoden 1979 Yhdysvaltoihin sijoittuva kevyt talouspeli on juuri oikean mittainen ja mikä parasta, peliä voi pelata viidellä pelaajalla, eikä se myöskään viivy pöydässä liian pitkään, vaan loppuu juuri silloin kun pitääkin. (60 pelikertaa)

57 Battle Line. On tämä vain nerokas kaksinpeli. Voittoja on tullut 55 % ajasta, mutta muutamaa pelaajaa vastaan en ole voittanut kertaakaan. (18 pelikertaa)

56 Irish Gauge. Pidän tästä pelistä huomattavasti enemmän kuin moni muu peliporukkamme pelaaja. Tämä on myös oikein mainio valinta ensimmäiseksi kuutiojunapeliksi. (8 pelikertaa)

55 Let’s Go! To Japan. Josh Wood (Cat Lady) teki pelin toteutumattomasta Japanin matkastaan ja tuloksena oli poikkeuksellisen hyvä peli lajissaan. Vuorollasi valitset kortin ja asetat sen jollekin viikonpäivälle. Yhteen päivään mahtuu vain tietty määrä aktiviteetteja ja kaupunkien väliäkin pitää reissata. Kuka pelaajista suunnittelee parhaimman lomamatkan Japaniin? Yksinkertaista, mutta niin toimivaa, päätöksiä riittää ja pelin korttien kuvitus on todella hienoa. Pelin deluxe-painos pelimattoineen ja keraamisine kulhoineen on hulppean näköinen. (14 pelikertaa)

54 Yokohama. Se parempi Istanbul. Yokohamassa on piirun verran enemmän pelaajien välistä vuorovaikutusta kuin monissa muissa saman painoluokan euroissa, mikä nostaa pelin korkealle tässä listassa. Vahva suositus europelien ystäville. (30 pelikertaa)

53 Ethnos. Yksi parhaita peliä listalla, jota kukaan ei enää suostu pelaamaan. Ticket to Ridestä otettu ”nosta kortti tai pelaa kortteja” mekanismi yhdistettynä aluehallintaan ja eri fantasiarotujen erikoiskykyihin tekee tästä todella hyvän pelin, joka ei vain pääse pöydälle niin usein kun haluaisin. Uudet laitokset (toinen painos sekä Archeos Society) näyttävät huomattavasti rumemmilta kuin aito ja alkuperäinen ykköslaitos. (17 pelikertaa)

52 Clank!: Catacombs. Catacombs toi Clank!-pelisarjaan modulaarisen laudan, joka toi peliin vielä entisestään enemmän seikkailun tuntua. Lisäosa ei ole normaalista poiketen lainkaan pakollinen; tuntuu jopa, että se toi peliin lisää täysin vääriä asioita ja mekanismeja. Lisäosa myös pidentää pelin kestoa rutkasti. Pelin isoin miinus on se, miten pienessä osassa artifaktit ovat kokonaispisteitä ajatellen. (19 pelikertaa)

51 IKI. IKI:ssa mennään rondellia ympäri Edon pääkatua, Nihonbashia, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, palkaten ja aktivoiden erilaisia kauppiaita matkan varrella. Mitä useammin muut pelaajat käyvät kojussasi, sitä nopeammin työläiset pääsevät eläkkeelle, mutta aina välillä koju syttyy tuleen. Mainettaan parempi peli, jossa on oikein mainio kuvitus ja paljon peliä. Paranee lisäosan myötä. (8 pelikertaa)

Sijat 50–41

50 Bitoku. Suunnittelija Germán P. Millánin pelit ovat joko hittejä (Bitoku, Men-Nefer) tai huteja (Bamboo, Sabika). Bitoku on sieltä paremmasta päästä, mutta on pakko myöntää, että parin ensimmäisen pelin jälkeen en pitänyt pelistä lainkaan ja sitten kun peli tuli tutuksi, siitä alkoi myös nauttia enemmän. Helppo suositus raskaampien europelien ystäville. (7 pelikertaa)

49 Dice Forge. Dice Forge on jälleen yksi näitä Board Game Arenan kautta löydettyjä helmiä, joka päätyi hetkeksi myös omaan hyllyyn. Lopulta tätä oli vain kivempi pelata BGA:ssa, joten peli poistua kokoelmasta. Noppien tahojen kerääminen on poikkeuksellisen kivaa puuhaa. (140)

48 1882: Assiniboia. Tämä oli pitkään oma suosikkini kaikista 18xx-sarjan peleistä, mutta yli 20 erilaisen äksän jälkeen se on menettänyt hieman suosiotaan. 1882 on julma, mutta hauska. (10 pelikertaa)

47 Age of Rail: South Africa. Uutuus. En tiedä, osaanko vieläkään pelata tätä mainiota kuutiojunapeliä fiksusti erikoisen loppupisteytyksen takia. (5 pelikertaa)

46 Dune: Imperium. Alkuperäinen Dune: Imperium vain parani lisureiden myötä, mutta niin vain Uprising nousi ohi, vaikka luulin pitkään, että alkuperäinen peli olisi pitänyt pintansa. Tätäkin pelaan silti oikein mielelläni, sen verran korkealla se on listalla. (20 pelikertaa)

45 Space Base. Yksi parhaita tableau-buildereita ja noppapelejä, Space Basesta on tullut kestosuosikki. Uusin Genesis-lisäosa toi peliin paljon hyvää lisää. (322 pelikertaa)

44 Castles of Mad King Ludwig: Collector’s Edition. Vaikka olen antanut tälle pelille paljon kritiikkiäkin, päätyy se tietyssä peliporukassa toistuvasti pöydälle ja onhan oman linnan rakentaminen aika kivaa puuhaa. (10 pelikertaa)

43 Dragonheart. Dornin loistava kaksinpelattava korttipeli. Tämä löytyy kokoelmasta, mutta suurin osa peleistä on tottakai pelattu BGA:ssa. (212 pelikertaa)

42 Shogun no Katana Deluxe Edition. Shogun no Katana on kiistatta yksi parhaita puolison joukkorahoituksen kautta löytämiä pelejä. Oman asepajan pyörittäminen on mieluista puuhaa, mutta välillä usean katanan pyörittäminen rajallisella verstaan pinta-alalla aiheuttaa kovaa päänsärkyä. (6 pelikertaa)

41 Wondrous Creatures. Itseasiassa listan seuraava peli on myös puolison löytämä helmi. Wondrous Creatures korvasi meillä Everdellin, sen verran paremmin peli tekee söpöjen otusten ja resurssien keräämisen. Oikein mainio peli, josta on muodostunut kestosuosikki. Toimii myös kahdellakin pelaajalla yllättävän hyvin. (9 pelikertaa)

Sijat 40–31

40 Lords of Waterdeep. Tästä se kaikki alkoi kymmenen vuotta sitten. Waterdeep on edelleen lähellä sydäntä, eikä ole pitkä aika kun peluutin tätä uusille pelaajille. (26 pelikertaa)

39 Seas of Strife / Texas Showdown. Laistotikki on kestosuosikki. SoS on ruma kuin mikä, mutta ihan sama kumpi painos on pöydällä, kunhan peliä pääsee pelaamaan. Viimeisin pelikerta oli poikkeuksellisen tiukka. (42 pelikertaa)

38 Ginkgopolis. Aiemmilta listoilta on löytynyt useampikin Xavier Georgesin peli, mutta nyt on jäljellä enää yksi: Ginkgopolis. Tällä listalla on useampi peli, joiden parhautta muu peliporukka ei ymmärrä ja tämä on kiistatta yksi isoimmista nimistä sillä listalla. Peli on aivan loistava, mutta kun sitä ei saanut pöydälle eikä puolisokaan suostunut sitä pelaamaan kanssani, myin pelin lisäosan kera ja täten Ginkgopolis jää minulla jatkossa vain BGA-peliksi. (167 pelikertaa)

37 Luxor. BGA-peleistä puheenollen, Luxorinkin löysin sieltä koronavuosina. Tämä sentään on edelleen hyllyssä ja hyvästä syystä – tämä on yksi ensimmäisiä pelejä Las Vegasin ohella mitä ehdottaisin pöydälle, jos lautapelit eivät ole entuudestaan tuttuja. (96 pelikertaa)

36 Imperial Steam. Palataan hetkeksi takaisin raskaiden junateemaisten pelien pariin. Imperial Steam kilpailee paikastaan monen muun talouspelin kanssa, mutta on sille silti paikkansa tällä listalla. Olen aivan varma, että loputkin peliporukan jäsenet pitäisivät pelistä, jos sitä vain saisi pöydälle useammin. (4 pelikertaa)

35 Las Vegas. Las Vegas on jo vuosien ajan ollut ”se” peli jota peluutan ei-pelaajien seurassa. Alle minuutin sääntöselitys ja ei muuta kuin noppaa heittämään! (25 pelikertaa)

34 Spots. Noppapelejä riittää tällä listalla ja Spots on yksi viime vuosien parhaita fillereitä. Koirateema ei haittaa ja pelin syvyyttä voi säätää erilaisilla toimintalaatoilla. (61 pelikertaa)

33 Men-Nefer. Se Germán P. Millánin parempi raskaampi peli, Men-Nefer on todella hyvä kokonaisuus. Peli näyttää upealta ja on siinä paljon tiukkoja päätöksiäkin. Toisin kuin BGG:ssa väittävät, en koe, että yksi osa-alue olisi toista ylivoimaisempi, vaan kyllä peli on hyvässä tasapainossa. Muinaisesta Egyptista ja raskaammista europeleistä innostuneille nappivalinta. (7 pelikertaa)

32 The Castles of Burgundy: Special Edition. Burgundyn Special Editionia on tullut pelattua jo hurjat 50 pelikertaa. Saimme vihdoin myös pelattua kaksin jokaisen kartan läpi. Tämä on ollut jo pitkään se ”kompromissipeli”, kun emme pääse puolison kanssa yhteisymmärrykseen pelattavan pelin suhteen ja jossain kohtaa vain luovutan ja päädymme pelaamaan Burgundyä. Pelaamme kaikilla lisäosilla ja Chateumalla, pois lukien kilvet ja valkoinen jokerirakennus. Oma piste-ennätykseni on 317 VP! (50 pelikertaa)

31 Pax Pamir: Second Edition. Jostain syystä tämä ei vain pääse pöydälle nykyään. Pari huonompaa kolminpeliä on ehkä vaikuttanut pelin suosioon, en tiedä. On tämä silti hieno peli, jota olisi kiva pelata, etenkin neljällä pelaajalla. (21 pelikertaa)

Sijat 30–21

30 Strasbourg. Olin ihan varma, että tämä peli olisi löytänyt paikkansa korkeammalta listalta, mutta niin se vaan jää top 20:n ulkopuolelle. Pidän tästä pelistä, mutta välillä tuntuu, että peli on hävitty heti alkumetreillä pieleen menneen huutokaupan seurauksena. Myös tavoitekortit eivät ehkä ole niin tasapainotetut kuin toivoisin niiden olevan. (6 pelikertaa)

29 Clank! In! Space!: A Deck-Building Adventure. Clank!-pelisarja on ollut pitkään yksi suosikeistani ja kun puhutaan perinteisistä Clank-peleistä, on In! Space! oma suosikkini, etenkin lisäosien kera. Moduuleita voi yhdistellä miten haluaa ja pelistä voi saada hyvinkin erilaisen kokemuksen. Myös pelin vaikeustasoa voi säätää helposti mieleisekseen. Catacombs on uudempi ja tulee varmasti nauttimaan suurempaa suosiota ajan myötä, mutta jos Clank maistuu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan In! Space! -peliin, sillä se on eittämättä raskain ja eritoten kokeneille pelaajille suunnattu Clank. Legacyn, peruspelin, In! Space!:n, Catacombsin ja näiden kaikkien lisäosien myötä pahin Clank!-innostus on eittämättä hiipunut. (9 pelikertaa)

28 Hansa Teutonica: Big Box. Vanhan koulukunnan europeli, Hansa Teutonica on nauttinut kovaa suosiota peliporukassammme Big Box -painoksen myötä. (12 pelikertaa)

27 World Wonders. Siinä missä yllätyin Strasbourgin odotuksia heikommasta sijoituksesta, World Wonders yllätti positiivisesti nousemalla näinkin korkealle listalla. Laatanasettelupelejä ei ole ikinä liikaa ja World Wonders on yksi parhaita lajissaan. Teema toimii yllättävänkin hyvin ja on kiva huomata, että pelin pääpaino ei kuitenkaan ole ihmeissä, vaan myös muussa rakentelussa. (9 pelikertaa)

26 Brian Boru: High King of Ireland. Tikkipeli jossa on myös aluehallintaa ja pelilauta – parasta! Brian Boru on oikein mainio ja erilainen peli, joka ei kuitenkaan nauti suurta suosiota peliporukassamme kuin vain tiettyjen pelaajien kesken. (7 pelikertaa)

25 Great Western Trail: New Zealand. Kiistatta paras Great Western Trail -pelisarjan versio. Uusi-Seelanti tekee yksinkertaisesti kaiken paremmin ja hienommin kuin mikään muu GWT. Lehmät ovat vaihtuneet lampaiksi ja Käärijät käärivät villaa, josta saa lisätienestiä matkan aikana. Alkuperäisen pelin Rails to the North -lisäosasta on myös otettu parhaita paloja peliin mukaan, mutta juna on vaihtunut laivaksi. Kun vielä kokeneilla, nopeilla pelaajilla peliaika pysyy neljällä pelaajalla kahdessa tunnissa setupin ja sääntöselityksen jälkeen, ei voi valittaa. (9 pelikertaa)

24 Age of Steam: Deluxe Edition. Kaikkien kuutiojunapelien kuningas Age of Steam on jäänyt jostain syystä pois peliporukan viikottaisista illoista. Toki meitä on nyt tasaiseen tahtiin ollut sen verran monta, että olemme useasti jakaneet porukan kahtia, jolloin pitkiä viiden tai kuuden pelaajan pelejä ei ole yksinkertaisesti pelattu niin usein kuin ennen vanhaan. On tämä silti ihan timanttia, kun sitä pelataan, oli kartta mikä tahansa. (15 pelikertaa)

23 18 India. Intia yllätti olemalla selkeästi nopeampi ja härömpi kuin moni aiempi kokeilemani äksä. Mutta onko peli jopa liian satunnainen? Vaikka pelikartan luoteinen kulma onkin aivan liian hyvä parille firmalle ja vaikka välillä on tullut vahva fiilis siitä, että peli on hävitty alkudraftin aikana, pelaan tätä edelleen mielelläni. (11 pelikertaa)

22 18 BosWash. Tuntuu jollain tavalla väärältä pistää tämä 18 Indian variantti peruspelin edelle, mutta koen että BosWash on paranneltu 2.0-versio Intiasta. Erilainen alun osakkeidenjako, erillinen presidenttiosakkeen ostorivi, kartalta löytyvien hyödykkeiden muutokset ovat kaikki hyviä ja tarpeellisia muutoksia. Sillä, että voitin viimeisimmän 18 BosWash -pelikerran ei tietenkään ole mitään vaikutusta listasijoitukseen.. (2 pelikertaa)

21 18Ireland. Häröistä äksistä puheenollen, Irlanti on ihan oma lukunsa. Kahta eri raideleveyttä, vihamielisiä firmojen fuusioita, ai että. BGG käyttäjä Akadon sanoin: ”Kaikki ovat köyhiä. Kaikki on köyhää. Firman aloittaminen on huono idea. Firman aloittamatta jättäminen on huonompi idea”. Silti jokin tässä kiehtoo ja paljon, mutta ehkä muistoni pelistä vääristävät listasijoitusta, kuuluisiko tämän siltikin olla paljon alempana? (2 pelikertaa)

Sijat 20–11

20 Medici. Viiden tai kuuden pelaajan peleistä puheenollen, Medici on kiistatta yksi parhaista huutokauppapeleistä ikinä. Neljällä en tätä silti pelaisi. (15 pelikertaa)

19 Acquire. Se ainoa 1960-luvun peli, jota pelataan edelleen. Omien hotelliketjujen rakentelu kartalle yhdistettynä osakekauppaan on vaan niin mukavaa puuhaa. (18 pelikertaa)

18 Dune: Imperium – Uprising. Paul Dennen on hiljaa noussut yhdeksi suosikkisuunnittelijakseni, sillä myös Clank!-pelisarja on hänen suunnittelemansa. Uprising on uudempi versio alkuperäisestä Dune: Imperiumista ja hiljattain sekin sai vihdoin ensimmäisen lisäosan Bloodlinesin muodossa. Vaikka peli ei ole virheetön, on se silti oikein mainio, etenkin jos peliaika pysyy parissa tunnissa tai sen alle. (14 pelikertaa)

17 1822CA. 1822-sarja on kuuluisa jokaisessa osakekierroksessa tapahtuvista huutokaupoistaan. Erikoiskyvyt ovat outoja ja etenkin ensimmäisissä peleissä on hyvin hankala arvioida mitä hintaa mistäkin firmasta kuuluisi maksaa ja ylipäätään pelin temmosta on hankala ottaa kiinni. Livenä ei olla vielä pelattu täyden kartan skenaariota, vaan vain East Regional Scenariota, mutta parempi sekin kuin ei mitään! 18xx.gamesissa tätä olen pelannut pari peliä koko kartallakin. (4 pelikertaa)

16 Fishing. En ole mikään isoin Friedemann Friesen pelien ystävä, mutta Fishing osui ja upposi: jäin kirjaimellisesti koukkuun tähän kalastusteemaiseen tikkipeliin. Jokainen voittamasi kortti on yhden pisteen arvoinen, mutta kierroksen lopussa jos oma nostopakkasi loppuu, pääset nostamaan parempia kortteja pöydän keskellä olevasta pakasta. Eli toisinsanoen haluatko kerätä heti alussa paljon pisteitä ja pelata huonoilla korteilla muutaman kierroksen, vai pyritkö häviämään alussa jotta saat heti parempia kortteja myöhemmin? Nerokas ja erilainen tikkipeli, joka ei myöskään lopu liian nopeasti, vaan pelillä on mukavasti kestoa. Yksi parhaimpia viime vuonna julkaistuja pelejä! (3 pelikertaa)

15 1822: The Railways of Great Britain. Se hitusen parempi 1822 tutummalla kartalla, Great Britain -versio on hieman korkeammalla kuin Kanadan serkkunsa. (3 pelikertaa)

14 Clank! Legacy: Acquisitions Incorporated. Clank! Legacy on paras Legacy-peli, jota olen ikinä pelannut. Se oli niin hyvä, että olen pelannut sen kahdesti läpi eri porukoissa. Puolison kanssa pelasimme neljän hengen kampanjan läpi niin, että molemmat ohjasivat kahta hahmoa ja tämä ratkaisu toimi yllättävän hyvin. Legacy 2 oli karvas pettymys, mutta tämä ensimmäinen osa on yksi parhaita pelikokemuksia, mitä tämä harrastus on tuonut mukanaan ja vaikka mainitsin Clank-innostuksen hiipumisesta, ansaitsee tämä peli paikkansa näinkin korkealla tällä listalla. Vaikka peliä pystyy pelaamaan myös kampanjan jälkeen, on näitä pelikertoja kertynyt vain yksi kappale. (23 pelikertaa)

13 Eclipse: Second Dawn for the Galaxy. Eclipse on edelleen listan ainoa suomalaisen suunnittelijan peli. Vaikka peli on ehkä hieman liian kliininen euro, on aluksien rakentaminen ja pelilaudan tutkiminen poikkeuksellisen tyydyttävää puuhaa. Välillä ei edes kiinnosta, kuka voittaa tai häviää pelin, haluan vain nähdä, miten omat alukseni pärjäävät taistelussa muiden pelaajien yhtä omituisia aluksia vastaan. Tähän peliin on hankittu kaikki lisäosat, alukset on maalattu ja pelimattokin löytyy! (6 pelikertaa)

12 A Feast for Odin. Uwe Rosenbergin pelejä oli aikanaan näillä listoilla enemmänkin, mutta jostain syystä muut eivät ole innostaneet enää niin paljoa. Odin on silti ansainnut paikkansa listan huipulla. Myin pelin aikanaan hetken mielijohteesta, mutta päädyin ostamaan pelin takaisin kokoelmaan ja tällä kertaa peruspelin mukana tulivat myös molemmat minilisäosat! The Norwegians -lisäosa on tottakai myös aina mukana kun tätä pelataan. (41 pelikertaa)

11 Beyond the Sun. Teknologiapuun rakentelu on edelleen oikein mielekästä puuhaa enkä ole luovuttamassa tämän pelin suhteen vaikka peliä ei ole hetkeen pelattu – kyllä tämäkin peli tulee tekemään paluun peli-iltoihin aivan varmasti. (190 pelikertaa)

Sijat 10–1

10 Underwater Cities. Tämä peli korvasi täysin Terraforming Marsin omalla kohdallani vuosia sitten. Pelissä pyritään rakentamaan omalle laudalle mahdollisimman tehokkaasti vedenalaisia kaupunkeja ja tuotantolaitoksia. Pelin keskiössä on toimintakortit, joita on kolmea väriä ja vuorollasi pelaat aina yhden kortin ja samalla valitset yhden toimintopaikan pelilaudalta. Jos pelaamasi kortin väri täsmää pelilauden paikkaan, saat tehdä myös kortin toiminnon. Aivan loistava koneistonrakennuspeli, joka paranee entisestään lisäosan myötä. (14 pelikertaa)

9 Twilight Imperium: Fourth Edition. Onhan tämä eeppinen pelikokemus, jota pelaisi mielellään lisää. Vain yksi noin 11 tunnin mittainen peli takana ja nälkä on edelleen kova. Tilaisuuksia päästä pelaamaan tätä on edelleen vähän enkä raaski olla jatkuvasti kyselemässä niiltä peliporukoilta, joiden tiedän tätä pelaavan, että pääseekö peleihin mukaan. Tiedätte keitä olette; jos tarvitsette puuttuvan pelaajan, olen käytettävissä! (1 pelikerta)

8 Chaos in the Old World. Edelleen toiseksi paras ”ukkoja kartalla” -peli mitä olen ikinä pelannut. Warhammer-teema toimii saumattomasti ja pelin neljä (lisäosalla viisi) eri puolta pelaavat kukin peliä omalla tavallaan ja silti peli on todella hyvin tasapainossa osaavien pelaajien kesken. Pelin voi voittaa joko tiettyyn voittopisteeseen päästyään tai keräämällä tarpeeksi laudalla olevan kiekon liikkeitä. Jokainen pelin neljästä Kaaoksen Jumalasta voi voittaa pelin kummalla tapaa vain, mutta tietyt jumalat suosivat selkeästi enemmän jompaakumpaa tapaa.

Tämä on yksi oman kokoelman ehdottomia helmiä, etenkin kun sain vihdoin hankittua Horned Rat -lisäosan ja maalautettua kaikki figuurit (kiitoksia @hartsa_maalaa). Forbidden Stars kilpailee ikävästi tämän pelin kanssa, mutta siinä missä pelaan Forbidden Starsia kahden tai kolmen pelaajan voimin, Chaos in the Old World vaatii ehdottomasti neljä tai viisi pelaajaa, joten tälle legendaariselle pelille tulee olemaan oma paikkansa hyllyssä vielä vuosiksi eteenpäin. (6 pelikertaa)

7 Tyrants of the Underdark. Tyrants päätyi tällä kertaa yllättävän korkealle, mutta pystyn elämään tämän sijoituksen kanssa, sillä peli on edelleen yksi parhaimpia pakanrakennuspelejä. Tyrants yhdistää kartalla tapahtuvaa aluehallintaa ja muita perinteisempiä pakanrakennuspelien jippoja, tekemättä pelistä liian pitkää tai raskasta. Parhaimmillaan peli on täydellä neljän pelaajan pelaajamäärällä. (28 pelikertaa)

6 18GB: The Railways of Great Britain. Mikon hankkima 18GB osoittautui lopulta todella, todella hyväksi peliksi. Peli yhdistää 1825– ja 1860-pelien parhaimpia puolia yhteen pakettiin tutulla Brittien kartalla. Tätä on ollut ilo pelata viime aikoina ja odotan, että peli päätyy pöydälle jatkossakin. Etenkin laattojen päivitysten rajoitukset tekevät tästä todella mielenkiintoisen äksän. Olen jopa hieman yllättynyt, että tästä tuli tämän hetken suosikkini kaikista pelaamistani äksistä. (7 pelikertaa)

5 Slovenialainen tarok. Tarok-variantteja on lukuisia (unkarilainen, ranskalainen ja niin edelleen), mutta silti slovenialainen tarok on kiistatta paras näistä kaikista. Eikä vain tarot-korteilla pelattavaksi peliksi, vaan ylipäätään slovenialainen tarok on mielestäni kaikkien aikojen paras korttipeli. Tämän pelin parissa on koettu ja tullaan kokemaan todella hienoja hetkiä vuodesta toiseen. (38 pelikertaa, Valat.si-sivustolla 271 jakoa)

4 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Uutuus. SETI ei ihan ehtinyt viime vuoden listalle, mutta pelkästään viime joulukuussa peliä tuli pelattua huimat 11 pelikertaa (vertailun vuoksi mainittakoon että tämän vuoden puolella pelikertoja on kertynyt samat 11 kappaletta!).

Alkuvuodesta minulla kävi tuuri ja pääsin mukaan pelitestaamaan uutta SETI: Space Agencies -lisäosaa Czech Games Edition sivuilla. Lisäosalla pelattuja pelikertoja kertyi digitaalisesti huikeat 86 kappaletta ja vaikka aluksi olin epäileväinen lisäosan hyvyydestä saati tarpeellisuudesta, tuntuu nyt suorastaan oudolta pelata peliä ilman lisäosaa. Oma nimi tulevan lisäosan sääntökirjan perällä oli myös oikein mukava sulka hattuun, etenkin kun lisäosan testaamiseen ja palautteen antoon tuli käytettyä todella paljon aikaa.

Peli on kiistatta viime vuoden suosituimpia hittipelejä ja se on kirjoitushetkellä BGG:n sijalla 33. Pelaan peliä ihan millä pelaajamäärällä vain (kaksinpelissä ei ole mitään vikaa!) ja etenkin nopeiden, kokeneiden pelaajien kanssa peli lentää kuin siivillä (n. 25-30 min pelaajaa kohden, nopein kolminpeli kesti 75min). (108 pelikertaa)

3 Brass: Birmingham. Yli 40 pelikerran jälkeen pientä väsymistä peliin oli jo havaittavissa jo viime vuoden puolella, mutta pelaisin tätä silti vaikka joka viikko, kuten monia muitakin top 20 -pelejä tällä listalla. Muistan elävästi yhden peli-illan, kun päädyin muutaman minuutin tuumattuani kanssapelaajien järkytykseksi SETI-pöytään Birminghamin sijasta – se oli hetki, jolloin tiesin Birminghamin menettäneen ykkössijan suosikkipelinäni. Pelit ovat jossain määrin alkaneet toistamaan itseään samojen pelaajien kesken, mutta samalla todettakoon että on tästä saatu viihdettä koko rahan edestä – Brass: Birmingham on ajallisesti eniten pelaamani livepeli (130h).

Tässä pelissä vaan on yksinkertaisesti kaikkea mitä haluan peliltä – kiperiä päätöksiä alusta loppuun, suhteellisen elegentit mekanismit sekä paljon pelaajien välistä kanssakäymistä. Pelillisten ansioiden lisäksi peli näyttää upealta pöydällä. (47 pelikertaa)

2 Horseless Carriage. Peli on jo kolmatta vuotta putkeen toisena tällä listalla, mutta hopea ei ole todellakaan ole häpeä. Splotterin pelit kiehtovat edelleen hyvästä syystä – niissä on älytön määrä vapautta tehdä mitä haluaa. Ovatko omat toiminnot fiksuja vai ei, onkin sitten täysin eri kysymys!

Pelissä ollaan ottamassa ensiaskelia autoteollisuuden parissa, kun pelaajat rakentavat omia tehtaitaan ja tuotantolinjojaan yrittäessään optimoida tuottojaan alati kasvavilla automarkkinoilla. Rahaa eikä resursseja ei pelissä sinällään ole, vaan kaikki tämä on abstrahoitu tehtaan pinta-alaan ja erikokoisista palasista rakennettaviin tuotantoketjuihin. Tämän lisäksi pelaajat kisaavat siitä kuka pääsee myymään autojaan ensimmäisenä tai käyttämään muiden teknologioita. Tavoite on luonnollisesti tienata eniten rahaa autoja myymällä.

Syvyyttä pelissä riittää ja peliporukassamme osataan pelata peliä jo vähän järkevämmin kuin muutamalla ensimmäisellä kerralla. Jos pidät raskaista talouspeleistä tai Splotterin Food Chain Magnatesta, tutustu ihmeessä Horseless Carriageen. (8 pelikertaa)

1 Forbidden Stars. Kun viimeksi laadin Top 100 -listaa viime vuonna, olin hyvin lähellä laittaa jo silloin Forbidden Starsin tai Horseless Carriagen ykkössijalle Birminghamin sijasta – kolmen kärjen pelit voisivat oikeastaan olla missä tahansa järjestyksessä riippuen planeettojen asennosta ja sen hetkisestä mielentilasta, niin ylivertaisia ne ovat listan muihin peleihin verrattuna, mutta samalla keskenään tasavertaisia. Näistä kolmesta pelistä haluan ehdottomasti pelata Forbidden Starsia tällä hetkellä eniten ja se on myös jäänyt pyörimään päähän jokaisen pelikerran jälkeen, joten oli aika nostaa se listan kärkeen.

Forbidden Stars sijoittuu Warhammer 40K -universumiin ja se on genreltään FFG:n ukkoja kartalla -aluehallintapeli, johon on otettu mukaan parhaimpia paloja muista peleistä, kuten esimerkiksi Chaos in the Old Worldin päivitettävät rotu- ja yksikkökortit. Taistelut on tehty todella kiehtovalla tavalla, yhdistelemällä noppia ja pelattavia kortteja. Pelissä on tärkeää rakentaa parempia yksiköitä sekä päivittää taistelukortteja.

Myös pelin vuorojärjestys on hyvin omalaatuinen: kartalle asetetaan pelimerkkejä yhdessä vaiheessa ja seuraavassa vaiheessa niitä aletaan ratkomaan – mutta saat tehdä toiminnon vain jos merkkisi on pinon päällimmäinen, eli joudut suunnittelemaan toimintosi käänteisesti. Aina suunnitelmat eivät onnistu, sillä jos vastustajan pelimerkki on omasi päällä silloin kun haluaisit sen aktivoida, et voi tehdä toimintoa. Pelin alun setup on myös nerokas – pelaajat muodostavat pelin kartan ja joukkojen sijoitukset laatta kerrallaan ja jos tämän vaiheen sössii, saattaa peli olla ohitse jo ennen kuin se on edes alkanut.

Hankkimani epävirallisen Galaxy in Flames -fanilisäosan myötä pelissä on huikeat kahdeksan erilaista rotua pelattavana ja mainitsemani modulaarisen alkusetupin myötä yksikään peli ei varmasti tule olemaan samanlainen. Toimii mainiosti jopa kahdella, ehkä paras kolmella, nelinpelistä haaveilen. Voi olla että Forbidden Starsin ykkössija jää tähdenlennoksi Brass: Pittsburghin ilmestymisen myötä ensi vuoden puolella (jos peli onnistuu lunastamaan kovat odotukset), mutta suotakoon sille nyt sen ansaitsemansa hetki parrasvaloissa. (4 pelikertaa)

Huomioita listasta

Tammikuun 2023 alusta lokakuun 2025 alkuun fyysisiä pelikertoja on kertynyt huimat 1041 pelikertaa 309 eri pelistä, joten tällä listalla oli paras kolmannes näistä peleistä. Listalta löytyy 36 peliä, joita en itse omista (viime listalla näitä pelejä oli vain 21).

Pyrin tänä vuonna tietoisesti välttämään viime vuoden Civolution-virhettä, jossa kerran pari pelaamani peli nostettiin hetken huuman vuoksi yllättävän korkealle (katson sinua, Luthier).

Listan parempi puolisko pysyi poikkeuksellisen staattisena tänä vuonna, sillä olen huomattavasti vähentänyt uusien pelien ostoa ja tästä johtuen uusia listatulokkaita oli vain uskomattomat 12 kappaletta, joista muutama on aiempina vuosina jäänyt juuri ja juuri sadan parhaan ulkopuolelle. SETI oli ainoa listan täysin uusi peli joka harppasi top 40:n sisälle, toki 1822-sarjan pelit päätyivät huomattavasti korkeammalle nyt kun niitä tuli vihdoin livenäkin pelattua.

Listalta putosi muun muassa edellä mainittu Civolution, joka lässähti parin pelikerran jälkeen täysin. Ticket To Ride Legacy: Legends of the West ei ollut myöskään lopulta niin hyvä kokemus. Tekhenun on korvannut täysin Men-Nefer, Everdellin korvasi Wondrous Creatures. Eniten itseäni harmittaa Carnegien putoaminen listalta, mutta jos peli ei pääse pöydälle, turhaan se hyllyssäkään pölyttyy.