Perinteiseen tapaan olen tehnyt listat samalla tavoin kuin Mikko, eli järjestämällä suuren peliturnauksen, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailuissa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana.
Koska olen pelannut viime vuosina yhä vähemmän ja vähemmän erilaisia pelejä, aloitin kaikista peleistä joita olen pelannut viimeksi vuoden 2024 aikana tai myöhemmin. Tämä rajasi valikoiman noin 150 peliin, joista muodostui sitten tällainen sadan pelin lista. Top 20:n paikkeilla on muutama yllättävä tippuja, muutama yllättävä nousija, mutta pääosin lista on kutakuinkin pysynyt samanlaisena kuin viime vuosina. Pelikerrat ovat yhdistetty livenä pelatuista sekä BGA:ssa pelatuista pelikerroista, ellei erikseen mainita.
Sijat 100–91
100 Obsession. Olen hiljalleen lämmennyt tälle pelille, vaikka siinä on mielestäni edelleen ihan liikaa tuuria mukana. Lisäosat ovat kerta toisensa jälkeen vain parantaneet peliä ja Big Box oli tervetullut lisä, nyt peli ja pelin sääntökirjat ovat yksissä kansissa. Peli on huomattavasti yksinkertaisempi kuin mitä ihmiset luulevat sen olevan. (9 pelikertaa)
99 Blue Moon City. Uutuus. Oikein mainio Knizia, josta en saanut heti kiinni ensimmäisellä pelikerralla. Pelaisin toistekin! (1 pelikerta)
98 All Roads. Uutuus. Markus Kettusen All Roads on napattu yllättävän usein Tavernan hyllystä, kun on ollut tarve noin 20 minuutin nopealle fillerille. Toimiva paketti, testatkaa ihmeessä! (8 pelikertaa)
97 Quadropolis. Samaa voi sanoa tästäkin pelistä, Quadropolis vakuutti yhden pelikerran jälkeen. Nopeaa kaupunginrakentelua kivalla valintamekanismilla. Kyllä tätäkin pelaisi useammin. (1 pelikerta)
96 Akropolis. Uutuus. Jos hyllystä ei ole otettu All Roadsia, niin toinen vaihtoehto on monesti ollut Akropolis. Tämäkin on oikein mainio lyhyt kaupunginrakentelupeli, jossa on paljon tasoja. Heh heh.. (5 pelikertaa)
95 Wabash Cannonball. Listan ensimmäinen Winsomen kuutiojunapeli, joka sopii niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin pelaajille. Ei ehkä se peli, mitä itse ehdottaisin pöydälle muutaman muun saman genren peleistä, mutta pelaan tätäkin tilaisuuden tullen mielelläni. (2 pelikertaa)
94 Greed, Incorporated. Uutuus. Listan kolmas Splotteri. Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta jokin tässä vaan hiertää vastakarvaan. Mutta se on Splotteri, joten se on listalla! (3 pelikertaa)
93 The King Is Dead. Olen pelannut kahta eri Peer Sylvesterin peliä ja pitänyt molemmista, pitäisi varmaan tutustua ajatuksella suunnittelijan muihinkin peleihin. Oikein mainio aluehallintapeli, jossa tekemällä vähemmän saavutat enemmän. (4 pelikertaa)
92 De Vulgari Eloquentia: Deluxe Edition. Peli Italian kansankielen kehityksestä. Ei muuta sanottavaa. (4 pelikertaa)
91 Black Forest. Uutuus. Tämähän oli yllättäen vallan mainio Uwe Rosenbergin peli. On jokseenkin hämmentävää miten välillä tuntuu siltä että Uwe tekee toinen toistaan samanlaisempia pelejä samalla teemalla, mutta kukin niistä kuitenkin lopulta seisoo omilla jaloillaan. (1 pelikerta)
Sijat 90–81
90 The Isle of Cats. Kissasaarelta on tullut pelastettua kissoja jo useiden vuosien ajan. Viimeaikoina peli ei ole päässyt pöydälle, kun on ollut niin paljon muutakin pelattavaa, mutta alkuun eräässä kaveriporukassa tätä pelattiin joka ikinen peli-ilta ja jotain muuta sen kylkeen. (31 pelikertaa)
89 Azul. Azul on edelleen eniten livenä pelaamani peli 70 pelikerran voimin. On tätä toki tullut BGA:ssakin pelattua. Azul on edelleen mainio abstrakti peli, jossa pitää jatkuvasti tarkkailla muiden pelaajien tilannetta. (97 pelikertaa)
88 The Isle of Cats Duel. Suoraviivaistetumpi ja kevyempi The Isle of Cats. Pelin huonoin puoli on se että laattoja, laivoja ja kortteja on aivan liian vähän ja peli alkaa toistamaan itseään jos sitä pelaa liian usein. (9 pelikertaa)
87 Carcassonne: The Castle. Paras Carcassonne on erikoisesti Knizian käsialaa. Todella hyvä kaksinpeli! (4 pelikertaa)
86 Voodoo Prince. Yksi parhaita viisinpelattavia tikkipelejä. Et halua olla viimeinen kierroksessa jäljellä oleva pelaaja, mutta mitä myöhemmin jäät pois, sitä enemmän pisteitä saat. Tämän pelin ääressä on keskimääräistä hauskempaa ja jännittävämpää kuin monen muun tikkipelin kanssa. (11 pelikertaa)
85 Shipyard. Uutuus. Olen aina pitänyt Vladimír Suchýn peleistä, jopa hänen huonommat pelit ovat nekin keskivertoa parempia. Shipyard tuli hankittua halvalla lautapelikirppikseltä ja parin pelikerran jälkeen olen pitänyt pelistä, mutta jo parin kerran jälkeen on tullut epäilys siitä onko pelillä sittenkään pysyvyyttä. (3 pelikertaa)
84 Krass Kariert / Dealt!. Tikkiä ja kiipeämispeliä yhdistävä suosikkikorttipeli, joka myös nimellä Krass Kariert tunnetaan, on osoittautunut kestäväksi klassikoksi. Jos pidät Scoutista, tulet myös pitämään tästä. (9 pelikertaa)
83 Pickomino. Uutuus. Tälläkin pelillä on useampi nimi (Heckmeck). Knizian nokkela onnenkoetuspeli on yllättävän koukuttava. (1 pelikerta)
82 Nightshift. Aikuisteemaisia lautapelejä on edelleen hyvin, jopa liian vähän markkinoilla. Nightshiftissä pelaajat ovat yksittäisen strippiklubin työntekijöitä, tavoitteenaan tietenkin tienata eniten rahaa useiden iltojen aikana. Rahaa tienataan joko viemällä asiakkaita VIP- tai privaattihuoneisiin, joissa on kummassakin oma onnenkoetustyylinen minipelinsä. Hyvin maksavia asiakkaita voi viedä toisen pelaajan nenän edestä ja peli sisältää myös voimakkaita toimintakortteja ja tapahtumia, mutta koska peli on kevyt ja järkevän pituinen, take that -elementti ei tunnu loppujen lopuksi niin pahalta. Pelissä on vanhanaikaisen lautapelin tuntua, mutta omaperäinen kuvitus, kivat komponentit, teemaan sopiva huumori ja ylipäätään seksityöpositiivinen toteutus tekee tästä hatunnoston arvoisen pelin, joka ansaitsee häpeilemättä paikkansa tällä listalla. (2 pelikertaa)
81 Bärenpark. Laatanasettelupelejä löytyy listalta useampi ja vaikka Bärenpark löytyy täältä häntäpäästä, on se oikein mainio peli lajissaan. Etenkin lisäosan kanssa peli vain paranee entuudestaan. Pelissä tehdään omaa karhupuistoa ja lisää palasia saat peittämällä puistosta jo löytyviä ikoneita. Laattojen arvot huononevat pelin myötä, joten järjestyksellä ja muodolla on väliä. (10 pelikertaa)
Sijat 80–71
80 Concordia. Ah, Concordia. Ehkä paras peli tällä listalla, jota ei ehkä enää nähdä listalla vuoden päästä. Pariin otteeseen olen tätä ehdottanut Tavernan hyllystä, ja aina olemme päätyneet pelaamaan jotain muuta. (20 pelikertaa)
79 Age of Rail: South Africa. En tiedä, osaanko vieläkään pelata tätä mainiota kuutiojunapeliä oikein. (5 pelikertaa)
78 Bandido. Uutuus. Olen järkyttynyt siitä että tämä peli unohtui aiempien vuosien listoilta. Board Game Arenassa tätä on tullut pelattua massiiviset 842 pelikertaa, livenä 6 pelikertaa. Bandido on kaikkien aikojen eniten pelaamani peli BGA:ssa. Koukuttava, nopea filleri, jossa yrität muiden pelaajien kanssa estää vankia karkaamasta vankilasta latomalla kortteja pöytään niin että vanki jää loukkuun. (848 pelikertaa!)
77 Oregon. Uutuus. Tässä toinen järkytys, myös Oregon puuttui viime vuoden listalta, mutta kun muita pelejä on tippunut listalta pelaamattomuuden vuoksi pois, löysi Oregon tiensä takaisin listalle. Aliarvostettu filleri, vahva suositus. (16 pelikertaa)
76 The White Castle Duel. Uutuus. The White Castlen kaksinpeliversio on yllättävän korkealla. Mutta kyllä tämä vain parempi peli on kuin edeltäjänsä. (4 pelikertaa)
75 Shogun No Katana: Deluxe Edition. Shogun no Katana on kiistatta yksi parhaita puolison joukkorahoituksen kautta löytämiä pelejä. Oman asepajan pyörittäminen on mieluista puuhaa, mutta välillä usean katanan pyörittäminen rajallisella verstaan pinta-alalla aiheuttaa kovaa päänsärkyä. (6 pelikertaa)
74 Castles of Mad King Ludwig: Collector’s Edition. Yksi puolison suosikeista. Olen hiljalleen lämmennyt tälle pelille, mutta alkujaan en pitänyt pelistä lainkaan. (14 pelikertaa)
73 The Fox in the Forest. Hyviä kahden pelaajan tikkipelejä on aivan liian vähän, mutta onhan tämä kategoriana kieltämättä aika niche. The Fox in the Forestissa haluat voittaa juuri oikean määrän tikkejä kierroksen aikana, et liian monta mutta et myöskään liian vähän. Vahva suositus korttipelien ystäville. Tätä ei ole tullut pelattua kertaakaan sitten viime listan teon, ja nämä aiemmatkin pelikerrat ovat lähes poikkeuksetta olleet yhden pelikaverin varassa, joka pitää myös pelistä. (22 pelikertaa)
72 Ingenious. Uuutuus. Knizian mainio abstrakti tunnetaan myös nimellä Genial. Tämä on tehnyt varovaisen paluun listalle, onhan tämä edelleen oikein mainio peli (17 pelikertaa)
71 Family Inc. Knizian hölmö partypeli Family Inc. on tarjonnut hauskaa hupia illasta toiseen. Niin yksinkertaisen nerokasta, mutta toimivaa, kuten niin moni muukin Knizian suunnittelema peli. Uutuuspeli Flip 7 toimii jokseenkin samoilla mekanismeilla, mutta ei mielestäni ole ollenkaan niin hyvä kuin Family Inc., joka tekee saman tempun paremmin. (15 pelikertaa)
Sijat 70–61
70 Prussian Rails. Uutuus. On tämä joskus aiemminkin ollut listalla, mutta viha/rakkaussuhde tähän peliin liikuttaa peliä välillä Top 100:n ulkopuolelle. Missään muussa pelissä kierroksen alun vuorojärjestyksen arpominen ei ole niin raastavaa kuin tässä – tietyllä hetkellä älyttömän hyvä tai huono arpaonni ratkaisee pelin. (9 pelikertaa)
69 First Rat. Tässä paino- ja kestoluokassa on kovaa kilpailua, mutta First Rat tuntuu jollain tapaa sekä uudelta että vanhalta. Pelissä pelaajien rotat keräävät kaatopaikalta kaikenlaista rojua, tavoittenaan rakentaa raketti kuuhun! Mutta miten tavoitteeseen päästään ennen muita on se kysymys – liikuttaako yhtä rottaa 1–5 askelta vai 2–4 rottaa 1–3 askelta? Peli tuo jollain tavalla mieleen Luxorin. Oikein mainio peli, joka toimii myös isommilla pelaajamäärillä. (4 pelikertaa)
68 Container. Tämä hyvin eriskummallinen konttikauppapeli on kuin tehty talouspelien ystäville. Pelistä julkaistiin vihdoin uusi painos, jota olisi mukava päästä testaamaan. (2 pelikertaa)
67 Magnate: The First City. Peliporukan viime vuoden uutuuspeli on saanut vasta muutaman pelikerran taakseen peliporukassamme, mutta on tässä pelissä potentiaalia. Tässä asuntokuplaa simuloivassa pelissä täytyy käyttää rahaa saadakseen rahaa ja sijoitukset pitää ehtiä myymään ennen kuplan puhkeamista. Todella kutkuttavaa markkinaspekulaatiota, jota en kuitenkaan vielä uskalla nostaa korkeammalle. Kun peliaikaa on ollut tänä vuonna rajoitetummin, pitäisi tähtien osua todella kohdalleen jotta päätyisiin pöytään missä tätä pelattaisiin. Erikoisesti nämä pelit olivat myös viime vuoden listalla peräkkäisillä sijoituksilla. (1 pelikerta)
66 Great Western Trail: Argentina. Samaa voisi sanoa myös tästä pelistä – en enää omista itse Argentiina-versiota GWT:sta, joten tämän pysyminen listalla on täysin yhden pelaajan harteilla. (5 pelikertaa)
65 Cribbage. Lisää kaksinpelattavia korttipelejä – Cribbage on klassikko syystä. Pääsin koronavuosina BGA:n maailman rankingin toiselle sijalle (normipuolella tosin, en Areenassa, mutta jonkinlainen saavutus kai sekin on). (633 pelikertaa).
64 Riichi Mahjong. Klassikoista ja viha/rakkausuhteesta puheenolleen, seuraavana listalla on Riichi Mahjong. Mahjong Soul -sivustolle olen päässyt Expert III tasolle, mutta kärsivällisyys ja halu ei vain yksinkertaisesti riitä seuraavalle tasolle. Pienellä paneutumisella olisin varmasti parempi pelaaja, mutta en vain jaksa nähdä vaivaa – maailmassa on yksinkertaisesti liikaa pelattavaa. Kerran olen saanut kolmetoista orpoa ja kahdesti kolme isoa lohikäärmettä, ne on hienoja hetkiä ne! (Livenä 7 pelikertaa, Mahjong Soulissa 210 East kierrosta, 1313 South kierrosta).
63 1860: Railways on the Isle of Wight. Listalla on yhteensä kahdeksan kappaletta 18xx-pelejä ja näistä vähiten suosikkini on 1860. Mutta vähän kehnompi äksä on silti parempi kuin moni muu peli. Eikä tämä lopulta ole missään nimessä huono peli, olen tätä aiemmin lytännyt vähän hampaattomaksi, mutta on tässäkin paljon peliä. (3 pelikertaa)
62 Shikoku 1889. Oma valintani 18Chesapeaken ohella ensimmäiseksi 18xx-peliksi. 1889 on oikein toimiva, suhteellisen pienen skaalan äksä, jossa pääsee kokemaan genren oleelliset asiat. Fyysinen peli on todella hyvälaatuinen komponentteineen. Päädyin silti myymään oman kopioni. (20 pelikertaa)
61 Drillers. Uutuus. Drillers on toinen lautapeli jonka sääntökirjan takakanteen olen saanut nimeni pelitestauksen johdosta, tämänkin pelin testaamiseen tuli osallistuttua Czech Games Edition (CGE) kautta. Pelistä tulee jossain määrin mieleen Clank!, mutta pelit toimivat silti hieman erilailla.
Pelaajat ohjastavat kaivosrobottia, jonka tehtävänä on käydä mahdollisimman syvällä kaivoksessa poraamassa arvokkaita metalleja. Pinnalle palataan kun tehot loppuvat koneesta, ja louhitut metallit muutetaan rahaksi ja voittopisteiksi, ja rahaa vastaan saat ostettua pakkaasi parempia ja tehokkaampia kortteja. Tässä joutuu yllättävän paljon tarkkailemaan mitä muut tekevät, ja pelin loppumista voi myös kontrolloida.
Oikein mainio toimintojen optimointipeli, joka ei kuitenkaan ihan täysin klikannut päässä niin, että olisin voittanut tässä säännöllisesti. (14 pelikertaa CGE:n testisivustolla)
Sijat 60–51
60 Trick of the Rails. Metsästin tätä Hisashi Hayashin (Bomb Busters, Yokohama, Trains) junateemaista tikkipeliä vuosien ajan, kunnes tästä julkaistiin portugalinkielinen painos, jonka hankkimisen jälkeen bongasin Facebookin lautapelikirppikseltä sen englanninkielisen version. Mutta onko tässä lopulta sittenkään niin paljon peliä kuin haluisin siinä olevan? Välillä tuntuu, että ei tässä pääse itse tekemään valintoja, vaan peli pelaa melkein itsensä läpi. (27 pelikertaa)
59 Bitoku. Suunnittelija Germán P. Millánin pelit ovat joko hittejä (Bitoku, Men-Nefer) tai huteja (Bamboo, Sabika). Bitoku on sieltä paremmasta päästä, mutta on pakko myöntää, että parin ensimmäisen pelin jälkeen en pitänyt pelistä lainkaan ja sitten kun peli tuli tutuksi, siitä alkoi myös nauttia enemmän. Helppo suositus raskaampien europelien ystäville. (8 pelikertaa)
58 Tigris & Euphrates. E&T (tai T&E) ei iske enää niin lujaa kuin joskus muinoin. Silti tuo saksankielinen ensimmäinen laitos löytyy kokoelmasta enkä ole siitä luopumassa. (9 pelikertaa).
57 MLEM: Space Agency. Söpöjä kissoja avaruudessa, kyllä kiitos! MLEM on Heckmeckin/Pickominon jälkeläinen, jossa on tavoitteena päästä mahdollisimman pitkälle avaruuteen niin, ettei alus tuhoudu matkan varrella. Reitin aikana kissat asuttavat viereiset planeetat ja kuut ja aikalailla kaikesta saa pisteitä, kunhan vain osaa hypätä kelkasta oikeassa kohtaa pois. Oikein mainio onnenkoetuspeli! (35 pelikertaa)
56 Let’s Go! To Japan. Josh Wood (Cat Lady) teki pelin toteutumattomasta Japanin matkastaan ja tuloksena oli poikkeuksellisen hyvä peli lajissaan. Vuorollasi valitset kortin ja asetat sen jollekin viikonpäivälle. Yhteen päivään mahtuu vain tietty määrä aktiviteetteja ja kaupunkien väliäkin pitää reissata. Kuka pelaajista suunnittelee parhaimman lomamatkan Japaniin? Yksinkertaista, mutta niin toimivaa, päätöksiä riittää ja pelin korttien kuvitus on todella hienoa. Pelin deluxe-painos pelimattoineen ja keraamisine kulhoineen on hulppean näköinen. (15 pelikertaa)
55 1822CA. 1822-sarja on kuuluisa jokaisessa osakekierroksessa tapahtuvista huutokaupoistaan. Erikoiskyvyt ovat outoja ja etenkin ensimmäisissä peleissä on hyvin hankala arvioida mitä hintaa mistäkin firmasta kuuluisi maksaa ja ylipäätään pelin temmosta on hankala ottaa kiinni. Livenä ei olla vielä pelattu täyden kartan skenaariota, vaan vain East Regional Scenariota, mutta parempi sekin kuin ei mitään! 18xx.gamesissa olen pelannut tätä pari peliä koko kartallakin. (4 pelikertaa)
54 Space Base. Järkytyksekseni myin pelin kaikkine lisäosineen viime vuonna. Kyllä tätä silti pelaa mielellään, mutta koen ettei minun tarvitse silti omistaa peliä enää. Yksi parhaita BGA:ssa pelattavia pelejä. (337 pelikertaa)
53 1822: The Railways of Great Britain. Se hitusen parempi 1822 tutummalla kartalla, Great Britain -versio on hieman korkeammalla kuin Kanadan serkkunsa. (5 pelikertaa)
52 Dune: Imperium. Alkuperäinen Dune: Imperium vain parani lisureiden myötä, mutta niin vain Uprising nousi ohi, mutta nyt taas tuntuu siltä että olisko tämä alkuperäinen sittenkin parempi peli? Tätäkin pelaan silti oikein mielelläni, mutta vähän yllättäen tätä ei ole tullut pelattua vuoteen kertaakaan. (20 pelikertaa)
51 Marrakech. Erikoinen mattokauppiaspeli, jossa ekalla puoliskolla ei tapahdu oikein mitään jännittävää, kunnes yhtäkkiä kaupan pinta-ala on peitetty matoilla ja jokaisen pelaajan pitää varoa mihin astuu. Hauska, kevyt, superhelppo opettaa – toimii! (22 pelikertaa)
Sijat 50–41
50 IKI. IKIssä mennään rondellia ympäri Edon pääkatua, Nihonbashia, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, palkaten ja aktivoiden erilaisia kauppiaita matkan varrella. Mitä useammin muut pelaajat käyvät kojussasi, sitä nopeammin työläiset pääsevät eläkkeelle, mutta aina välillä koju syttyy tuleen. Mainettaan parempi peli, jossa on oikein mainio kuvitus ja paljon peliä. Paranee lisäosan myötä. (8 pelikertaa)
49 Blue Skies. Vuoden 1979 Yhdysvaltoihin sijoittuva kevyt talouspeli on juuri oikean mittainen ja mikä parasta, peliä voi pelata viidellä pelaajalla, eikä se myöskään viivy pöydässä liian pitkään, vaan loppuu juuri silloin kun pitääkin. (60 pelikertaa)
48 Ra. Uusi painos tuntui tulevan ja menevän – tätä ei ole enää hetkeen pelattu, vaikka yhdessä vaiheessa tuntui siltä että peli oli pöydällä joka viikko. Oikein mainio Knizian huutokauppapeli, jota on helppo suositella. (7 pelikertaa)
47 Irish Gauge. Pidän tästä pelistä huomattavasti enemmän kuin moni muu peliporukkamme pelaaja. Tämä on myös oikein mainio valinta ensimmäiseksi kuutiojunapeliksi. (8 pelikertaa)
46 Imperial Steam. Imperial Steam kilpailee paikastaan monen muun talouspelin kanssa, mutta on sille silti paikkansa tällä listalla. Olen aivan varma, että loputkin peliporukan jäsenet pitäisivät pelistä, jos sitä vain saisi pöydälle useammin. Tätä ei ole siltikään tapahtunut viime listan kirjoittamisen jälkeen. Sääli. (4 pelikertaa)
45 Nile DeLuxor. Nile DeLuxor löytyi erään peliporukkamme jäsenen pelihyllyn perältä ja tätä tuli heti pelattua kahdesti peräkkäin. Mielelläni pelaan toistekin, tässä oli jotain kiehtovaa. Peli on hämmentävän korkealla listalla. (2 pelikertaa)
44 Battle Line. On tämä vain nerokas kaksinpeli. Muutamaa pelaajaa vastaan en ole voittanut kertaakaan. (20 pelikertaa)
43 World Wonders. Laatanasettelupelejä ei ole ikinä liikaa ja World Wonders on yksi parhaita lajissaan. Teema toimii yllättävänkin hyvin ja on kiva huomata, että pelin pääpaino ei kuitenkaan ole ihmeissä, vaan myös muussa rakentelussa. (10 pelikertaa)
42 Spots. Noppapelejä riittää tällä listalla ja Spots on yksi viime vuosien parhaita fillereitä. Koirateema ei haittaa ja pelin syvyyttä voi säätää erilaisilla toimintalaatoilla. (65 pelikertaa)
41 The Lord of the Rings: Duel for Middle-earth.
Kaksinpeleillä jatketaan! Minusta LOTR-Duel on parempi peli kuin alkuperäinen 7 Wonders Duel – teema kantaa kivasti ja peli loppuu useasti johonkin voittoehtoon ennen kuin kolmannen aikakauden kortit loppuvat. Itseasiassa en ole muistaakseni kertaakaan pelannut peliä, joka olisi jatkunut loppuun asti, vaan aina on voitettu jollain muulla voittotavalla, oli se sitten sormuksen tuhoaminen tai nappaaminen, kansojen tuen saaminen tai kartan valloittaminen. Minilisuri paransi yllättäen peliä entisestään. (7 pelikertaa)
Sijat 40–31
40 Dragonheart. Stefan Dornin loistava kaksinpelattava korttipeli. Tämä löytyy hyllystäkin, mutta suurin osa peleistä on tottakai pelattu BGA:ssa. (217 pelikertaa)
39 Seas of Strife / Texas Showdown. Laistotikki on kestosuosikki. SoS on ruma kuin mikä, mutta ihan sama kumpi painos on pöydällä, kunhan peliä pääsee pelaamaan. (44 pelikertaa)
38 1882: Assiniboia. Tämä oli pitkään oma suosikkini kaikista 18xx-sarjan peleistä, mutta yli 20 erilaisen äksän pelaamisen jälkeen se on menettänyt hieman suosiotaan. 1882 on julma, nopea, hauska. (10 pelikertaa)
37 18Ireland. Ireland on vielä julmempi kuin 1882. Pelistä löytyy kahta eri raideleveyttä, vihamielisiä firmojen fuusioita. BGG käyttäjä Akadon sanoin: ”Kaikki ovat köyhiä. Kaikki on köyhää. Firman aloittaminen on huono idea. Firman aloittamatta jättäminen on huonompi idea”. Silti jokin tässä kiehtoo ja paljon, mutta ehkä muistoni pelistä vääristävät listasijoitusta, kuuluisiko tämän siltikin olla paljon alempana? Haluaisin saada tämän pöydälle lähitulevaisuudessa, mutta kilpailu äksien pöytäajasta on kovaa – top 10:n joukosta löytyy vielä toinen toistaan kovempia äksiä, joten miksi pelata Irlantia kun voisi pelata niitä muita? (2 pelikertaa)
36 Las Vegas. Las Vegas on jo vuosien ajan ollut ”se” peli jota peluutan ei-pelaajien seurassa. Alle minuutin sääntöselitys ja ei muuta kuin noppaa heittämään! (28 pelikertaa)
35 Yokohama. Se parempi Istanbul. Yokohamassa on piirun verran enemmän pelaajien välistä vuorovaikutusta kuin monissa muissa saman painoluokan euroissa, mikä nostaa pelin korkealle tässä listassa. Vahva suositus europelien ystäville. (32 pelikertaa)
34 Dune: Imperium – Uprising. Paul Dennen on hiljaa noussut yhdeksi suosikkisuunnittelijakseni, sillä myös Clank!-pelisarja on hänen suunnittelemansa. Vaikka peli ei ole virheetön, on se silti oikein mainio, etenkin jos peliaika pysyy parissa tunnissa tai sen alle. Saa nähdä millainen uusi Conspiracy-lisäosa tulee olemaan. (14 pelikertaa)
33 Great Western Trail. Tämä peli oli suosikkipelini vuosikymmen sitten ja parin viime vuoden ajan koin että New Zealand korvasi sen täysin, minkä takia se ei ollut lainkaan tällä listalla. Näinhän ei asia ole, vaan peli on takaisin listalla ansaitusti! Pari viimeisintä kolminpeliä on pelattu tunnin sisään, 20 min per pelaaja. Kyllä tämä on edelleen mainio peli, ja mikä vielä oudompaa, nykyään tuntuu että peli on ehkä jopa parempi ilman Rails to the North -lisäosaa. (56 pelikertaa)
32 Men-Nefer. Se Germán P. Millánin parempi raskaampi peli. Men-Nefer on todella hyvä kokonaisuus. Peli näyttää upealta ja on siinä paljon tiukkoja päätöksiäkin. Toisin kuin BGG:ssa väittävät, en koe, että yksi osa-alue olisi toista ylivoimaisempi, vaan kyllä peli on hyvässä tasapainossa. Muinaisesta Egyptista ja raskaammista europeleistä innostuneille nappivalinta. Tämä on yksi suosituimpia kaksinpelejä kotona puolison kanssa pelatessa, vaikka se onkin vielä parempi kolmella tai neljällä pelaajalla. (12 pelikertaa)
31 Eclipse: Second Dawn for the Galaxy. Tämä on yksi listan peli, jonka myyminen jäi jollain tavalla harmittamaan. En varsinaisesti kaipaa peliä enkä usko saavani sitä pöydälle, mutta sellainen pieni harmitus pelin myymisestä lopulta jäi. Mutta ei niin paha, että haluaisin pelin ostaa takaisin hyllyyn. Twilight Imperiumin ohella paras peli minkä kaveri voi omistaa. Vaikka peli on ehkä hieman liian kliininen euro, on aluksien rakentaminen ja pelilaudan tutkiminen poikkeuksellisen tyydyttävää puuhaa. Välillä ei edes kiinnosta, kuka voittaa tai häviää pelin, haluan vain nähdä, miten omat alukseni pärjäävät taistelussa muiden pelaajien yhtä omituisia aluksia vastaan. (6 pelikertaa)
Sijat 30–21
30 Brian Boru: High King of Ireland. Tikkipeli jossa on myös aluehallintaa ja pelilauta – parasta! Brian Boru on oikein mainio ja erilainen peli, joka ei kuitenkaan nauti suurta suosiota peliporukassamme kuin vain tiettyjen pelaajien kesken. (8 pelikertaa)
29 Luxor. Luxor on yksi ensimmäisiä pelejä Las Vegasin ohella mitä ehdottaisin pöydälle, jos lautapelit eivät ole entuudestaan tuttuja. Tätä on tullut peluutettua paljon, peli ei ole vielä kertaakaan pettänyt. (100 pelikertaa)
28 Lords of Waterdeep. Tästä se kaikki alkoi yli kymmenen vuotta sitten. Waterdeep on edelleen lähellä sydäntä. (28 pelikertaa)
27 Acquire. Se ainoa 1960-luvun peli, jota pelataan edelleen. Omien hotelliketjujen rakentelu kartalle yhdistettynä osakekauppaan on vaan niin mukavaa puuhaa. (19 pelikertaa)
26 The Castles of Burgundy: Special Edition. Burgundyn Special Editionia on tullut pelattua jo hurjat 50 pelikertaa. Saimme vihdoin myös pelattua kaksin jokaisen kartan läpi. Tämä on ollut jo pitkään se ”kompromissipeli”, kun emme pääse puolison kanssa yhteisymmärrykseen pelattavan pelin suhteen ja jossain kohtaa vain luovutan ja päädymme pelaamaan Burgundyä. Pelaamme kaikilla lisäosilla ja Chateumalla, pois lukien kilvet ja valkoinen jokerirakennus. Oma piste-ennätykseni on edelleen 317 VP! (62 pelikertaa)
25 Medici. Medici on kiistatta yksi parhaista huutokauppapeleistä ikinä. Neljällä en tätä silti pelaisi, tämä peli vaatii 5–6 pelaajaa loistaakseen. (17 pelikertaa)
24 Clank! In! Space!: A Deck-Building Adventure. Niin siinä vain lopulta kävi että Catacombs ajoi tämän ohitse parhaani Clank-pelinä. Catacombs on niin paljon helpompi ottaa hyllystä ja pelata kuin mitä In! Space!. Pidän silti tästä enemmän joiltain osin, mutta Catacombs vieköön voiton tällä kertaa. (9 pelikertaa)
23 Strasbourg. Niin se Strasbourg vaan jää toistamiseen top 20:n ulkopuolelle. Pidän tästä pelistä, mutta välillä tuntuu, että peli on hävitty heti alkumetreillä pieleen menneen huutokaupan seurauksena. Myös tavoitekortit eivät ehkä ole niin tasapainotetut kuin toivoisin niiden olevan. (6 pelikertaa)
22 Wondrous Creatures. Wondrous Creatures jää myös nipinnapin top 20:n ulkopuolelle, mutta pidän tästä pelistä joka ikinen pelikerta vain enemmän ja enemmän. Peli saa loppuvuodesta uuden lisäosan, josko se nostaisi tämän vielä ylemmäksi listalla? Jos pidät Everdellistä, tulet rakastamaan Wondrous Creaturesia. (11 pelikertaa)
21 Pax Pamir: Second Edition. On tämä vaan mahtava peli, etenkin viime nelinpeli oli täynnä ihan älyttömiä pelitilanteita ja juonenkäänteitä. Ikävästi Pax Renaissance jäi listan ulkopuolelle, sitä peliä on huomattavasti hankalampi saada pöydälle kuin Pamiria. (23 pelikertaa)
Sijat 20–19
20 A Feast for Odin. Uwe Rosenbergin pelejä oli aikanaan näillä listoilla enemmänkin, mutta jostain syystä muut eivät ole innostaneet enää niin paljoa. Odin on silti ansainnut paikkansa listan huipulla. Myin pelin aikanaan hetken mielijohteesta, mutta päädyin ostamaan pelin takaisin kokoelmaan ja tällä kertaa peruspelin mukana tulivat myös molemmat minilisäosat! The Norwegians -lisäosa on tottakai myös aina mukana kun tätä pelataan. Saa nähdä tuleeko The Danes -peliä hankittua, tuntuu että peli on jopa liiankin iso? (42 pelikertaa)
19 Age of Steam. Kaikkien kuutiojunapelien kuningas Age of Steam on jäänyt jostain syystä pois peliporukan viikottaisista illoista. Vähän väliä sitä kysellään, mutta en jostain syystä ole tohtinut ottaa peliä mukaan hyllystä, joten syy pelin pelaamattomuudesta on minun. Toki meitä on nyt tasaiseen tahtiin ollut sen verran monta, että olemme useasti jakaneet porukan kahtia, jolloin pitkiä viiden tai kuuden pelaajan pelejä ei ole yksinkertaisesti pelattu niin usein kuin ennen vanhaan. On tämä silti ihan timanttia, kun sitä pelataan, oli kartta mikä tahansa. (16 pelikertaa)
18 Great Western Trail: New Zealand. Kiistatta paras Great Western Trail -pelisarjan versio. Uusi-Seelanti tekee yksinkertaisesti kaiken paremmin ja hienommin kuin mikään muu GWT. Lehmät ovat vaihtuneet lampaiksi ja Käärijät käärivät villaa, josta saa lisätienestiä matkan aikana. Alkuperäisen pelin Rails to the North -lisäosasta on myös otettu parhaita paloja peliin mukaan, mutta juna on vaihtunut laivaksi. Kun vielä kokeneilla, nopeilla pelaajilla peliaika pysyy neljällä pelaajalla kahdessa tunnissa setupin ja sääntöselityksen jälkeen, ei voi valittaa. (11 pelikertaa)
17 Clank!: Catacombs. Catacombs toi Clank!-pelisarjaan modulaarisen laudan, joka toi peliin vielä entisestään enemmän seikkailun tuntua. Lisäosat tuovat peliin lisää sisältöä, mutta molemmat lisurit ovat olleet pienoisia pettymyksiä. Mutta silti tämä on viime vuosina eniten pelatuin Clank! niin kotona kuin peli-illoissa, jokin tässä vain kiehtoo. Pelin isoin miinus on se, miten pienessä osassa artifaktit ovat kokonaispisteitä ajatellen. (31 pelikertaa)
16 Fishing. Jäin kirjaimellisesti koukkuun tähän kalastusteemaiseen tikkipeliin. Jokainen voittamasi kortti on yhden pisteen arvoinen, mutta kierroksen lopussa jos oma nostopakkasi loppuu, pääset nostamaan parempia kortteja pöydän keskellä olevasta pakasta. Haluatko kerätä heti alussa paljon pisteitä ja pelata huonoilla korteilla muutaman kierroksen, vai pyritkö häviämään alussa jotta saat heti parempia kortteja myöhemmin? Nerokas ja erilainen tikkipeli, joka ei myöskään lopu liian nopeasti, vaan pelillä on mukavasti kestoa ja peliä on ehdottomasti mahdollista pelata väärin. Yksi parhaimpia viime vuonna julkaistuja pelejä! (6 pelikertaa)
15 Beyond the Sun. Teknologiapuun rakentelu on edelleen oikein mielekästä puuhaa enkä ole luovuttamassa tämän pelin suhteen vaikka peliä ei ole hetkeen pelattu – kyllä tämäkin peli tulee tekemään paluun peli-iltoihin aivan varmasti. Age of Steamin tavoin kyllä tätäkin pelattaisiin enemmän, jos vain toisin sitä useammin peli-iltoihin. (191 pelikertaa)
14 Chaos in the Old World. Edelleen toiseksi paras ”ukkoja kartalla” -peli mitä olen ikinä pelannut. Warhammer-teema toimii saumattomasti ja pelin neljä (lisäosalla viisi) eri puolta pelaavat kukin peliä omalla tavallaan ja silti peli on todella hyvin tasapainossa osaavien pelaajien kesken. Pelin voi voittaa joko tiettyyn voittopisteeseen päästyään tai keräämällä tarpeeksi laudalla olevan kiekon liikkeitä. Jokainen pelin neljästä Kaaoksen Jumalasta voi voittaa pelin kummalla tapaa vain, mutta tietyt jumalat suosivat selkeästi enemmän jompaakumpaa tapaa.
Tämä on edelleen yksi oman kokoelman ehdottomia helmiä, etenkin kun sain vihdoin hankittua Horned Rat -lisäosan ja maalautettua kaikki figuurit (kiitoksia @hartsa_maalaa). Forbidden Stars kilpailee ikävästi tämän pelin kanssa, mutta siinä missä pelaan Forbidden Starsia kahden tai kolmen pelaajan voimin, Chaos in the Old World vaatii ehdottomasti neljä tai viisi pelaajaa, joten tälle legendaariselle pelille tulee olemaan oma paikkansa hyllyssä vielä vuosiksi eteenpäin. (6 pelikertaa)
13 Hansa Teutonica: Big Box. Vanhan koulukunnan europeli, Hansa Teutonica on nauttinut kovaa suosiota peliporukassammme Big Box -painoksen myötä. Jollain tavalla olin yllättynyt että tämä on tällä hetkellä Mikon suosikkipeli, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, valinta ei oikeastaan yllätä – onhan tämä ihan timanttinen peli alusta loppuun. (13 pelikertaa)
12 Twilight Imperium: Fourth Edition. TI4 on eeppinen pelikokemus, jota pelaisi mielellään lisää. Vain yksi noin 11 tunnin mittainen peli takana ja nälkä on edelleen kova. Tilaisuuksia päästä pelaamaan tätä on edelleen vähän ja hiljattain minua pyydettiin mukaan yhteen peliin lyhyellä varoitusajalla, mutta poikkeuksellisen kovan flunssan takia piti lopulta passata tilaisuus. Kyllä harmitti. (1 pelikerta)
11 Horseless Carriage. Peli oli jo useana vuotena toisella sijalla tällä listalla, joten siihen nähden HC on saanut yllättävän kolauksen. Parista viime kerrasta on jäänyt fiilis että kukin pelaaja pelaa lähinnä itseään vastaan, eikä kilpailua markkinoilla juuri ole ollut, kun kaikki rakentelivat vähän kaikkea sekaisin. Eräs toinen Splotteri on kiilannut HC:n ohitse, mikä on vain korostanut sitä kuinka rajoittunutta HC:n pelaajien välinen vuorovaikutus on verrattuna kyseiseen peliin. (10 pelikertaa)
Sijat 10–1
10 Tyrants of the Underdark. Tyrants on ollut jo vuosien ajan kestosuosikkini, ja se tulee toivottavasti pysymään pitkään top 10:ssä. Tyrants yhdistää kartalla tapahtuvaa aluehallintaa ja muita perinteisempiä pakanrakennuspelien jippoja, tekemättä pelistä liian pitkää tai raskasta. Parhaimmillaan peli on täydellä neljän pelaajan pelaajamäärällä. (31 pelikertaa)
9 Underwater Cities. Tämä peli korvasi täysin Terraforming Marsin omalla kohdallani vuosia, vuosia sitten. Pelissä pyritään rakentamaan omalle laudalle mahdollisimman tehokkaasti vedenalaisia kaupunkeja ja tuotantolaitoksia. Pelin keskiössä on toimintakortit, joita on kolmea väriä ja vuorollasi pelaat aina yhden kortin ja samalla valitset yhden toimintopaikan pelilaudalta. Jos pelaamasi kortin väri täsmää pelilauden paikkaan, saat tehdä myös kortin toiminnon. Aivan loistava koneistonrakennuspeli, joka paranee entisestään lisäosien myötä. Data Era -lisuri paransi jo entuudestaan loistavaa peliä! (21 pelikertaa)
8 18GB: The Railways of Great Britain. Top 10:n joukossa on poikkeuksellisesti kolme äksää. Näistä ensimmäinen on 18GB, joka on ollut jo pitkään yksi suosikeistani. Brittien kartta vaan toimii, ja laattojen päivitysten omituisuudet tekevät tästä todella mielenkiintoisen äksän. Peli myös jatkuu mukavan pitkään, mikä kannustaa pitkälle suunnittelua, eikä peli katkea ikävästi yllättäen kesken. (10 pelikertaa)
7 18Korea. Uutuus. Olin aluksi hieman huolissani siitä kuinka älyttömältä ja vahvalta pelin erikoiskyvyt tuntuivat. Mutta mitä enemmän antauduin pelin vietäväksi ja mitä avoimemmin mielin peliin suhtauduin, sitä parempi pelikokemuksesta tuli kerta kerralta. Peli ei lopulta ollutkaan ihan niin satunnainen tai onneen perustuva, kuin miltä se aluksi tuntui. Peli tuntuu todella raikkaalta kuuden pelikerran jälkeen – on todella yllättävää että tätä on tullut tosiaan jo pelattua kuudesti! (6 pelikertaa)
6 18 India. Yhdistin tällä kertaa 18 Indian ja 18 BosWashin yhdeksi peliksi, koska kyllähän se 18 BosWash on alkuperäisen pelin variantti eikä oma pelinsä. Jotain kutkuttavaa tässä vain on ja Korean lailla India on mukavan erilainen ja tuore 18xx-peli. Kuten Mikko sanoi omalla listallaan, peli toimii hyvin kaikilla eri pelaajamäärillä, myös kahdestaan, ja tarjoaa ihanan laajan kartan ja mielenkiintoisia vaikeuksia ajoittaa ja rakentaa. Ruostumattomat junat kuulostavat lempeiltä ja osin sitä ovatkin, mutta se, millaiset junat yhtiöihinsä saa hankittua, on kiinnostava haaste. Nämä kolme äksää voisivat olla listalla missä vaan järjestyksessä, niin tasoissa ne ovat keskenään. (7 pelikertaa)
5 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Pääsin pelitestaamaan SETI: Space Agencies -lisäosaa Czech Games Edition sivuilla viime vuoden puolella. Lisäosalla pelattuja pelikertoja kertyi digitaalisesti huikeat 86 kappaletta ja vaikka olin aluksi epäileväinen lisäosan hyvyydestä saati tarpeellisuudesta, tuntuu nyt suorastaan oudolta pelata peliä ilman lisäosaa. Oma nimi lisäosan sääntökirjan perällä oli myös oikein mukava sulka hattuun, etenkin kun lisäosan testaamiseen ja palautteen antoon tuli käytettyä todella paljon aikaa.
Peli on kiistatta viime vuoden suosituimpia hittipelejä ja viime kerralla listaa kirjoittaessani se oli BGG:n sijalla 33, nyt se on jo sijalla 14! Pelaan peliä ihan millä pelaajamäärällä vain (kaksinpelissä ei ole mitään vikaa!) ja etenkin nopeiden, kokeneiden pelaajien kanssa peli lentää kuin siivillä (noin 25-30 minuuttia pelaajaa kohden, nopein kolminpeli livenä kesti 75 minuuttia). (123 pelikertaa)
4 Brass: Birmingham. Yli 50 pelikerran jälkeen pientä väsymistä peliin on jo havaittavissa, mutta pelaisin tätä silti vaikka joka viikko, kuten monia muitakin top 20-pelejä tällä listalla. Muistan elävästi yhden peli-illan, kun päädyin muutaman minuutin tuumattuani kanssapelaajien järkytykseksi SETI-pöytään Birminghamin sijasta – se oli hetki, jolloin tiesin Birminghamin menettäneen ykkössijan suosikkipelinäni. Pelit ovat jossain määrin alkaneet toistamaan itseään samojen pelaajien kesken, mutta samalla todettakoon että on tästä saatu viihdettä koko rahan edestä – Brass: Birmingham on ajallisesti eniten pelaamani livepeli (141 tuntia).
Tässä pelissä vaan on yksinkertaisesti kaikkea mitä haluan peliltä – kiperiä päätöksiä alusta loppuun, suhteellisen elegantit mekanismit sekä paljon pelaajien välistä vuorovaikutusta. Pelillisten ansioiden lisäksi peli näyttää upealta pöydällä. Saa nähdä miten Brass: Pittsburgh uppoaa jahka peli on julkaistu. (51 pelikertaa)
3 Slovenialainen tarok. Tarok-variantteja on lukuisia (unkarilainen, ranskalainen ja niin edelleen), mutta silti slovenialainen tarok on kiistatta paras näistä kaikista. Eikä vain tarot-korteilla pelattavaksi peliksi, vaan ylipäätään slovenialainen tarok on mielestäni kaikkien aikojen paras korttipeli. Tämän pelin parissa on koettu ja tullaan kokemaan todella hienoja hetkiä vuodesta toiseen. (41 pelikertaa, Valat.si-sivustolla 425 jakoa)
2 Indonesia. Uutuus. Huh huh mikä peli! Onneksi Mikko päätti hankkia pelin uudestaan kokoelmaansa, onhan tämä ihan timanttinen Splotteri. Päätösavaruus on ihan älytön ja kunnon Splotterin tapaan omilla teoilla on pitkäkantoiset seuraamukset heti pelin alusta asti. Heittämällä listan kakkoseksi, haluan pelata tätä lisää, lisää, lisää! On mielenkiintoista nähdä onko tässä jotain hetken huumaa, mutta ei oikeastaan tunnu siltä, vaan pikemminkin siltä että löysimme kollektiivisesti uuden top 10 -pelin peliporukkaamme, pelin jota tulemme pelaamaan vuosien ja vuosien ajan uudelleen ja uudelleen. Odotan innolla Splotterin uusinta peliä Bailiff of Boscoopia! (3 pelikertaa)
1 Forbidden Stars. Forbidden Stars sijoittuu Warhammer 40K -universumiin ja se on genreltään FFG:n ukkoja kartalla -aluehallintapeli, johon on otettu mukaan parhaimpia paloja muista peleistä, kuten esimerkiksi Chaos in the Old Worldin päivitettävät rotu- ja yksikkökortit. Taistelut on tehty todella kiehtovalla tavalla, yhdistelemällä noppia ja pelattavia kortteja. Pelissä on tärkeää rakentaa parempia yksiköitä sekä päivittää taistelukortteja.
Myös pelin vuorojärjestys on hyvin omalaatuinen: kartalle asetetaan pelimerkkejä yhdessä vaiheessa ja seuraavassa vaiheessa niitä aletaan ratkomaan – mutta saat tehdä toiminnon vain jos merkkisi on pinon päällimmäinen, eli joudut suunnittelemaan toimintosi käänteisesti. Aina suunnitelmat eivät onnistu, sillä jos vastustajan pelimerkki on omasi päällä silloin kun haluaisit sen aktivoida, et voi tehdä toimintoa. Pelin alun setup on myös nerokas – pelaajat muodostavat pelin kartan ja joukkojen sijoitukset laatta kerrallaan ja jos tämän vaiheen sössii, saattaa peli olla ohitse jo ennen kuin se on edes alkanut.
Hankkimani epävirallisen Galaxy in Flames -fanilisäosan myötä pelissä on kahdeksan erilaista rotua pelattavana ja mainitsemani modulaarisen alkusetupin myötä yksikään peli ei varmasti tule olemaan samanlainen. Toimii mainiosti jopa kahdella, ehkä paras kolmella, nelinpelistä haaveilen. Pelistä on tulossa jonkinlainen uusi versio vuonna 2028 nimeltä Old Ones Origins, pelin suunnittelijana on sama Samuel Bailey, joka oli aikanaan suunnittelemassa Forbidden Starsia. Pelistä on juuri julkaistu hieman ennakkotietoja, mutta Cthulhu-teema ei kiinnosta pätkääkään, joten oma kiinnostukseni pysyy edelleen tässä versiossa. Huhujen mukaan tästä olisi tulossa myös toinen uusi versio, mutta siitä ei ole vielä saatavissa lisätietoja.
Kaikista maailman lautapeleistä haluan edelleen pelata Forbidden Starsia tällä hetkellä ehdottomasti eniten, enkä ole päässyt pelaamaan tätä mahtavaa peliä läheskään tarpeeksi. (4 pelikertaa)
Huomioita listasta
Listalta löytyi tänä vuonna vain 16 uutta peliä, joista vain yksi oli puhdas uutuus (Drillers), muut uutuudet olivat vanhoja tuttuja pelejä jotka olivat aiempina vuosina jääneet juuri listan ulkopuolelle sijoille 101–120. Tämä kuvastaa hyvin realistisesti harrastuksen tämän hetkistä vaihetta elämässäni, uusia pelejä ei yksinkertaisesti tule hankittua, vaan vähäinen peliaika käytetään mieluummin takuuvarmojen hittien pelaamiseen, kuin uuden opettelemiseen Olen kirjaimellisesti ulkona uutuuksien kultista, pahoitteluni tästä. Ehkä sitten ensi vuonna?
Isoimmat listalta putoajat olivat Clank! Legacy 1 sijalta 14., Gingkopolis sijalta 38., Dice Forge sijalta 49, Ethnos sijalta 53 ja Warrior Knights sijalta 60, kaikkia näitä pelejä yhdisti se, että niitä ei ole tullut pelattua kahteen vuoteen. Indonesia nousi toiseksi, ja moni äksä nousi ansaitusta listalla – ne nyt vain yksinkertaisesti tarjoavat enemmän viihdettä ja mielihyvää verrattuna moneen muuhun peliin, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.
Tänä vuonna pelikertoja on kertynyt heinäkuun puoleenväliin mennessä vain vaivaiset 7 6kpl 54:stä eri pelistä, joten tästä on tulossa heikoin pelivuosi kymmeneen vuoteen ja se on kieltämättä aika huolestuttavaa. Muuttunut elämäntilanne ja asuinpaikan muutos on tehnyt tehtävänsä. Aiempina vuosina pelikerrat ovat olleet noin 320–420 kappaleessa, joten ei hyvältä näytä. Uskon silti, että kyseessä on vain väliaikainen vaihe elämässä, ja että lautapeliharrastus tulee jatkumaan lähivuosina elinvoimaisena tästä laskusuhdanteesta huolimatta. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti, toivottavasti listalta löytyi jotain kiinnostavaa!
