Pelien määrä on kasvanut viime vuodesta. Viime vuonna PubMeeplen turnaustyökaluun päätyi 120 peliä, nyt luku oli 160. Tällä kertaa otin käyttöön myös konkreettisen aikarajan: otin mukaan sellaiset pelit, joita olen pelannut viimeisen kahden vuoden aikana.
Tein myös karsintaa pudottaen sellaiset pelit pois, joihin ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi tuntumaa. Esimerkiksi kerran tai kaksi pelatut Ark Nova ja Dune: Imperium jäivät pois. Näiden pelien potentiaali on ehdottomasti kympin kärjen tienoilla, mutta ilman pelikertoja pelejä ei voi nostaa listalle.
Näin myös tarpeelliseksi laajentaa listan sataan peliin viime vuoden kuudestakymmenestä. Olin päättänyt, että teen näin heti kun koen, että kuudenkympin ulkopuolelle jää pelejä, joista minulla olisi paljon sanottavaa. Toisaalta on myönnettävä, että listalle eksyi muutama varsin kummallinen tapaus…
Listan lukuohjeet
Merkkaan sulkuihin pelikertojen määrät. BGA-pelejä en ilmoita, ellei siihen ole syytä. Usein minulla on antaa tarkka lukema, mutta vuotta 2022 edeltävistä pelikerroista tilastoja ei ole. Silloin heitän mahdollisimman tarkan arvion.
Olen myös merkannut omistamani pelit * -merkillä.
Sijat 100-91
100 The Crew: Mission Deep Sea. Viimeisenä listalle selviytyi kevyt yhteistyöpeli, jonka edeltäjä The Crew: Quest for the Planet löytyy omasta kaapistani. Tämä ei ole koskaan oikein lyönyt läpi. (1 pelikerta)
99 Qin. Reiner Knizian abstrakti peli, joka on hyvä esimerkki saksalaisgurun ydinosaamisesta: simppeli, sujuva ja nokkela. Ja päälleliimattu teema… (3 pelikertaa)
98 Sheriff of Nottingham on listan kolmevuotisen historian aikana mahtunut mukaan joka kerta. Tällä kertaa listan laajeneminen pelasti perinteisen bluffauspelin. Nuoli on laskussa. (15 pelikertaa)*
97 Love Letter. Legendaarinen pikkufilleri täyttää pienet välit. Enempään siitä ei ole. Suosin nykyään tätä ennen iänikuista 6 nimmtiä! (Noin 10 pelikertaa)
96 Amul. Yhden hitin ihme Amul pääsi listan laajenemisen myötä takaisin mukaan. Aikoinaan 7 Wonders -tyylinen settienkeräily/draftaus-peli kipusi alkuhuumassa jopa sijalle 2. Sittemmin nuoli on ollut jyrkästi alas. 7 Wonders piti paikkansa. (3 pelikertaa)
95 Shōbu. Tuntemukseni abstraktien pelien saralla on heikko. Shōbu on fiksu ja taktinen peli, jossa pelaajat pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. (1 pelikerta)
94 Furnace. Viime kerralla sijalta 41 löytynyt Furnace on lopulta jopa liian hankala pala pituisekseen peliksi. Pelikertoja ei ole kertynyt lisää. (1 pelikerta)
93 Point City. Tätäkään ei ole ensipuraisun jälkeen päässyt pelaamaan. Vaikuttaa Point Saladia mielenkiintoisemmalta. Point Salad, joka tällä kertaa jäi pois listoilta, on ollut kovassa huudossa meillä jo pitkään. (2 pelikertaa)
92 Gizmos. Tästäkään ei ole kokemusta kuin yhden verran. Muistan hauskat komponentit ja pikkunäppärän koneistokikkailun. (1 pelikerta)
91 Haaste 2. Partypeli, jossa ei ole oikeastaan mitään järkeä. Pelaajat toteuttavat haasteita, ja muut lyövät vetoa. Vedonlyönti ja onnenkoetus ovatkin tämän vuoden listan trendejä… (1 pelikerta)
Sijat 90-81)
90 Star Wars: Unlimited. Alkulistan teema jatkuu. Hyviä pelejä, joita en ole pelannut ensikerran jälkeen. Teema sykähdyttää. Tähtien Sota tulee olemaan esillä vielä myöhemminkin listalla… (1 pelikerta)
89 5 Towers. Toinen vaihtoehto 6 nimmtille!. Helppo ja nopea peli tarjoaa kokoisekseen peliksi paljon pohdittavaa, tai ainakin enemmän kuin 6 nimmt!. (2 pelikertaa)
88 Scout. Jälleen filleri. En aio mainita erästä häränpääpeliä enää, mutta Scout on hyvä vaihtoehto pieneksi täytepeliksi. En muista enää kunnolla, miten tämä toimii. Se on merkki siitä, että pelissä on enemmän kuin kolme sääntöä. Toki se myös viestii siitä, ettei peli kenties ole kovin mieleenpainuva. (3 pelikertaa)
87 Tokaido. Rento peli, joka ei tarjoa pelillisesti mitään mullistavaa. En toisaalta näe syytä pelata tätä uudestaan. (1 pelikerta)
86 Seas of Strife. Tämä peli on liian korkealla, sillä pikkunäppärä tikkipeli on toinen filleri, jota on tullut pelattua liikaa suhteessa pelin monipuolisuuteen. Lisäksi häviän tässä aina. (7 pelikertaa)
85 Twister. Nyt tarvitaan hyvää selitystä. Tämä peli ei kymmenen vuoden tauon jälkeen jättänyt kylmäksi; päinvastoin, hiki tuli. Tämä käy urheilusta. Nostalginen kokemus tarjosi loistavat naurut, joten sijoitus lienee oikeutettu. Mielipide saattaisi olla eri, jos en olisi voittanut suvereenisti. Vaikka henkilövahingoilta vältyttiin, revanssia ei tule ihan heti. Tämän hirvityksen listasijoitus kertoo siitä, että olen vuoden aikana viihtynyt hieman vähemmän vakavasti otettavissa peli-illoissa. (1 pelikerta)*
84 Tapestry. Tätäkään ei ole parin ensimmäisen pelin jälkeen pelattu. BGA:ssa olen pari peliä lätkinyt, mutta pöydälle peli ei tule todennäköisesti ihan lähitulevaisuudessa pääsemään. Twisterin päänahka on silti arvokas! (2 pelikertaa)
83 A Fake Artist Goes to New York. Tässä pelissä on hauska idea. Partypelit ovat vahvoilla tänä vuonna. Lisää on tulossa… (2 pelikertaa)
82 Miyabi. Suuri yllätys, että laattojenasettelun parhaimmistoon kuuluva Miyabi löytyy listalta näinkin alhaalta. Aiemmin peli on löytynyt sijojen 30–40 paikkeilta. Äitini suosikki. (9 pelikertaa)*
81 Santorini. Viime vuonna jopa sijalle 11 kivunnut pikkupeli ei ole saanut yhtään lisää pelikertoja. Se näkyy sijoituksessa. Nopea, näyttävä ja hauska. Potentiaalia palata takaisin ylemmille sijoille. (12 pelikertaa)
Sijat 80-71
80 Nova Luna. Tämäntyyppiset aivopähkinät eivät yleensä iske (Framework, Sagani ja niin edelleen…). Nova Luna oli kuitenkin miellyttävä kokemus, ja sitä voisin hyvin pelata toistekin. (1 pelikerta)
79 Let’s Go to Japan. Tällä ensikatsauksella hieman sekavan oloisella pelillä on potentiaalia nousta listalla ylös. Se edellyttäisi runsaasti enemmän peliertoja! Yleinen ongelma alempien sijojen pelien kanssa vaikuttaisi olevan juuri pelikertojen vähyys. (2 pelikertaa)
78 The Fox Experiment. Tämäkin on liian korkella, vaikka kettujen nimeäminen olikin hauskaa. Ehkä juuri tämä vahva muistijälki erotti tasapaksun pelin massasta. (1 pelikerta)
77 Invasion: Free State. Tätä tuli pelattua paljon arvostelua varten. Printtivirheet, hieman erikoiset sääntökiekurat ja kilpailu ovat sysänneet XCOM-tyylisen taistelupelin taka-alalle. Tällä hetkellä eräs listalla myöhemmin esiintyvä peli vie halut palata Invasionin pariin. (7 pelikertaa)*
76 Torakkapokeri. Vuoden suurin putoaja. Viime vuoden seiska on kulunut käytössä. Pelikertoja kertyy edelleen, mutta kokemus ei ole enää niin kiinnostavaa. Pudotusta voi selittää se, ettei peli ole parhaimmillaan kolmella pelaajalla. (25 pelikertaa)*
75 Railroad Ink. Toinen todella paljon pelattu peli. Tässä pelissä taso alkaa olemaan jo kotona aika kova. Saksankielisen sääntökirjan takia olemme oppineet pelaamaan väärillä säännöillä, mutta homma on toiminut, joten olemme pitäneet sääntömme. (29 pelikertaa)*
74 Wormholes. Kevyt ja suoraviivainen nouda ja toimita -peli. Uudelleenpeluuarvo tuli täyteen yllättävän nopeasti. (6 pelikertaa)*
73 iKnow. Triviapelit ovat kovassa kulutuksessa. iKnow jää genren kärkinimistä mutta peittoaa sentään mennen tullen perinteisen Trivial Pursuitin. Systeemin suurin ongelma on se, että muiden tietämättömyydellä voi tienata liikaa pisteitä. Peli löytyy omasta kaapista, joten pelikertoja on kertynyt. (7 pelikertaa)*
72 Caesar’s Empire. Pelissä rakennetaan teitä, jotka, luonnollisesti, johtavat kaikki Roomaan. Ensipelin perusteella sanoisin, että tämä olisi kiva omistaa.(1 pelikerta)
71 Iskelmä: Parhaita kotimaisia. Tämä sijoitus syö uskottavuuttani lautapeliharrastajien silmissä. Peli on juuri sitä, mitä sen nimi lupaa. Ylivoimaisen iskelmätietäjänä olen luvannut aina palkinnon minut voittaneelle. Ylimielisyys kostautui kerran, mutta panos tulee pysymään vastaisuudessakin! (3 pelikertaa)*
Sijat 70-61
70 Ohanami. Pieni filleri, jonka sääntöjä en enää muista. Monen pelin kohdalla käy kyllä pian kato, jos pelikertoja ei tule lisää. Sijoilla 100-70 peräti 12 roikkuu listalla yhden pelikerran turvin. (1 pelikerta)
69 The Lord of the Rings: Duel for Middle-Earth. Isoa nostetta saanut melko tuore peli ei herättänyt valtavia wow -elämyksiä. Peli kuitenkin toimii ja on tasapainossa. Tätä pelaa mielellään. (3 pelikertaa)
68 Flamme Rouge. Kestomenestyjän liekki on hiipumassa. Parhaimmillaan kolmen kärjessä ollut pyöräilypeli on ollut aina listalla mukana. Tällä kertaa vanhalla mallilla leikkuri olisi osunut kohdalle. Flamme Rouge kaipaisi kenties lisäosia noustakseen ylivoimaisen vastustajan Heatin rinnalle. Näillä näkymin kuitenkin näyttää siltä, että formulat karkaavat pyöriltä. (Noin 10 pelikertaa)*
67 Blitz. Jälleen kerran hieman erikoisempi valinta. Blitzin parissa on kuitenkin aina ollut hauskaa. Sormetkin ovat vielä pysyneet ehjinä… (Noin 10 pelikertaa)*
66 Azul: Summer Pavillion. Alkuperäinen Azul ei vakuuta, mutta Summer Pavillion maistuu, paitsi BGA:ssa, jossa pelillä on vaara venähtää! En täysin allekirjoita sitä, että Azul: Summer Pavillion päihitti Miyabin.
65 7 Wonders: Architects. Heikompi version klassikkopelistä. En oikein ymmärrä, mikä tämän etu on suhteessa alkuperäiseen peliin. Hyvä peli silti kyseessä. Sijoitus kenties hieman liian korkea. (1 pelikerta)
64 Spicy. Komein korttipeli, mitä on koskaan nähty. Korean ulkoasun alta löytyy pätevä bluffipeli! (4 pelikertaa)
63 Can’t Stop. Uhkapeliteema jatkuu. Can’t Stop on ikivanha peli, mutta sen mekaniikka on kestänyt aikaa. (6 pelikertaa)
62 Suomi tietopeli. Tacticin Suomi tietopeli tarjoaa suoraviivaisen ja reilun tietovisan. Jokainen vastaa samaan kysymykseen, joten ikuista ”sä sait helpommat kyssärit” -marinaa ei joudu kuuntelemaan. (6 pelikertaa)
61 Ticket to Ride. Klassikko pysyttelee taka-asemissa. Erilaiset, virkistävät versiot nostavat sen aika ajoin pinnalle. Viimeisimpänä kokeiltu Pennsylvania-kartta oli kerrassaan erinomainen. (20-30 pelikertaa)*
Sijat 60-51
60 5 Second Rule. Ensimmäinen peli, joka olisi läpäissyt vanhan seulan. Tätä joku sanoisi tunkiksi, mutta minä en! Aivan karsea partypeli on päätynyt kovien haastajien takia vähemmän pöydälle. Peli kuitenkin ajaa asiansa eli aiheuttaa paniikkia ja kaaosta. Huonoille vastauksille repeily on pelin parasta antia. (Noin 30 pelikertaa)*
59 Akropolis. Laattojenasettelupelien sijoitukset aiheuttavat suurta hämmennystä. Akropolis majailee yhden pelikerran turvin hieman liian korkealla. Peli on näppärä, ja ammentaa samaa ideaa kuin Miyabi. (1 pelikerta)
58 Happy Pigs. Ikivanha joululahja aloitti urani Lautapelioppaan avustajana. Listasijoitus on vaihdellut, mutta söpö possujenkasvatuspeli pääsee edelleen satunnaisesti pöydälle paremmissakin piireissä. (15 pelikertaa)*
57 Blue Lagoon. Helppo ja nopea peli, jonka voi esitellä kenelle tahansa. Jälleen timanttista Kniziaa. (4 pelikertaa)
56 The Quest for El Dorado. Ikisuosikki Dominion on syönyt huomion nopeilta pakanrakennuspeleiltä. The Quest for El Dorado joutui jo kerran myyntiin, mutta päästyäni testaamaan lisäosia peli teki paluun.
55 1918: Veli veljeä vastaan. Historialliset teemat iskevät minuun. Pelin ongelma on, että se kestää aivan liian pitkään suhteessa sen sisältöön. (2 pelikertaa)
54 The Castles of Burgundy: The Card Game. Klassikkopelin korttipelitiivistelmä on hyvä esimerkki pelistä, joka vakuutti, mutta jota ei tee välttämättä mieli pelata uudestaan. En tiedä, tuleeko alkuperäinen The Castles of Burgundy koskaan päätymään pöytään tämän kokemuksen perusteella. (1 pelikerta)
53 Agricola. Pääsin vasta ihan hiljattain testaamaan tätä suurta klassikkoa. Olen Uwe Rosenbergin pelien suuri fani, joten yllätyin, kuinka alhaiselle sijalle Agricola jäi. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että miehen tuoreemmat tuotokset ovat valloittaneet hyvinkin korkeita sijoituksia listalta. Jostain syystä Agricolan ensivaikutelma ei riittänyt sijaa 53 ylemmäs. (1 pelikerta)
52 Wingspan. Entinen listaykkönen pääsi pienen tauon jälkeen jälleen pöydälle, jopa pariin otteeseen. Ajattelin, että laskusuhdanteessa olevan pelin aika olisi jo ohi, mutta vielä mitä: klassikko kiilasi itsensä tukevasti listalle. Pelin suurin ongelma lienee sen tuurielementti. Jos käteen nousee vain tunkkaisia petolintuja, pelistä ei tule yhtään mitään. (14 pelikertaa)*
51 Obsession. Uusi tuttavuus. Raskas europeli vakuutti. Todellinen kolahdus jäi vielä tulematta, mutta uskon pelillä olevan potentiaalia nousta ylemmäs. Ongelma tällaisten pelien kanssa on se, että en koskaan päädy pelaamaan niitä uudestaan. Vaikutelma ei kuitenkaan ollut niin vahva, että hakeutuisin aktiivisesti takaisin pelin pariin. (1 pelikerta)
Sijat 50-41
50 Small World. Tämän klassikkopelin sijoituksen vaihtelut eivät lakka ayllättämästä. Melko perinteinen aluehallintapeli on useasti pystynyt saavuttamaan korkean sijan todella vähillä pelikerroilla Nyt kun olen päässyt pelaamaan peliä mielestäni ihan positiivisin kokemuksin, sijoitus yhtäkkiä sukeltaakin. Erikoista. (7 pelikertaa)*
49 Concept. Unohtakaa tunkkainen Alias. Concept on kultaa, joskin ”kuin kaksi marjaa” ja muiden elähtäneiden sanontojen selittäminen kanssapelaajalle epämääräisen symbolisikermän avuin voi osoittautua vaikeaksi. Palkitsevinta on onnistumisen tunne. (9 pelikertaa)
48 Family Inc. Onnenkoetus ja uhkapelit ovat nousussa. Monet peliporukoistani koostuvat kokemattomista pelaajista, joten kevyet ja helpot pelit ovat kovassa kulutuksessa. Family Inc. tarjoaa Can’t Stopin tapaan hienon määrän jännitystä ja hurjia tilanteita. (2 pelikertaa)
47 Ginkgopolis. Peli vaikuttaa aluksi hyvin hämmentävältä, eivätkä sääntökiemurat aukene ihan heti, vaikkei peli kovin monimutkainen olekaan. Tätä olen kokeillut myös BGA:ssa, enkä oikein vieläkään hahmota, mitä kannattaisi tehdä. (1 pelikerta)
46 Downforce. Vedonlyöntiä ja kilpa-ajoa, siinäpä vasta yhdistelmä meikäläisen mieleen. Peli on melko nopea, toisaalta myös nopeasti nähty. Toistaiseksi olen viihtynyt, mutta epäilen vahvasti, että peli tulee putoamaan listalta tulevaisuudessa. (3 pelikertaa)
45 Airlines Europe. Vaihtoehto-Menolippu pesee oikean Menolipun tänäkin vuonna, vieläpä yhden pelikerran voimin! Pelikertoja pitää kyllä saada lisää, muuten tulee lähtö. (1 pelikerta)
44 Cascadia. Leppoisan laattojenasettelupelin sijoitus hämmentää, sillä en ole pelannut tätä puoleentoista vuoteen. Kenties mieli halajaa takaisin Cascadian pariin? (7 pelikertaa)
43 Imhotep. Myös nimellä Inhotep tunnettu vahvasti vuorovaikutteinen peli on sijoittunut aina tasaisetsi sijojen 31–60 tuntumaan. Tympeiden puupaikoiden kuskailu sähköistää edelleen peli-iltaa mukavasti. (5 pelikertaa)*
42 Just One. Kepeä sana-arvailupeli palaa listalle puhtaasti lisääntyneiden pelikertojen myötä. Pääsin hiljattain pelaamaan peliä jopa yhdellätoista pelaajalla. Moinen stuntti vaatii toki kaksi peliä, mutta kokemus oli mielenkiintoinen. (5 pelikertaa)
41 7 Wonders. Legendaarisen draftauspelin sijoitus on laskenut tasaisesti. Lisäosien testaaminen tekisi pelille hyvää. Peruspelin kiemurat eivät jaksa välttämättä enää innostaa, vaikken olekaan hakannut tätä puhki, kuten monet ovat tehneet. (7 ihmettä= 7 pelikertaa)
Sijat 40-31
40 Detective Club. Nokkela peli laittaa luovuuden koetukselle. Isolla porukalla epätoivoiset selitykset ja päin seiniä menevät arvailut nostavat hymyn huulille. (4 pelikertaa)
39 Scythe. Jopa ykköspallillakin vieraillut llistamenestyjä kokee pahimman pudotuksensa listan historiassa. Porukoissani pidetään tästä, mutta peliä ei ole vain saatu pöydälle pitkään aikaan. Ehkä genrekin ampuu hieman ohi omista mieltymyksistäni. (6 pelikertaa)*
38 Distilled. Jos lista oltaisiin tehty puoli vuotta sitten, Distilled olisi ollut kymmenen kärjessä. Näyttävälle tislaamosimulaattorille ei kuitenkaan ole kertynyt peliaikaa tämän vuoden puolella. Satun olemaan nuoresta iästäni huolimatta erittäin etevä tislaaja! BGA-pelit mukaan laskettuna voittoprosentti on hyvä. (3 pelikertaa)
37 Architects of the West Kingdom. Perinteinen työläistenasettelupeli, jossa tapahtuu paljon. Olen aina sanonut, että tämä on ihan hyvä peli. Se ei ole koskaan ollut enempää tai vähempää. Sijoitus on seilannut ylös ja alas pelikertojen mukaan. (5 pelikertaa)
36 Jäinen kuolema: Suomen talvisota. Ensimmäistä kertaa molemmat Antti Lehmusjärven pelit ovat mukana. Viimeisimmästä pelikerrasta alkaa olemaan aikaa. Olisikohan jälleen revanssin paikka? (2 pelikertaa)
35 Ave Caesar. Jos pelaisin säännöllisesti isommalla porukalla, Ave Caesar löytyisi Detective Clubin tapaan kaapistani varmasti. Sen verran hauskaa kaaottinen ja häijy kilpa-ajo on! (3 pelikertaa)
34 Faraway. Filleriksi todella fiksu. Muistan olleeni ensimmäisellä pelikerralla aivan pihalla. Peli on oivaltava, ja tuoreen oloinen. Peli on oikeasti innovatiivinen, eikä väkisin väännetty kopioitujen ideoiden tekohengitetty symbioosi. Tätä pelaan mielelläni BGA:ssa. (4 pelikertaa)
33 Thebes. En tiedä, miksi on niin hauskaa varustautua vaivalla kaivauksiin vain löytääkseen kasan hiekkaa ja yhden pisteen avoisen esineen. Thebesissä ei ole mitään järkeä ja peli on karmean ruma. Pienen miinuksen peli saa paikoitellen pitkiksi venyvistä odotteluista. (2 pelikertaa)
32 Dinosaur Island. Dinosaurushuvipuiston rakentaminen on teemana erinomaisen hauska. Itse peli ei nyt varsinaisesti ole maailmaamullistava. Komponentit ovat huippulaatua ja teema innoittaa pelaajia keksimään teemaan sopivia vitsejä. (3 pelikertaa)
31 Memoir ’44. Vahvasti tuuripitoinen nopparäiskintä on täysi tuska ja työmaa ladata pöytään. Siksi ratkaisevat taistelut on minun osaltani käyty ruudulla… Kahden pelin kokoinen overlord-skenaario oli eittämättä kaikessa kaaottisuudessaan hieno kokemus. (6 pelikertaa)
Sijat 30-21
30 Tiedolla vai tuurilla. Oivaltava tietopeli yhdistää mututuntumahakuammunnan (kauhea sana) ja vedonlyönnin. Pelikierros ei kestä kauaa, mutta jännitystä ja erikoisia hetkiä riittää alusta loppuun. Kyseessä on uusi tuttavuus, joka voi vakiinnutta paikkansa peliporukkani pöydällä, (6 pelikertaa)
29 Telepaattori. Toiseksi korkeimmalle yltävä arviointikappaleena tullut peli. Kysymykset ovat välillä vähän outoja tai epäolennaisia nuorisolle, mutta pelin yksinkertainen idea toimii. Tämäkin tosin tarvitsisi vähintään neljä pelaajaa. (4 pelikertaa)*
28 Terraforming Mars. Ensimmäinen iso lautapeli, jota kokeilin, ja josta pidin. Siitä kertoo myös ensimmäisen pelilistaukseni ykkössija. Sittemmin muita pelejä on tullut edelle. Maankaltaistus miellyttää silti edelleen tiettyinä hetkinä. Sooloilua on tullut jonkin verran harrastettua, joskin nykyään edelle menevät kyllä Uwet. (11 pelikertaa)*
27 Decrypto. Kuten monen muunkin pelin, myös Decrypton suurin ongelma minun kannaltani on pelaajamäärä. Neljän pelaajaa vaativat partypelit jäävät valitettavan usein paitsioon. Vähäisistä pelikerroista huolimatta nerokas Decrypto pysyy listalla. Potentiaalia on jopa kymmenen kärkeen. Tätä vaan tarvitsisi päästä pelaamaan oikealla porukalla tarpeeksi säännöllisesti. (4 pelikertaa)
26 Pipeline. Raskaahko putkitetris vaikuttaa olevan nopeasti nähty. Sijoitus on laskenut puolessatoista vuodessa 24 sijaa. Näinkin raskaaksi kirjastopeliksi Pipeline on saanut todella kiitettävästi peliaikaa. (6 pelikertaa)
25 Modern Art. En listaa tehdessäni tajunnut, kuinka monta Knizian peliä listalle tulee mahtumaan, eikä Modern Art ole viimeinen… Oivaltavan huutokauppapelin ongelmaksi muodostuu jälleen kerran pelaajamäärä. Peli on melko uusi tuttavuus, joten sijoitus tullee muuttumaan tulevien vuosien aikana pitkälti sen mukaan, pääseekö peli pöydälle. (2 pelikertaa)*
24 Anno 1800. Ensimmäistä kertaa kympin kärjen ulkopuolelle jäävä Anno 1800 kerryttää tasaisesti yhden pelikerran joka vuosi. Pelissä kaikki tapahtuu todella hitaasti, ja asioiden aikaansaaminen vie aikaa. Kiperiltä päätöksiltä ja aivojumeilta ei välty. Minä olen sen sijaan välttynyt voitoilta. (4 pelikertaa)
23 Las Vegas on tänä vuonna korkeimmalle sijoittunut yhden pelikerran peli. Suuntaus on selkeä. Aikaisempina vuosina uutuudet ovat valloittaneet jopa top 3 -sijoituksia. Nykyään annan uusille tuttavuuksille maltillisempia sijoituksia. Las Vegas on toimiva ja melko uniikki peli, joka ei liiaksi aivoja rasita. Tämän voisin hankkia itsellenikin. (1 pelikerta)
22 The Mind. Tämä peli on harvoja yhteistyöpelejä, joista olen tykännyt. Idea on yksinkertainen, mutta todella viihdyttävä. Välillä kortit soljuvat paikoilleen kuin ihmeen kaupalla. Erinomaisen palkitseva peli! (7 pelikertaa)
21 Undaunted: Normandy. Nopea, näppärä ja jännittävä sotapeli. Hiljattain hyllyyn saapui pelisarjan järein jäsen, Undaunted: Stalingrad, joka ei luultavasti tule aivan hetkeen näkemään pelipöytää… (5 pelikertaa)*
Sijat 20-11
20 Village. Kasuaalein europeli, jota olen pelannut. Village on nopea opettaa, mutkaton pelata. Järisyttäviä elämyksiä peli ei tarjoa, mutta aina sitä pelatessa tulee hyvä mieli. Voittoprosenttini tässä pelissä on myös melko korkea, mikä saattaa vaikuttaa mielipiteeseeni. (9 pelikerta)*
19 1960: The Making of the President. Historialliset pelit ovat jotenkin tosi siistejä. 1960 on raskas peli, joka simuloi presidentinvaalien kireää tunnelmaa erinomaisesti. Peliä pelatessa voi oikeasti tuntea olevansa keskellä kiivasta vaalitaistoa! Kaksinpelejä tulee loppujen lopuksi pelattua aika vähän. (2 pelikertaa)
18 Smart10. Innovatiivisella triviapelillä on selkeät vahvuudet. Peli on reilu, koska kaikki vastaavat samoihin kysymyksiin. Kysymysformaatti on mielenkiintoinen. Lisäksi lukuisilla lisäosilla kysymysten riittoisuus on saatu. Peli-iltaisäntä voi myös vetää hieman kotiinpäin valitsemalla ostoskoriin itseä miellyttävät aihealueet. (En myönnä mitään) (26 pelikertaa)*
17 Huhupuheita. Partypelien klassikko. Harva peli pystyy naurattamaan yhtä tehokkaasti kuin Huhupuheita. Päättömät piirrokset ja surkeat arvaukset nostattavat tunnelman kattoon. Peliä tulee pelattua enimmäkseen erilaisissa juhlissa muun nuorison kanssa. (9 pelikertaa)*
16 Bezzerwizzer. Tietopelien valtikka on siirtynyt. Bezzerwizzer ja Smar10 ovat tätä vuotta ennen sijoittuneet listalla joka kerta peräkkäisille sijoille. Tänäkään vuonna eroa ei ole kuin kaksi pykälää, tällä kertaa Bezzerwizzerin eduksi. Bezzerwizzerin vahvuus on vahva vuorovaikutus. Peli tarjoaa mahdollisuudet riskinottoon ja toisen kiusaamiseen. ”Besserwisseröinti” tarjoaa loistavan mahdollisuuden hyödyntää pelikaverien tietämättömyys. (8 pelikertaa)
15 High Society. Listan viimeinen Knizia ja kaikkien aikojen paras 20 minuuttiin pelattava peli. Yksinkertainen huutokauppapeli on kerrassaan nerokas. Tätä pelatessa ei koskaan tarvitse pettyä. (11 pelikertaa)
14 Nusfjord. Uwen kalastuspeli on kompakti, mutta monipuolinen. Sääntökuorma ei ole missään nimessä musertava. Pelin kestokaan ei ole kovin pitkä. Soolona tätä on tullut aika paljon pelattua, mutta kaikki pelaajamäärät toimivat, mikä ei ole itsestäänselvyys Uwen hiekkalaatikkopeleissä. (13 pelikertaa)
13 Scattergories. Yksinkertainen on joskus kaunista. Vaikka sanat eivät maailmasta lopu, en tiedä kestäisikö tämä säännöllistä pelaamista. Leikkimielinen kisailu kutittelee aivonystyröitä oikeista paikoista. (2 pelikertaa)
12 Hallertau on melkeinpä mukavinta pelata yksin. Omien ennätyspisteiden jahtaaminen on todella palkitsevaa. Pelin suurin ongelma on iso tuurielementti: pelin kannalta kriittisten korttien taso ja sopivuus vaihtelee suuresti. Peli on myös omiaan aiheuttamaan pahan aivojumin. (11 pelikertaa)
11 Heat: Pedal to the Metal. Kilpa-autoilu on pudonnut podium-paikoilta. Kyseessä on erinomainen peli, joka jaksaa innostaa urheilumiestä. Lisäosat tekevät pelistä paljon paremman ja vaihtelevamman. Voin myös sanoa olevani varsin pätevä kilpa-ajaja. Myös pelin BGA-sovitus on viritetty huippuunsa. (9 pelikertaa)
Sijat 10-1
10 Cards Against Humanity. Pitkään pohdituttanut ostos näki viimein päivänvalon lahjakortin kannustamana. Itse peli on aivan hämärä, joten pelaajienkin täytyy olla. Kun kirjoittelen tätä listaa vuoden päästä, pelikertojen määrään tulee nolla perään. (2 pelikertaa*)
9 Tiskijukka. Ehdoton peli muusikoille. Hyvät kaverit ja hyvä musiikki, mitä muuta ihminen tarvitsee? Tiskijukka tekee musiikin kuuntelusta pelin. Idea ei ole monimutkainen, ja moni lautapelifanaatikko kyseenalaistanee pelin pelillisyyden. Minua se ei haittaa, peli-iltamme päättyvät aina Tiskijukkaan! Pisimmillään peliä on pelattu neljä tuntia putkeen. (16 pelikertaa*)
8 Eclipse päätyi kokoelmaani kuin vahingossa. Tunnetusti parhaat diilit löytyvät LitsaConista. Ilmaisen Villagen jälkeen paras onnenpotku lienee Eclipse, joka tuli kuin vahingossa Through the Agesin kanssa kaupanpäällisenä ”kun nyt kerran halvalla sai” -periaatteella. Olen päässyt myös uutta versiota testaamaan, ja onhan se huomattavasti tyylikkäämpi. Vanha versio on kuitenkin hieno lisä kokoelmaan suomalaisen suunnittelun edustajana. Vielä kun pääsisi pelaamaan… (2 pelikertaa*)
7 Star Wars: Imperial Assault. Muhkean laatikon piti muhia puolitoista vuotta häpeähyllyssä ennen kuin aika oli oikea. Kampanja ei tule ikinä päätymään pöydälle, mutta jo pelkkä Skirmish tarjoaa Star Wars -fanille tarpeeksi elämyksiä. Vaikka teema kantaa, itse pelikin on toimiva ja todella jännittävä. Tähän mennessä jokainen pelattu skenaario on ratkennut vasta aivan kalkkiviivoilla. Häpeähyllyynkin on saatu uusi, jopa entistä isompi korvaaja: Undaunted: Stalingrad… (4 pelikertaa*)
6 Great Western Trail. Upea peli. Jokainen päätös on tärkeä. Sääntökuorma on suuri, ja ensimmäiset pelikerrat kestävät. Pelikertoja pöydällä on kertynyt jopa yllättävän vähän. Onneksi BGA on lievittänyt pelinälkää. (7 pelikertaa*)
5 Istanbul. Raskain peli, jota olen pelannut yli 20 kertaa. Istanbul on jo kestänyt niin kauan listalla, että sille voi antaa kestosuosikin tittelin. Big Boxin toinen lisäosa on vielä korkkaamatta, joten uudelleenpelattavuus ei tule loppumaan. (20 pelikertaa)*
4 Lost Ruins of Arnak. Yllättäjä. Sain pelin noin vuosi sitten, ja meni hetki ennen kuin lämpenin sille. Ensimmäisen pelin jälkeen fiilis oli hieman ristiriitainen. Toinen peli oli jo paljon positiivinen kokemus, ja lopulta peli hilasi itsensä aina neljänneksi. Arnak on kokoisekseen peliksi todella mukava ja helppo pelata ja opettaa eteenpäin. Expedition Leaders -lisäosa nostaa pelin osakkeita entisestään. (7 pelikertaa)*
3 Fields of Arle. Tajunnanräjäyttävä hiekkalaatikko. Pelasin peliä ensimmäisen kerran toukokuussa. Nyt peli lisäsosineen löytyy kaapista ja pelikertoja on kertynyt jo kymmenen ja niistä yhdeksän soolona! Tämä peli ei mielestäni edes kaipaa lisäpelaajia. Yksikään soolopeli ei ole koskaan saavuttanut näin korkeaa sijoitusta listallani. (10 pelikertaa)*
2 Through the Ages. Huikea historiallinen spektaakkeli tarjoaa pitkälle kestolleen vastinetta. Mielekkäiden valintojen määrä on huima. Historiallinen teema tuo peliin lisää fiilistä. Lisäosa on ostettu ja odottamassa korkkaamista. BGA pystyy tyydyttämään pelihaluja vain osittain. Voinee vain todeta, että tein LitsaConissa melkoisen hyvät kaupan. Maltillisella hinnalla mukaan tarttui kaksi top 10 -peliä! (3 pelikertaa)*
1 Dominion – Valtakunta. Vuosittaisia pelikertoja kertyi jälleen valtavasti. Silti kyllästymistä ei ole näköpiirissä. Päinvastoin, ero taakse kasvaa. Dominion tarjoaa uskomattoman uudelleenpeluuarvon. Samanlaista lautaa ei kahta kertaa näe, vaan jokainen pelikerta on täysin oma yksilönsä.
Se onkin pelin hienous: koskaan ei voi oppia kaikkia pelin metkuja. Dominion on harvoja taitopelejä, joissa aloittelija voi voittaa veteraanin. Olen pelannut noin tuhansia peliä, ja hävisin hiljattain kokemattomalle lautapelaajalle, joka pelasi toista peliään. Peli on yksinkertaisesti mahdotonta oppia ulkoa. Kokemukseen ei voi ikinä täysin luottaa, sillä erilaiset korttivalikoimat käyttäytyvät hyvinkin eri tavalla.
Ainoa miinus on se, että tutustuin pelin nettiversioon juuri lukuloman keskellä… Varoitankin siksi, peli voi olla hyvin koukuttava! Mobiilisovellustakin on tullut hakattua aikoinaan. Kaapista löytyy yhdeksän lisäosaa, ja puolet Lautapelioppaan Dominion-aiheisesta sisällöstä on minun kynästäni. Voiko siis sanoa, että olen fani? (Pöydällä noin 100 pelikertaa, mobiilisovelluksessa noin 2000, netissä parisen sataa. Yhteensä siis ehkä noin 2500-3000)*
Huomioita listasta
Ensimmäistä kertaa koko top 10 koostui omistamistani peleistä. Kertooko se siitä, että olen onnistunut haalimaan itselleni kaikki parhaat pelit? Toisaalta olen myös viime vuosina arvostanut korkealle pelejä, joita olen pelannut paljon. Yhden pelikerran ihmeet eivät ole nousset enää kärkeen.
Listalle nousi 26 täysin uutta peliä. Edelleen, uusista kokeilemistani peleistä suuri osa nousee aluksi listalle. Todellinen testi on toinen vuosi: todella moni peli putoaa samantien listalta pois uusien pelien jyrätessä ohi. Toisaalta sadan pelin listan pohjasijoille on helpohkoa päästä.
Listalta löytyy melko vähän merkittäviä putoajia. Scythe sukelsi viime vuoteen nähden 30 sijaa. Merkittävin nousija kärkipäässä lienee Nusfjord, joka nousi vuodessa 11 sijaa. 60 kärjen osalta nousijoita on vain seitsemän, viime vuonna luku oli 12. Paluumuuttajia on enemmän kuin ennen. Viime kerralla vain yksi listalla aiemmin ollut peli teki paluun. Tällä kertaa neljä peliä onnistui nousemaan takaisin listalle.
Listalla on muutama hieman erikoinen peli. Olen miettinyt, mistä se johtuu. Sitten olen oivaltanut, että niiden pelien parissa olen kokenut hauskoja hetkiä. Aina ei tarvitse ajatella liian kriittisesti onko pelissä oikeasti mitään järkeä. Tärkeintä on pitää hauskaa!
