Harrastan vuosittaisia top 100 -listoja – tänä vuonna kokosin listan jo kahdettatoista kertaa. Perinteinen aika listan koostamiselle on kesällä, kun edellissyksyn uutuuksilla on ollut lähes vuosi aikaa tulla pelatuiksi.
Teen listat järjestämällä suuren peliturnauksen, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailuissa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana.
Aloitin kaikista peleistä, joille olen BoardGameGeekissä antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut viimeksi vuoden 2024 aikana tai myöhemmin. Tämä rajasi valikoiman noin 200 peliin, joista muodostui sitten tällainen sadan pelin lista.
Sijat 100–91
100 Attika. Kestosuosikki on noussut pari kertaa 50 parhaan joukkoon, mutta enimmäkseen roikkunut listan häntäpäässä. Parina viime vuotena vetovoima ei ole riittänyt listasijaan, mutta nyt Attika mahtui juuri ja juuri mukaan. Noin äkkiä tarkasteltuna sanoisin myös, että Attika on julkaisuvuotensa (2003) paras tai toiseksi paras peli. (55 pelikertaa)
99 Challengers! Beach Cup. Uutuus. Tuukka peluutti tätä Lautapelioppaan pelipäivässä kahdeksalle pelaajalle ja toimihan tämä. Tuskin tavallisissa peli-illoissa vaivautuisin, mutta tällaisen pelitapahtuman ison porukan pelinä Challengers! oli kyllä mainiota viihdettä. (1 pelikerta)
98 The Gang. Yhteistyöpokeri osoittautui vähän kertainnostukseksi, jonka pariin ei ole tullut palattua. Se ansaisitsi kyllä paikkansa kokoelmassani, jos pelaisin useammin vähän satunnaisessa seurassa, mutta omassa peliporukassa se ei ole löytänyt kovin paljon ystäviä. Se on kuitenkin edelleen peli, jolla mieluusti hämmentäisin uusia pelaajia. (21 pelikertaa)
97 Cribbage. Kahden pelattavien korttipelien parhaimmistoon kuuluva klassikko vuosisatojen takaa on saanut edellisvuoden jälkeen kymmenen pelikertaa lisää. Kuten ennakoin, sille oli käyttöä pyörämatkalla, ja muutenkin sitä tulee silloin tällöin pelattua. (26 pelikertaa)
96 String Railway. Niukastipa tulee pelattua, mutta sentään kerran viime vuoden listan laatimisen jälkeen. Ahkerammalla pelaamisella sijoituskin voisi olla korkeampi. (35 pelikertaa)
95 L.A.M.A. Pahin hinku laamapelin pelaamiseen on mennyt, eikä tilaisuuksia ole kovinkaan usein tullut vastaan. No, toissapäivänä olisimme pelanneet, mutta silloin peliä ei Tavernan hyllystä silmiin sattunut. Eipä tämä silti ole omasta kokoelmastani mihinkään menossa. (70 pelikertaa)
94 Tigris & Euphrates. Edellinen pelikertani on vuodelta 2024 ja ylipäänsä 2020-luvulla olen pelannut kahdesti. Niillä höyryillä vanha klassikko on päässyt listalle nyt kolme kertaa. Ensi vuonna peli ei enää listalla ole, ellen pelaa lisää – mutta kyllähän tätä voisi hyvin pelata, kyllä peli syystä klassikko on. (26 pelikertaa)
93 Puerto Rico. Tässäpä toinen vanha klassikko, tästäkin edellinen pelikerta on vuodelta 2024. Onhan tästä aika mennyt ohi, kuten viime vuonna kirjoitin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö pelin parissa viihtyisi ja etteikö se joskus vielä voisi pöydälle päästä. (65 pelikertaa)
92 Earth. Alkuinnostuksen jälkeen olen pelannut Earthia kerran ja sen pelikerran voimilla peli vielä listalle nousee. Kiinnostaisi kyllä, mutta eipä tämä oikein peliseurani makuuni osu ja muutakin pelattavaa riittää, joten mikäpä siinä ja sellaista se on. (6 pelikertaa)
91 Beyond the Sun. Ei pelikertoja sitten viime vuoden listan. Peliporukastamme löytyisi kai jonkun verran innostustakin peliä kohtaan, mutta ei nähtävästi tarpeeksi. Mieluusti kyllä tätä pelaisin ennen ensi kesää. (20 pelikertaa)
Sijat 90–81
90 Brian Boru: High King of Ireland. Pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen pelaamaan Brian Borua toisen kerran, mikä palautti pelin takaisin listalle. Onhan tämä nimittäin kiehtova peli, johon olisi mukava tutustua tarkemmin. Tämä sijoitus on kuitenkin realistisempi kuin 37., jolla peli aikoinaan listallani debytoi. (2 pelikertaa)
89 Antiquity. Jokaisella listallani ollut Splotter-klassikko on yhä mukana, vaikkakin heikoimmalla sijoituksellaan ikinä. Viime vuonna pelattu nelinpeli oli kyllä mainio kokemus, eli pitäisi varmaan taas pyrkiä saamaan peliä pöydällekin; luulen, että se voisi vähän virkistää sijoitustakin. Toki se, että peli ylipäänsä pääsee listalle, on jo merkittävä tunnustus. (14 pelikertaa)
88 Container. Konttikaupalle kertyy pelikertoja jopa pari vuodessa. Se tuntuu aika sopivalta tahdilta pelille. Fiilikseni oli, että en pärjää Containerissa erityisen hyvin, mutta näköjään olen voittanut aika lailla juuri sen verran pelejä kuin voisi näillä pelaajamäärillä odottaa: yhdestätoista pelistä kolme. (11 pelikertaa)
87 The City. Kestosuosikki roikkuu listalla, vaikka pelikertoja ei syystä tai toisesta tule. Voi olla, että jos peli olisi aina saatavilla Tavernassa, sitä tulisi toisinaan pelattua illan viimeisenä nopeana. (86 pelikertaa)
86 Shards of Infinity. Vuoden 2024 lopulla tulin pelanneeksi erän Shardsia ihan fyysisillä korteilla ja nyt vuoden viiveellä peli päätyi listalleni. Tämä on vähän ristiriitainen tapaus, koska ihmisten kanssa en tätä juurikaan enää pelaa, mutta puhelimella konetta vastaan sen sijaan lähes päivittäin. Pelikertoja taitaa olla joku kolmisen tuhatta jo tässä vaiheessa. On tämä kyllä nautinnollinen peli ja genrensä paras. (76 pelikertaa)
85 10 Days in Europe. Nousi vielä listalle, vaikka edellisestä pelikerrasta on pari vuotta. Tämähän oli lasten kanssa pelattava, mutta lasten kanssa ei tule enää pelattua – tai siis minkä lasten, kun esikoinen täytti 20 ja on muuttanut kotoa ja kuopuskin opettelee jo ajamaan ja täyttää kohta 18… Eli ehkäpä 10 Days in Europe alkaa olla vähän vanha juttu. Mutta pitänee vielä puhua tytär pelaamaan tätä. (72 pelikertaa)
84 Istanbul. Ei uusia pelikertoja sitten viime listan, mutta niin vain jotain pelaamisen halua löytyy, kun peli näissä kisoissa kuitenkin pärjäilee sen verran, että listalle mahtuu mukaan. Ja miksipä ei, kyllä Istanbul on erinomaisen toimiva ja hauska peli. (14 pelikertaa)
83 London. Edellisestä pelistä Londonia ehti kulua kuusi vuotta, mutta tammikuussa pääsin pitkästä aikaa pelaamaan ja sehän nosti pelin heti takaisin listalle. London on kyllä kelpo peli, joka tarjoaa aivan mielenkiintoisen haasteen päänvaivaksi. Paikka listalla on täysin ansaittu. (18 pelikertaa)
82 Acquire. Bisnespelien klassikko on kyllä pärjännyt listallani hämmästyttävän huonosti. Muistelisin, että se on useampana vuonna ollut niukasti sadan parhaan ulkopuolella. Pitkään myös meni, ettei sitä juurikaan pelattu, mutta vuodesta 2023 asti se on ollut peliporukkamme vakiokierrossa, vuonna 2025 jopa neljän pelikerran verran. Toisinaan Acquire on vähän turhauttava, huono tuuri alussa voi pistää koko pelin ajaksi sivustakatsojaksi, mutta yleensä peli on kiinnostava, eikä toisaalta kestä viidelläkään liian pitkään. Viisinpelinä tätä onkin viime vuodet pelattu. (14 pelikertaa)
81 Res Arcana. Sinänsä vallan notkea kombottelu- ja resurssinhaalintapeli pudonnee pelikertojen puutteen vuoksi listalta ensi vuonna. Ainoa potentiaalinen peliseura ei ehdi enää kovin paljon kanssani kaksinpelejä pelata, eikä tästä ole oikein kukaan muu kiinnostunut – enkä tiedä, haluaisinko itsekään tätä muuten kuin kaksinpelinä pelata. (81 pelikertaa)
Sijat 80–71
80 First Rat. Alkuinnostuksen hiivuttua rottapeli ei ole enää juuri pöydälle päässyt. Se on kyllä edelleen vallan mainio peli, mutta ehkä siitä se paras vetovoiman terä puuttuu, joka houkuttelisi valitsemaan juuri sen. Olen pitänyt sitä kasin pelinä, mutta ehkäpä se kallistuu kuitenkin enemmän seiskan peliksi. (10 pelikertaa)
79 Mottainai. Vanha suola janotti ja päädyin ostamaan Mottainain uudestaan. Vähän veikkaan, ettei tälle kovin paljon enempää kerry pelikertoja kuin aikaisemminkaan, mutta toki ensimmäisen kolmen päivän aikana pelasin peliä jo useammin kuin aikaisemmin vuoden sisään (eli neljä kertaa). Tämä lähtee kesän pyöräreissulle mukaan, saapa nähdä mikä on siellä vastaanotto. (7 pelikertaa)
78 Space Base. Myin omani pois, mutta olen silti saanut tälle pari lisäpeliä vuoden aikana. Se on hyvä, kyllä tämän hyvillä mielin Tavernan hyllystä illan päätteeksi poimii ja pelaa. (13 pelikertaa)
77 Fishing. Vinksahtanut tikkipeli on maistunut. Peli on sen verran pitkä, että sitä ei ihan joka hetkeen ota, mutta kyllä sitä kuitenkin neljä kertaa on vuoden sisään pelattu. Nyt kun katson, niin eihän se myöskään ole kuin noin puolen tunnin peli – jotenkin olen mieltänyt sen pidemmäksi, mutta kyllä sen alle 40 minuuttiin pelaa. (12 pelikertaa)
76 Coco Loco. Apinakatapultin elämä listalla on taas pariksi vuodeksi varmistettu: toin pelin Lautapelioppaan pelipäivään, missä se oli pienimuotoinen hitti, sen verran monelle se oli aivan uusi tuttavuus. (113 pelikertaa)
75 La Granja. Viime vuoden listan jälkeen ei lisäpelejä tälle, eikä oikeastaan uutta sanottavaa: tämä on edelleen mukava peli, mutta käytännössä kyllä vähän turhan mutkikas. (8 pelikertaa)
74 Schadenfreude. Alkuinnostuksen jälkeen tätä ei ole juurikaan pelattu, edellisen listan jälkeen ei kertaakaan. Peliporukassa on kyllä yksi, joka pelin perään toisinaan kyselee, eli pitäisi vain löytää, missä noista identtisistä mustista korttibokseista peli majailee ja pitää sitä mukana peli-illoissa. Nythän tästä on tulossa uusi painos Office Dogilta, ja sen saaminen esimerkiksi Tavernan hyllyyn lisäisi epäilemättä Schadenfreuden pelikertoja merkittävästi. (12 pelikertaa)
73 Brass: Lancashire. Pelasin kuuden vuoden tauon jälkeen alkuperäistä Brassia. Oma peliporukkanihan siirtyi harmikseni täysin Birminghamiin. Toisessa peliporukassa sattui sopiva paikka pidemmälle nelinpelille, niin otimme sitten pöytään Brassin, ja päädyin Lancashireen, koska arvelin sen sopivan paremmin tälle porukalle, kun liikkuvia osia on kuitenkin hieman vähemmän kuin Birminghamissa. Ja tiedättekö mitä: pakko se on myöntää, että niin paljon kuin tästä pelistä olenkin pitänyt, Birmingham on kyllä parempi. (11 pelikertaa)
72 Flamme Rouge. Yksi pelikerta sitten viime vuoden, mutta mikäpäs siinä. Tämä on sellainen kestosuosikki, jonka pariin on mukava palata pidemmänkin tauon jälkeen. (19 pelikertaa)
71 Kingdom Builder. Kerran kahdessa vuodessa -tahdilla tänä vuonna olisi taas aika pelata Kingdom Builderia. (58 pelikertaa)
Sijat 70–61
70 Ricochet Robot. Ei lisättävää viimevuotiseen, paitsi vieno toive: voi kun tämä taas löytäisi tiensä pelipöytiin. Pitänee painostaa pelin omistavaa kaveria tuomaan sitä joskus peleille. (15 pelikertaa)
69 Great Western Trail: New Zealand. Yksi pelikerta lisää, sijoitus kymmenen pykälää alas viime vuodesta. Onhan tämä ihan kelpo peli ja ehkä jopa jossain mielessä paras sarjastaan, mutta käytännössä niin raskas, että harvemmin tulee tartuttua. Argentinaakin pääsin muuten pelaamaan, mutta se ei noussut sadan parhaan listalle. Voisi se lisäpeleillä päästäkin, mutta toisaalta eipä sitä ole oikein mitään syytä pelata. (4 pelikertaa)
68 Lokomotive Werks. Junatehtailulla on kyseenalainen kunnia olla pelaamistani peleistä se, missä minulla on eniten pelikertoja ilman yhtään voittoa. En ole koskaan onnistunut voittamaan tätä peliä. Jos peli olisi puhdas tuuripeli, minulla pitäisi olla jo kolmisen voittoa. Viimeksi oli jo pahuksen lähellä (loppupisteet 387–352–90–34, eli eipä mennyt ihan tasan nallekarkit siinä pelissä). Jonain päivänä vielä… (13 pelikertaa)
67 Antike II. Pelikaverit tekivät minulle viime syksynä mieliksi ja suostuivat pelaamaan Antikea, vaikka olivatkin jo etukäteen varmoja, että voitan. No, niinhän minä voitinkin, kun kukaan ei varsinaisesti tehnyt mitään sitä estääkseen. Vähän kun jaksaisivat harjoitella, olisin aivan voitettavissa: en ole voittanut Antike-peleistäni kuin 12/16. (16 pelikertaa)
66 Horseless Carriage. Sijoitus nousi, vaikka en ole pelannut, enkä tiedä minkä verran haluankaan pelata. Tämä tuntuu vähän ahdistavalla tavalla vaikealta peliltä. Ensi vuonna hepattomat kärryt poistuvat listalta, jos lisäpelikertoja ei tule. Saapa nähdä. (4 pelikertaa)
65 Crokinole. Lautapeliopas-pelipäivä varmisti myös Crokinolen säilymisen listalla. Olikin nappiveto raahata lauta paikalle, sitä kyllä päivän mittaan käytettiin monet kerrat. (62 pelikertaa)
64 Wabash Cannonball. Viime vuonna aina listalla ollut Wabash Cannonball putosi pois vuosirajauksen vuoksi, edellinen pelikerta oli vuonna 2022. Tänä keväänä Wabash pääsi kuitenkin pöydälle – samalla kertaa kuin Lokomotive Werks – ja päätyi helppoon voittoon minulle. Kyllähän tätä vanhaa klassikkoa aina silloin tällöin pelaisi. (15 pelikertaa)
63 Texas Showdown. Viime vuonna tämä oivallinen laistotikkipeli pääsi pöytään muutamaankin otteeseen, tänä vuonna ensimmäinen pelikerta antaa vielä odottaa itseään. No, ehtiihän sitä vielä. (21 pelikertaa)
62 Krass Kariert. Tässäkin on peli, jonka oikeastaan toivoisi löytyvän Tavernan hyllystä, ettei omaa kappaletta tarvitsisi raahata aina mukanaan pelikertojen kerryttämiseksi – mutta samalla en ole kyllä valmis omasta pelistäni luopumaan yhteisen hyvän eteen. (29 pelikertaa)
61 Linko! Viime vuonna siirsin Linko-kortit anonyymistä korttiboksista pelin omaan laatikkoon lisäpelikertojen toivossa ja joulukuussa viimeistelin homman vielä lahjoittamalla pelin Tavernalle. No, eipä sitä ole Tavernan hyllystä vielä pelattavaksi saatu, mutta toivossa on hyvä elää. (49 pelikertaa)
Sijat 60–51
60 Chicago & NorthWestern. Tämä Winsome Gamesin vähemmän tunnettu junapeli vuodelta 2016 sai vuosina 2016–2019 yhden pelikerran vuodessa ja sillä roikkui viisi vuotta tällä listalla. Sitten peli jäi sivuun, kunnes alkuvuodesta palasin sen pariin. Piirtelin aikani kuluksi uuden version pelilaudasta – koska alkuperäinen Winsomen version ei ole erityisen viehättävä – ja helmikuun aikana pelikertoja kertyi enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Oivallista kehitystä. (9 pelikertaa)
59 Tapestry. Ei uutta raportoitavaa viime vuoden jälkeen. Pelikertoja ei ole kertynyt enempää. No, toinen kerta olisi tullut jo viime vuonna, mutta peli oli silloin Tavernassa varattuna. Toivottavasti tätä nyt joku kerta pääsisi taas pelaamaan. (13 pelikertaa)
58 Tea Garden. Lahjoitin pelin loppuvuodesta Tavernaan siinä toivossa, että sitä saisi joskus pelattua, mutta uusia pelikertoja ei ole kertynyt. Toivossa on hyvä elää. (3 pelikertaa)
57 Voodoo Prince. Keskimäärin kolme kertaa vuodessa pelattu tikkipeli ei ole vielä löytänyt tietään pöydälle kertaakaan vuoden 2026 aikana, mutta ehtiihän tuo vielä. (12 pelikertaa)
56 Suburbia. Ei pelikertoja vuoden 2024 jälkeen, joten tämä kaupunginrakennuspeli roikkuu listalla lämpimien muistojen ja hartaan toiveajattelun voimin. Ylipäänsä 2020-luvulla olen pelannut peliä vain neljä kertaa. Aikoinaan se oli kuitenkin top 10 -osastoa, joten toiveita piisaa. (34 pelikertaa)
55 Unlock! Vähän on hidastunut Unlock!:n pelaaminen, kun Supernatural Adventures -boksin ensimmäisen ja viimeisen skenaarion välillä meni vuoden verran aikaa. Legendary Adventuresin pelasimme vuonna 2022 neljän päivän sisään. Mutta ei se mitään. Kovin suurta intoa Unlock!:n pariin ei ole kuten alkuaikoina, mutta mukavahan näitä pulmia on yhä ratkoa ja aion kyllä tehdä sitä jatkossakin, jos tilaisuuksia tulee eteen. (43 pelikertaa)
54 Sanctuary. Uutuus. Kevytversio Ark Novasta osoittautui oikein käyttökelpoiseksi peliksi. Jopa viisinpeli tuntui tolkulliselta kokemukselta, tosin tässä suhteessa olen tullut viime vuosina yleisestikin armollisemmaksi. Kaksinpeli on vielä testaamatta – olisi hauska nähdä, miten nopea on Sanctuaryn kaksinpeli sellaisessa seurassa, jossa Ark Nova pelataan usein kolmeen varttiin. Veikkaan noin 15–20 minuuttia. Sellaisena Sanctuary olisi kyllä hauska peli ja jos tarvetta olisi, ostaisin mieluusti omaan hyllyyn. Nyt ei ole, mutta Tavernassa tätä kyllä pelaa ihan mieluusti. (4 pelikertaa)
53 Troyes. Olen suuresti tyytyväinen: tämä hieno, hieno peli on saatu pöytään jo kahdesti edellisen listan kokoamisen jälkeen. Silloin hieman turhautti, ettei peliä suostuttu pelaamaan. (3 pelikertaa)
52 Preußische Ostbahn. Viimeksi vitsailin, että Ostbahnin pelitahti näyttää olevan kerran neljässä vuodessa, mutta eipäs ollutkaan: pelasimmekin viime vuonna kolme vuotta etuajassa! (14 pelikertaa)
51 Concordia. Peli, josta moni pitää, mutta jota kukaan ei jostain syystä oikeastaan halua pelata, pääsi keväällä pöydälle ja yllätys yllätys, kaikki pitivät siitä. (14 pelikertaa)
Sijat 50–41
50 Lost Ruins of Arnak. Vuosi 2022 oli Arnakin vuosi. Sen jälkeen peli on hiipunut pois ja ensi vuonna putoaa listalta, jos nyt ei siihen mennessä tule pelatuksi. Veikkaan, että näin voi käydä – poikani kanssa pelailemme enää harvakseltaan ja silloinkin prioriteetit ovat yleensä toisenlaiset, ja muutenhan Arnak ei juuri pöytään päädy. (30 pelikertaa)
49 Merkator. Tämäpä on siitä hauska peli, että kun lyö päällekkäin käppyrät siitä, kuinka monta peliä minun noin odotusarvoisesti pitäisi voittaa ja miten olen pelejä voittanut, ne osuvat erittäin hyvin yksiin. Se on harvinaista: tavallisesti käyrät eivät kulje näin käsi kädessä. Tarkoittaako se sitä, että Merkator on puhdas tuuripeli? Se vaatii lisäselvityksiä. Täytyypä huolehtia, että vuoden 2026 peli Merkatoria tulee pelattua. (27 pelikertaa)
48 New York Central. Yksi listan kestosuosikeista pääsi viime vuonna notkahtamaan pois vuosirajauksen vuoksi. Korjasin asian pian sen jälkeen, koska onhan tämä yksinkertaisesti hieno peli. (13 pelikertaa)
47 Web of Power. Viime vuonna veikkasin, että silloin pelattu peli ei edistä Web of Powerin pelaamista, ja niinhän siinä kävi. Ei uusia pelikertoja sitten viime vuoden. (37 pelikertaa)
46 Great Western Trail. Samat sanat kuin viime vuonna: ilahduttaa, että tämä peli otetaan Tavernan hyllystä pöytään näköjään noin kerran vuodessa. Joka kerta on ilo. (27 pelikertaa)
45 Go. Kirjan kirjoittaminen nosti gon vuonna 2024 kovaan aktiivisuuteen, mutta sittemmin pelaaminen on jäänyt. Keskiviikkoisin ennen peli-iltaa keräännymme yleensä heittämään dartsia sen sijaan, että pelaisin gota kahvilassa. Vieroitin itseni myös jatkuvista postipeleistä; noin 20 vuotta kestäneen tavan katkaiseminen oli yllättävän helppoa. (237 pelikertaa)
44 Everdell. Tein selvästi oikein, kun lahjoitin Everdellini uuteen kotiin. Siellä sitä on pelattu paljon ahkerammin kuin mitä minä olisin, ja tämän lahjoituksen johdosta olen itse asiassa itsekin päätynyt pelaamaan Everdelliä neljä peliä edellisen listan jälkeen. (38 pelikertaa)
43 Altiplano. Pelasin edellisen listan tekemisen jälkeen ensimmäistä kertaa Altiplanoa nelinpelinä. Se oli oikein mukava kokemus. Menihän siinä toki 2,5 tuntia, mutta pitääkö aina olla niin kiire? Nautinnollinen peli siis näinkin. (32 pelikertaa)
42 Guàn Dàn. Uutuus. Englantilainen korttipeliasiantuntija John McLeod poikkesi Tampereella ja suositteli minulle tätä Kiinassa kovasti suosittua kiipeämispeliä. Tämä onkin melkoista steroidi-Tichua: pelissä käytetään kahta pakkaa, jotka jaetaan neljälle pelaajalle pelin alussa kokonaan, eli kädessäsi on aluksi puolikkaan pakan verran kortteja. Ensimmäisen testin perusteella Guàn Dàn on ehdottomasti lisäpelien arvoinen, mutta parin tunnin kesto hieman rajoittaa mahdollisuuksia. (1 pelikerta)
41 Age of Steam. Keväällä poikkesimme Portugalissa junailemassa. Olipahan kunnollista kärsimystä, kuten asiaan kuuluu. Viisinpelin kolmanteen sijaan saattoi olla erittäin tyytyväinen. (36 pelikertaa)
Sijat 40–31
40 Pax Pamir. Viimeksi voivottelin, että Pamiria pääsee toisaalta pelaamaan harvoin ja kokemuksetkin ovat välillä muuta kuin timanttia. No, pelasimme toukokuussa pelin, joka olikin sitten alusta loppuun todella jännittävä ja kiehtova, oikein Pamiria parhaimmillaan. Se oli myös toinen voittoni ikinä, mikä tietysti ilahdutti kovin. (18 pelikertaa)
39 Tyrants of the Underdark. Vähän laiskasti tätä tulee pelattua, mutta kun Tavernassakin on nyt tämä hyllyssä – olkoonkin sitä uudempaa, vielä vähän rujompaa laitosta – niin toivon mukaan pelikertoja kertyisi vähän tiuhemmin. Tämä on nimittäin aivan mainio yhdistelmä pakanrakennusta ja aluehallinta laudalla. Tyrants näyttäisi myös olevan Merkatorin tapaan peli, jossa menestykseni on hyvin lähellä odotusarvoa. (14 pelikertaa)
38 Magic: The Gathering. Lopetin Arenassa pelaamisen vuoden aikana kuin seinään. En siis ollut selvästikään addiktoitunut, vaan kykenin lopettamaan, kun niin halusin. Pelaaminen oli alkanut jo tuntua vähän työltä ja vei liikaa aikaa. Paperillakaan Magicia ei ole tullut pelattua enää pariin vuoteen, joten ensi vuonna keräilykorttipelien klassikko poistuu listalta.(253 pelikertaa)
37 South African Railroads. Ei uusia pelikertoja sitten viime vuoden, jolloin testasin Capstonen uuden painoksen ja totesin toimivaksi. Tämähän on aivan kelpo peli, mutta muut Winsomet ja 18xx:t ovat kyllä syöneet pelin potentiaalista peliaikaa. (13 pelikertaa)
36 Hallertau. Vuonna 2024 Hallertau koki pientä renessanssia, mutta hyvin pieneksi se jäi. Niinpä ensi vuonna sitä tuskin listalla nähdään, koska peliporukassani ei ole minkäänlaisia intohimoja peliä kohtaan – ja minäkin käyttäisin ne harvinaiset tilaisuudet pelata jotain tällaista mieluummin muiden pelien parissa. Mutta se ei poista sitä, että Hallertau on hieno peli. (43 pelikertaa)
35 Brass: Birmingham. Siinä vaiheessa, kun Birminghamista lopulta kiinnostuin, se oli jo pois muodista, kuten viime vuonna totesin. No, pari pelikertaa on sentään järjestynyt, kertaalleen jopa tämän vuoden puolella. Ensi vuonna on odotettavissa Brass: Pittsburgh, johon hyppään kyllä kyytiin heti kun se on saatavilla. Saapa nähdä, miten se otetaan vastaan. Yksi kappale sitä meidänkin peliporukkaamme on kuitenkin tulossa. (4 pelikertaa)
34 Oregon. Pelikertoja on kertynyt useita, koska hoksasin, että tässähän on lähellä saada jollekin pelille sata voittoa – sellaisia pelejä minulla on vasta neljä, eli Oregon olisi viides (eikä mikään muu peli ole erityisen lähellä). Kolme voittoa vielä tarvitsisin. Saisinkohan ne vielä vuoden 2026 aikana? (153 pelikertaa)
33 Underwater Cities. Kolme lisäpelikertaa viime listan jälkeen ja maukas uusi Data Era -lisäosa – kyllä kelpaa Underwater Citiesiä pelata. Pelille saatiin uusi ystävä peliporukastammekin, joten toiveissa olisi, että peliä voisi jatkossakin pelata – etenkin kun nelinpelikin osoittautui aivan käyttökelpoiseksi. (15 pelikertaa)
32 Eurorails. Ei pelejä pariin vuoteen, joten Eurorails pudonnee pois listalta ensi vuonna. Harmi juttu, se on kuitenkin ollut jokaisella top 100 -listallani tähän asti. No, voihan olla, että jonkun ihmeen myötä peliä saan vielä pelattua, mutta en ole ihan varma, missä oloissa.(13 pelikertaa)
31 Bomb Busters. Uutuus. Vuoden kovimpia uutuuksia, kuten pelimäärästä näkee. Omassa vakiopeliporukassa tätä olen päässyt kokeilemaan kerran, mutta toisessa peliporukassa innostuttiin kunnolla ja helmikuusta lähtien emme ole pelanneet mitään muuta: jokaisella tapaamiskerralla olemme veivanneet niin monta erää Bomb Bustersia kuin ehdimme. Peli on erinomainen viiden pelaajan peli, ja on ollut hauskaa tahkota kampanjaa eteenpäin. Olemme tällä hetkellä menossa skenaariossa 33. (59 pelikertaa)
Sijat 30–21
30 1825. Päätös pakata 1825 niin, että kaikki kolme Unitia ovat yhdessä laatikossa sekaisin oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta tarkoitti myös, että eipä ole tullut pelattua. Niin mainio peli kuin 1825 onkin, kyllä siinä ikä näkyy ja uudemmat 18xx-pelit ovat olleet vetävämpiä. Ongelmana ei siis ole ollut pelkästään 18xx-pelien puute. (16 pelikertaa)
29 De Vulgari Eloquentia. Kappas, tismalleen sama sijoitus kuin viime vuonna. Mikäpäs siinä, se on ihan hyvä paikka tälle pelille. Kokeneemmalla peliporukalla viisinpeli vei vain noin 2,5 tuntia. Pidän tästä kyllä suuresti. (18 pelikertaa)
28 Ark Nova. Sijoitus luisuu vuosi vuodelta alemmas, ei tosin niin jyrkästi kuin pelimäärät. Ark Nova näyttäisi asettuvan kerran vuodessa pelattavaksi. Herää jo hieman kysymys, kannattaako tätä itse omistaakaan enää. Peli on kuitenkin joka kerta erinomaisen miellyttävä pelikokemus, joten sikäli sen pelaaminen kyllä kannattaa. (36 pelikertaa)
27 Mahjong. Tulipas palattua perinteisiin: pelasimme lomamatkalla mahjongia korteilla Mhingin säännöillä. Se on oikein mainio, vähän rennompi versio pelistä, eikä esimerkiksi välitä pelaajamäärästä niin paljon. Nyt on tarkoitus korvata Mhingin kortit Lautapelit.fi:n syksyllä julkaisemilla mahjongkorteilla ja sääntösettiäkin olen hionut hieman Zung Jung -sääntöjen suuntaan. (94 pelikertaa)
26 Black Forest. Viime kevään alkusysäyksen jälkeen Black Forest on saanut vain pari pelikertaa, mikä nyt sinänsä oli odotettavissa. Eihän tämä ihan järkihankinta ollut. Peliporukassani se on kuitenkin saanut epätavallisen myönteisen vastaanoton Uwe Rosenbergin peliksi, joten elättelen toivoa, että sitä pääsisi vielä pelaamaan. (9 pelikertaa)
25 1860: Railways on the Isle of Wight. Tämä junapeli on ollut 18xx-villityksen väärällä puolella, eikä ole saanut erityisemmin pelikertoja. Olisi kyllä kiva tätäkin taas pelata, jospa vaikka joskus onnistuisin voittamaankin. Tietäjäthän tietävät, että peli on rakenteellisesti rikki ja niin päin pois, mutta eipä se vielä ole tullut esteeksi. (7 pelikertaa)
24 Dune: Imperium. Tämän pelin pelaaminen on hiipunut peliporukassamme täysin, vaikka ystäviä riittäisi. Pelattiinkohan Dunea kertaakaan viime vuoden aikana? Ei ainakaan niissä pöydissä, joissa minä olen ollut. Uprisingia olen sentään pelannut vuoden 2025 puolella, joten ei tässä nyt putoamisvaaran äärellä olla, mutta olisipa hyvä saada peli pöytään, kumpikin versio kävisi. (8 pelikertaa, 7 pelikertaa Uprising)
23 Tichu. Tätä me sentään pelaamme. Vuoteen on mahtunut myös pari erää Tichu: Boosteria, jossa Tichuun sotketaan ylimääräisiä satunnaistekijöitä peliin vaikuttavien korttien muodossa. Tichu on kyllä parempi ilman Boosteria, mutta osa erikoiskykykorteista on sen verran hauskoja, että kyllä sitäkin pelitapaa joskus kokeilee.
Viime vuonna totesin voittojeni laahaavan vähän odotusarvoa: edellisellä pelikerralla onnistuin tavoittamaan odotusarvon, mutta sitten taas tappio pudotti hiukan odotusarvon alle. Tähän mennessä en ole koskaan ollut odotusarvon yläpuolella. Minua ei siis välttämättä kannata valita parikseen Tichussa. (53 pelikertaa)
22 Oranienburger Kanal. Tällaista puhdasta kaksinpeliä ei voi odottaa pääsevänsä nykyään juurikaan pelaamaan, enkä ole päässytkään. (10 pelikertaa)
21 Gulf, Mobile & Ohio. Viime vuonna pääsin juhlimaan kahta lisäpelikertaa tälle suosikille, nyt se ei taas ole päässyt pöydälle. (12 pelikertaa)
Sijat 20–11
20 1846: The Race for the Midwest. Pari pelikertaa viime vuoden listan jälkeen: ensimmäinen Tavernassa oman peliporukan kanssa ja toinen Lautapelipäivässä, jossa tutustutimme Tuukan peliin. Kumpaakaan niistä en voittanut ja molemmissa tein saman virheen. Minun pitäisi varmaan laittaa pelin laatikkoon lappu, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin: ”ÄLÄ ALOITA ENSIMMÄISTÄ FIRMAA LIIAN KALLIILLA”, koska siihen pelini ovat viime aikoina kaatuneet.
Edelleen pidän siitä, että 1846 on kolminpelinä 18xx.gamesin kanssa pelattuna pelattavissa suhtkoht iisisti noin 100 minuuttiin. Voisi tätä useamminkin pelata kuin kerran vuodessa, ja joskus olisi mukava myös voittaa – 1846 on kakkosena heti Lokomotive Werksin jälkeen tässä kiusallisessa ”näitä pelejä en ole ikinä voittanut”-tilastossa. (12 pelikertaa)
19 Yokohama. Tavaranroudailu Japanissa on jotenkin aina yhtä kutkuttavaa, pelissä on hyvää kiireen ja touhun tuntua, koko ajan saa olla kiitämässä pitkin pelilautaa hakemassa ja viemässä milloin mitäkin. (9 pelikertaa)
18 Nusfjord. 50. pelikerta häämöttää niin lähellä, mutta myös kaukana. Tarjoan tätä säännöllisesti pelattavaksi, mutta aina yhtä heikolla menestyksellä. (49 pelikertaa)
17 Ora et Labora. Pelasimme tätä viime syksynä pari kertaa kotona, kun sattui harvinaislaatuinen tilaisuus pelailulle. Aina yhtä ilahduttava peli kyllä. (28 pelikertaa)
16 1822CA. Pari kertaa koeajettu raskaamman sarjan 18xx-peli odottaa vielä lisäpelejä ja tilaisuutta testata jotain laajempaa kokonaisuutta. (2 pelikertaa)
15 1822: The Railways of Great Britain. Uutuus. Tämä 1822-sarjan aloittaja piti tietysti testata, kun se saatavilla oli. En osaa näillä pelimäärillä hirveästi analysoida 1822:n 1822CA:n keskinäistä paremmuutta, mutta Iso-Britannia on tietysti aina Iso-Britannia ja lähtökohtaisesti mikä tahansa Iso-Britanniaan sijoittuva junapeli on parempi kuin muut. (1 pelikerta)
14 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Tuumin jo, ettei SETI:äkään olla hirveästi pelattu, mutta loppuvuoden 2025 aikana pelikertoja kertyi kuitenkin viisi. Uutta SETI: Space Agencies -lisäriä on siis tullut testattua. Hyvähän se on, vaikka uusista alieneista en kovin innoissani olekaan. Tämän vuoden puolella SETI:ä ei sitten olekaan pelattu, olisikohan jo aika. (22 pelikertaa)
13 Slovenialainen tarok. Kuten viime vuonna lupailin, Tavernaan on nyt toimitettu normaalikokoiset tarot-kortit; enää ei tarvitse pelata jättikokoisilla korteilla. (67 pelikertaa)
12 18GB: The Railways of Great Britain. Yksi viisinpeli saatiin aikaiseksi ja kuusinpeliä pääsin kokeilemaan nettipelinä. Se oli kyllä tyhmä peli se, pelasin koko pelin sijoittajana eli suurimman osan pelistä katselin, kun muut pelasivat. Sijoitus oli yllättävän hyvä olosuhteet huomioiden, mutta pöydän ääressä pelattuna kokemus olisi ollut ankea. (6 pelikertaa)
11 Monikers. Olipa ilo päästä huvittelemaan tämän pelin parissa Lautapelioppaan pelipäivässä. Kyllä Monikers on aina hauskaa. (24 pelikertaa)
Sijat 10–1
10 Die Dolmengötter. Kerran kahdessa vuodessa -pelitahdin sain kaadettua, kun pelasimme tätä Lautapelioppaan pelipäivässä. Hyvä! Harjoitin myös harhaoppia, eli pelasin peliä viidellä pelaajalla. Sen piti olla kategorisesti väärin, mutta eipäs ollutkaan. Kyllä Die Dolmengötteriä voi pelata muillakin pelaajamäärillä kuin neljällä. (31 pelikertaa)
9 18Korea. Uutuus. Kun aikani kuuntelin kehuja tästä korealaisesta 18xx-pelistä, päädyin sen tilaamaan. Peli piti ostaa suoraan valmistajalta Koreasta, mutta sieltähän se tuli. Englanninkielinen sääntökirja ei ollut ihan parasta priimaa, joten sen kanssa jouduttiin alussa vähän tappelemaan, mutta sittemmin peli on selkeytynyt. Joukkorahoitusta uudelle englanninkieliselle painokselle lupailtiin jo viime vuodelle, mutta eipä sitä vielä ole näkynyt. Ilmeisesti sitä on lupailtu ”tälle vuodelle” jo viimeiset kuusi vuotta, joten ihan hyvä, että en jäänyt odottamaan.
Koreaan sijoittuva 18xx-peli on herkullinen tapaus, sillä siinä on erinomaisen voimakkaita erikoisvoimia, todella räväkkä alku ja jossain kohtaa enemmän tai vähemmän yllätyksenä iskevä Korean sota, joka poistaa Pohjois-Korean pois pelistä ja tyhjentää etelän rautateistä. Mahtava peli. (7 pelikertaa)
8 Samarkand: Routes to Riches. Mukavan runsas määrä pelejä nostaa Samarkandin takaisin top kymppiin. Onhan tämä upea peli, aivan parhaita vartin fillereitä. Harmi vain, että alkuasetteluihin menee melkein saman verran aikaa… No, vähät siitä, sitten kannattaa pelata vain useampi peli putkeen. On tämä nerokas peli ja mukava saada pelastettua pelaamattomuuden kuolemanlaaksosta. (48 pelikertaa)
7 Fields of Arle. Tätä huonommalla sijalla Fields of Arle ei ole koskaan ollut. Nytkään vika ei varsinaisesti ole pelissä itsessään, vaan siinä, että edelle on kiilannut vielä kiinnostavampia pelejä. Harmillisen niukastihan tätä lisäksi pääsee pelaamaan. Jos Tavernan Fields of Arlessa olisi lisäri mukana, kolminpelinä se olisi helpommin pöydättävissä. (43 pelikertaa)
6 Innovation. Ultimaten tuoma peli-innostus laantui, kevään 2025 hurjan peliputken jälkeen pelikertoja on taas ollut vähemmän. (160 pelikertaa)
5 Forest Shuffle. Olen oikeastaan yllättynyt, ettei tämä ole sen korkeammalla. Näin listan rakentaminen kuitenkin meni. Päätin laskea Forest Shufflen ja Dartmoorin yhdeksi, kuten Dune: Imperiumitkin; listalle ei tuo mainittavampaa lisäarvoa erotella näitä. Exmoor-lisäosan ilmestyminen nosti minulle Dartmoorin arvosanan täyteen kymppiin: on se vain parhautta.
Viimeksi pelikertoja oli pelkällä Forest Shufflella 402, nyt mennään yhteensä päälle tuhannessa. Board Game Arenassa olin jossain vaiheessa Dartmoorin ranking-listan ykkösenä. Se oli hieno hetki se, mutta sitten iski sellainen tappioputki, josta ei ollut enää toipumista. Forest Shuffle: Smoky Mountains on kuulemma jo alfatestauksessa Board Game Arenassa, joten sitäkin päässee lähitulevaisuudessa kokeilemaan. (541 pelikertaa + 513 pelikertaa Dartmooria)
4 A Feast for Odin. Pistin viime vuonna muutaman pelin A Feast for Odinin edelle, ja sama meno jatkui tänä vuonna. Legendaarisen hyvä peli tämäkin on ja kaikki ykkössijansa ansainnut, mutta en minä toisaalta sitäkään jaksa, että sama peli on listaykkösenä vuodesta toiseen. En minäkään ole koko ajan ihan sama. (47 pelikertaa)
3 Indonesia. Paluu listalle, ja voimalla! Hankin Indonesian aikoinaan Essenin messuilta heti ilmestymisvuonna. Silloin pelasin muutaman kerran ja tykkäsin, mutta peli jäi vähälle pelaamiselle olosuhteiden vuoksi. Siihen aikaan kolmen-neljän tunnin pelit eivät sopineet arki-iltoihin. Vuonna 2014 pelasin kertaalleen, en muista miksi, ja sillä voimalla peli roikkui muutaman vuoden top 100 -listallani, kunnes otin käyttöön aikarajoituksen.
Nyt tuore kolmosedikka herätti vanhat muistot ja tuumin, että Indonesiahan olisi itse asiassa ihan nappivalinta nykyiselle peliporukalleni ja varma hitti. Niin se olikin. Päädyin ostamaan puolivahingossa sekä ykkös- että kolmospainoksen. Onhan se uusi prameampi, joten pidin sen, ja ykköspainoskin löysi kodin omasta peliporukasta. Olemme nyt pelanneet viisi kertaa ja joka kerta peli on ollut todella huikean hyvä elämys. Eipä tarvitse enempää miettiä: Indonesia on aivan kirkkaasti Splotterin paras peli, muut eivät oikeastaan pääse lähellekään. (9 pelikertaa)
2 18 India. Mitä 18xx-peleihin tulee, niiden ykkönen on tässä. Tämä se vain on näistä nautinnollisin. Peli toimii hyvin kaikilla eri pelaajamäärillä, myös kahdestaan, ja tarjoaa ihanan laajan kartan ja mielenkiintoisia vaikeuksia ajoittaa ja rakentaa. Ruostumattomat junat kuulostavat lempeiltä ja osin sitä ovatkin, mutta se, millaiset junat yhtiöihinsä saa hankittua, on kiinnostava haaste.
18 India saa vetoapua 18 BosWashilta, jonka olen laskenut tähän mukaan. Se on pelin variantti, jossa pelataan vähän pienemmällä kartalla ja niukemmalla setillä sääntöjä. Se on hiukan napakampi, tosin nyt kun tarkistin, BosWash-pelit ovat keskimäärin neljä minuuttia lyhyempiä kuin India-pelit. Kummankin pelaa kahdestaan nopeimmillaan alle kahteen tuntiin, hitaimmillaan isolla porukalla noin 3,5 tuntiin. (10 pelikertaa, 7 pelikertaa 18 BosWashia)
1 Hansa Teutonica. Kymmenen kärjessä hyvin viihtynyt Hansa Teutonica nousee nyt ykköseksi. Se on aika lailla täydellinen europeli. Ihanan paperinkuiva ja mudanruskea aihe, hyvä annos vuorovaikutusta, joka ei kuitenkaan ole ilkeää, tiukkaa optimointia ja juuri sopivan kireästi loppuva kesto. Eipä tunnin peli tästä juuri paremmaksi käy. (22 pelikertaa)
Huomioita listasta
Uutuuksia on tällä kertaa mukana niukemmin kuin yleensä. Parina viime vuonna listalla on ollut 16 uutta peliä, nyt vain kuusi. Vaihtoa oli sinänsä aika lailla saman verran kuin viime vuonnakin, eli 22 sellaista peliä, jotka eivät olleet viime vuoden listalla mukana. Tähän joukkoon mahtuu monta pitkän linjan suosikkipeliä, jotka pitivät viime vuonna taukovuoden.
Viime vuoden 50 parhaan pelin joukosta putosi kaksi peliä pois. 1829 Mainline oli kyllä mukana listalla, mutta sijoitus jäi lopulta kauas sadan parhaan joukosta. The Great Zimbabwea olen pelannut viimeksi vuonna 2023, joten kahden vuoden sääntö rajasi sen pois listalta.
Muita vuosirajauksen vuoksi pois jääneitä pelejä olivat preferanssi, Spirit Island, Blue Lagoon ja Potion Explosion. Lista oli lopulta lyhyempi kuin odotin. Viime vuonna ennustelemani karsinta peleille, joita olen pelannut vain kotona, ei vielä alkanut purra. Saapa nähdä, miten ensi vuonna käy. Kestosuosikeista muuten vain putosivat Completto (102.), Colony (107.) ja Machi Koro (151.). Ensimmäisenä listan ulkopuolelle jäi Mystery Rummy: Jack the Ripper.
Listalla on vielä yksitoista peliä, jotka ovat olleet jokaisella kerralla mukana. Pitäisiköhän näitä alkaa jo vähän vaalia? Listalla ovat Innovation, Samarkand: Routes to Riches, Die Dolmengötter, tarok, mahjong, 1825, Eurorails, Oregon, Linko!, Coco Loco ja Antiquity.
Listan 50 parhaasta pelistä omistan 41, eli lähes kaikki. Puuttuvista Arnak löytyy pojaltani ja samaan osoitteeseen lahjoitin Everdellin. Kaikki loput puuttuvat pelit löytyvät joko Tavernasta tai peliporukkamme Villeltä. Koko sadan listalta omistan 61 peliä. Lukemat ovat lähes samat kuin viime vuonna. Everdellin omistajanvaihdos selittää ison osan.
