Harrastan vuosittaisia top 100 -listoja – tänä vuonna kokosin listan jo yhdettätoista kertaa. Perinteinen aika listan koostamiselle on kesällä, kun edellissyksyn uutuuksilla on ollut lähes vuosi aikaa tulla pelatuiksi.
Teen listat järjestämällä suuren peliturnauksen, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailuissa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana.
Aloitin kaikista peleistä, joille olen BoardGameGeekissä antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut viimeksi vuoden 2023 aikana tai myöhemmin. Tämä rajasi valikoiman noin 200 peliin, joista muodostui sitten tällainen sadan pelin lista.
Sijat 100–91
99 Porta Nigra. Uutuus. Lautapeliseuran pelikirjastosta löytyvä melko vähän tunnettu Kramer–Kiesling-peli pääsi listalle, kun pelasin sitä tauon jälkeen Ropeconissa viime kesänä. Tämähän on edelleen aivan kelpo peli, mutta eipä tässä sinänsä mitään sellaista ole, että peliä erityisesti kannattaisi käsiinsä etsiä. Tapahtumissa, joissa Lautapeliseuran pelikirjasto on käytettävissä, tämä on kuitenkin hyllystä nostamisen arvoinen, jos peruseurot maistuvat. (3 pelikertaa)
99 Thebes. Samoilla vauhdeilla tämä on listalla kuin viime vuonnakin ensikertalaisena. Yhtään uutta pelikertaa ei ole sen jälkeen tullut, eli ei tämä nyt niin vetävä peli näemmä ole. Joku mieliteko leppoisaa arkeologista aarteidenetsintää kohtaan kuitenkin on. (7 pelikertaa)
98 Earth. Viime vuoden jälkeen tämä luontoaiheinen korttipeli on saanut yhden pelikerran lisää, eli ihan tyystin en sitä ole unohtanut. Omassa peliporukassani Earth ei kuitenkaan mainittavampaa suosiota nauti, joten tilaisuuksia pelaamiseen ei ole. Tämä listan loppupään sijoitus onkin pelille ihan sopiva: eipä tämä minullekaan mikään top 50 -peli ole, vaikka ihan mielelläni Earthia pelaankin. (6 pelikertaa)
97 Puerto Rico. Vanha klassikko ei ole ollut listallani vuoden 2016 jälkeen. Eipä pelikertojakaan ole kertynyt yhtään, kunnes viime marraskuussa pelasin. Lukuisat pelikerrat ovat kertyneet pääasiassa vuoteen 2006 mennessä. Eipä siinä – ihan hyvältähän vanha suosikki edelleen maistui, vaikka aika onkin jossain määrin ajanut siitä ohitse. Kyllä tätä silti toisinaan pelaisi. (63 pelikertaa)
96 String Railway. Ei yhtään pelikertaa edellisvuoden jälkeen, siksi varmaankin näin heikko sijoitus. Jostain syystä tätä pientä hauskaa junapeliä on kovin työlästä saada pöydättyä, vaikka pelaaminen aina hauskaa onkin. (34 pelikertaa)
95 Tokaido. Viimevuotisten pelailujen voimalla rento matkailupeli on yhä listalla, vaikka en olekaan pelannut sitä enempää. Kyllä se listalle sopii, sillä pelin pelaaminen on omalla leppoisalla tavallaan oikein miellyttävää. (13 pelikertaa)
94 So Clover! Vuoden aikana jopa kaksi peliä on ihan kelpo saavutus pelille. Näköjään pelin luovuttaminen Tavernan hyllyyn ei merkittävästi helpottanut sen saamista pöydälle (olin tosin autuaasti unohtanut koko asian, kun pohdin tätä kirjoittaessani, että peli pitäisi kyllä lahjoittaa Tavernalle). (17 pelikertaa)
93 Blue Lagoon. Tänä vuonna sijoitus on vähän parempi kuin viime vuoden sija 100, mutta yhtään pelikertaa tämä turbofilleri ei ole kuitenkaan saanut. Tällä menolla ensi vuonna se ei enää ole ehdolla. (15 pelikertaa)
92 Cribbage. Välivuoden listalta pitänyt klassikkokorttipeli saa pelikertoja satunnaisesti, lähinnä matkoilla, ja nytkin veikkaan, että tulossa olevalla pyöräilymatkalla pelejä on luvassa. Pelaan cribbagea myös varsin ahkerasti puhelimellani tietokonetta vastaan Cribs with Grandpa -sovelluksella. (16 pelikertaa)
91 Completto. Perheen nuorten kanssa pelaaminen on jäänyt lähes nollaan, joten Complettokaan ei ole saanut lainkaan pelikertoja viime vuoden listan jälkeen. Toiveita pelaamisesta sentään elättelen, onhan tämä hauska peli. (29 pelikertaa)
Sijat 90–81
90 Akropolis. Jos näitä pieniä filleripelejä pelaisimme enemmän, tämä kolmiulotteiseksi nouseva laattojenasettelupeli saisi kyllä enemmän peliaikaa. Samaa sanoin viime vuonnakin, mutta ainakin pelikertoja on tullut pari lisää sitten viime listan. (6 pelikertaa)
89 Potion Explosion. Viime vuonna pohdiskelemani Tavernaan lahjoittaminen voisi tosiaan olla paikallaan. Nokkela taikajuomien sekoitteleminen on kuitenkin hauskaa, mutta kotona sitä ei tule kyllä koskaan pelattua. (8 pelikertaa)
88 Flamme Rouge. Pari pelikertaa sitten viime vuoden. Harvakseltaanhan tätä tulee pelattua, mutta se on ihan ok. On tämä edelleen parhaita kuuden pelaajan pelejä. Kampanjapeliä olisi mukava kokeilla, mutta vakiopeliporukkani ei taitaisi ajatukselle syttyä ja toinen peliporukkani taas kokoontuu hieman harvakseltaan. (18 pelikertaa)
87 Space Base. Tämä osoittautui kyllä täysin hukkaostokseksi. Joutaisi kyllä kiertoon kokoelmastani, Tavernan hyllyssä oleva kappale riittää minun tarpeisiini aivan mainiosti. (11 pelikertaa)
86 Beyond the Sun. Yksi pelikerta viime listan jälkeen. Miksei tätä useamminkin pelaisi: jostain syystä ei vain tee mieli, mutta aina kun pelaa, viihdyttävähän tämä teknologiapuiden rakentelu- ja tieteenkehityspeli on. (20 pelikertaa)
85 Machi Koro. Samat sanat kuin Complettolla, jokseenkin: tälle on yksi kohderyhmä, jonka kanssa en enää juurikaan pelaa lautapelejä, joten harvaksi ovat käyneet pelikerrat. Tätä tuli kuitenkin pelattua esikoisen ja tämän tyttöystävän kanssa hyvällä menestyksellä, mikä oli oikein mukava juttu. (81 pelikertaa)
84 The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Game. Uutuus. Nappasin vähän sattumalta arvostelukappaleena tarjotun pelin testiin. Taru sormusten herrasta -teema ei hirveästi houkuttele, yhteistyötikkipeli vähän enemmän. Kuten pelikertojen määrästä näkyy, tätä on tahkottu, mutta kuten The Crew’ssä, yksittäinen pelikerta eli yksi jako voi olla hyvinkin nopea. Kampanja on vielä vaiheessa, joten arvostelu on kirjoittamatta, mutta hyvin tämä on maistunut. Kampanjan alku ei vakuuttanut, mutta myöhemmissä skenaarioissa meno paranee. (58 pelikertaa)
83 L.A.M.A. Helppojen korttipelien parhaimmistoon kuuluva laamapeli on saanut niukasti pelikertoja viime aikoina, mutta kuuluu kyllä edelleen kiistattomasti pelikokoelmaani, sen verran hauskaa sen pelaaminen aina on. (69 pelikertaa)
81 Container. Konttikauppaa on harrastettu kertaalleen viime listan tekemisen jälkeen. Lisäosan elementeistä pelaajien väliset lainat ovat jääneet tärkeimpänä käyttöön, ne ovat kelpo lisä peliin ja elementti, jota saisi talouspeleissä käyttää useamminkin. (9 pelikertaa)
81 Smart10. Tietovisailuille on vähänlaisesti käyttöä, mutta silloin kun on, Smart10 on kyllä paremmasta päästä. (6 pelikertaa)
Sijat 80–71
80 Horseless Carriage. Suhtaudun autotehtailuun hieman ristiriitaisin tuntein. Onhan tämä hieno design ja monin tavoin todella pätevä peli, mutta toisaalta harva peli pääsee tällä tavalla ihon alle ja rankaisee omista tyhmyyksistä. Palkitsevat onnistumisen elämykset ovat kenties hieman liian harvassa. (4 pelikertaa)
79 Botanicus. Uutuus. Tätä puutarhanhoitopeliä olen päässyt pelaamaan vain yhden kerran, mutta mieluusti pelaisin lisää. Ensivaikutelma on myönteinen: toiminnonvalintamekanismissa on sellaista nokkeluutta, joka minua miellyttää kovasti. Pidemmän aikavälin kestävyydestä en sano vielä mitään; siitä saa jo osviittaa vuoden päästä, kun nähdään, pääseekö peli listalle toistamiseen. (1 pelikerta)
78 The City. Viime vuonna pieni fillerisuosikki jäi pois listalta kahden vuoden säännön vuoksi. Siitä sisuuntuneena peli pääsi taas pöydälle ja palasi siten listalle. Pelikertoja ei kuitenkaan ole tullut kuin kaksi; hyvyydestään huolimatta tämä on helposti unohtuva, eikä pikkufillereille ole valtavan paljon tilaisuuksia. (86 pelikertaa)
77 Age of Steam. Kestosuosikki saa näemmä hyvällä tuurilla yhden pelikerran vuodessa. Viime vuonna pelasimme Iso-Britannian kartalla viidellä pelaajalla, ja sepä olikin viihdyttävää rataverkkojen sekamelskaa, josta onnistuin ponnistamaan voittajaksi. (35 pelikertaa)
76 Schadenfreude. Uutuus. Juuri ennen viime vuoden Ropeconia Dan Thurot’n podcastista löytämäni japanilainen tikkipeli osoittautui helmeksi. Alkuperäisestä pelistä ei ole tietoa ja aika rujon näköinen se onkin, mutta tee-se-itse-versio osoittautui oikein toimivaksi. Alkuinnostuksen jälkeen pelikerrat ovat jääneet vähän vähiin, jossakin määrin epäilemättä laatikon puuttumisen vuoksi: eihän tätä aina muista ottaa mukaan. (12 pelikertaa)
75 Suburbia. Kuten viime vuonna sanoin, koskaan ei harmita päästä pelaamaan Suburbiaa. Edellisen listan tekemisen jälkeen tilaisuuksia ei kuitenkaan ole osunut kohdalle. (34 pelikertaa)
74 Tapestry. Tämäpä peli sen sijaan saikin uuden tilaisuuden, ja millaisen tilaisuuden saikin: en olisi ikinä arvannut pelaavani Tapestrya viidellä pelaajalla! Kun neljä pelaajista oli ensikertalaisia, kestihän siinä tovi, mutta kokemus oli kuitenkin mainio. Nyt mieleni on tehnyt kovasti pelaamaan lisää Tapestrya – nautin siitä aikoinaan, mutta kun peliseura ei ollut innostunutta, pelaaminen jäi. Hyvä peli se kuitenkin on. (13 pelikertaa)
73 Istanbul. Tämäkään kelpo peli ei omassa peliporukassani oikein kukoista, eikä tilaisuuksia ole muuten juuri tullut. Harmi, kyllä tätä ihan ilokseen pelailisi edelleen. (14 pelikertaa)
72 Galileo Galilei. Uutuus. SETI-mies Tomáš Holekin kolmesta viime vuoden pelistä tämä on minulle vähiten tuttu. Kertakokeilusta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Nähtäväksi jää, lähteekö tämä kaverin pelihyllystä kiertoon ennen seuraavaa pelikertaa. Ei tämä ihan niin kiinnostava ole, että ostaisin omakseni. (1 pelikerta)
71 Cascadia. Viime vuoden listan jälkeen tämän pelin pelikerrat ovat kasvaneet 50 %, mutta kuten jo Akropoliin kohdalla totesin, näille peleille on niukasti kysyntää. Jos olisi enemmän, Cascadiakin pääsisi varmasti pöydälle, sen verran paljon olen pelin tarjoamasta haasteesta pitänyt. (3 pelikertaa)
Sijat 70–61
70 Ricochet Robot. Uutuus. Uutuuspa hyvinkin! No, olihan tuossa pelikertojen välissä yli 20 vuotta aikaa. Pelasin syksyllä, kun olin kaverin apuna sisäpyöräilykalustoa kasaamassa ja tämän klassikon hyllystä bongasin. Edellinen pelikerta oli vuonna 2003. Mutta hieno peli tämä yhä on, ja taidot olivat tallella: voitin. Tätä voisi kyllä pelata enemmänkin. (15 pelikertaa)
69 Spirit Island. Vähän veikkaan, että tämän pelin aika on tullut. Nyt kun vakituinen pelikaveri on muuttanut pois kotoa, taitaa olla jokseenkin mahdotonta saada Spirit Islandia enää pöydälle sellaisella taajuudella, jota peli tarvitsisi. (33 pelikertaa)
68 Antiquity. Tämäkin on vähän pelottava kuten Horseless Carriage, mutta ei ihan yhtä pahasti kuitenkaan. Tässä on vähemmän omista mokista kyse ja enemmän siitä, että peli vihaa pelaajia. Olipa kuitenkin mukava pelata nelinpeli, jossa kylvimme totuttuun tapaan saastetta ja kuolemaa joka puolelle maaseutua. (14 pelikertaa)
67 The Castles of Burgundy. Uutuus. Olin kokeillut tätä Stefan Feldin klassikkoa joskus netissä lukematta kunnolla sääntöjä, eikä se silloin tietenkään auennut. Ropeconissa nappasimme pelin hyllystä kunnolliseen testiin. Kävi ilmi, että tämähän on oikein mainio peli; kaksinpelinä ainakin sellainen oikein leppoisa puolen tunnin filleri, jos molemmat pelaavat ripeästi. Ropeconin jälkeenkin tätä on pelattu pari kertaa. (5 pelikertaa)
66 Preferanssi. Perinteisten korttipelien suosio on ollut viime vuosina nihkeää paria poikkeusta lukuunottamatta, eikä preferanssi lukeudu niihin. Olisikin jo korkea aika saada tämä klassikkopeli pöydälle. (17 pelikertaa)
65 First Rat. Rottapeli eli kaatopaikan kilpajuoksu kuuhun on osoittautunut oikein toimivaksi tapaukseksi ja maistunut joka porukalle, jolle olen sitä tarjonnut. (9 pelikertaa)
64 Res Arcana. Peliksi, jota olen ollut myymässä jo ainakin parin vuoden ajan, Res Arcana saa edelleen ihan hyvin pelikertoja. Miksipä ei, pelin perusidea on näppärä ja toimiva. (81 pelikertaa)
63 La Granja. Edellisestä pelikerrasta oli jo yli viisi vuotta, joten tätä mainiota maatilapeliä ei ole listoilla näkynyt vaikka se laatunsa puolesta voisi listapaikan ansaitakin. Toisaalta ei kyllä hirveästi harmita, että myin pelin kokoelmistani, on tämä sen verran konstikas ja säännöiltään kiemurainen, että parhaan ilon saamiseksi sitä sietäisi pelata tiuhemmin. (8 pelikertaa)
62 Harmonies. Uutuus. Ropeconissa tätä kovasti kyttäsimme, mutta ainoa Lautapeliseuran hyllyssä ollut kappale oli koko ajan käytössä. Sunnuntaiaamun tyhjässä pelihallissa meitä vihdoin onnisti ja saimme pelin testattua. Sen jälkeen olen pelannut pari peliä Board Game Arenassa, mutta siellä pelikokemus ei niin innostanut. Laudan ääressä pelaisin tätä kyllä mieluusti, mutta tokihan tässä pätee sama valitusvirsi kuin Akropoliin kohdalla. (5 pelikertaa)
61 Notre Dame. Tämä toinen Stefan Feld -klassikko pongahti listalle takaisin historian hämäristä: peli on viimeksi ollut top 100 -listallani vuonna 2015. Kovin suuri Feldin pelien ystävä en ole ollut, mutta Notre Dame kyllä toimii. Liian tiuhaan tätäkään ei sentään ole tullut pelattua. Ropeconin tuotosta tämäkin, tuntemattomaksi jääneen conivieraan kanssa pelattu kolminpeli riitti nyt nostamaan Notre Damen ehdokkaaksi ja listalle. (5 pelikertaa)
Sijat 60–51
60 Colony. Viime vuonna pelaamisesta huolimatta Colony putosi listalla roimasti ja päätyi sijalle 93. Nyt en ole pelannut yli vuoteen ja kas, sijoitus on taas sellainen, kuin se keskimäärin on ollut. Otapa näistä selvää. Absence makes the heart grow fonder, varmaankin. No, nyt peliä pitäisi taas saada pöydättyä, jos sen haluaa olevan ylipäänsä ehdolla ensi vuonna. Minähän kyllä pelaisin: tämä noppakikkailu maistuu kyllä aina. (22 pelikertaa)
59 Great Western Trail: New Zealand. Sijoitus on tismalleen sama kuin viimeksikin, mutta pelikertoja ei ole kertynyt lisää. Lampaankasvatuspeli tuntuu ihan turhan raskaalta opettaa kenellekään, mutta asiansa osaavien pelaajien kesken se on kyllä kelpo viihdettä siinä missä alkuperäinen Great Western Trailkin. (3 pelikertaa)
58 Krass Kariert. Tikkiä ja kiipeämispeliä yhdistävä suosikkikorttipeli on osoittautunut kestäväksi klassikoksi ja nyt viimeistään on päivänselvää, että se on lähintä vertailukumppaniaan Scoutia parempi peli. (28 pelikertaa)
57 Linko! Tälle tuli kaivattu pelikerta toukokuussa pitämään pelin listalla. Tein nyt sellaisen peliliikkeen, että siirsin pelin kortit anonyymistä muovilaatikosta pelin omaan boksiin, joka on kirjahyllyssä näkyvillä. Ehkäpä sillä saa tätäkin lemmikkiä useammin pöydälle. (48 pelikertaa)
56 Texas Showdown. Laistotikkipeli on kestosuosikki ja maistuu sekä alkuperäisenä että Seas of Strifenä. Tuikipaljon tilaisuuksia ei ole tullut, ja lisäksi listalta löytyy korkeammilta sijoilta peli, joka on hieman vienyt mahdollisuuksia tältä peliltä. (19 pelikertaa)
55 Merkator. Pelitahti näkyy hiipuneen aikaisemmasta kaksi kertaa vuodessa -tahdista kerran vuodessa -tahtiin, ja tänä vuonna on kuutionkuskaus tyystin pelaamatta. Merkatorin suosion laskussa näkyy se, että innokkain pelikaveri on muuttanut pois kotoa. Peliporukassani tämäkään peli ei ole erityisen suosittu, vaikka sillä ystävä tai pari onkin. (26 pelikertaa)
54 Troyes. Uutuus. Tätä tarjottiin kertaalleen pelattavaksi, pelasin ja pidin. Sen jälkeen olen toivonut kerta toisensa jälkeen peliä uudestaan pöydälle, mutta toistaiseksi toivominen ei ole tuottanut tulosta. Tällainen käytös ei sitten ole hyväksyttävää: ei sovi opettaa toisille mainioita pelejä ja sen jälkeen kategorisesti kieltäytyä niitä pelaamasta (joo, eivät nämä nyt ihan yksien ja samojen ihmisten syyksi osu, mutta silti). (1 pelikerta)
53 Everdell. Tämäkin on jäänyt täysin syrjään, kun ainoa peliseura on ollut kotona, eikä enää ole kotona. Omassa peliporukassani tätä on suhtkoht turha tarjota pöydälle; ystäviä ei juuri ole ja ne harvatkin ovat ymmärtääkseni siirtyneet jo eteenpäin ja korvanneet Everdellin muilla peleillä. Näiden pelien kohdalla top 100 -listani onkin nyt jonkinlaisessa murroskohdassa: ensi vuonna moni pelkästään kotona pelattu peli ei enää ole saanut pelikertoja kahteen vuoteen, ja lista tulee muuttumaan vastaamaan enemmän sitä, mitä pelaan muissa peliporukoissani. (34 pelikertaa)
52 1825. Pääsin viime syksynä pitkästä aikaa pelaamaan tätä 18xx-klassikkoa täydellä kartalla. Neljällä pelaajalla ja 18xx.gamesin avustuksella peli sujui varsin ripeästi. On se vähän omituinen otus moniin uudempiin 18xx-peleihin verrattuna, mutta maistuu kyllä. Oma 1825:ni on nyt pakattu kaikki Unitit yhdistäviä pelejä varten, enkä usko, että puran sitä yksittäisiä Uniteja varten – parempiakin 18xx-pelikokemuksia on, kun taas kokonaiset kolmen Unitin pelit ovat yhä kiinnostavia. (16 pelikertaa)
51 The Gang. Uutuus. Yhteistyöpokeri kolahti ja kovaa. En tiedä, miten kestävä juttu tämä on; hetken mietin omaksikin hankkimista, mutta eipä tälle kuitenkaan käyttöä olisi. Pidän tätä kuitenkin varsin nerokkaana keksintönä ja ehdottomasti tutustumisen arvoisena pelinä. Jos tarvitsisin kokoelmiini jotain hauskaa, mikä olisi helppo opettaa kenelle tahansa, The Gang olisi kyllä varma valinta. (21 pelikertaa)
Sijat 50–41
50 Fishing. Uutuus. Friedemann Friese tunnetaan vihreästä väristä ja ovelista peleistä. En ole suuri fani, listoiltani ei ole koskaan löytynyt kovin paljon Friesen pelejä, mutta tämä progressiivinen tikkipeli toimi minulle erittäin hyvin. Peli on vähän pitkähkö, mutta pelin aikana rakentuva draaman kaari tarvitsee kierroksia. Kun huonosti menneen jaon jälkeen on mahdollisuus saada uusia, vahvempia kortteja, tikkipelin dynamiikka menee ihan uusiksi. (8 pelikertaa)
49 Concordia. Näitä yleisesti pidettyjä pelejä, joita ei jostain syystä ikinä pelata, riittää kumman paljon. Concordiaakaan ei varsinaisesti suuresti vastusteta peliporukassamme, mutta eipä se silti peliaikaa saa. (13 pelikertaa)
48 Eurorails. Viime vuonna pohdiskelin, olisiko syytä päivittää Eurorailsini tulevaan uuteen painokseen. Uusi painos vaikuttaa sinänsä täysin kelvolliselta, mutta samalla on ilmiselvää, että vanhallekaan Eurorailsille ei pelikertoja kerry, joten uudelle ei ole minkäänlaista tarvetta. (13 pelikertaa)
47 Brass: Birmingham. Sillä, että taivuin Birminghamia alustavasta vastustuksestani huolimatta pelaamaan, ei näemmä ollut suurempaa merkitystä: ei minulle ole paikkoja pelipöydissä tarjoutunut. Taisin olla auttamatta myöhässä: Brassin pelaaminen näyttäisi vähentyneen peliporukassamme aika lailla. Olisiko suurin innostus takanapäin? (2 pelikertaa)
46 Coco Loco. Apinakatapulttipelistä pidän edelleen paljon enemmän kuin olisi mitenkään tarpeen. (111 pelikertaa)
45 The Great Zimbabwe. Tämä peli on päässyt pöydälle joka toinen vuosi. Nyt olisi taas Zimbabwe-vuosi. Saapa nähdä, onnistuuko. (18 pelikertaa)
44 Tea Garden. Uutuus. Teekulttuurin syntyä ja teenviljelyä Kiinassa, suunnittelijana SETI-Holek? Kyllä kiitos! Tämän pelin päädyin ostamaan itselleni, kun näytti siltä, että se ollaan myymässä pois peliporukastamme ennen kuin ehdin kokeilla. Oli se ostamisen arvoinen laatunsa puolesta, nyt kun sitä vielä saisi pöytäänkin joskus… Pelin yhdistelmä yleistä nokkeluutta, oman korttipakan kehittämistä ja eri radoilla etenemistä on toimiva. (3 pelikertaa)
43 Underwater Cities. Tätä rakentelupeliä oli mukava päästä pelaamaan pitkästä aikaa toukokuussa. Ensimmäinen kolminpeli oli maistuva kokemus, ei tämä näemmä ihan yksinomaan kaksinpeli ole. Mikäs sen mukavampaa. Underwater Citiesin kortteihin ja laudalta valittaviin toimintoihin perustuvaa pelimekanismia on mukava pyörittää. (12 pelikertaa)
42 Pax Pamir. Kyllästymisen merkkejä ilmassa? Pamir on nyt ensimmäistä kertaa listojeni historiassa top 20 -listan ulkopuolella. Ensimmäiset viisi vuotta kymmenen kärjessä viihtynyt peli on jo listan puolivälin tuntumassa. Osittain kyse lienee siitä, että pääsen pelaamaan turhan harvoin; toisaalta siitä, että pelikokemukset eivät aina ole ihan täyttä timanttia. (22 pelikertaa)
41 Crokinole. Tämä neppailupeli sen sijaan on aina hauska, etenkin jos pelaajat ovat edes suurin piirtein samaa luokkaa taidoiltaan. (58 pelikertaa)
Sijat 40–31
40 Altiplano. Taitaa olla aika vankasti Everdell-osastoa. Omassa peliporukassa on yksi Altiplanon fani, mutta harvoinpa sitä peliporukan kanssa tulee kaksinpelejä pelattua. (31 pelikertaa)
39 Unlock! Paras pakohuonepeli viihdyttää aina, kun uusia paketteja on tarjolla. Edellisen listan jälkeen olemme pelanneet Extraordinary Adventuresin ja yhden skenaarion verran Supernatural Adventuresia, eli tätä hupia on vielä jonkun verran pelaamatta ja siten pelin paikka listalla taattu toviksi. (41 pelikertaa)
38 Magic: The Gathering. Paperilla Magicin pelaaminen on kyllä siinä määrin loppu, että voisin varmasti aivan hyvin pistää kortit kiertoon – ehkä Cuben voisi pitää, mutta eipä paljon muuta. Arenassa olen taas vaihteeksi aktivoitunut pelaamaan enemmän, mutta fiilis kyllä vaihtelee sen mukaan, miten kiinnostavia pakkoja kulloinkin on käytössä. (253 pelikertaa)
37 1829 Mainline. Viime vuonna listalle noussut kuriositeetti ei ole saanut lisää pelikertoja; se jäi vähän muun 18xx-renessanssin jalkoihin. Jokseenkin kiistatonta on myös se, että 18 India tekee samaa paremmin. Se ei kuitenkaan poista sitä, että 1829 Mainline on kaikesta outoudestaan ja kulmikkuudestaan huolimatta kelpo viihdettä. (3 pelikertaa)
36 Preußische Ostbahn. Pelitahdiksi näyttää vakiintuneen kerta neljässä vuodessa, eli seuraavaa pelikertaa tälle kuutiojunailuklassikolle voi odotella joskus vuonna 2028. (13 pelikertaa)
35 Voodoo Prince. Boksi puuttuu, joten tätä ei aina oikein muista pelata, mutta onhan noita pelikertoja kuitenkin kertynyt mukavasti ja monta lisää edellisen listan tekemisen jälkeen. Viiden pelaajan korttipelien parhaimmistoa Voodoo Prince on aivan kiistattomasti. (11 pelikertaa)
34 Go. Kirjan kirjoittamisesta tullut innostuspiikki on laantunut, enkä ole nyt taas hetkeen pelannut gota laudan äärellä. Mukavaahan se olisi, mutta paikallinen go-kerho kokoontuu keskiviikkoisin eli samaan aikaan lautapeliporukkani kanssa, joten se siitä sitten (on niillä toinenkin peli-ilta, mutta harvoin jaksan sunnuntai-iltaisin keskustaan hankkiutua). (237 pelikertaa)
33 Tyrants of the Underdark. Kappas: viime vuonna Tyrants tuli yhden sijan alaspäin sijalle 34, nyt palataan yksi sijoitus ylöspäin. Tähän tämä sitten selvästikin kuuluu. Miksei kuuluisi, koska onhan tämä nyt pakanrakennusta ja aluehallintaa pelilaudalla yhdistelevistä peleistä parhaita. (13 pelikertaa)
32 1846: The Race for the Midwest. Tämä näppärä 18xx-peli on viimeksi ollut listallani vuonna 2021. Ropeconissa pääsin tutustuttamaan Pelaajani-blogin Jania 18xx-pelien maailmaan nopean 1846-pelin merkeissä – 1 h 40 min myöhemmin Janille selvisi, että eipä ole 18xx-pelit hänen juttunsa. Tuolla tahdilla tätä pelaisi kyllä ilokseen useamminkin, eli toivottavasti nyt seuraavaan pelikertaan ei mene viittä vuotta. (9 pelikertaa)
31 Lost Ruins of Arnak. Everdell-sektorilla tämäkin. Jostain syystä Arnak ei peliporukassani ole oikein vaihtoehto. Ei se minullekaan enää mikään A-sarjan ykkösvalinta ole, mutta sen verran vahvaa B-sarjaa, etten soisi sen vaipuvan ihan unholaan. (30 pelikertaa)
Sijat 30–21
30 Web of Power. Toukokuussa pelasimme viimeksi ja niinhän siinä kävi, että kovimmat hait pelattiin täysin pihalle neuvonantajapelistä ja voiton vei pelaaja, joka ei omien sanojensa mukaan ymmärrä neuvonantajien käyttämisestä tuon taivaallista. Vähän veikkaan, että tulos ei silti edistä suuremmin Web of Powerin saamista pöydälle. (37 pelikertaa)
29 De Vulgari Eloquentia. Huhtikuussa pelaamani viisinpeli ilahdutti suuresti. Menihän siihen kolmisen tuntia, kun pelaajat olivat minua lukuunottamatta ensikertalaisia, mutta olipa se hieno kokemus. Tämä voi olla pitkänpuoleinen peli, mutta sillä on puolensa: ensimmäisen pelikerran aikana loppupuolella voi jo vähän ymmärtää, mistä on kyse. Pidän tästä kerta kerralta enemmän. (16 pelikertaa)
28 Hallertau. Joulukuussa pääsin pelaamaan Hallertauta toista kertaa kolmella pelaajalla. En tiedä, voittiko peli sillä ystäviä peliporukassani; vähän veikkaan, että tätä on hieman turha tarjota. (43 pelikertaa)
27 Oregon. Samoilla lukemilla kuin viimeksi, sekä sijoituksen että pelikertojen määrän suhteen. Tämä on Akropolis-osastoa. (146 pelikertaa)
26 Gulf, Mobile & Ohio. Peräti kaksi lisäpelikertaa! Se on kuulkaa suurta se! Gulf, Mobile & Ohio on suosikkejani Winsomen kuutiojunapelien joukossa. Herkkua on erityisesti se, miten raha ei lopulta ratkaise, vaan tämä peli voitetaan pisteillä. (12 pelikertaa)
25 South African Railroads. Capstonen uudelleenjulkaisu eli Age of Rail: South Africa on vihdoin nähty ja pääsin jopa testaamaan peliä uudella Yhdysvaltojen kartalla. Hyvin sekin toimii ja on tervetullutta vaihtelua Etelä-Afrikalle. (13 pelikertaa)
24 1822CA. Uutuus. 1822-peliperhe on merkittävä sivuhaara 18xx-pelejä. Vähän arvelutti, millainen määrä huutokauppaamista pelissä on, mutta parin pelin kokemuksella 1822 on kyllä noussut kiinnostavimpien 18xx-pelien joukkoon. Meidän peliporukastamme löytyy sekä alkuperäinen britti-1822 että tämä Kanadaan sijoittuva 1822CA. Koska pelaajia ei ole kovin paljon, olemme pelanneet toistaiseksi itä-Kanadaan sijoittuvaa puolikasta versiota. (2 pelikertaa)
23 1860: Railways on the Isle of Wight. 18xx-juhlavuosi toi pari pelikertaa lisää tälle pienemmälle 18xx-pelille. Kilpailua on kovasti, joten enempää pelikertoja ei ole tullut, mutta mukava tätä on ollut pelata. En ole muuten voittanut peliä vielä kertaakaan. (7 pelikertaa)
22 Ark Nova. Vähän Everdell-osastoa tämäkin. Nyt kyllä viime viikolla pelasimme tätä peli-illassa, joukossamme on muitakin pelin ystäviä. Voi kuitenkin olla, että aika harvaan jäävät kerrat. (35 pelikertaa)
21 Great Western Trail. Olen oikein tyytyväinen, että tätä vanhaa suosikkia on kaivettu Tavernan hyllystä pariin otteeseen. Se tarkoittaa käytännön syistä alkuperäistä ykkösedikkaa ilman lisäosaa, ja sehän ei ole minulle minkään sortin ongelma. Vaikka kakkosedikka tekeekin peliin hyviä muutoksia, kyllä tämä alkuperäinenkin toimii yhä erittäin hyvin. (26 pelikertaa)
Sijat 20–11
20 18GB: The Railways of Great Britain. Uutuus. 18xx-renessanssi innosti minutkin ostoksille. Tässä oli paljon lupaavia elementtejä: vahva perusta 1825:ssä, suunnittelijana 1825-parannuksia kehitellyt Dave Berry, paras aihe eli Iso-Britannia ja kiinnostavia juttuja mekanismien tasolla. Peli toimii myös hyvin eri pelaajamäärillä, jopa kahdestaan. Tätä olisi kiva päästä pelaamaan joskus viidellä tai jopa kuudella pelaajalla, mutta se on vähän haihattelua se – kolmin- ja nelinpelitkin olisivat jo juhlaa, koska tässä on kyllä paljon kiinnostavia elementtejä. (3 pelikertaa)
19 Yokohama. Sain omani takaisin. Myin jossain vaiheessa pelini oman peliporukan sisällä ja nyt kun sama yksilö oli taas menossa myyntiin, nappasin sen takaisin itselleni. Pelikertoja on kertynyt muutama ja olen päässyt muistelemaan, miten hyvä peli tämä olikaan. (8 pelikertaa)
18 Mahjong. Niukassa on mahjongin pelaaminen ollut, mikä on varmistanut korkean sijoituksen listalla: mieli tekisi pelaamaan. Tenpain tiistai-iltoihin en ole kuitenkaan vaivautunut aikoihin ja nettipelit Mahjong Soulissakin lopetin, kun katsoin, että go ja Magic saavat riittää aikasyöppöinä. Soulissakin on koukuttavat piirteensä, joiden huomasin johtavan haitalliseen käyttäytymiseen. Livenä mahjong on muutenkin mukavampaa. (85 pelikertaa)
17 Oranienburger Kanal. Sylexin uusi painos ilmestyi ja totesin, ettei se tehnyt pelin ulkoasuun huomattavaa parannusta eikä korjannut pelin pahimpia ongelmia oikeastaan mitenkään, joten mitäpä suotta päivittämään. Tässä olisi kyllä ollut kulmia hiottavaksi pätevällä toimittamisella, mutta nähtävästi Sylexillä ei ihan ollut paukkuja siihen. Hieno peli, mutta Everdell-osastoa, etenkin kun tämä on puhdas kaksinpeli. (10 pelikertaa)
15 Nusfjord. Beta-versiona pitkään testaamani Tony Boydellin turistilisäri tuli vihdoin ihan virallisena julkaisuna. On ollut hauska päästä pelaamaan sitä nyt lopullisessa muodossaan. Kauden kohokohtiin kuuluu toinen viisinpelini. Olen muutenkin pelannut vain kerran nelinpeliä ja pari kolminpeliä. Nusfjord toimii kyllä erinomaisesti kaikilla pelaajamäärillä, viisinpeliäkin olisi ilo pelata enemmän. (49 pelikertaa)
15 Samarkand: Routes to Riches. Viime vuonna tämä lempparini jäi kokonaan vaille pelikertoja. Täytyypä ottaa asiakseen raahata tätä taas pelattavaksi. Isot laatikot ja polkupyörällä kulkeminen sopivat heikosti yhteen: mukana kulkee mukavasti suunnilleen yksi laatikko ja kovin vähän viitsii isoja laatikoita kaiken varalta mukanaan kuljetella. (43 pelikertaa)
14 Tichu. Nousu top 20 -listalla on ehdottomasti ansaittu. Tätä on pelattu ja onhan tämä timanttisen hyvä korttipeli. Joidenkin pelien kohdalla voittotilastot jaksavat kiinnostaa; tämä on yksi niistä. Voittojeni määrä laahaa niukasti odotusarvoa: tässä kohtaa pitäisi olla se 23,5 voittoa, mutta on vain 22. Kolme voitettua peliä putkeen nostaisi voitot odotusarvoonsa, neljännellä pääsisi jo yli. Siinäpä tavoitetta. (47 pelikertaa)
13 Dune: Imperium. Tässä on edelleen mukana sekä peruspeli lisäreineen että Uprising. Pelikertojen määrä on viime vuodesta lähes tuplaantunut, ja ne ovat jakautuneet 4–3 Uprisingin hyväksi. Eipä siinä, pelaan kyllä molempia mielelläni. Uusin Bloodlines-lisäri on vielä testaamatta. Se on meillä ollut pöydällä vissiin kerran, enkä ollut siinä pelissä mukana. Dune: Imperium on melko universaalisti pidetty peliporukassamme ja hyvä niin. (15 pelikertaa)
12 Ora et Labora. Pieni pudotus nytkäyttää luostaripelin kymmenen kärjen ulkopuolelle. Everdell-osastollehan tämä valitettavasti mennee, edellisestä nelinpelistäkin on jo yli kahdeksan vuotta aikaa ja ylipäänsä pelasin tätä viime vuonna vain kerran. Kyllä tätä isommallakin porukalla mielellään pelaisi, eikä pelkästään kaksinpelinä. (26 pelikertaa)
11 Black Forest. Uutuus. Osasyy sille, miksi Ora et Laboraa ei ole tänä vuonna pelattu, löytyy tästä. Tiesin ostaessani, ettei tämä nyt ihan fiksuin ostos ole, mutta no, uusi Rosenberg… Ja olihan tämä nappiosuma. Peliporukassani tämä on päässyt pöydälle kerran, muuten olemme pelanneet kotona kaksinpeliä silloin kun pelikaveri on kotosalla ollut. Harmillisesti pelin laatikko on ihan rikollisen iso: neliöboksi, jolla on syvyyttäkin tavallista enemmän. Black Forestia on siis aivan erityisen nuivaa kärrätä mukanaan. Mutta on tämä vain hieno, hieno peli, ja minun silmissäni kyllä selkeä parannus Glass Roadista. (7 pelikertaa)
Sijat 10–1
10 18 India. Pelikerroissa on mukana myös pari erää 18 BosWashia, joka on samoilla komponenteilla (mutta uudella laudalla) pelattava Koillis-Yhdysvaltoihin sijoittuva vähän kompaktimpi versio. 18 India on edelleen suosikkini 18xx-peleistä, mutta kun tarjontaa on paljon ja tilaisuuksia niukasti, suosikkipelillekään ei ole kauheasti pelitilaisuuksia kertynyt. Mutta on tämä edelleen ihana. (10 pelikertaa)
9 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Uutuus. Tämän vuoden listan korkeimmalle sijoittunut uutuus ei varmastikaan tule suurena yllätyksenä. SETI on haalinut palkintoja ja hurmannut pelaajia Suomessa ja ulkomailla. Minuunkin peli kolahti ja lähes 20 pelikertaa tämän raskausluokan pelille on miellyttävä määrä. Nälkäni peliä kohtaan ei ole läheskään tyydytetty, tätä pelaisin kyllä ihan koska tahansa lisää. (17 pelikertaa)
8 Slovenialainen tarok. Tämähän on maistunut ja pelikertojakin on saatu ihan kiitettävästi. Monesti voi sopivan neljän hengen seurueen jäädessä peliporukasta paikalle todeta, että otettaisiinko illan päätteeksi tarokit, ja otetaanhan sitten. Pitäisi ehkä viedä Tavernaan toiset kortit, koska harvemmin tulee kannettua omia mukana ja lahjoitin aikoinaan Tavernaan ylisuuret kortit, joilla pelaaminen ei ole yhtä mukavaa kuin normikokoisilla. (59 pelikertaa)
7 Die Dolmengötter. Vuodesta 2017 jatkuneella kerran kahdessa vuodessa -tahdilla tänä syksynä olisi taas dolmeenijumalien aika herätä. Harmi, että peli herättää kanssapelaajissa lähinnä kuvotusta. Minulla oli pelissä kahdeksan vuoden voittoputki, mutta viime vuosina voittaminen on ollut kaikkea muuta kuin varmaa. (28 pelikertaa)
6 Hansa Teutonica. Neljällä ja viidellä pelaajalla ei noin tuntiin tätä parempia pelejä löydy, niin se vain on. Kartoista Itä-Preussi on suosikkini, peruskartta hyvä kakkonen ja Britannia jää kyllä kolmanneksi. Siinä on kiemuransa, jotka ovat makuuni vähän liian kiemuraisia. (19 pelikertaa)
5 A Feast for Odin. Viiden vuoden putki ykkössijoja vaihtuu nyt viidenteen sijaan. Eipä siihen mitään erityistä syytä ole. Prosessin aikana tein pari tietoista valintaa pistää toinen peli A Feast for Odinin edelle ja siinäpä se. Onhan tämä edelleen erinomaisen nautinnollinen peli, jota pelaan mieluusti. (46 pelikertaa)
4 Monikers. Paras partypeli on edelleen paras partypeli. (23 pelikertaa)
3 Forest Shuffle. Onhan tuo pelikertojen määrä aika vastaansanomaton argumentti. Millään toisella pelillä ei ole tilastoissani vastaavia lukemia (osin siksi, että en laske Magicin kohdalla Arena-pelejä, enkä gossa postipelejä). Board Game Arenassa olen pelannut ahkerasti ja siellähän suurin osa näistä pelikerroista on tahkottu. Eteneminen BGA:n areenatilassa on ollut takkuisaa, tappioita tulee sen verran. Myös ELO-lukeman saaminen 500 pisteeseen on todella vaikeaa, kun voitoista kertyy pisteitä niukasti ja tappiot syövät pistemäärää rotan lailla. Tuolla tasolla omien taitojen rajakin alkaa tulla vastaan. (402 pelikertaa)
2 Fields of Arle. Nostin nyt tietoisesti tämän maatalouspelin A Feast for Odinin edelle ensimmäistä kertaa. Heti ilmestymisen jälkeen Fields of Arle vietti pari vuotta listani kakkossijalla. Pelikertoja ei ole viime listan jälkeen tullut lisää, eli tässä on vahvasti toivotaan toivotaan -ulottuvuutta. Black Forest on syönyt Arleltakin peliaikaa. Ei se mitään: kyllä hyvää voi odottaa. (42 pelikertaa)
1 Innovation. Joka vuosi listalla, ensiesiintymistään lukuunottamatta joka kerta kympin kärjessä (ja silloinkin 11.), viiden vuoden putki kakkossijoja. Nyt ensimmäistä kertaa listaykkösenä! Syytä ei tarvitse kaukaa hakea: se on tietysti alkuvuodesta saapunut Innovation Ultimate, joka ruokki paloa pelata Innovationia ja intoa testata myös lisäosia, jotka olen tähän asti tyysti sivuuttanut. Pari peliä olen pelannut kaikilla lisäosilla yhtä aikaa – se on aika hurja kokemus, jota suosittelen kokeilemaan ensisijaisesti Yucatan sääntötuen avulla. Ilman mitään apua siinä on aika reipas annos muistettavaa. (158 pelikertaa)
Huomioita listasta
Uusien pelien määrä listalla on pysynyt samana. Viime vuonna uusia pelejä oli 16 ja saman verran ihan uusia pelejä on tänäkin vuonna. Muuten vaihtelua oli vähemmän: jos viime vuonna yli kolmasosa listasta oli uusia edelliseen listaan nähden, nyt vaihtoa tuli 23 pelin verran.
Pudokkaista muutama jäi pois kahden vuoden säännön takia: Anno 1800, Merchant of Venus, Dale of Merchants ja New York Central. Loput olivat ehdolla, mutta eivät mahtuneet sadan parhaan joukkoon. Arvelen, että ensi vuonna kahden vuoden säännön takia pudonneita pelejä voi olla enemmänkin. Lista on nyt vähän murrosvaiheessa: aikaisemmin mukana on ollut paljon kotona pelattuja pelejä, mutta nyt alkaa näkyä kotona pelaamisen vähentyminen. Lista tulee jatkossa kuvastamaan enemmän sitä, mitä pelaan peliporukkani kanssa Tavernassa.
Korkein putoaja on New York Central, joka oli sijalla 32. Seuraavaksi korkein oli Lokomotive Werks, joka lähti sijalta 45. Viime vuonna yli kymmenen vuoden tauon jälkeen listalle palannut Acquire jäi sekin pois. Acquire oli sijalla 106 eli ei kaukana listalta, Lokomotive Werksin sijoitukseksi jäi 126., eli se ei ollut kyllä lähelläkään päästä mukaan. Ensimmäinen listan ulkopuolinen peli oli Europa Tour.
Listan 50 parhaasta pelistä omistan itse 42, koko sadan listalta 63 peliä. Suurin piirtein samoissa ovat lukemat pysyneet viime vuoteen verrattuna, vaan ihmekös tuo, kun olen ostanut parhaat pelit itselleni ja ollut myymättä pelejä.
